1 Johdanto

Maankäyttö- ja rakennuslain muutos (MRL 222/2003), jolla uudistettiin asemakaavan toteuttamisen kustannusvastuita, tuli voimaan 1.7.2003. Uudistuksen tavoitteena oli luoda kunnille paremmat edellytykset ylläpitää kohtuuhintaisen asuntotuotannon ja muun raken-tamisen turvaamiseksi riittävää tonttitarjontaa ilman, että kaavojen toteuttamisesta aiheu-tuvat kustannukset olisivat esteenä.

Asemakaavan toteuttamisen edellyttämä yhdyskuntarakentaminen (kadut, puistot, yleiset alueet, yleiset rakennukset jms.) kuuluu edelleen kunnan vastuulle. Uutta on se, että kunta voi lakisääteisellä menettelyllä periä kaavasta merkittävää hyötyä saavilta maanomistajilta kunnalle yhdyskuntarakentamisesta aiheutuvat kustannukset. Ensisijaisesti kunnan tulee pyrkiä maankäyttösopimuksin sopimaan kaavan toteuttamisesta yksityisen omistuksessa olevaa maata kaavoitettaessa. Toissijaisesti kunnalla on mahdollisuus periä yhdyskuntarakentamisesta aiheutuvat kustannukset kehittämiskorvauksena niiltä maanomistajilta, jotka saavat kaavasta merkittävää hyötyä. Maankäyttösopimuksella voidaan kehittämiskorvausta koskevien säännösten estämättä sopia laajemminkin osapuolten välisistä oikeuksista ja velvoitteista.

Kaavan toteuttamisvastuita koskevat säännökset sisältyvät MRL:n uuteen 12 a -lukuun (Kunnalle yhdyskuntarakentamisesta aiheutuvien kustannusten korvaaminen) . Eräiltä osin säännösten soveltamiseen löytyy tulkinta-apua hallituksen esityksessä (HE 167/2002) esitetyistä perusteluista. Säännösten soveltaminen kunnissa edellyttää uudentyyppistä yhdyskuntarakentamisen kustannusten seurantaa ja tietoutta sekä perehtyneisyyttä kaavoituksen aiheuttamaan kiinteistöjen arvonnousun periaatteisiin ja arviointiin.

Maapolitiikan oppaan tämä jakso sisältää menettelyohjeet kehittämiskorvauksen määräämistä varten. Käytännön soveltamisesimerkein on valaistu lain säännösten soveltamista erilaisissa tilanteissa. Soveltamisohjeet on laadittu pääosin jo ennen säännösten voimaantuloa, joten hallinto- ja oikeuskäytäntöä niiden soveltamisesta ei vielä ole ollut käytössä. Ohjeita on tarkoitus täydentää soveltamiskokemuksen karttuessa.

2. Kehittämiskorvaus ja muut maapolitiikan keinot

Kehittämiskorvaus on uusi väline kunnan maapoliittisessa keinovalikoimassa. Jos kunta katsoo maankäyttösopimuksen tekemisen kunnan kannalta tarkoituksenmukaiseksi, kehittämiskorvausmekanismi varmistaa, että kunta voi kohdella kaikkia maanomistajia tasapuolisesti kaavan toteuttamisesta sovittaessa ja päätettäessä riippumatta siitä ovatko kaikki kaavoitettavan alueen maanomistajat halukkaita yhteistyöhön maankäyttösopimusmenettelyn pohjalta.

Mahdollisuus kehittämiskorvauksen perimiseen täydentää kunnan maapoliittista keinovalikoimaa. Sen käyttömahdollisuudet suhteessa muihin toimintamalleihin ovat monipuoliset. Kehittämiskorvausmenettelyä voidaan käytännössä soveltaa rinnan muiden maapoliittisten toimintamallien kanssa. Se ei sulje pois kunnan mahdollisuutta tarvittaessa lunastaa alueita.

Ensisijaisesti pyrittävä maankäyttösopimuksen solmimiseen. Kunnan on ensisijaisesti pyrittävä sopimaan maanomistajan kanssa tämän osallistumisesta yhdyskuntarakentamisesta kunnalle aiheutuviin kustannuksiin  ks. MRL 91 a.1 §. Maankäyttösopimuksessa voidaan sopia osapuolten kesken kehittämiskorvaussäännöstöä laajemmista oikeuksista ja velvoitteista MRL 91 b.3 §. Vasta jos maanomistajan ja kunnan kesken ei ole päästy sopimukseen osallistumisesta yhdyskuntarakentamisesta aiheutuviin kustannuksiin, kunta voi periä jäljempänä kerrotuin määräytymisperustein maanomistajalta kehittämiskorvauk-sen. On syytä korostaa, että kehittämiskorvausmenettely on aina toissijainen keino periä maanomistajalta yhdyskuntarakentamisesta aiheutuvia kustannuksia. Koska ensisijaisesti kustannusten jakamisesta tulisi sopia, molempien sopimusneuvotteluosapuolten kannalta on hyvä, että epäonnistunut neuvotteluyritys todetaan yhteisesti.

Tonttijako on hyväksyttävä pääsääntöisesti  jo asemakaavassa. Kehittämiskorvauksen määräämisen menettely on kiinteästi kytketty kaavan laatimiseen, kuten jäljempänä selostetaan. Jotta kaavan toteuttamiskustannukset voidaan kohdentaa tonttikohtaisesti, voidaan kehittämiskorvausmenettelyä soveltaa vain kaavaan, jossa on hyväksytty tonttijako. Vain jos korttelin alue on kokonaisuudessaan yhden omistajan omistuksessa, kehittämiskorvaus voidaan määrätä korttelikohtaisesti.

Sopimus- ja kehittämiskorvausmenettelyn suhdetta kaavoitukseen havainnollistaa seuraava kaavio (kts. dokumentit):

Kehittämiskorvauksen ja kehittämismaksun erot. Kehittämiskorvaus ja sitä terminolo-gisesti lähellä oleva kehittämisaluepäätöksen mukainen kehittämismaksu ks. MRL 112 § sekoittuvat helposti keskenään. Menettely- ja käyttötavoiltaan nämä kunnan maapolitiikan työvälineet ovat selkeästi erilaisia. Kehittämiskorvaus on, kuten aiemmin on todettu, keino, jolla kunta voi periä kaavan toteuttamiskustannukset maaomistajalta, mikäli asiasta ei ole päästy sopimukseen.

Kehittämisaluepäätös mahdollistaa erikseen määriteltyjen erityisjärjestelyjen käytön rajattujen alueiden keskitetyksi kehittämiseksi kunnassa. Pyrkimyksenä on tarjota keinovalikoima, josta eri tavoitteiden saavuttamiseksi on valittavissa kussakin tapauksessa sopivat kehittämisvälineet. Tarkoituksena on ollut luoda järjestelmä tehokkaisiin projektiluontoisiin kehittämisohjelmiin. Kunnalla on oikeus periä maanomistajalta hyötyyn suhteutettu kohtuullinen kehittämismaksu, jos alueen kehittämistoimenpiteistä koituu maanomistajalle erityistä hyötyä, joka on epäsuhteessa hänen suorittamiinsa kustannuksiin. Kehittämismaksu ei ole suoraan sidoksissa kunnalle syntyviin yhdyskuntarakentamisen kustannuksiin.

4. Perittävät kustannukset 

Kustannusten kohdentaminen kaava-alueelle

Vain kunnalle aiheutuvat kustannukset voidaan periä. Kehittämiskorvauksena voidaan maanomistajilta periä vain ne yhdyskuntarakentamisen kustannuslajit, jotka on säädetty laissa. Peruslähtökohta on, että kehittämiskorvauksena voidaan periä vain sellaisia yhdyskuntarakentamisesta aiheutuvia kustannuksia, joiden lain mukainen toteutusvastuu kuuluu kunnalle. Kehittämiskorvausta ei voi soveltaa vesihuollon toteuttamisesta aiheutuviin kustannuksiin; näiden rakentamis- ja ylläpitokustannukset peritään verkoston käyttäjiltä liittymis-, käyttö- ja perusmaksuina.

Kaava-aluetta merkittävässä määrin palvelevat toimenpiteet ja maanhankinnat voidaan ottaa huomioon. Maanomistajilta voidaan pääsäännön mukaan periä kunnalle laissa mainittujen toimenpiteiden ja maanhankintojen aiheuttamat kustannukset riippumatta siitä suoritetaanko ne kaava-alueella vai sen ulkopuolella edellyttäen, että ne palvelevat merkittävässä määrin kaava-aluetta. Mikäli kustannus aiheutuu esimerkiksi kokoojakadun, sillan tai muun laajempia alueita palvelevan rakenteen rakentamisesta tai esimerkiksi koulutontin  hankinnasta, joka palvelee selvästi kaava-aluetta laajemman alueen tarpeita, voidaan kustannukset ottaa huomioon vain siltä osin kuin hankkeet palvelevat merkittävässä määrin asianomaisia kaava-alueen tontteja. Arvioitaessa rakentamistoimenpiteet vaikuttavuutta ko. asemakaava-alueella mittareina voidaan käyttää asian luonteesta riippuen esimerkiksi seuraavia tekijöitä:

  • liikennemäärä, 
  • asukasrakenne, 
  • työpaikkojen lukumäärä, 
  • julkisten palvelujen luonne ja 
  • rakennusoikeus.

Toteutuneet ja arviomääräiset kustannukset.  MRL 91 d §:n mukaan otetaan kehittämiskorvausta määrättäessä huomioon kyseisen kaavan toteuttamiseksi ennalta suoritetut kustannukset toteutuneina kustannuksina. Kaavan hyväksymisen jälkeiset kustannukset määritellään arviomääräisinä. Tulevat kustannukset arvioidaan kehittämiskorvauksen määräämisajankohdan hintatasoon. Kustannukset ja niiden kohdentuminen tulee kehittämiskorvausta määrättäessä riittävästi eritellä.

Laatutaso

Kehittämiskorvausta määrättäessä huomioon otettavien kustannusten tulee olla alueen luonteeseen ja olosuhteisiin nähden kohtuullisia. Kehittämiskorvauksena perittävissä kustannuksissa saadaan ottaa huomioon ainoastaan tavanmukaista tasoa oleva toteutus. Yleisohjeena voidaan todeta, että ns. sopimuskaavoissa kaavaselostuksessa on tarpeen määritellä riittävällä tarkkuudella yleisten alueiden aiottu laatutaso. Tällöin voidaan välttyä mahdollisilta rakentamisen laatutason tulkintaepäselvyyksiltä kehittämiskorvausta määrättäessä. Kaavaselostuksessa on tarpeen esittää ainakin uusien rakennettavien katujen tyyppipoikkileikkaukset ja puistoalueiden yleissuunnitelma.

Laatutason määrityksessä on huomioitava kunnan yleisten alueiden tavanomainen laatutaso, eli mitä on suunniteltu ja tehty aiemminkin. Tasomäärittelyssä tulisi aina huomioida kaava-alueen sijainti  kunnassa, kaavallinen käyttötarkoitus ja ajallinen tarve. Jos kunnan strategiana on kohottaa tietyn alueen laatutasoa tavanomaista paremmaksi, tämä tulisi ottaa huomioon asemakaavan tavoitteissa ja sisällössä. Tällöin kehittämiskorvaus voidaan määrätä korkeampaan laatutasoon perustuvien kustannusten mukaiseksi, jos kunta muussakin toiminnassaan tukee tätä kehitystä.

Kadut, puistot ja muut yleiset alueet: suunnittelu ja rakentaminen

Yleisten alueiden suunnittelu- ja rakentamiskustannukset voidaan siirtää seuraavas-sa selostetuin edellytyksin maanomistajien maksettavaksi. Kunnalle yhdyskuntarakentamisesta aiheutuvina kustannuksina voidaan kehittämiskorvausta määrättäessä ottaa huomioon kaava-aluetta merkittävässä määrin palvelevien katujen, puistojen ja muiden yleisten alueiden hankinta-, suunnittelu- ja rakentamiskustannukset ks. MRL 91 d.1 §. Seuraavassa on luettelomaisesti todettu niitä tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa yleisen alueen toteuttamiskustannukseen. Suunnittelukustannukset muodostuvat kahdesta osatekijästä: varsinainen suunnittelutyö ja suunnitelmien hallinnollinen käsittely kunnassa. Näistä suunnittelutyötä tehdään sekä kunnassa että ulkopuolisena toimeksiantona. Lähtökohtaisesti kustannuksiin on perusteltua ottaa mukaan myös kunnalle yleisen alueen toteuttamisesta aiheutuvia rahoituskuluja, koska ulkopuolisen suunnittelijan ja urakoitsijan hintatarjouksissa rahoituskulut ovat mukana.

Kunnan kannalta ulkopuoliseen työhön (suunnittelu ja rakentaminen) sisältyy palkkiolaskutusta, joka sisältää arvonlisäveron. Koska kehittämiskorvaus on viranomaisen määräämä maksu, se on arvonlisäverosta vapaa. Kun kehittämiskorvauksen mukaisia kustannuksia arvioidaan, pitää kustannustasossa huomioida, että ulkopuolisia kustannuseriä käsitellään arvonlisäverottomina.

Katu:

Pohjaolosuhteet

  • vaikeat pehmeiköt, vaativat olosuhteet nostavat kustannuksia

  • suuri määrä kalliolouhintaa nostaa kustannuksia, toisaalta materiaali mahdollisesti hyödynnettävissä rakentamisessa mikä taas voi alentaa kustannuksia

  • erityiset pohjanvahvistukset (pystysalaojitus, paalutukset, painopenkereet, geoverkot) tai pengerrakenteet

  • pohjavesisuojaus

Kuivatus

  • avo-ojat

  • salaojitus ja sadevesiviemäröinti

Päällysrakenne

  • rakennekerrosten paksuus, mikä aiheutuu pohjaolosuhteista ja katuluokasta

  • kaavateiden liikennetekninen mitoitus, kadun ja katualueen leveys

Päällysteet

  • kadun pintamateriaalit (sorapinta, asfaltti, laatoitukset)

  • reunakiveykset

Kevyen liikenteen järjestelyt

  • tarvitaanko erillinen kevyen liikenteen väylä?

  • jalkakäytävä vai kevyen liikenteen väylä?

Viimeistelytyöt

  • nurmetuksen laatuvaatimukset

  • istutustyöt

Valaistus

  • valaistuksen tasovaatimukset ja valaisintyypit

  • kevyelle liikenteelle mahdollinen erillinen valaistus

Liikennevalot
Muut risteysalueiden järjestelyt
Sillat, tunnelit, pengerrykset
Katuvarusteet

Katuvarusteiden, kuten muidenkin kustannustekijöiden, tulee palvella merkittävästi toteutettavaa kaava-aluetta. Katualueelle rakennettavia pysäköintimaksulaitteistoja ei voida ottaa mukaan kehittämiskorvaukseen.

3 Puisto:

Istutukset

  • laatutaso määritettävä, luonnon mukainen vai rakennettu

  • istutettavien kasvien lajit ja istutusten määrä

  • hoitokustannukset istutusten kasvuunlähdön varmistamiseksi

Varusteet

  • valaistus

  • lammikot, kumpareet ym. muut rakenteet

Leikkikenttien  ja muiden kenttien välineet

  • rakenteet

4   Muu yleinen alue:

Kiinteistörekisteriin merkittäviä muita yleisiä alueita ovat JHS-suosituksen (JHS 183) mu-kaan:

  • tori ja katuaukio

  • urheilualue

  • retkeily- ja loma-alue

  • liikennealue

  • vaara-alue

  • erityisalue

  • vesialue

Tässä yhteydessä muista yleisistä alueista käsitellään urheilualueita, maanpäällisiä yleisiä pysäköintialueita ja torialueita. Muiden yleisten alueiden toteuttamisen kustannusrakenne on hyvin pitkälti vastaava näiden kanssa.

Urheilualueet

  • kenttien koko ja käyttötarkoitus

  • pohjarakenteet

  • urheiluvälineet

5  Yleiset pysäköintialueet

  • alueen laajuus

  • pätee pääosin samat perusteet kuin kadunrakentamisellekin

  • velvoitepaikkojen kustannuksia ei saa sisällyttää kehittämiskorvaukseen

6 Torialueet

  • alueen laajuus

  • kuivatus

  • pintamateriaalit

  • rakenteet

  • istutukset

  • pätee pääosin samat perusteet kuin kadunrakentamisellekin

7 Liikennealueet, yleinen tie

Yleisten teiden toteuttamisvastuuseen kuuluvia toimenpiteitä ei voida laskuttaa maanomistajilta. Yleisten teiden toteuttamisvastuu kuuluu tieviranomaiselle (Liikennevirasto ent.Tiehallinto). Kunnat ovat kuitenkin eräissä tapauksissa ottaneet sopimusteitse kustannettavakseen osia liittymäalueiden rakentamiskustannuksista (liikenteen kanavointi, liikennevalot, eritasoliittymät, kevyenliikenteen alikulut). Näitä kunnalle muodostuvia kustannuksia ei voi ottaa huomioon kehittämiskorvausta määrättäessä, koska lain mukaan näiden toteuttamisvastuu ei suoraan kuulu kunnalle.

Kunnan maanhankinta

Yleisten alueiden ja yleisten rakennusten maanhankintakulut voidaan periä maanomistajilta seuraavassa selostetuin edellytyksin. Kehittämiskorvausta määrättäessä voidaan ottaa huomioon katujen, puistojen ja muiden yleisten alueiden hankintakustannukset, sikäli kuin alueet merkittävästi palvelevat kaava-aluetta. Samoin voidaan ottaa huomioon maanhankintakustannukset kaava-aluetta merkittävässä määrin palvelevien yleisten rakennusten rakentamiseksi. Yleisten alueiden ja yleisten rakennusten hankintakustannukset voidaan ottaa huomioon vain siltä osin kuin ne palvelevat kaava-aluetta ks. MRL 91 d §.

Jos kunta on hankkinut edellä luetellut alueet vapaaehtoisin kaupoin omistukseensa, otetaan kehittämiskorvausta määrättäessä huomioon niiden toteutunut hankintakustannus.

Mikäli kyseiset alueet hankitaan myöhemmin kunnan omistukseen, arvioidaan niiden arvo lain perustelujen mukaan lunastuslain periaatteita, myös sen 31 §:n arvonleikkaussäännöstä soveltaen, koska kunnalla on mahdollisuus MRL:n nojalla lunastaa kyseiset alueet ks. HE 167/2002, 91 d §:n perustelut.

Maaperän kunnostaminen

Kehittämiskorvausta määrättäessä voidaan yhdyskuntarakentamisesta aiheutuvina kustannuksina ottaa huomioon kunnalle kaava-alueen maaperän kunnostamisesta aiheutuvat kustannukset ks. MRL 91 d.1 §. Maaperän kunnostamiskustannuksena voidaan huomioida kunnan vastattavaksi tulevien koulujen päiväkotien ja muiden vastaavien tonttien ja yleisten alueiden maaperän kunnostamisesta aiheutuvat kustannukset. Maape-rän kunnostaminen tulee tapahtua sillä kaava-alueella, jolla kehittämiskorvausta sovelletaan. Maaperän kunnostamiskustannukset kohdennetaan ensisijaisesti pilaajan maksettavaksi. Mikäli tämä ei ole mahdollista, voidaan kustannukset kohdentaa kehittämiskorvauksena kaava-alueen maanomistajien maksettavaksi. Koska pilaantuneen maaperän kunnostamiskustannukset saattavat nousta hyvinkin suuriksi, on erityisen tärkeää, että asia on jo ennalta selvitetty arvioitaessa kaavoitushankkeen yleisiä edellytyksiä.

Maaperän kunnostamiskustannuksen osalta on seuraavassa rajauduttu tarkastelemaan pääasiassa pilaantuneen maan käsittelyä. Pilaantuneen maan käsittelykustannusten arviointiin sisältyy monia epävarmuustekijöitä, mutta tässä yhteydessä on pyritty luettelemaan ne kustannustekijät/työvaiheet, jotka saattavat vaikuttaa lopulliseen kustannustasoon.

Maaperätutkimuksen ja kunnostuksen vaiheet ovat yleensä:

TUTKIMUSVAIHEET:

  1. Alustavat selvitykset (puhdistustarpeen ja -vastuun selvittämiseksi)
    - Entinen ja nykyinen toiminta alueella (nk. historiaselvitys, voidaan tehdä myös kohdassa 3)

  2. Tarjouspyyntö/konsulttisopimus
    - Tarjouspyyntöasiakirjojen laatiminen sekä kilpailuttaminen
    - Tarjousten evaluointi

  3. Selvitys
    - Olemassa olevan tiedon käsittely
    - Entinen ja nykyinen toiminta alueella (jos ei tehty kohdassa 3)
    - Tutkimussuunnitelman laatiminen
    - Tutkimukset (maaperäkairaukset; pohjavesiputket ja/tai pintanäytteet) ja näytteenot-to (maa- ja vesinäytteet, kaasumittaukset)
    - Näytteiden analysointi
    - Pohjaveden sekä maaperän rakenteen selvittäminen (maaperän pilaantuneisuuden selvittäminen tulosten perusteella sekä pohjaveden pinnan ja virtauksen selvittäminen kairaustulosten perusteella)
    - Pilaantuneisuuden massan määrän arviointi (näytetulosten perusteella)
    - Tutkimustulosten raportointi, voidaan myös tehdä erikseen tai muodostaa tutkimusvaiheen loppuraportti
    - Mahdolliset lisätutkimukset + raportointi
    - Riskinarviointi, jos tarpeellista
    - Alustava kustannusarvio kunnostuksesta
    - Suositus sopivasta loppusijoituksesta tai käsittelymenetelmästä
    - Tutkimusvaiheen raportointi

KUNNOSTUSVAIHE:
(mikäli katsotaan aiheelliseksi)

4. Kunnostussuunnitelma
5. Ilmoitus/lupa
- Ilmoitus tai ympäristölupa, laajuudesta riippuen ympäristöhallinnolle

6. Toteutus/rakennussuunnitelma
- Toteutus/rakennus/työsuunnitelman laatiminen

7. Kunnostuksen urakkakilpailu
- Tarjouspyyntöasiakirjojen laatiminen sekä kilpailuttaminen (konsultin kanssa yhteistyössä)
- Tarjousten evaluointi (konsultin kanssa yhteistyössä)

8. Kunnostaminen ja työnvalvonta
- Työnvalvonta
- Massojen kuljettaminen
- Loppukäsittely
- Tarvittaessa lisänäytteiden otto ja analysointi / vaihtoehtoisesti kenttämittaukset

9. Loppuraportti
- Loppuraportin laatiminen

10. Jälkiseuranta
- Seurantaohjelman mukaiset mittaukset

Meluntorjunta

Kehittämiskorvausta määrättäessä voidaan ottaa huomioon kaava-alueen välttämät-tömästä meluntorjunnasta aiheutuvat kustannukset ks. MRL 91 d.3 §. Kaava-alueen meluntorjunta on yksi perusselvityksistä, joka on tehtävä kaavatyön aikana. Kaava-alueella kunta vastaa meluntorjunnasta kunnan toteutettavaksi kuuluvalla yleisellä alueella siten, että melumäärät eivät ylitä tontin piha-alueilla määriteltyjä ohjearvoja. Tämän melun torjumiseksi aiheutuvia kustannuksia voidaan huomioida kehittämiskorvauksessa. Meluntorjuntaa ei välttämättä toteuteta kaava-alueella, vaan se voidaan hoitaa myös sen ulkopuolella. Lisäksi on otettava huomioon, että osa varsinkin liikennemelun torjunnasta on sellaista, että sen toteuttamisvastuu ei kuulu kunnalle. Tältä osin syntyviä kustannuksia ei voi siirtää kehittämiskorvaukseen.

Meluntorjunnan kustannuksiin vaikuttavat mm. seuraavat asiat:

  • Melun aiheuttaja (esim. liikennemelu)

  • Korkeusero ja etäisyys melulähteestä

  • Jos kyseessä liikennemelu, niin liikennemäärä ja ajonopeus

  • Maanpinnan korkeuserot ja peitteellisyys

  • Mahdolliset heijastumat

  • Meluesteet:

    • Meluvalli

    • Meluaita (meluseinä)

    • Materiaali (puu, betoni, lujitemuovi, metallikasetti, polykarbonaattilevy, kevytsoraharkko, tiili)

    • Korkeus

    • Melukaide

Kaavoituskustannukset 

Kehittämiskorvauksena voidaan periä tontinomistajilta ne kaavoituskustannukset, joita ei ole peritty MRL 59 §:n nojalla ks. MRL 91 d.3 §. Kehittämiskorvauksena voidaan maanomistajalta periä kaavoituskustannukset, vaikkei kaava olisi syntynyt maanomistajan aloitteesta. Tähän ryhmään kuuluvat lähinnä asemakaavan laadintatyön hallinnollinen käsittelykustannus, varsinaisen kaavasuunnittelun kustannus, kaavoituksen edellyttämien perusselvitysten ja vaikutusarviointien laadinta- tai teettämiskustannus sekä tonttijaon ja kaavan pohjakartan laadintakustannukset. Asemakaavan ja tonttijaon suunnittelun ja hallinnollisen käsittelyn kustannus on monissa kunnissa määrätty viranomaistaksana. 

Kaavan toteuttaminen

10 vuoden toteuttamisaika. Kunnan on pyrittävä toteuttamaan ne toimenpiteet, joiden kustannukset on otettu huomioon kehittämiskorvausta määrättäessä, viimeistään 10 vuoden kuluessa siitä, kun, kehittämiskorvauksen määräämistä koskeva päätös on tullut lainvoimaiseksi MRL 91 d.3 §. Lähtökohtana tulee olla, että kunnan toimenpiteet toteutetaan alueen rakentamisen kannalta ja muutoin oikea-aikaisesti ilman aiheetonta viivytystä. Tämä edellyttää kuntataloudelta, että kehittämiskorvauksista kertyvät kassavirrat ohjataan asianomaisten kaavojen toteuttamiseen.