Kuka on hallintopakkoasiassa asianosaisena?

 

Ketä kehotetaan ja velvoitetaan?

Uhalla tehostettu velvoite voidaan kohdistaa vain sellaiseen asianosaiseen, jolla on oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus oikaista puute (UhkasakkoL 7 §).

Maankäyttö- ja rakennuslain 182 §:n sanamuoto edellyttää niskoittelua. Ennen kuin on kyse niskoittelusta, on viranomainen yleensä kehottanut oikaisemaan virheen. Vasta, jos kehotusta ei asetetussa määräajassa noudateta, etenee asia varsinaisen niskoittelun aseteelle. Voi kuitenkin olla tilanteita, joissa niskoittelusta on kyse ilman kehotusta. Joskus luvaton toiminta tai laiminlyönti on niin räikeä, että velvoitemenettely voidaan aloittaa ilman kehottamista. [1]

Oikeudellisella mahdollisuudella tarkoitetaan oikeudellista perustetta hallita kiinteistöä ja määrätä sen käytöstä (kiinteistön tai rakennuksen omistus-, vuokra-, tai muun käyttöoikeuden haltija). Tosiasiallisella mahdollisuudella puolestaan tarkoitetaan, että velvoitettavalla tulee olla mahdollisuus täyttää velvoite. Esimerkiksi sairaus tai asevelvollisuuden suorittaminen voivat estää henkilön itsensä tehtäviksi edellytettyjen toimien suorittamisen. Velvoite voidaan kohdistaa myös useaan asianosaiseen samanaikaisesti, esimerkiksi asunto-osakeyhtiöön ja osakkeenomistajaan.

Kuka on asianosainen?

Asianosaisuus ratkeaa tapauskohtaisesti. Yksityisen henkilön ohella asianosaisena voi olla:

  • Yhteisö (esimerkiksi oy, osuuskunta): velvoite voidaan kohdistaa joko yhteisöön itseensä tai sen päätösvaltaa käyttävään elimen, kuten hallituksen jäseniin – mutta ei kuitenkaan molempiin samanaikaisesti. Päätösvaltaa käyttävään toimielimeen rinnastetaan myös toimitusjohtaja tai muu vastaavassa asemassa oleva henkilö, kuten osuuskunnan hallinnon hoitaja tai säätiön asiamies (UhkasakkoL 7.2 §)
  • Valtio tai kunta: valtio tai kunta tai niiden ao. viranomainen (UhkasakkoL 7.3 §)
  • Yhteisomistajat: kaikki osaomistajat on kuultava ja velvoitettava erikseen. HUOM! Myös yhdessä omistavat aviopuolisot on molemmat kuultava ja velvoitettava erikseen
  • Kuolinpesä: velvoite kohdistetaan erikseen jokaiseen kuolinpesän osakkaaseen, joissakin tapauksissa kuolinpesään, kuolinpesän osakkuus on jakamatonta yhteisomistusta
  • Konkurssipesä: pesänhoitaja vastaa konkurssipesän hoidosta

Hallintopakko voidaan kohdistaa myös asunto-osakeyhtiöön ja osakkeenomistajaan tai pelkästään osakkaaseen ja/tai vuokralaiseen.

  • KHO 1978 A II 92: Maistraatin velvoitettua 27.4.1972 kiinteistön omistaja A:n purkamaan ja poistamaan määräaikaan mennessä kanalarakennukseen luvatta tehdyt 40 kahden hengen asuinhuonetta uhalla, että tekemättä jätetty työ suoritetaan A:n kustannuksella, lääninoikeus 17.11.1976 antamallaan päätöksellä pysytti maistraatin päätöksen. Kun A oli 17.4.1973 päivätyllä kauppakirjalla myynyt osuutensa mainitusta rakennuksesta, ei teettämisuhkaa voitu pysyttää A:n osalta. Koska rakennuksen nykyiset omistajat, A:n myötäpuolet KHO:ssa, olivat tietoisia rakennuksessa suoritetuista luvattomista rakentamistoimenpiteistä, KHO siirsi suoraan teettämisuhan rakennuksen nykyisiin omistajiin kohdistuvaksi. Äänestys 5 - 3.
  • KHO 1988 A 79: Maanomistajaa ei voitu, kun erityistä syytä ei ollut esitetty, velvoittaa purkamaan vuokralaisen omistamaa luvatonta rakennusta eikä poistamaan vuokralaisen omistamia ympäristöä rumentavia tavaroita vuokralaisen vuokrasopimuksen nojalla hallitsemalta määräalalta.
  • KHO 30.8.1995 taltio 3241: Kuolinpesää oli tullut kohdella rakennusvalvonta-asiassa UhkasakkoL:n 7 §:n 1 momentissa tarkoitettuna asianosaisena, jolla oli oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus noudattaa päävelvoitetta. Nämä seikat eivät näin ollen olleet esteenä sille, että rakennuslautakunta oli tuominnut kuolinpesälle lainvoimaisesti asetetun uhkasakon sen maksettavaksi.
  • KHO 22.10.1996 taltio 3253: Ravintola A, jota ei ollut rekisteröity kaupparekisteriin yhteisönä eikä toiminimenäkään, ei ollut sellainen yhteisö tai muutenkaan asianosainen, jolle uhkasakko voitiin asettaa.
  • KHO 2015:22: Päävelvoite ja uhkasakko kiinteistöllä olevan raunioituneen asuinrakennuksen purkamiseksi ja purkujätteiden poistamiseksi sekä talousrakennuksen kunnostamiseksi oli asetettu A:n jakamattomalle kuolinpesälle. Kuolinpesä oli valituksessaan KHO:ssa esittänyt, että kiinteistöä koskeva lainhuuto oli myönnetty A:lle ja hänen vaimolleen B:lle yhteisesti ja että uhkasakko olisi tullut asettaa yhteisesti jakamattomille kuolinpesille. Kiinteistörekisteritietojen mukaan kysymyksessä oleva kiinteistö oli rekisteröity 2.11.1954. Lainhuutotodistuksen 15.12.2014 mukaan rekisteriyksiköllä ei ole lainhuutomerkintöjä. B:n kuolinpesästä ja sen osakkaiden oikeudesta nyt kysymyksessä olevaan kiinteistöön ei ollut esitetty selvitystä. A:n kuolinpesän osakkaat oli yksilöity pesänjakajanmääräystä koskevassa käräjäoikeuden päätöksessä. Kuolinpesä ei ollut muutoinkaan asian käsittelyssä rakennuslautakunnassa, hallinto-oikeudessa eikä KHO:ssa katsonut, ettei se omistus- tai hallintaoikeutensa nojalla voisi päättää kysymyksessä olevaa kiinteistöä koskevista asioista. Asiassa ei ollut myöskään esitetty selvitystä siitä, että velvoitteiden toteuttaminen olisi asetetussa kohtuullisessa määräajassa muutoin kuolinpesälle tosiasiallisesti mahdotonta.
  • Kun otettiin huomioon selvitys kiinteistön omistustiedoista, selvitys A:n kuolinpesän osakkaiden riittävästä yksilöinnistä sekä kysymyksessä olevien velvoitteiden luonne, kuolinpesällä oli näissä oloissa katsottava olevan tosiasiallinen mahdollisuus ryhtyä toimiin päävelvoitteiden noudattamiseksi. Kunnan rakennusvalvontaviranomainen oli näin ollen voinut katsoa A:n kuolinpesän UhkasakkoL 7 §:n 1 momentissa tarkoitetuksi asianosaiseksi ja asettaa kuolinpesälle määrätyt velvoitteet sekä niiden noudattamisen tehosteeksi päätöksessä mainitut uhkasakot. Sillä valituksessa esitetyllä perusteella, että uhkasakko olisi voitu A:n kuolinpesän lisäksi kohdistaa A:n edesmenneen vaimon B:n kuolinpesään, ei ollut merkitystä valituksenalaisen asian ratkaisun kannalta.
  • KHO 2015:23: Uhkasakko kiinteistöllä olevan rakennuksen kunnostamiseksi tai purkamiseksi oli asetettu A:lle. A omisti kiinteistön yhdessä C:n kuolinpesän kanssa, jonka osakkaita A ja B olivat. Lainhuutotodistuksen mukaan A:lle oli myönnetty selvennyslainhuuto 2/3 omistusosuuteen ja C:n kuolinpesälle 1/3 omistusosuuteen tilasta.
  • Uhkasakkoa tuomittaessa selvitettiin myös asettamispäätöksen lainmukaisuus. Koska A kiinteistön osaomistajana ei voinut yksin käyttää päätösvaltaa kiinteistöä koskevissa asioissa eikä hänellä siten ollut UhkasakkoL 7 §:n 1 momentissa tarkoitettua oikeudellista mahdollisuutta noudattaa päävelvoitetta, ei lainvoimaisesti asetettua uhkasakkoa voitu tuomita hänen maksettavakseen. Uhkasakon tuominneen ympäristölautakunnan ja hallinto-oikeuden päätökset kumottiin.
  • KHO 28.4.2005 taltio 1006: Osakeyhtiö ja sittemmin sen konkurssipesä olivat vuokranneet kiinteistöiltään hallitilaa usealle kuljetusliikkeelle autovarikkotoimintaa varten. Mainituissa olosuhteissa ja kun vuokralaiset olivat voineet vaihtua toiminnan jatkuessa, konkurssipesää oli pidettävä YSL 3 §:n 1 mom 5 kohdan mukaisena toiminnanharjoittajana. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen oli voinut kohdistaa ympäristönsuojelulain mukaiset hallintopakkotoimet konkurssipesään.
  • KHO 2015:39: A:lle ei ollut hänen eläessään asetettu velvollisuutta maaperän puhdistamiseen, eikä hänen kuollessaan ollut ollut vireillä puhdistamisvelvollisuuden asettamista koskevaa viranomaismenettelyä. Kuolinpesään ei näin ollen voitu kohdistaa hallintopakkoa maaperän puhdistamiseksi. 

[1] Jääskeläinen-Syrjänen s. 883.