Sosiaali- ja terveydenhuollon indeksiin sidotut asiakasmaksut muuttuvat vuoden 2012 alusta

Indeksillä korotetut tasasuuruiset asiakasmaksut, tulosidonnaisten maksujen tulorajat ja tulosidonnaisen palvelusetelin tulorajat muuttuvat vuoden 2012 alusta. 

Maksulainsäädäntöön ei tässä vaiheessa ole tehty muita muutoksia. Asiakasmaksuasetuksen sanamuotoja on muutettu, mutta ne eivät merkitse sisällön muuttumista miltään osin. 

Asiakasmaksuasetuksessa säädettävät maksut muuttuvat 1.1.2012 voimaantulevan asetuksen (1147/2011) perusteella. Asiakasmaksulaissa säädettävät maksut muuttuvat 1.1.2012 sosiaali- ja terveysministeriön ilmoituksen (1148/2011) perusteella. Sosiaali- ja terveysministeriön ilmoituksen perusteella muuttuvat asiakasmaksut eivät tule näkyviin tämän hetken tiedon mukaan Finlexissä julkaistavassa ajantasaisessa asiakasmaksulaissa. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulainsäädäntöön vuoden 2012 alusta tulevista muutoksista lähetetään kaksi yleiskirjettä:

•  terveydenhuollon palveluista perittävät maksut, 24/80/2011, 25.11.2011
•  sosiaalitoimen palveluista perittävät maksut, joulukuussa 2011.

Lasten päivähoidon maksut nousevat 1.8.2012 lukien. Maksumuutoksista lähetetään oma yleiskirje tammi-helmikuussa 2012.

Terveyskeskusten vastaaville hammaslääkäreille lähetetään entiseen tapaan vastaavuusluettelot postitse Suun terveydenhuollon toimenpiteistä ja asiakasmaksuista.

Lisätiedot:
Sinikka Huhtala, puh. 09 771 2644, 050 584 6002

Liite
Muistio sarjahoitomaksusta/asiakasmaksuasetus 11 §:n  soveltamisesta/marraskuu 2011

Asiakirjalähteet
Valtioneuvoston asetus sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun asetuksen muuttamisesta (1147/2011)
Sosiaali- ja terveysministeriön ilmoitus eräistä indeksillä tarkistetuista sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista ja kotipalvelun ja kotisairaanhoidon palvelusetelistä (1148/2011) 
Laki euromääräisten maksujen pyöristämisestä (890/2000)

Sosiaali- ja terveydenhuollon indeksiin sidotut asiakasmaksut muuttuvat vuoden 2012 alusta

Johdanto

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista perittävät maksut ja tulosidonnaisten maksujen tulorajat on sidottu sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulain (734/1992, jäljempänä asiakasmaksulaki) 2 §:n 2 momentin ja asiakasmaksuasetuksen (912/1992, jäljempänä asiakasmaksuasetus) 33 a §:n nojalla indeksiin elokuun 2008 alusta lukien. Kotipalvelun ja kotisairaanhoidon tulosidonnaisen palvelusetelin indeksisidonnaisuudesta on säädetty sosiaalihuoltolain 29 b §:ssä.

Indeksitarkistukset tehdään joka toinen vuosi. Edellinen indeksitarkistus tehtiin vuoden 2010 alusta, joten vuoden 2012 maksut ja maksujen perusteet muuttuvat indeksimuutosten johdosta. Nyt voimaantulevien indeksien perusvuosi on 2009, tarkistusvuosi 2011 ja indeksikorotusten voimaantulovuosi on 2012 (asiakasmaksulain 387/2008 voimaantulosäännös).

Sosiaali- ja terveydenhuollon maksujen perusteena ovat kansaneläkeindeksi, julkisten menojen hintaindeksi (sosiaali- ja terveystoimi), yleinen ansiotasoindeksi ja työeläkeindeksi. Euromääräiset asiakasmaksut pyöristetään lähimpään 0,10 euroon. Maksujen perusteena olevat tulorajat ja laitoshoidossa olevan henkilön henkilökohtaiseen käyttöön jätettävä vähimmäiskäyttövara pyöristetään lähimpään täyteen euroon.

Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisee indeksillä tarkistetut euromääräiset maksut ja tulosidonnaisten maksujen, kotipalvelun ja kotisairaanhoidon palvelusetelin tulorajat sekä laitoshoidossa olevan henkilön omaan käyttöön jätettävän vähimmäiskäyttövaran Suomen säädöskokoelmassa tarkistusvuotta seuraavan marraskuun aikana.

Indeksimuutokset asiakasmaksuasetukseen on vahvistettu Valtioneuvoston asetuksen muutoksella 17.11.2011/1147. Asiakasmaksulaissa säädettyjen maksujen ja sosiaalihuoltolaissa säädettyjen tulorajojen indeksimuutokset on vahvistettu sosiaali- ja terveysministeriön ilmoituksella, joka on myös vahvistettu valtioneuvostossa 17.11.2011/1148. Säädökset on julkaistu Suomen säädöskokoelmassa 22.11.2011.

Eri indeksien käytöstä asiakasmaksuissa ja tulorajoissa kerrotaan jäljempänä.

Tässä yleiskirjeessä kerrotaan lähinnä terveydenhuollon asiakasmaksuista. Sosiaalihuollon asiakasmaksuista ja palveluseteliä koskevista muutoksista lähetetään oma yleiskirje joulukuussa 2011.

Kansaneläkeindeksiin sidotut asiakasmaksut

Kansaneläkeindeksiin sidotaan seuraavat asiakasmaksuasetuksen nojalla säädettävät asiakasmaksut:

• tilapäisen kotisairaanhoidon maksu 3 § 5 mom.
• terveyskeskusmaksu, terveyskeskuksen päivystysmaksu ja yksilökohtainen fysioterapiamaksu 7 §
• poliklinikkamaksu 8 § 1 mom.
• päiväkirurginen maksu 8 a 1 mom.
• suun terveydenhuollon maksut 9 § 1–2 mom. ja 9 a §
• sarjahoidon maksu 11 § 1 mom.
• lyhytaikaisen laitoshoidon maksu 12 § 1 mom.
• päivä- ja yöhoidon maksu 13 § 1 mom.
• kuntouttavan laitoshoidon maksu 14 § 1 mom.
• lastensuojelun maksut 20 § 2 mom.
• maksu lääkärintodistuksesta 23 §
• käyttämättä ja peruuttamatta jätetystä palvelusta perittävä maksu 25 § 1 mom.
• maksukaton täyttymisen jälkeen perittävä hoitopäivämaksu 26 a § 3 mom.

Kansaneläkeindeksi oli 2009 tammikuussa 1 502 pistettä ja 2011 tammikuussa 1 508 pistettä. Tämän perusteella indeksi nousee 0,4 %, joten maksukorotukset ovat samaa suuruusluokkaa, kun maksun pyöristys otetaan huomioon. Maksut pyöristetään asiakasmaksuasetuksen 33 a §:n nojalla lähimpään täyteen 0,10 euroon.

Terveyskeskuksen avohoidon maksut

Asiakasmaksuasetuksen 7 §:ssä säädetään terveyskeskuksen lääkäripalvelujen käytöstä perittävistä asiakasmaksuista.

Terveyskeskusmaksu

Terveyskeskuksessa lääkäripalvelujen (terveyskeskusmaksu) käytöstä asiakasmaksuasetus antaa terveyskeskusta ylläpitävälle kunnalle ja kuntayhtymälle mahdollisuuden valita ja ottaa käyttöön kahdesta vaihtoehdosta toisen.

Terveyskeskuksen avosairaanhoidon lääkäripalveluista voidaan periä terveyskeskuksen ylläpitäjän päätöksen mukaan maksu, joka voi olla:

1. enintään 27,50 euron vuosimaksu, joka on voimassa kalenterivuoden siinä terveyskeskuksessa, johon maksu on suoritettu; jos palvelun käyttäjä ei suorita vuosimaksua, peritään häneltä 13,80 euron suuruinen käyntimaksu käyntikertojen lukumäärästä riippumatta; 
   tai
2. enintään 13,80 euron käyntimaksu; maksun saa kuitenkin periä ainoastaan kolmelta ensimmäiseltä käynniltä samassa terveyskeskuksessa kalenterivuoden aikana.

Terveyskeskusta ylläpitävä kunta tai kuntayhtymä voi päättää myös siitä, että palvelun käyttäjä saa valita vaihtoehdoista toisen.

Ikärajat

Terveyskeskusmaksuja ei saa periä alle 18-vuotiaalta.

Vuotuinen maksukatto

Maksut kerryttävät vuotuista maksukattoa.

Terveyskeskuksen päivystysmaksu

Terveyskeskuksen ja terveyskeskusten yhteisesti järjestämässä päivystyksessä päivystysmaksu voidaan periä arkisin klo 20.00–8.00 välisenä aikana sekä lauantaisin, sunnuntaisin ja pyhäpäivinä 18 vuotta täyttäneiltä henkilöiltä terveyskeskusmaksun sijasta enintään 18,90 euron suuruinen päivystysmaksu käynniltä. Päivystysmaksujen lukumäärälle ei ole säädetty ylärajaa. Maksu voidaan siten periä jokaiselta käynniltä.

Arkipäivinä pidetään juhlapyhien aattopäiviä, jolleivät ne ole lauantai- tai sunnuntaipäiviä.

Ikärajat

Terveyskeskusmaksuja ja terveyskeskuksen päivystysmaksuja ei saa periä alle 18-vuotiaalta.

Vuotuinen maksukatto

Maksut kerryttävät vuotuista maksukattoa.

Yksilökohtainen fysioterapia

Yksilökohtaisesta fysioterapiasta säädetään asiakasmaksuasetuksen 7 §:n 4 momentissa. Yksilökohtaisena fysioterapiana voidaan pitää käyntejä terveyskeskuksessa, jotka perustuvat hoitavan lääkärin arvioon, hoitosuunnitelmaan tai hoidon tarve terveyskeskuksessa on todettu muulla tavoin. Yksilökohtainen fysioterapia eroaa sarjahoidosta siinä, että hoitokertojen määrä on arviolta 1–2.

Terveyskeskuksessa annetusta yksilökohtaisesta fysioterapiasta voidaan periä enintään 7,50 euroa hoitokerralta.

Tämän yleiskirjeen liitteenä on muistio sarjahoidon ja yksilökohtaisen fysioterapiamaksun määräytymisestä. Muistio on laadittu yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Muistio on myös sähköisenä ja ajantasaistettuna osoitteessa: www.kunnat.net > Sosiaali ja terveys > Asiakasmaksut > Sarjahoitomaksut.

Ikärajat

Yksilökohtaisen fysioterapian maksun määräämiselle ei ole asetettu ikärajaa.

Vuotuinen maksukatto

Maksu kerryttää vuotuista maksukattoa.

Sairaalan poliklinikkamaksu

Poliklinikkamaksusta säädetään asiakasmaksuasetuksen 8 §:ssä.

Poliklinikkamaksu

Säännöksen sanamuotoon on tehty laintarkastuksen esittämä muutos, jolla ei ole vaikutusta säännöksen sisältöön. Erikoissairaanhoitolaissa (1062/1989) tarkoitetun sairaalan tai muun toimintayksikön ja terveyskeskuksen erikoislääkärijohtoisen sairaalan poliklinikalla tutkittavalta tai hoidettavalta voidaan periä enintään 27,50 euroa käynniltä.

Terveyskeskuksen erikoislääkärijohtoisena sairaalana pidetään niitä terveyskeskusten sairaaloita, joissa oli kansanterveyslain voimaan tullessa erikoislääkärijohtoista toimintaa ja niitä terveyskeskusten sairaaloita, joihin on siirretty sairaanhoitopiiristä erikoislääkärijohtoinen aluesairaala tai muu erikoislääkärijohtoinen sairaala ja sairaala jatkaa erikoislääkärijohtoista toimintaa. Poliklinikkamaksun perimistä voidaan siis jatkaa tällaisessa erikoislääkärijohtoisessa toiminnassa.

Ikärajat

Poliklinikkamaksun perimiselle ei ole asetettu ikärajaa.

Vuotuinen maksukatto

Maksu kerryttää vuotuista maksukattoa.

Poliklinikkamaksun määrääminen, silloin kun terveyskeskuksen päivystys on siirretty sairaalaan

Poliklinikkamaksu maksu voidaan periä kaikilta 18 vuotta täyttäneiltä henkilöiltä terveyskeskuksen ja sairaalan yhteisesti sairaalassa järjestämän päivystyksen yhteydessä arkisin klo 20.00–8.00 välisenä aikana sekä lauantaisin, sunnuntaisin ja pyhäpäivinä.

Arkipäivinä pidetään juhlapyhien aattopäiviä, jolleivät ne ole lauantai- tai sunnuntaipäiviä.

Jos terveyskeskuksen päivystys on siirretty arkisin muuna aikana sairaalaan, peritään tänä aikana terveyskeskusmaksuja. Kun kysymyksessä on terveyskeskuksen ostopalvelu sairaalasta, 18 vuotta täyttäneeltä potilaalta peritään terveyskeskusmaksuja asiakasmaksulain 12 §:n 1 momentin nojalla. Nämä asiakasmaksut lasketaan yhteen mahdollisesti jo omaan terveyskeskukseen maksettujen käyntimaksujen kanssa tai jos kotikunnan tai kuntayhtymän ylläpitämässä terveyskeskuksessa on käytössä vuosimaksu, se kattaa myös käynnit erikoissairaanhoitoon siirretyn päivystyksen ajalta arkisin muuna kuin klo 20.00–8.00 välisenä aikana tehtyjä käyntejä.

Sairaalan ja terveyskeskuksen välisessä sopimuksessa tai muutoin voidaan vapaasti sopia asiakasmaksujen perinnästä ja siitä, kenen hyödyksi maksut jäävät.

Ikärajat

Jos terveyskeskuksen päivystys on siirretty sairaalaan, poliklinikkamaksu siirretyn päivystyksen ajalta peritään 18 vuotta täyttäneiltä.

Vuotuinen maksukatto

Maksu kerryttää vuotuista maksukattoa.

Maksu päiväkirurgiasta

Päiväkirurgisesta maksusta säädetään asiakasmaksuasetuksen 8 a §:ssä. Päiväkirurgisesta toimenpiteestä, joka tehdään leikkaussalissa ja joka edellyttää yleisanestesiaa, laajaa puudutusta tai suonensisäisesti annettavaa lääkitystä, voidaan periä 8 §:ssä säädetyn poliklinikkamaksun sijasta enintään 90,30 euroa käynniltä.

Ikärajat

Päiväkirurgisen maksun määräämiselle ei ole asetettu ikärajaa.

Vuotuinen maksukatto

Maksu kerryttää vuotuista maksukattoa.

Suun ja hampaiden tutkimus ja hoito

Asiakasmaksuasetuksen 9 §:n 1–2 momentteihin on tehty laintarkastuksen esittämiä muutoksia, jolla ei ole vaikutusta säännöksen asiasisältöön.

Suun ja hampaiden tutkimuksesta ja hoidosta perittävistä maksuista säädetään asiakasmaksuasetuksen 9 ja 9 a §:issä. Terveyskeskuksessa annetusta suun ja hampaiden tutkimuksesta ja hoidosta voidaan periä käynniltä perusmaksuna enintään:

suuhygienisti 7,50 euroa

hammaslääkäri 9,60 euroa

erikoishammaslääkäri 14,00 euroa

Perusmaksun lisäksi voidaan tutkimuksesta ja hoidosta periä kulloinkin voimassa olevan terveydenhuollon toimenpideluokituksen suun terveydenhuollon toimenpiteistä enintään seuraavat maksut:

Ikärajat

Terveyskeskuksessa suun ja hampaiden hoidosta 9 §:ssä säädetyt maksut peritään vain 18 vuotta täyttäneiltä henkilöiltä.

Vuotuinen maksukatto

Terveyskeskuksessa suun ja hampaiden hoidosta perittävät maksut eivät kerrytä vuotuista maksukattoa. 

Maksuton hoito eräissä tilanteissa

Henkilöltä, jolla on rintamasotilastunnus, rintamapalvelustunnus, rintamatunnus, veteraanitunnus tai jolla on eräisiin Suomen sotiin liittyneissä tehtävissä palvelleiden kuntoutuksesta annetun lain (1039/1997) 2 §:ssä tarkoitettu todistus lain 1 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuihin miinanraivaustehtäviin osallistumisesta, ei saa periä maksua hampaiden tarkastuksesta, ehkäisevästä hoidosta eikä protetiikkaan liittyvästä kliinisestä työstä. Koska kysymyksessä on maksuton hoito, ei tältä käynniltä peritä myöskään käyntimaksua.

Suun ja leukojen erikoissairaanhoito

Suun ja leukojen erikoissairaanhoidosta terveyskeskuksessa perittävästä maksusta säädetään asiakasmaksuasetuksen 9 a §:ssä. Terveyskeskuksessa annetusta suun ja leukojen erikoissairaanhoidosta voidaan periä 9 §:ssä säädettyjen maksujen sijasta poliklinikkamaksun suuruinen käyntimaksu 27,50 euroa silloin, kun tutkimuksen ja hoidon perusteena on:

a) hampaiston, leukojen ja kasvojen kehityshäiriö

b) vaikea, toimintaa haittaava laaja-alainen synnynnäinen hampaistopuutos tai kehityshäiriö

c) pään ja leukojen alueen kiputila

d) kaulan ja pään alueen säteilytys tai sytostaattihoito taikka

e) muun kuin hammassairauden takia välttämätön suun hoito.

Päiväkirurgisesta toimenpiteestä, joka täyttää päiväkirurgiselle toimenpiteelle asiakasmaksuasetuksen 8 a §:ssä säädetyt edellytykset, voidaan periä 90,30 euroa.

Ikärajat
Poliklinikkamaksun ja päiväkirurgisen maksun perimiselle ei ole säädetty ikärajoja.

Vuotuinen maksukatto
Terveyskeskuksessa suun ja leukojen erikoissairaanhoidosta perittävät maksut eivät kerrytä vuotuista maksukattoa.

Vastaavuusluettelot

Suun terveydenhuollon toimenpiteistä ja uusista asiakasmaksuista on laadittu vastaavuusluettelo, joka lähetetään postitse suoraan terveyskeskusten vastaaville hammaslääkäreille. Vastaavuusluettelo voidaan laatia vasta sen jälkeen, kun THL on julkaissut lopullisen Suun terveydenhuollon toimenpideluettelon THL:n kotisivuilla. Vastaavuusluettelot julkaistaan myös www.kunnat.net > Sosiaali ja Terveys > Asiakasmaksut > Suun terveydenhuolto -sivulla sekä word- että pdf-muodossa.

Sarjassa annettava hoito

Sarjassa annettavasta hoidosta säädetään asiakasmaksuasetuksen 11 §:ssä. Sarjassa annettavasta hoidosta kuten jatkuvasta dialyysihoidosta, lääkinnällisestä kuntoutuksesta, hypo¬sensibilisaatio-, puhe- ja äänihäiriö-, säde- ja sytostaattihoidosta sekä muusta vastaavasta hoidosta voidaan periä enintään 7,50 euroa hoitokerralta. Maksu saadaan kuitenkin periä enintään 45 hoitokerralta kalenterivuodessa.

Sarjassa annettavan hoidon hoitokertojen enimmäismäärää kerryttävät kaikki sarjahoitokäynnit, vaikka ne koostuisivat eri hoidosta.

Tämän yleiskirjeen liitteenä on muistio sarjahoidon ja yksilökohtaisen fysioterapiamaksun määräytymisestä. Muistio on laadittu yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Muistio on myös sähköisenä ja ajantasaistettuna osoitteessa: www.kunnat.net > Sosiaali ja terveys > Asiakasmaksut > Sarjahoitomaksut.

Ikärajat
Sarjassa annettavasta hoidosta voidaan periä maksu 18 vuotta täyttäneiltä henkilöiltä.

Vuotuinen maksukatto
Maksu kerryttää vuotuista maksukattoa

Lyhytaikainen laitoshoito

Asiakasmaksuasetuksen 12 §:ssä säädetään lyhytaikaisen laitoshoidon maksusta. Lyhytaikaisessa laitoshoidossa olevalta potilaalta voidaan periä

• lyhytaikaisessa laitoshoidossa enintään 32,60 euroa hoitopäivältä
• lyhytaikaisessa laitoshoidossa psykiatrian toimintayksikössä enintään 15,10 euroa hoitopäivältä.

Asiakasmaksuasetuksen 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan hoitopäivällä tarkoitetaan henkilön laitoshoitoon tulopäivää, sen jälkeen kertyviä hoitovuorokausia ja laitoksesta lähtöpäivää. Jos asiakas siirtyy välittömästi toiseen laitokseen, lähettävä laitos ei saa periä maksua siltä päivältä, jona asiakas siirtyy toiseen hoitolaitokseen hoidettavaksi. Hoitopäivämaksun saa periä vain kerran kalenterivuorokaudelta. Jos tulopäivä ja lähtöpäivä ovat saman vuorokauden aikana, peritään yksi hoitopäivämaksu.

Kuntaliitto on aikaisemmin yleiskirjeessään 16/1997 katsonut, että asiakasmaksuasetuksen 12 §:ssä tarkoitetussa tilanteessa, psykiatrian toimintayksikkönä pidetään yksikköä, jonka johdossa on psykiatri.

Hoitopäivämaksuja ei saa periä mielenterveyslain (1116/1990) 9 §:n perusteella järjestetyn tarkkailun ajalta, jos tarkkailtavaksi otettua henkilöä ei tarkkailun perusteella määrätä mielenterveyslain 8 §:ssä tarkoitettuun tahdosta riippumattomaan hoitoon.

Lyhytaikaista laitoshoitoa voidaan järjestää sekä terveydenhuollon että sosiaalitoimen laitoksissa kuten vanhainkodeissa, päihdehuollon laitoksissa jne.

Ikärajat
Hoitopäivämaksuja ei saa periä terveyskeskuksessa tai sairaalassa taikka sen toimintayksikössä alle 18-vuotiaalta siltä osin kun hoitopäiviä on kalenterivuodessa kertynyt yli seitsemän.

Vuotuinen maksukatto
Lyhytaikaisen laitoshoidon hoitopäivämaksu kerryttää vuotuista maksukattoa. Kun maksukatto täyttyy, lyhytaikaisesta laitoshoidosta voidaan periä enintään 15,10 euroa hoitopäivältä 18 vuotta täyttäneiltä henkilöiltä.

Päivä- ja yöhoidon maksu

Päivä- ja yöhoidon maksusta säädetään asiakasmaksuasetuksen 13 §:ssä. Jos hoidollisista syistä on tarkoituksenmukaista, että henkilö on terveyskeskuksessa, sairaalassa tai sen toimintayksikössä taikka sosiaalihuollon laitoksessa tai muussa toimintayksikössä hoidettavana vain joko päivällä (päivähoito) tai yöllä (yöhoito), voidaan häneltä periä 12 §:ssä säädetyn maksun sijasta enintään 15,10 euroa vuorokaudessa.

Päivä- ja yöhoidon maksua ei saa periä psykiatrisen avohoidon toimintayksikössä annetusta hoidosta, kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain (519/1977) tarkoittamasta erityishuollosta, polikliinisesta päihdehuollosta eikä vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain 22 §:n 2 momentissa tarkoitetusta suojatyöstä.

Kuntaliitto on aikaisemmin yleiskirjeessään 16/1997 katsonut, että asiakasmaksuasetuksen 12 §:ssä tarkoitetussa tilanteessa, psykiatrian toimintayksikkönä pidetään yksikköä, jonka johdossa on psykiatri.

Avo- ja laitoshoidon välisestä rajanvedosta annetussa asetuksessa (1806/2009; voimassa marraskuussa 2011) todetaan, että henkilö on avohoidossa päivä- tai yöhoidossa kotona ollessaan. Vastaavasti tästä seuraa se, että henkilö on laitoshoidossa päivä- ja yöhoidon aikana.

Ikärajat
Maksuja ei saa periä terveyskeskuksessa taikka sairaalassa tai sen toimintayksikössä alle 18-vuotiaalta siltä osin kuin hoitopäiviä on kalenterivuodessa kertynyt yli seitsemän.

Vuotuinen maksukatto
Maksu kerryttää vuotuista maksukattoa.

Kuntoutushoidon maksut

Asiakasmaksuasetuksen 14 §:n 1 momenttiin on tehty laintarkastuksen esittämä muutos, jolla ei ole vaikutusta säännöksen asiasisältöön.

Kuntoutushoidon maksuista säädetään asiakasmaksuasetuksen 14 §:ssä. Vammaiselle henkilölle lääkinnällisestä kuntoutuksesta annetun asetuksen (1015/1991) 3 §:n 2 momentin 6 kohdassa tarkoitetusta laitoshoitona annetusta kuntoutushoidosta tai kehitysvammaisten erityishuoltona annetusta kuntoutushoidosta voidaan periä enintään 11,30 euroa hoitopäivältä. Lääkinnällisestä kuntoutuksesta annettu asetus tullaan jatkossa uudistamaan terveydenhuoltolain nojalla annettavalla sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.
 
Kuntoutushoidosta perittävä hoitopäivämaksu 11,30 euroa hoitopäivältä koskee siis pakottavasti vain vammaista henkilöä ja kehitysvammaista henkilöä. Jos kuntouttavaa hoitoa halutaan järjestää myös muille henkilöille kuntoutushoidon hoitopäivämaksulla, siitä tehdään päätös luottamustoimielimessä. Tämän lisäksi on päätettävä, peritäänkö ja mitä maksua peritään maksukaton täyttymisen jälkeen.

Ikärajat
Kuntoutushoidon maksuja ei saa periä terveyskeskuksessa taikka sairaalassa tai sen toimintayksikössä alle 18-vuotiaalta siltä osin kuin hoitopäiviä on kalenterivuodessa kertynyt yli seitsemän.

Vuotuinen maksukatto
Maksu kerryttää vuotuista maksukattoa. Maksukaton täyttymisen jälkeen kuntoutushoito on maksutonta vammaiselle henkilölle ja kehitysvammaiselle henkilölle asiakasmaksuasetuksen 14 §:n mukaan.

Maksu lääkärintodistuksesta ja -lausunnosta

Lääkärin ja hammaslääkärin todistuksista ja -lausunnosta perittävästä maksusta säädetään asiakasmaksuasetuksen 23 §:ssä. Lääkärin ja hammaslääkärin todistuksesta ja lausunnosta voidaan todistuksen ja lausunnon laadusta riippuen periä enintään 33,90 euroa.

Tieliikennelaissa (267/1981) säädetyn ajo-oikeuden saamiseksi tai säilyttämiseksi tarvittavasta lääkärintodistuksesta voidaan kuitenkin periä enintään 40,90 euroa. Maksun määräytymisen perusteista tarkemmin Kuntaliiton yleiskirjeessä: Ajokorttitodistukselle uusi asiakasmaksu, 18/80/2007, 4.7.2007.

Maksua ei saa periä kansanterveystyössä hoitoon liittyvästä todistuksesta tai lausunnosta eikä koulu- tai opiskeluterveydenhuollon yhteydessä kerättyihin tietoihin perustuvasta terveystodistuksesta (nuorison terveystodistus). Jos lääkärintodistuksia ja -lausuntoja kirjoitetaan laitoshoidon aikana, niistä voi periä maksun normaaliin tapaan.

Lääkärintodistusta ja -lausuntoa, joka kirjoitetaan terveyskeskuksessa ja jolla henkilölle kirjoitetaan sairauslomaa, pidetään hoitoon liittyvänä todistuksena, eikä siitä saa periä maksua. Kuntaliiton yleiskirje: KHO:n päätöksiä lääkärintodistusten maksullisuudesta, 14/80/2005, 5.7.2005.

Hoitoon liittymättöminä todistuksina ja lausuntoina pidetään todistuksia ja lausuntoja, joita lausunnon ja todistuksen pyytäjä tarvitsee henkilökohtaisen etuuden tms. vastaavan hakemista varten. Kuntaliiton yleiskirjeessä, Muutoksia kansanterveyslain tehtäviä koskeviin säännöksiin, 17/80/2007, 27.6.2007, on kerrottu lääkärintodistuksiin ja -lausuntoihin liittyvistä asioista. Hallinto-oikeuden päätöksen 26.10.2007/00156/07/6209, mukaan mm. lääkärinlausuntoa, jota henkilö tarvitsi hakeakseen Kansaneläkelaitoksen kustantamaan kuntoutukseen, pidettiin maksullisena lääkärinlausuntona. Kuntaliiton tiedossa on, että hallinto-oikeudet ovat tehneet erilaisia ratkaisuja lääkärintodistuksen maksullisuudesta. Lääkärintodistuksia koskevaan asiaan pyritään saamaan pitävä ratkaisu. Asiakasmaksulainsäädännön uudistaminen tullee lähiaikoina vireille.

Ikärajat
Lääkärintodistuksista ja -lausunnoista perittävissä maksuissa ei ole ikärajoja.

Vuotuinen maksukatto
Lääkärintodistuksista ja -lausunnoista perityt maksut eivät kerrytä vuotuista maksukattoa.

Käyttämättä ja peruuttamatta jätetystä palvelusta perittävä maksu

Käyttämättä ja peruuttamatta jätetystä palvelusta perittävästä maksusta säädetään asiakasmaksuasetuksen 25 §:ssä. Käyttämättä ja peruuttamatta jätetystä, asiakkaan varaamasta

• terveyskeskuksen lääkärin ja
• suun ja hampaiden tutkimuksen ja hoidon sekä
• erikoissairaanhoidon avohoidon tai
• kalliin kuvantamistutkimuksen vastaanottoajasta

 
voidaan periä 15 vuotta täyttäneeltä enintään 33,90 euroa, ns. sakkomaksuna. Maksua ei saa kuitenkaan periä silloin, kun varatun ajan peruuttamatta jäämiseen on hyväksyttävä syy. Ns. sakkomaksun voi periä myös silloin, kun palvelu muutoin asiakasmaksulainsäädännön nojalla on maksutonta, jos maksun perimisen ehdot muutoin täyttyvät.

Ikärajat
Maksua ei saa periä alle 15-vuotiailta henkilöiltä.

Vuotuinen maksukatto
Ns. sakkomaksu ei kerrytä vuotuista maksukattoa.

Maksukatto

Maksukatto on vuoden 2012 alusta 636 euroa, sosiaali- ja terveysministeriön 17.11.2011 antaman ilmoituksen 1 kohdan mukaan. Maksukaton euromäärä on korotettu kansaneläkeindeksillä ja pyöristetty täyteen lähimpään euroon.

Maksukatosta säädetään asiakasmaksulain 6 a §:ssä. Maksukaton ylittymisen jälkeen perittävästä lyhytaikaisen laitoshoidon maksusta säädetään asiakasmaksuasetuksen 26 a §:ssä. Maksukaton ylittymisen jälkeen lyhytaikaisesta laitoshoidossa saa periä enintään 15,10 euroa hoitopäivältä 18 vuotta täyttäneiltä henkilöiltä.

Alle 18-vuotiaan lapsen ja nuoren käyttämistä palveluista perityt maksukattoa kerryttävät maksut otetaan huomioon yhdessä hänen toisen vanhempansa tai muun huoltajan maksujen kanssa. Kuntaliitto on yleiskirjeessään: Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksukatto, 38/80/99, 14.12.1999 todennut, että lapsen ja nuoren huoltajana pidetään vain lapsen ja nuoren laillista huoltajaa. Lailliset huoltajat voivat maksukaton täyttyessä tai täyttymisen jälkeen sopia keskenään vapaasti siitä, miten alle 18-vuotiaalle lapselle ja nuorelle määrätyt asiakasmaksut kerryttävät toisen laillisen huoltajan vuotuista maksukattoa.

Maksukaton täyttymisen jälkeen maksukattoa kerryttäneet palvelut ovat maksuttomia, lukuun ottamatta yli 18-vuotiailta perittävää lyhytaikaisen laitoshoidon maksua, joka on vuoden 2012 alusta 15,10 euroa hoitopäivältä. Tämä merkitsee yleensä sitä, että kaikki toisen laillisen huoltajan alle 18-vuotiaiden lasten käyttämät palvelut ovat maksuttomia. Maksukaton täyttymisen jälkeen ei saa periä laitoshoidosta alle 18-vuotiaalta enää hoitopäivämaksuja, vaikka seitsemältä hoitopäivältä määrätyt hoitomaksut eivät olisikaan olleet kerryttämässä maksukattoa.

Asiakasmaksut, jotka korvataan palvelun käyttäjälle lakisääteisen vakuutuksen perusteella (asiakasmaksuasetus 26 a § 1 mom. 1 kohta), eivät kerrytä vuotuista maksukattoa. Tämä koskee tilanteita, joissa mm. lakisääteisen tapaturmavakuutuksen ja liikennevakuutuksen perusteella vastuussa olevan vakuutuslaitoksen on korvattava terveyskeskukselle ja sairaalalle vahingoittuneen henkilön hoidosta aiheutuneet kustannukset täysimääräisesti asiakasmaksulain 13 a §:n nojalla (täyskustannusmaksu). Asiakasmaksut määrätään aina hoitoa saaneelle henkilölle asiakasmaksulainsäädännön mukaisesti, vaikka ne laskutettaisiinkin suoraan vastuussa olevalta vakuutuslaitokselta. Jos vastuussa oleva vakuutuslaitos ei suorita asiakasmaksuja, asiakasmaksuista on vastuussa vahingoittunut henkilö itse. Esimerkiksi työtapaturmaksi kirjattu vahinko osoittautuu myöhemmin vapaa-ajan tapaturmaksi, hoidosta aiheutuneet maksut peritään vahingoittuneelta henkilöltä täysimääräisesti. Vakuutuslaitosten eri syistä korvaamatta jättämät asiakasmaksut on välittömästi laskutettava henkilöltä itseltään, jollei nimenomaisesti muusta ole luottamustoimielimessä päätetty.

Täyskustannusmaksusta on lähetetty kolme Kuntaliiton yleiskirjettä. Yleiskirjeissä on tarkemmin selostettu täyskustannusmaksua koskevaa lainsäädäntöä ja lakeja, joita täyskustannusmaksu koskee; Yleiskirjeet 31/80/2004, 13/80/2005 ja 9/80/2011.

Pitkäaikaisen laitoshoidon maksusta

Omaan käyttöön jätettävä vähimmäisrahamäärä on sosiaali- ja terveysministeriön 17.11.2011 antaman ilmoituksen 7 kohdan mukaan vähintään 99 euroa kuukaudessa 1.1.2012 lukien.

Asiakasmaksulain 14 §:n 1 momentin nojalla myös silloin, kun kunta tai kuntayhtymä on järjestänyt henkilölle laitoshoitoa tai -huoltoa taikka perhehoitoa, voidaan henkilölle tulevat eläkkeet, elinkorot, elatusavut, avustukset tai muut jatkuvat taikka kertakaikkiset tulot, korvaukset tai saamiset, periä ja nostaa kunnalle siltä ajalta, jonka laitoshoito, -huolto tai perhehoito kestää. Jos kunta nostaa henkilölle tulevat edellä mainitut tulot, on asiakasmaksuasetuksen 33 §:n nojalla jätettävä käyttövaroiksi asiakasmaksulain 7 c §:n 1 ja 2 momenteissa säädetty omavastuuosuus tai vähintään 99 euroa kuukaudessa 1.1.2012 lukien.

Kunnan on tarpeen käyttää asiakasmaksulain 14 §:ssä säädettyä oikeutta vain silloin, kun sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista määrätyt hoitomaksut näyttäisivät toistuvasti jäävän maksamatta. Kunnalle haettuja henkilön tuloja voidaan käyttää vain kunnan järjestämän hoidon hoitomaksujen suorittamiseen ja järjestetystä hoidosta aiheutuvien hoitomaksurästien maksamiseen. Muu osa henkilön tuloista on välittömästi siirrettävä henkilön omaan käyttöön. Kuntaliitto on lähettänyt yleiskirjeen asiakkaiden omien varojen käsittelystä sosiaali- ja ter-veystoimessa: Asiakkaiden omien varojen käsittely sosiaali- ja terveystoimessa, Yleiskirje 4/80/2000, Heli Sahala/eg 27.1.2000.

Henkilön omaan käyttöön jäävä vähimmäismäärä on sidottu työeläkeindeksiin ja pyöristetty lähimpään täyteen euroon.

Ikärajat
Pitkäaikaisen laitoshoidon maksun määräämiselle ei ole säädetty ikärajoja.

Vuotuinen maksukatto
Pitkäaikaisen laitoshoidon tulosidonnainen maksu ei kerrytä vuotuista maksukattoa.

Muut sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut 2012 lukien

Muista sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista ja alla olevista asiakasmaksuista lähetetään joulukuussa 2011 Kuntaliiton yleiskirje, jossa on tarkemmin selostettu maksumuutoksia. Jäljempänä on lyhyesti todettu muutokset pääpiirteittäin.

Omaishoitajan vapaan aikaiset palvelut

Kun kunta järjestää hoidettavalle omaishoidon tuesta annetun lain (937/2005) 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun omaishoitajan vapaapäivän ajaksi hoitoa, joka korvaa omaishoitajan antamaa hoitoa ja huolenpitoa, voi hoidettavan maksettavaksi tulla enintään 10,60 euroa vuorokaudelta sen estämättä, mitä muualla laissa tai asetuksessa säädetään. Omaishoitajan vapaan ajaksi järjestetty hoito voidaan järjestää esimerkiksi avo- tai laitoshoidon toimintayksiköissä. Vuorokausimaksu on aina sama. Sosiaali- ja terveysministeriön ilmoituksen 2 kohdan mukaan maksua on korotettu kansaneläkeindeksillä ja pyöristetty lähimpään täyteen 0,10 euroon.

Omaishoidosta on lähetetty Kuntaliiton yleiskirje: Uusi laki omaishoidon tuesta, 25/80/2005, 21.12.2005.

Kotona annettava palvelu – tilapäinen kotipalvelu

Tilapäinen kotipalvelu ja tilapäinen kotisairaanhoito

Tilapäisestä kotipalvelusta voidaan periä kunnan päättämä kohtuullinen maksu.

Tilapäisestä kotisairaanhoidosta voidaan periä enintään 13,80 euroa, jos kotikäynnin suorittaa lääkäri tai hammaslääkäri. Jos kotikäynnin suorittaa muu terveydenhuollon ammattihenkilö, voidaan periä enintään 8,70 euroa käynniltä. Tilapäisestä kotisairaanhoidosta ei saa periä erikseen maksua sellaiselta henkilöltä, joka on jatkuvan ja säännöllisen kotisairaanhoidon piirissä.

Ikärajat
Tilapäisen kotipalvelun tai kotisairaanhoidon maksun määräämiselle ei ole asetettu ikärajaa.

Kotona annettava palvelu – jatkuva ja säännöllinen palvelu

Asiakasmaksuasetuksen 3 §:n 2 momentissa säädettyjä tulorajoja on korotettu TEL-indeksillä ja pyöristetty lähimpään täyteen euroon. Tulorajojen muutokset saattavat laskea jo päätettyjä hoitomaksuja. Kun palvelun käyttäjältä ei voida periä suurempia maksuja kuin mitä asetuksessa säädetään, tulee maksujen tarkistuksessa ottaa asia huomioon 1.1.2012 lukien.

Kotipalvelun ja kotisairaanhoidon palveluseteli

Tulosidonnaisesta kotipalvelun ja kotipalvelun palvelusetelin tulorajoista säädetään sosiaalihuoltolain 29 b §:ssä. Tulosidonnaisen kotipalvelun ja kotisairaanhoidon palvelusetelin arvo on sosiaali- ja terveysministeriön 17.11.2011 antaman ilmoituksen 8. kohdan mukaan 1.1.2012 lukien vähintään 25 euroa tuntia kohden, jos kotitalouden tulot eivät ylitä laissa säädettyä tulorajaa. Alin palvelusetelin arvo on kuitenkin vähintään 7 euroa tuntia kohden. 
 
Palvelusetelin arvo määrätään sosiaalihuoltolain 29 b §:n 2 momentissa säädettyjen tulorajojen perusteella. Myös näitä tulorajoja on korotettu sosiaali- ja terveysministeriön 17.11.2011 antaman ilmoituksen 9 kohdan mukaan työeläkeindeksillä ja pyöristetty lähimpään täyteen euroon. Sen vuoksi myös palvelusetelin arvo tulee määrätä 1.1.2012 voimaantulevien säädösten mukaisiksi.
Kotipalvelun ja kotisairaanhoidon palvelusetelistä on vielä Kuntaliiton yleiskirjeet: Palvelusetelin käyttö mahdollistuu myös kotisairaanhoidossa, 7/80/2008, 12.2.2008 ja Palveluseteli sosiaali- ja terveydenhuollossa, 18/80/2004, 7.5.2004.

Lastensuojelun maksut

Asiakasmaksuasetuksen 20 §:ään on tehty laintarkastuksen esittämiä muutoksia, jolla ei ole vaikutusta säännöksen asiasisältöön.

Lastensuojelun maksuista säädetään asiakasmaksuasetuksen 20 §:ssä. Maksua on korotettu kansaneläkeindeksillä ja pyöristetty lähimpään 0,10 euroon. Maksu voi olla enintään 1 342,50 euroa.

Maksun enimmäismäärä ja maksun pyöristäminen

Asiakasmaksulain 2 §:n mukaan palvelusta perittävä maksu saa olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruinen. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää palvelusta perittävän maksun enimmäismäärä ja maksu määräytyväksi maksukyvyn mukaan.

Asiakasmaksulainsäädännöstä puuttuvat säännökset palvelun käyttäjän maksettavaksi tulevan maksun pyöristämisestä. Maksun pyöristämisessä on siten käytettävä euromääräisten maksujen pyöristämisestä annetun lain (890/2000) säännöksiä. Kunta tai kuntayhtymä taikka johtosäännöllä määrätty luottamustoimielin voi päätöksellään alentaa asiakasmaksulainsäädännössä säädettyjä enimmäismaksuja.

Ostopalvelut

Jos kunta tai kuntayhtymä järjestää palveluja ostamalla palvelun kunnalliselta, yksityiseltä tai muulta palvelun tuottajalta ostopalveluna, palvelun käyttäjältä on perittävä samat maksut ja korvaukset kuin kunnan tai kuntayhtymän itse järjestämistä vastaavista palveluista. Siten ostopalveluista perittävät asiakasmaksut kerryttävät samoin perustein maksukattoa kuin jos palvelu olisi kunnan tai kuntayhtymän omaa toimintaa; asiakasmaksulaki 12 §.

Sosiaali- ja terveydenhuollon maksujen käyttöön ottaminen

Kunnanvaltuusto tai yhtymähallitus taikka johtosäännöllä määrätty luottamustoimielin päättää asiakasmaksulainsäädännön mukaisten maksujen käyttöönottamisesta.

Asiakasmaksuista päättäminen

Asiakasmaksulaissa ja -asetuksessa säädetyt asiakasmaksut ovat enimmäismaksuja. Kunta ja kuntayhtymä voi päättää luottamustoimielimessä siitä, että maksuja peritään enimmäismaksuja alhaisempina tai niitä ei peritä lainkaan.

Maksupäätöstä ei voida tehdä niin, että korotettu maksu määrätään perittäväksi takautuvasti (14.4.1994/1512 KHO 1994:A 22). Samansuuntaisen ratkaisun on tehnyt eduskunnan oikeusasiamies: Kunnalla ei ollut oikeutta määrätä asiakasmaksuja takautuvasti; 3199/2009.

Muutoksenhaku

Muutoksenhausta säädetään asiakasmaksulain 15 §:ssä. Asiakasmaksulain 15 § 4 momentti on muutettu vastaamaan voimassa olevaa lainsäädäntöä. Muutoksenhakua koskeva säännös on kokonaisuudessaan seuraava:

Maksua koskevaan viranhaltijan päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta. Jos maksuvelvollinen on tyytymätön viranhaltijan tekemään päätökseen, hänellä on oikeus saattaa sosiaalipalvelusta perittävää maksua koskeva päätös sosiaalihuoltolain 6 §:ssä tarkoitetun toimielimen ja terveyskeskuksen järjestämästä palvelusta perittävää maksua koskeva päätös kansanterveyslain 6 §:ssä tarkoitetun toimielimen käsiteltäväksi sekä sairaanhoitopiirin järjestämästä erikoissairaanhoidosta ja erityishuoltopiirin järjestämästä kehitysvammaisten erityishuollosta perittävää maksua koskeva päätös sen toimielimen päätettäväksi, jonka alainen päätöksen tehnyt viranhaltija on.

Vaatimus päätöksen oikaisemisesta on tehtävä kirjallisesti 14 päivän kuluessa siitä, kun maksuvelvollinen on saanut päätöksestä tiedon. Päätökseen on liitettävä ohjeet sen saattamiseksi toimielimen käsiteltäväksi.

Maksun määräämistä koskevaan sosiaalihuoltolain 6 §:ssä ja kansanterveyslain 6 §:ssä tarkoitetun toimielimen päätökseen haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitus voidaan sanotun ajan kuluessa antaa myös päätöksen tehneelle toimielimelle, jonka on toimitettava se oman lausuntonsa ohella hallinto-oikeudelle. Hallinto-oikeuden päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta.

Jos henkilö pyytää valitusosoitusta muun kuin tulosidonnaisen maksun määräämisestä, henkilöä ohjataan tekemään valitus asiakasmaksulain 15 §:n mukaisesti.

SUOMEN KUNTALIITTO

Kari Nenonen
varatoimitusjohtaja

Sami Uotinen
va. johtaja, sosiaali- ja terveysasiat