Uhkasakko voi olla kiinteä tai juokseva. Kiinteä uhkasakko asetetaan tietylle euromäärälle. Juoksevan uhkasakon suuruus määräytyy ajan kulumisen mukaan. Juoksevassa uhkasakossa on kiinteä perusosa sekä lisäosa, joka summataan perusosan päälle aina tietyn ajanjakson kuluttua, jona velvoitetta ole täytetty. Juoksevan uhkasakon etu verrattuna kiinteään on sen ajan myötä tehostuva vaikutus. Kiinteä uhkasakko täytyy aina tuomita maksettavaksi ennen kuin uusi velvoite ja sakko voidaan asettaa. Teettäminen puolestaan on tarkkuutta vaativa ja raskas toimenpide, toisaalta myös tehokas, kun sen toteuttamiseen päästään.
Teettämisessä ongelmia voi syntyä henkilön omaisuuteen kajoamiseen liittyen, kuten myös pysymisessä päävelvoitteen piirissä ja lopuksi myös kustannusten perinnässä. Näitä näkökulmia kannattaa pohtia ennen teettämisuhan määräämistä ja punnittaessa teettämisen ja uhkasakon hyötyjä ja haittoja. Uhkasakko on rakentamisasioissa yleensä käyttökelpoisin. Teettämisen käyttäminen olisi suositeltavaa vain tapauksissa, joissa uhkasakon ei voida katsoa tehoavan ja yleisen edun sitä nimenomaan vaatiessa.
Sen lisäksi, mitä kehotuskirjeessä on mainittu, täytyy kuulemiskirjeessä mainita:
- Määräpäivä, johon mennessä selitys on annettava
- Asia ratkaistaan siitä huolimatta, että asianosainen jättää vastaamatta määräajassa (HL 33 §)
- Ollaanko päävelvoitteen tehosteeksi esittämässä uhan asettamista
- Seuraava vaihe on asian saattaminen rakennusvalvontaviranomaisen käsiteltäväksi
Jos kuulemisen jälkeen ei päädytäkään asettamaan velvoitetta ja asia raukeaa, on tästä hyvän hallintotavan mukaisesti ilmoitettava asianosaiselle.
Kuntaliiton asiantuntijat, jotka voivat kertoa lisää
- alueidenkäytön suunnittelun ja rakentamisen lainsäädäntö
- rakennetun ympäristön digitalisaatioon liittyvät juridiset kysymykset
- luonnon monimuotoisuuteen ja suojeluun liittyvät juridiset kysymykset