6.3 Rakentamiseen liittyviä määräyksiä, jotka voivat koskea koko kunnan aluetta

6.3.1 Rakennusten soveltuminen rakennettuun ympäristöön ja maisemaan

Maiseman ja luonnonympäristön huomioon ottamisesta ja kasvillisuuden käsittelystä annetaan paikallisista olosuhteista ja alueiden erityispiirteistä johtuvia määräyksiä. 

Määräykset voivat koskea kaupunkikuvallisia vaatimuksia tai luonnonympäristön ja maiseman huomioon ottamiseen liittyviä vaatimuksia. Ympäristöön soveltuvuutta arvioidaan mm. rakennustavan, materiaalivalintojen, massoittelun ja korkeussuhteiden näkökulmasta. Maisemaan soveltuvuuden arviointiperusteita ovat mm. rakennetun ympäristön elävyys ja kaupunkikuvan elementtien keskinäiset suhteet.

Käytännössä kunnissa rakennusjärjestyksiin sisällytetyt täsmentävät määräykset ovat säilyneet sisällöltään yleisluonteisina ja joustavina. Ratkaisun tekeminen niiden perusteella edellyttää perustelemisen taitoa. Joustava normi parhaimmillaan antaa päätöksen tekijälle liikkumavaraa. Joustavuus mahdollistaa myös esim. teknisen kehityksen tuoman uuden asian sisällyttämisen päätöksentekoon ilman oikeusnormin muutosta ja keventää hallinnon työtä. Joustavan sääntelyn vaarana on kuntalaisen kannalta määräyksen sisällön ymmärrettävyyden heikentyminen sekä oikeusnormin soveltamisen syrjäytyminen paikallisten intressien kysymysten edessä.

Kunnan on mahdollista ja joissakin tapauksissa tarpeen pyrkiä yleisluonteisten määräysten sijaan täsmällisempään määräystasoon. Kuntalaisen kannalta määräyksestä tulee ymmärrettävämpi ja täsmällisyys selventää sekä hankkeen suunnittelua että lupakäsittelyä.  Samalla tavoin kuin kaavamääräysten tulee rakennusjärjestyksen määräysten aina perustua riittäviin selvityksiin.  Erityisen tärkeää perusteluiden kirjaaminen on silloin, kun määräykset kohdistetaan erilaisina eri alueille.

Kuntaan sopiva määräystaso on valittavissa mm. seuraavista vaihtoehdoista:

  • Rakentamisessa on mahdollisuuksien mukaan säilytettävä rakennuspaikan luonnonmukaisuus sekä säästettävä arvokkaita kasvillisuuden reunavyöhykkeitä. Rakentamisella ei saa tuhota luonnon merkittäviä kauneusarvoja ja erikoisia luonnonesiintymiä, kuten siirtolohkareita ja kauniita yksittäispuita.
  • Avoimeen maastoon rakennettaessa tulee erityistä huomiota kiinnittää rakennuksen korkeusasemaan, muotoon, ulkomateriaaleihin ja väritykseen. Rakennuspaikkaa tulee tarvittaessa maisemoida istutuksin. Maisemallisesti merkittävillä peltoalueilla rakentaminen tulee sijoittaa olemassa olevien pihapiirien ja metsäsaarekkeiden tuntumaan.
  • Rakentamisessa on vältettävä tärvelemästä arvokkaita kasvillisuuden reunavyöhykkeitä, erityisiä maastomuotoja, siirtolohkareita ja kauniita yksittäispuita tai puuryhmiä.
  • Rakennustyön yhteydessä vaurioitunut tai muuten ympäristöä rumentava osa pihamaasta on istutuksin ja alueen käyttöön liittyvin järjestelyin saatettava kokonaisuuteen soveltuvaksi.
  • Ilmanvaihtokonehuoneet ja niihin liittyvät laitteet ja kanavat sekä muut tekniset laitteet, kuten ilmalämpöpumput, on suunniteltava rakennuksen luonteeseen ja kaupunkikuvaan soveltuviksi.
  • Valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaissa kulttuuriympäristöissä ja maisema-alueilla edellytetään, että rakentaminen ei vaikeuta alueen kulttuuriympäristön arvojen säilyttämistä ja on maisemallisesti sopivaa.
  • Näillä alueilla lupaa haettaessa hakijalla on velvollisuus ottaa selvää alueen arvoista ja ominaispiirteistä ja ottaa ne huomioon suunnittelussa.

Pyrittäessä täsmällisempään määräämiseen on pääsääntönä edelleen materiaalineutraalius MRL 14 § 2 momentin ja rakentamismääräyskokoelmasta asetuksiin siirtyneiden määräysten luonteen vuoksi. Kuitenkin kunnan on mahdollista edellä olevien yleisluonteisten määräysten lisäksi riittäviin selvityksiin perustuen käyttää esimerkiksi jotakin seuraavan tyyppisistä määräyksistä:

  • Rakentaminen tulee sijoittaa kulttuurihistoriallisesti arvokkailla pelto- ja kyläalueilla olemassa olevien pihapiirien ja metsäsaarekkeiden tuntumaan.  Viljelylakeuden arvon ja monimuotoisuuden säilyttämiseksi laidun- ja niittyalueita, ojia, kujia, teitä ja peltojen pientareita, peltojen keskellä olevia metsäsaarekkeita sekä erilaisia reunavyöhykkeitä tulee säilyttää ja hoitaa. Tärkeitä ovat maisemaa rytmittävät puukujanteet ja maisemapuut.
  • Valtakunnallisesti kulttuurihistoriallisesti arvokkailla alueilla rakennusten ja rakennusryhmien tulee maisemassa muodostaa ehjä kokonaisuus, jossa säilyy rakennusten perinteinen koko- ja sijaintihierarkia sekä julkisivumateriaalien yhtenäisyys ja arvokkaan miljöön eri osat erityispiirteineen.
  • Asemakaava-alueen ulkopuolella julkisivut suositellaan tehtäväksi puusta.  Rakennuksen julkisivu voidaan toteuttaa toisinkin, jos rakennus näin toteutettuna sopeutuu ympäröivän alueen yleisesti noudatettuun rakennustapaan.
  • Teollisuus-, varasto ja tuotantorakennukset tulee sijoittaa rakennusalalle siten, että kiinteistön piha-alueen käyttö ei tarpeettomasti rumenna tie- tai katunäkymää tai maisemakuvaa.  Rakennuksen sijoituksella ja järjestelyillä ohjataan tarvittavat varastointialueet sijoittuvaksi kiinteistön takapihalle.

Määräysten yleisluonteisuus antaa liikkumavaraa päätöksentekoon, mutta jättää rakennusvalvontaviranomaiselle laajan arviointivastuun.  Uuden rakentamisen soveltumisesta olevaan rakennettuun ympäristöön ja sen erityispiirteisiin voidaan antaa vielä edellistä täsmällisempiä määräyksiä.

Määräysten sisältöä harkittaessa on huomioitava, että rakennusjärjestys ei kuitenkaan ole suojeluväline. Määräysten tulee perustua riittäviin selvityksiin.  Arvoalueiden inventointi helpottaa suunnittelijoiden työtä samalla, kun alueen asukkaiden kannalta sillä saattaa olla yhteisöllisyyttä lisäävä vaikutus. Lähtökohtaisesti tulisi tasapuolisuuden kannalta pyrkiä materiaalineutraaliuteen, ellei erityistä syytä selvitysten perusteella ole mahdollista esittää.

Osa-aluekohtaisia määräyksiä voidaan antaa myös ohjeina erillisessä rakentamistapaohjeessa.  Apuna voidaan käyttää piirroksia, jotka lisäävät ohjauksen ymmärrettävyyttä erityisesti kuntalaisen näkökulmasta.

Seuraavassa joitakin esimerkkejä inventoinnin tuottamista määräyksistä:

  • Rakennettaessa valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaisiin kulttuuriympäristöihin ja perinnemaisemiin tulee rakentamisen vaikutukset maisemaan ja olevaan rakennuskantaan selvittää erityisen huolellisesti.  Pelto- ja kyläalueilla rakentaminen tulee sijoittaa olemassa olevien pihapiirien ja metsäsaarekkeiden tuntumaan.
  • Kulttuuri- tai maisema-arvoja sisältävillä alueilla rakennuksen harjan korkeuden tulee yleensä olla yhtä suuri kuin rakennuksen leveys (ei koske maatalouden tuotantorakennusta). 
  • Kaavoitetun alueen ja kyläkeskusten ulkopuolisilla alueilla rakennusten tulee muodostaa suljettu pihapiiri yhdessä pihapuiden ja aitojen kanssa.
  • Kulttuuri- tai maisema-arvoja sisältävillä alueilla julkisivuissa ikkunoiden ja umpiseinien vuorottelu tulee suunnitella perinteistä rakennustapaa esimerkkinä käyttäen.  Ikkuna-aukkojen tulee yleensä olla pystysuuntaisia ja umpiseinien osuuden julkisivussa tulee yleensä olla ikkunapintaa suurempi.  Suuret ikkuna-aukot on jaettava osiin.

6.3.2 Rakennusten ja rakennelmien korkeusasema

Rakennusten korkeusasemasta on useissa kunnissa annettu määräyksiä erikseen. Määräyksillä voidaan ohjata erityisesti rinnerakentamisen oikeaa rakennustapaa, mutta ohjauksen tarve koskien myös alimpien rakentamiskorkeuksien määrittämiseen ilmastonmuutoksen ja luonnonilmiöiden vuoksi on olemassa. Korkeusasemaan liittyvät määräykset konkretisoituvat erityisesti tulvariskialueilla.

Korkeusasemasta annettavat määräykset voidaan ulottaa koskemaan rakennelmia, mikäli kunnassa on esim. jollakin osa-alueella tarvetta sen kaltaiseen ohjaamiseen.

Kunnassa vesistöjen määrä voi olla vähäinen tai rakentamista ohjataan kaavalla (rantayleiskaava tai asemakaava). Rantarakentamisesta ei ole välttämättä tarvetta silloin määrätä erillisessä kokonaisuudessa. Alinta rakennuksen korkeusasemaa koskevat määräykset on mahdollista liittää jo tähän yhteyteen. Tässä oppaassa ne on sijoitettu rantarakentamisen määräysten yhteyteen.

Kunta voi valita määräystasonsa esimerkiksi seuraavan kaltaisista vaihtoehdoista:

  • Rakennuksen korkeusaseman tulee sopeutua olemassa olevaan ympäristöön. Suunnittelussa on otettava huomioon tien tai katusuunnitelman mukaiset katukorkeudet. Rakennuslupapiirustuksista tulee riittävällä tarkkuudella ilmetä rakennuspaikan ja ympäröivän alueen olemassa olevat ja suunnitellut korkeudet (mm. maanpinnan korkeudet, sokkeli- ja katukorkeudet).
  • Rakennukset tulee sijoittaa rinteissä rakennuspaikalle niin, että vältytään tarpeettomilta leikkauksilta, täytöiltä ja korkeilta sokkeleilta. Rakennusvalvontaviranomainen voi rakennuslupahakemuksen arvioimiseksi edellyttää luvanhakijalta, että rakennuspaikan kulmapisteiden ja suunnitellun rakennuksen nurkkapisteiden sijainti ja korkeusasema merkitään tontille ennen lupapäätöksen tekemistä.
  • Kellarin lattiapintaa lukuun ottamatta on maanvastaisen lattian yläpinnan oltava vähintään 0,3 m rakennuksen ulkopuolella olevan maanpinnan yläpuolella.

 

Aineistoa

 6.3.3 Aitaaminen

Aidat vaikuttavat vahvasti kaupunkikuvaan ja maisemaan. Lisäksi rakentamisesta syntyy helposti riitaisuutta naapurien kesken. Aitojen rakentamisen ohjausta on kunnissa pääsääntöisesti sisällytetty rakennusjärjestyksiin. Määräyksiä on kohdistettu siinä rakentamisvelvollisuuden, sijoituksen ja kustannusten jakoa koskeviin seikkoihin.

Aidan korkeuteen liittyviä määräyksiä on useimmiten sijoitettu lupamenettelyjä koskevaan rakennusjärjestyksen osioon. 

Alle kootuista malliesimerkeistä kunta voi valita itselleen soveltuvan määräysten yhdistelmän haluamalleen ohjauksen tasolle:

  • Aidan tulee materiaaleiltaan, korkeudeltaan ja muulta ulkoasultaan soveltua ympäristöön.
  • Katua tai muuta yleistä aluetta vastassa oleva kiinteä aita on tehtävä kokonaan tontin tai rakennuspaikan puolelle.  Aita on tehtävä niin, ettei siitä aiheudu haittaa liikenteelle.
  • Katua vastassa oleva aita tai istutukset on toteutettava kokonaan tontin tai rakennuspaikan puolelle. Katujen liittymän näkemäalueella aidan tai istutusten tulee olla riittävän matalia.
  • Tontille tai rakennuspaikalle rakennettava aita, ellei sitä sijoiteta rajalle, tulee sijoittaa siten, että se on piha-alueiden järjestelyjen kannalta tarkoituksenmukainen ja huollettavissa.
  • Rakennusjärjestyksen liitekarttaan nro __ merkityllä osa-alueella on sallittu rakentaa kiinteä aita vain yleistä aluetta vastaan.
  • Rakennusjärjestyksen liitekarttaan nro ___merkityllä osa-alueella aitojen tulee olla peittomaalattua lautaa.
  • Kiinteistön kadun sekä puiston vastaiselle rajalle kokonaan oman kiinteistön puolelle tulee istuttaa pensasaita, pensasryhmiä aidanteiksi tai rakentaa kiinteä aita turvaamaan alueiden käyttöä kaavassa osoitettuun käyttötarkoitukseensa.
  • Aitatyypin, -värin sekä korkeuden tulee sopeutua alueen ja viereisten kiinteistöjen aitoihin.
  • Tie- ja katualuetta vastaan pensasaita istutetaan vähintään __ metrin päähän tontin rajasta omalle puolelle, jottei se vaikeuta tien tai kadun pitoa tai aita vahingoitu tietä hoidettaessa.

Rajalle sijoittuvan aidan rakentamiseen tai istuttamiseen liittyvää kustannusten jakautumista koskien voidaan edelleen rakennusjärjestykseen liittää selventäviä määräyksiä

  • Tonttien tai rakennuspaikkojen välisen ja rajalle sijoittuvan aidan tekemiseen ja kunnossapitämiseen ovat kummankin tontin tai rakennuspaikan haltijat velvolliset osallistumaan puoliksi kumpikin, jollei velvollisuuden muunlaiseen jakamiseen ole erityistä syytä.  Mikäli asiasta ei sovita, siitä päättää rakennusvalvontaviranomainen.
  • Aidan, joka ei ole naapuritontin tai -rakennuspaikan rajalla tekee ja pitää kunnossa tontin tai rakennuspaikan haltija.

 

Lainsäädäntö

  • MRL 168 §, MRL 126 a §
  • MRA 82 §
     

6.3.4 Piha-alue/Pihamaa

Halutessaan kunta voi tarkentaa määräyksiään parantaakseen alueiden viihtyisyyttä ja turvallisuutta sekä yhtenäistä ilmettä. Turvallisuuden osalta huomiota kiinnitetään esteettömyyteen. Määräysten sisällön tarkentamisessa on suotavaa käyttää asiantuntija-apuna esimerkiksi viherrakentamisen, maisemasuunnittelun ja kulttuuriympäristön asiantuntijoita.  Vaativissa kohteissa pihasuunnitelma voidaan vaatia rakennuslupahakemuksen liitteeksi.  Hyvin laadittu pihasuunnitelma edesauttaa viihtyisyyden tavoitteiden saavuttamista.

Tiiviisti rakennetussa kaupunkikeskustassa hulevesien viivyttäminen, luonnon monimuotoisuuden arvostaminen ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen ovat nostaneet esiin keskustelua viherrakentamisesta. Aalto Yliopisto on ollut kehittämässä ns. viherkerrointa, jonka avulla on määriteltävissä tietyn osan jättämistä kasvillisuuden peittoon kehitettävästä alueesta. Viherkerroin saattaa olla kaupunkikeskustojen käyttöön laajemminkin soveltuva työkalu tulevaisuudessa. Se saattaa soveltua myös rakennusjärjestyksen määräystasolla käytettäväksi selvitysten jälkeen.

Lumen varastoinnin järjestämisen määräyksiä voidaan rakennusjärjestyksissä liittää myös yksinomaan tähän pihamaata koskevan otsikoinnin alle.  Määräysmalleja on esitelty aiemmin oppaan kohdassa 2.4. Pihamaan puuston hoitoa on käsitelty kappaleessa 2.4 ja hulevesiin liittyviä näkökohtia jäljempänä kohdassa 3.7.

Seuraavassa on luetteloituna joitakin erilaisia vaihtoehtoja yleisluonteisten määräysten täsmentämiseen:

  • Pihamaata rakennettaessa on huolehdittava, että siitä tulee tontin tai rakennuspaikan käyttötarkoituksen edellyttämällä tavalla käyttökelpoinen, terveellinen, turvallinen, liikkumisesteetön ja viihtyisä, ja ettei se aiheuta haittaa naapureille.
  • Lisärakentamisen yhteydessä on olemassa olevan pihamaan käyttökelpoisuutta ja viihtyisyyttä tarvittaessa parannettava jäsentämällä olevia autopaikka-alueita, kohentamalla ja lisäämällä istutuksia, vähentämällä liikkumisesteitä tai rakentamalla pihamaan käyttökelpoisuutta parantavia rakennelmia.
  • Pihamaan korkeusaseman tulee sopeutua olemassa olevan ympäristön korkeusasemiin.  Pihamaan korkeusasemaa ei saa ilman rakennusvalvontaviranomaisen lupaa muuttaa siitä, mitä rakennusluvassa vahvistetut piirustukset osoittavat.
  • Uudis- ja lisärakentamisen yhteydessä pihamaa tulee suunnitella ja toteuttaa siten, että pihamaan korkeusasema sopeutuu luontevasti naapurin, tien, kadun ja muiden ympäröivien alueiden korkeusasemaan.
  • Asuinkerrostalon pihamaan kulkuväylät tulee suunnitella esteettömiksi sekä ensisijaisesti koneellisesti hoidettaviksi.
  • Pihamaan materiaaleineen ja kasveineen sekä sen valaistuksen tulee olla sekä rakennukseen että muuhun ympäristöön sopiva kokonaisuus.  Toteutuksessa tulee ottaa huomioon ympäröivän alueen ominaispiirteet.
  • Tontin valaistusjärjestelyissä valolaitteiden sijoitus, suuntaus ja valoteho on soviteltava siten, että ne lisäävät alueen turvallisuutta eivätkä tarpeettomasti ja haitallisesti häiritse alueen asukkaita, alueella liikkuvia tai naapurialueita. 
  • Julkisivuvalaistuksen tulee tukea rakennuksen luonnetta ja sen kaupunkikuvallista tai maisemallista merkitystä.
  • Istutettavaksi asemakaavassa määrätylle tontin osalle on istutettava tai siinä säilytettävä puita ja pensaita vähintään 1 puu/__ m² tai 10 pensasta/__m².

 

Lainsäädäntö ja aineistoa

Tampereella on valmisteltu viherkertoimen käyttöönottoa ja kaupungin verkkosivuilta kannattaa seurata asian kehittymistä.

6.3.5 Tukimuurit ja pengertäminen

Alueiden pengertäminen ja tukimuurien rakentaminen yleistyy sekä uudessa rakentamisessa että vanhojen rakennusten korjaus- ja täydennysrakentamiseen liittyvänä. Toimenpiteet saattavat aiheuttaa erimielisyyttä naapurusten kesken mm. luonnollisen vedenjuoksun muutoksista ja lumen säilyttämisestä johtuen.  Rakenteilla on usein myös maisemallisia vaikutuksia.

Rakennusvalvonnalla on käytössään ns. jälkivalvonnan keinot sekä MRL 168 § kevyttä rakennelmaa ja pienehköä laitosta koskevat vaatimukset huomioiden mahdollisuus asettaa määräyksiä mm. tukimuurien ja pengerrysten toteuttamiselle.  Määräyksiä kirjoitettaessa on tarpeen ottaa huomioon mm. valtioneuvoston asetuksen sisältämät määräykset esteettömyydestä (241/2017) sekä MRL 165 § luonnollisen vedenjuoksun muuttamisesta rakennuspaikalla.

Seuraavana olevia malliesimerkkejä käyttäen on mahdollista koostaa kunnan tarpeisiin soveltuva määräystaso:

  • Pihamaan tasaus voidaan toteuttaa tarvittaessa pengertämällä tai tukimuureilla esteettömyys huomioiden.
  • Maanpinnan korkeusasemaa ei rakennuspaikan rajoilla saa muuttaa. Pengerryksillä, luiskilla ja tukimuureilla ei saa aiheuttaa haittaa naapurimaan käytölle. Luiska saa olla kaltevuudeltaan enintään 1:2.
  • Luiskaaminen ja pengertäminen on tehtävä kokonaan omalla rakennuspaikalla siten, etteivät maa-ainekset ja sade- ja pintavedet valu naapurikiinteistölle tai katu- tai muulle yleiselle alueelle.
  • Pengertäminen tulee toteuttaa kokonaan omalla tontilla tai rakennuspaikalla enintään ___ kaltevuudessa siten, etteivät maa-ainekset tai hule- ja perustusten kuivatusvedet valu naapurin rakennuspaikalle tai yleiselle alueelle. Luiska on sidottava esim. tukiristikolla, jos luiskan kaltevuus on jyrkempi kuin ___.
  • Tukimuurin sijoittaminen naapurin rakennuspaikan rajalle edellyttää naapurikiinteistön omistajan suostumusta. Tukimuuria rajalle suunniteltaessa on otettava huomioon sen soveltuminen maastoon, korkeus ja huoltaminen sekä muut, erityisesti naapurin asemaan vaikuttavat, seikat. Erityisestä syystä rakennusvalvontaviranomainen voi antaa luvan rakentaa tukimuurin naapurin rajaan kiinni, vaikka naapuri ei ole antanut suostumustaan. 
  • Tukimuuri tai pengerrys tulee varustaa kaiteella, kun putoamiskorkeus ylittää ___ mm.
  • Yhteisen luiskan, tukimuurin tai pengerryksen rakentamisesta tulee tehdä kirjallinen sopimus maanomistajien kesken.
  • Pengerrysten ja luiskausten suunnittelussa tulee ottaa huomioon niiden hoidettavuus ja ne tulee tarvittaessa maisemoida.
     

Lainsäädäntö

  • MRL 117 e §,165 §, 168 §
  • Valtioneuvoston asetus rakennuksen esteettömyydestä
     

6.3.6 Maalämpökaivot

Maalämpö lämmitysjärjestelmänä on yleistynyt nopeasti. Maalämpöjärjestelmän rakentaminen on sisällytetty asetuksen toimenpidelupaluetteloon.  Kunta voi halutessaan jättää maalämpöön liittyvän rakentamisen kokonaan luvan tarpeen ulkopuolelle, mutta vedenottamoiden ja pohjavesialueita koskemaan luvan tarve on vähintäänkin jätetty.

1- ja 2-luokan sekä E-luokan (ent. I ja II -luokan) pohjavesialueilla sekä taajaan rakennetuilla alueilla rakentamisen ohjaamisen tarve vaikuttaa kuitenkin lisääntyneen.  Kunnan alueella saattaa muutoinkin olla kohteita, joilla rakentamisen kokonaan kieltäminen tai erityisten ehtojen asettaminen voi tulla kysymykseen.  Toimivallan jakautumisen osalta muistisäännöksi jää edelleen se, että kiellon perustuessa ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen, kielto maalämpöjärjestelmän rakentamiseen annetaan ympäristönsuojelumääräyksissä. Kunnan ympäristönsuojelumääräysten ja rakennusjärjestyksen yhteensovittamisesta tulee huolehtia ristiriitaisten määräysten välttämiseksi ja valvonnan vastuiden selvittämiseksi.

Pohjavesialueella saatetaan tarvita MRL:n toimenpideluvan lisäksi myös vesilain mukainen lupa.  Hakijan on syytä selvittää vesilain mukaisen luvan tarve yhdessä toimivaltaisen viranomaisen kanssa (AVI, tulevaisuudessa mahdollisesti Luova) ennen MRL:n mukaisen toimenpideluvan hakemista.

Ohessa joitakin määräysmalleja, joista kunta voi koostaa oman määräystasonsa:

  • Maalämmön käyttäminen (lämpökaivo, maapiiri) lämmitysjärjestelmänä vaatii rakennusvalvontaviranomaisen luvan sekä uudisrakentamisessa että lämmitysjärjestelmän vaihdoksessa.
  • Vedenottamon suoja-alueilla ja läheisyydessä ei yleensä ole edellytyksiä maalämmön käytölle. Pohjavesialueella, vedenottamon suoja-alueilla tai vesistöön sijoittamisessa tulee huomioida myös vesilain mukaisen lupatarpeen selvittäminen ennen toimenpiteeseen ryhtymistä.
  • Maalämpöjärjestelmän rakentaminen on kielletty 50 m Päijänne-tunnelin linjan molemmin puolin.
  • Energiakaivot on sijoitettava kiinteistölle siten, että niiden toiminnasta ei aiheudu haittaa toisille energiakaivoille tai muille kiinteistöjen maahan sijoitetuille rakenteille tai varusteille. Asemakaava-alueilla ja taajaan rakennetuilla rakennuspaikoille sijoitetun energiakaivon saa porata ainoastaan pystysuoraan. Isoilla kiinteistöillä tai useita kiinteistöjä palvelevan energiakaivoryhmän saa näiden kiinteistöjen alueella porata edellä mainittujen etäisyysvaatimusten puitteissa viuhkaksi.
  • Maalämpökaivojen ja maalämmön keruuputkistojen sijainnin vähimmäisetäisyyksistä annetaan ohjeita Energiakaivo-oppaassa sekä kunnan omissa maalämpöohjeissa. Lämpökaivon ja keruuputkiston sijoittamisessa noudatetaan ohjeistuksissa annettuja etäisyysvaatimuksia.
  • Maalämmön hyödyntämiseen tarkoitetut lämpökaivot ja lämmönkeruuputkistot tulee sijoittaa kiinteistölle siten, ettei niistä aiheudu haittaa muille kiinteistöille, eikä kunnallisteknisille järjestelmille.
  • Lämpökaivojen vähimmäisetäisyydet ovat seuraavat:
    • naapurikiinteistön rajasta __ m
    • kadun ja muun yleisen alueen rajasta __ m
    • naapurin lämpökaivosta __ m
    • porakaivosta __ m
    • rengaskaivosta __ m
    • rakennuksesta __ m
    • vesi- ja viemärijohdoista __ m
    • kiinteistökohtaisesta jätevedenpuhdistamosta __ m
  • Lämpökaivon sijoittaminen edellä esitettyä lähemmäksi naapurin rajaa tms. edellyttää naapurin kirjallisen suostumuksen.
     

Lainsäädäntö

6.3.7 Rakennuspaikan liikennejärjestelyt ja paikoitus

Rakennusjärjestyksessä voidaan antaa rakennuspaikan liikennejärjestelyjä ja paikoitusta koskevia määräyksiä.  Määräykset voidaan ulottaa koskemaan koko kunnan aluetta eli myös asemakaavoitettuja alueita.  Mikäli esimerkiksi paikoitusta halutaan ohjata vain asemakaavoitetuilla alueilla, voidaan sitä koskeva osuus liittää yksinomaan asemakaavoja täydentävien määräysten kohdalle.

Liikennemäärien ja autojen määrän kasvaessa saattaa kunnallista määräystasoa olla tarpeen kehittää erityisesti taajamia koskien.  Hyötyliikuntaa lisäävän kevyenliikenteen (jalankulku, pyöräily, kelkkailu, rollaattorit tms.) edistäminen liittyy kunnan ilmastotavoitteiden saavuttamiseen ja lisää samalla alueiden viihtyisyyttä ja houkuttelevuutta.

Paikoitusalueiden hulevesien johtamisen kysymys on otsakkeen ”Hulevesien ja perustusten kuivatusvesien johtaminen” kohdalla.  Paikoitusalueiden järjestämiseen liittyvät lisäksi kysymykset lumen varastoinnista, jota on esitelty ”Pihamaan hoidon ja kunnossapidon” kohdalla.

Seuraavassa malliesimerkkejä, joita hyväksi käyttäen omaan kuntaan soveltuva kokonaisuus on mahdollista rakentaa:

  • Rakennuspaikan liikennejärjestelyt on suunniteltava niin, että ne eivät aiheuta vaaraa tai haittaa asukkaille tai ympäristölle.
  • Rakennuspaikalle saa rakentaa yhden kadulle tai tielle johtavan ajoneuvoliittymän. Rakennusvalvontaviranomainen voi sallia rakennettavaksi useamman ajoneuvoliittymän, mikäli se rakennuspaikan käytön kannalta on perusteltua. Lisäliittymästä on pyydettävä lausunto tien- tai kadunpitäjältä.  Liittymän tulee olla toteutettavissa liikenneturvallisuutta vaarantamatta.
  • Rakennuspaikalle saa rakentaa yleensä vain yhden kadulle johtavan ajoneuvoliittymän. Ajoneuvoliittymän leveys saa olla enintään __ m.  Liittymä on varustettava riittävän suurella rummulla. Avo-ojaa ei saa täyttää.
  • Tontin tai rakennuspaikan sisäinen liikenne tulee järjestää siten, että se ei heikennä liikenneturvallisuutta, vaikeuta tien hoitoa ja niin, että liittymäjärjestelyt ovat turvalliset. Suuret paikoitusalueet tulisi jakaa istutuksien, katosten tai muiden keinojen avulla osiin siten, että ei muodostu yli ___ autopaikan yhtenäistä kenttää.
  • Liittymässä katuun tai tiehen sekä rakennuspaikan sisäisissä järjestelyissä on otettava huomioon liikenneturvallisuus.

Polkupyöräily on lisääntymässä työmatka- ja vapaa-ajan liikkumisen välineenä.  Sen mahdollistamisella saatetaan vähentää mm. autoilun kasvun painetta. Pyöräily on edullista ottaa mukaan luontevaksi osaksi taajamien liikennejärjestelyjä. Pyöräilyyn kannustavia määräyksiä voidaan ottaa koskemaan sekä niiden säilyttämisen tiloja rakennuksissa sekä pihamaalle tilan varaamista. Kannustaminen polkupyöräilyn ja jalankulun lisäämiseen edesauttaa ilmastotavoitteiden saavuttamista kunnassa ja palvelee sitä koskevan kuntastrategian toteuttamista. Kunnat ovatkin huomioineet uudistetuissa rakennusjärjestyksissään pyöräilyn edut ja osoittaneet pyöräilyn määräykset usein oman nimikko-otsikon alle.

Määräykset on mahdollista liittää koskemaan koko kunnan aluetta, jolloin ne vaikuttavat samalla kyläkeskusten täydennysrakentamiseen.  Toisaalta tässä esitettyjä vaihtoehtoja ja malleja määräyksiksi on mahdollista liittää koskemaan vain asemakaava-alueita ja sijoittaa määräys asemakaavaa täydentävien määräysten yhteyteen.

Seuraavassa muutamia vaihtoehtoja määräyksiksi. Osa malleista liittyy rakennuksiin varttavien tilojen järjestämiseen ja osa piha-alueen varaamiseen polkupyörien säilyttämiseen:

  • Polkupyörien säilyttämiseen tulee varata riittävät tilat.
  • Asuinkerrostalotontilla polkupyörien säilytystilaa on oltava vähintään __ paikkaa asuntoa kohden. Paikoista vähintään puolet on sijoitettava pihatasossa olevaan ulkoiluvälinevarastoon.
  • Polkupyöräpaikkoja tulee osoittaa seuraavasti:
    1. __ pyöräpaikkaa liike-, toimisto- ja yleisten rakennusten Y k-alam²
    2. __ pyöräpaikkaa asuntoa kohti
    3. __ pyöräpaikkaa teollisuuslaitoksen kolmea työntekijää kohti.
    4. __ pyöräpaikkaa __ oppilasta kohden kouluille ja oppilaitoksille
    5. __ pyöräpaikkaa __ istumapaikkaa kohden kahviloille ja ravintoloille
  • Polkupyöräpaikoista vähintään puolet on rakennettava katetuiksi.
  • Rakennuspaikalta on varattava riittävästi tilaa polkupyörien asianmukaista säilyttämistä varten. Suunnitelma tilan järjestämisestä tulee esittää rakennuslupahakemuksen yhteydessä.
  • Polkupyöräpaikat on sijoitettava rakennuksen sisäänkäynnin tuntumaan ja paikoille tulee olla esteetön pääsy.

6.3.8 Hulevesien ja perustusten kuivatusvesien johtaminen

Ilmastonmuutoksen seurauksena sadannan odotetaan lisääntyvän nykyisestä. Rankkasateiden todennäköisyyden ja intensiteetin kasvu lisää hulevesitulvan riskiä. Myös merivesitulvien on arvioitu kasvavan. Samoin talvien ennustetaan muuttuvan lumisemmiksi.  Luonnonolosuhteiden muutos heijastuu rakennusjärjestyksiin. Asemakaavoitettujen alueiden määräyksien täydentäminen saattaa olla tarpeen erityisesti silloin, kun kaavoitetulla alueella on suojaamisen tarvetta edellyttävää pohjavesialuetta. Tällöin määräykset voidaan sijoittaa ainoastaan asemakaavamääräyksiä täydentävien määräysten kohdalle.  Määräykset voidaan luonnollisesti ulottaa tarvittaessa koko kuntaa koskeviksi.

Hulevesiin liittyvää lainsäädäntöä on uudistettu ja MRL:n muutos on tullut voimaan 1.9.2014 (682/2014). MRL 103 j §:n mukaan kunnan määräämä monijäseninen toimielin voi antaa tarkempia määräyksiä hulevesien hallinnasta kunnassa tai sen osassa. MRL 103 j §:n nojalla annettavat määräykset voivat koskea hulevesien määrää, laatua, maahan imeyttämistä, viivyttämistä ja tarkkailua sekä hulevesien käsittelyä kiinteistöllä, kiinteistön hulevesijärjestelmän liittämistä kunnan hulevesijärjestelmään ja muita näihin rinnastettavia, hulevesien hallintaan liittyviä seikkoja.

Lakimuutoksen tarkoituksena on ollut, että  hulevesien hallintaa koskevat määräykset annetaan erillisinä hulevesimääräyksinä. Jatkossakin voitaneen kuitenkin rakennusjärjestyksessä antaa määräyksiä hulevesien osalta, kun kyse on rakentamiseen liittyvistä kysymyksistä. On kuitenkin huomattava, että MRL 14 §:n ja 103 j §:n määräysten soveltamisalat ovat erilaiset, jolloin määräyksiä annettaessa on tärkeää pohtia, kumman pykälän nojalla määräykset kuuluu annettaviksi. Samoin on huomattava, että rakennusjärjestyksestä  ja hulevesien hallintaa koskevista määräyksistä päättää eri tahot.

Lähtökohtana rakennusjärjestyksen määräysten asettamisessa tulisi hulevesien hallinnan yleisen tavoitteen mukaan olla se, että kiinteistöt ensisijaisesti imeyttävät hulevedet omalla alueellaan.  Vasta mikäli imeyttäminen maaperään ei ole mahdollista, tulee kiinteistöllä vähintäänkin pystyä huolehtimaan hulevesien riittävästä viivyttämisestä ennen ulkopuolisiin järjestelmiin johtamista.  Viivytys- tai käsittelyratkaisuissa tulee pyrkiä ottamaan huomioon mahdollisuus käyttää järjestelmää pihan vesiaiheena.

Oheisena määräysmalleja, jollaisia rakennusjärjestyksessä on perinteisesti annettu. Määräystason valintaan vaikuttaa lainmuutoksen lisäksi kunnassa käytettävissä oleva sadevesiverkosto, sen kapasiteetti tai verkoston puuttuminen.

  • Sade- ja pintavesiä ei saa johtaa vesihuoltolaitoksen jätevesiverkostoon.
  • Mikäli kiinteistö ei ole vesihuoltolaitoksen sadevesiverkoston toiminta-alueella on sade- ja pintavedet sekä salaojiin kertyvä vesi ensisijaisesti imeytettävä omalla kiinteistöllä.
  • Katolle ja pihamaalle sekä salaojiin kertyvä vesi on johdettava tontin omaan sadevesijärjestelmään ja ensisijaisesti vesi on imeytettävä omalla tontilla. Mikäli tontin maaperä ei mahdollista imeyttämistä, sade- ja pintavedet tulee johtaa yleiseen sadevesiviemäriin tai avo-ojajärjestelmään tai haittaa aiheuttamatta ympäröivään maastoon.
  • Mikäli sade- ja pintavedet johdetaan tien kuivatusjärjestelmään, on rakennuslupahakemukseen liitettävä järjestelmän haltijan suostumus.
  • Tontti on muotoiltava siten, että hulevedet eivät valu suoraan tielle, kadulle tai muulle yleiselle alueelle.
  • Avo-ojia ei saa täyttää, ellei selvitetä ojan täyttämisen vaikutuksia oman tontin ja naapuritonttien sade- ja pintavesien johtamiselle ja haittojen syntymistä ehkäistä.
  • Vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen ulkopuolella hulevesien purkupaikka on sijoitettava omalle rakennuspaikalle vähintään ___ metrin päähän rajasta ja vähintään ___ metrin päähän vesistöstä ja siten, ettei se muutoinkaan haittaa naapuria tai jäädy.
  • Rakennuksen rakentamista ja peruskorjaamista koskevaan rakennuslupahakemukseen on liitettävä selvitys hulevesi- ja perustusten kuivatusjärjestelmän rakentamisesta tai olemassa olevasta järjestelmästä, sen riittävyydestä, toimivuudesta ja kunnossapidosta.
  • Sade- ja sulamisvedet on johdettava pois rakennuksen vierestä. Rakennusta välittömästi ympäröivä maanpinta tontilla tai rakennuspaikalla muotoillaan rakennuksesta poispäin viettäväksi. Rakennuksen vierustalta kaadon tulee olla riittävä.
  • Rakennuspaikan rakentamattomaksi jäävästä osasta tulee vähintään yksi kolmasosa jättää päällystämättä tai päällystää vettä läpäisevällä rakenteella (reikäkivi, nurmikko tai vastaava).
     

Lainsäädäntö ja aineistoa

6.3.9 Vesihuolto verkostojen ulkopuolisilla alueilla

Rakennusluvan käsittelyn tueksi voidaan rakennusjärjestykseen ottaa määräyksiä koskien hankkeeseen ryhtyvän velvollisuutta selvittää mahdollisuudet talousveden saantiin rakennuspaikalta.  Rakennusjärjestykseen on suotavaa liittää liitekarttoja mahdollisista riskialueista esimerkiksi radonin, arseenin ja fluoridin esiintymisriskin suhteen.  Kunnan terveysvalvonnalla sekä ympäristönsuojeluviranomaisilla on yleensä tutkimusten kautta saatua tietoa ja aineistoa riskialueista määräysten perusteiden selvitystyötä varten.

Jäteveden käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisella alueella säädetään ympäristönsuojelulaissa sekä valtioneuvoston asetuksessa talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla.  Määräyksiä ei ole tarpeen toistaa rakennusjärjestyksessä.

Tämän oppaan kohdassa 3.5 Maalämpökaivot on viitattu ympäristöministeriön energiakaivo-oppaaseen. Porakaivojen toteuttamiseen liittyvät kysymykset ovat yhteydessä energiakaivoihin ja 1- ja 2-luokan pohjavesialueilla sekä E-luokan pohjavesialueilla tulee seurata oppaan muuttuvaa sisältöä. Pohjavesialueella saatetaan tarvita MRL:n toimenpideluvan lisäksi myös vesilain mukainen lupa.

Jäteveden käsittelyjärjestelmiä koskevia määräyksiä on mahdollista liittää kunnan ympäristönsuojelumääräyksiin. Rakennusjärjestykset sisältävät rakentamista koskevaa ohjausta, eikä niissä käsitellä toimintaan liittyviä kysymyksiä. Samoin kuin oppaan aiemmissa kohdissa on mainittu, liittyvät varsinaisen ympäristön suojeluun liittyvät määräykset kuitenkin ympäristönsuojelumääräyksiin – ei rakennusjärjestykseen.

Lainsäädäntö ja aineistoa

 

6.3.10 Jätehuoltoon liittyvät rakennelmat

Jätehuollon järjestäminen rakennuspaikalla

Rakennusjärjestykseen voidaan liittää määräyksiä jätehuollon järjestämisen kannalta tarpeellisten rakennelmien toteuttamisesta kiinteistöillä.  Määräykset voivat koskea tarvittaessa tilojen järjestämistä, yhteystarvetta rakennuspaikalla ja ympäristöön sopeuttamista.  Määräyksiä voidaan antaa lisäksi kompostoinnista ja sen sijoittumisesta.  Usein samassa yhteydessä huomioidaan lisäksi paloturvallisuuteen liittyviä seikkoja.

Rakennusjärjestyksen määräysten valmistelussa kunnan jätehuoltomääräysten, ympäristönsuojelumääräysten ja rakennusjärjestyksen yhdenmukaisuus ja valvonnan toimivaltakysymykset tulee selvittää.  Ympäristönsuojeluviranomaisen ja jätehuoltoviranomaisen toimivaltaan kuuluvissa määräyskokoelmissa jätteiden käsittelyyn liittyviä määräyksiä on jo lain tasolla olemassa.  Määräysten ja valvonnan päällekkäisyyksien välttämiseksi rakennusjärjestyksen valmistelua on tarpeen tehdä yhdessä ao. viranomaisten kanssa. 

Kunnassa haluttu määräystaso on löydettävissä esimerkiksi seuraavista vaihtoehdoista:

  • Rakentamisen yhteydessä tulee järjestää kiinteistön jätehuollon edellyttämät tilat ja rakennelmat. Jätehuollon järjestämisessä tulee noudattaa jätehuoltomääräyksiä.
  • Rakennuslupahakemuksessa tulee osoittaa tontille rakennettavien rakennusten kokoon ja käyttöön suhteutetut, riittävät tilat jätehuollon järjestämiseen. Mikäli jätteiden keräysvälineet sijoitetaan tontin pihapiiriin, on niiden suojaksi rakennettava jätesuoja, katos tai aitaus.
  • Jätteiden keräysvälineet ja kompostit on sijoitettava siten, etteivät ne aiheuta haittaa kiinteistön asukkaille tai naapureille. Ympäristöön olennaisesti vaikuttavien ulkovarastojen, kompostointi- tai jätesäiliöiden tai -katosten ympärille on istutettava näkösuoja tai rakennettava aita.
  • Jätehuoltotilojen ja -keräysvälineiden varauksessa on otettava huomioon jätteiden lajittelun ja kuljetuksen edellyttämät vaatimukset. Kunnan jätehuoltomääräyksissä on esitetty hyväksytyt jätteiden keräysvälinetyypit ja lajitteluvaatimukset.
  • Jätteiden keräysvälineet tulee sijoittaa näkösuojaan, kun keräyspaikkaa käyttää vähintään ___ asuinhuoneistoa tai jos keräyspaikalla on vähintään ___ jäteastiaa. Jätteen keräysvälineiden säilytyspaikat on lisäksi sijoitettava siten, että niiden tyhjentäminen jäteautolla on mahdollista.
  • Jätteiden keräilyvälineet on yleensä sijoitettava vähintään 8 metrin etäisyydelle asuinrakennuksesta, jollei jätesäilytystilaa palo-osastoida, tehdä lukittaviksi ja varusteta erillisellä ilmastoinnilla. Kompostit ja kompostorit on sijoitettava vähintään __ metrin etäisyydelle naapurikiinteistön rajasta. Naapurin suostumuksella ne voi sijoittaa lähemmäs rajaa.
  • Keräysastioiden värityksessä tulee ottaa huomioon katualueen muut kalusteet.
  • Rakennuksesta alle 8 m:n etäisyydelle sijoitettu jätekatos ja -suoja edellyttävät riittävää palo-osastointia.
  • Jätekatoksia ja -suojia rakennettaessa on kiinnitettävä huomiota paloturvallisuuteen, siisteyteen ja hygieniaan.

 

Lainsäädäntö

  • MRL 157 §
  • MRA 56 §
  • Ympäristönsuojelulaki (527/2014)
  • Ympäristösuojelumääräykset
  • Jätelaki (646/2011)
  • Valtioneuvoston asetus jätteistä (179/2012)
  • Jätehuoltomääräykset
  • Terveydensuojelulaki (763/1994)
  • Terveydensuojeluasetus (1280/1994)
  • Mahdolliset alueellisen jätelautakunnan ohjeet
     

Alueelliset jätteiden keräyspisteet

Aluejätepisteiden siisteyden ja ympäristöön soveltuvuuden parantamiseksi sekä ympäristöhaittojen välttämiseksi voi kunta ohjata niiden rakentamista myös rakennusjärjestyksellä.  Niitä koskevia määräyksiä voi sisältyä jo kunnan ympäristönsuojelu- tai jätehuoltomääräyksiin.

Rakennusjärjestyksen määräysten sisältöä harkittaessa on tarpeen olla yhteydessä ympäristönsuojelun ja jätehuollon viranomaisten kanssa keskenään ristiriitaisiksi muodostuvien määräysten välttämiseksi.

Määräykset voivat olla esimerkiksi seuraavan sisältöisiä:

  • Julkiseen kaupunkitilaan voidaan sijoittaa hyötykeräyspisteitä ja alueellisia jätteiden keräyspisteitä. Keräyspisteen sijoittaminen edellyttää rakennusvalvontaviranomaisen lupaa. Keräyspisteiden tulee sopeutua kaupunki- ja maisemakuvaan. Keräyspisteen suunnittelussa tulee huomioida myös jätehuoltomääräykset.
  • Aluejätepisteiden jätesäiliöt tulee rajata aitauksella tai toteuttaa näkösuojaus istutuksin. Jätesäiliöiden alustan pinnoittaminen edistää alueen siisteyttä.

Malliesimerkkinä määräyksestä voidaan esittää:

  • Vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen ulkopuolella rakentajan on varmistuttava talousveden laadusta ja riittävyydestä. Selvitys on liitettävä rakennuslupahakemukseen.
  • Kiinteistöä varten tulee olla riittävästi laadultaan soveltuvaa talousvettä. Rakennettaessa kiinteistölle, jota ei ole liitetty vesihuoltolaitoksen vesijohtoon, tulee rakentajan tarvittaessa esittää selvitys talousveden laadusta ja riittävyydestä rakennusluvan hakemisen yhteydessä.
  • Liitteissä __ ja __ esitetyillä arseeni- ja fluoridiriskialueilla porakaivovesien arseeni- ja fluoridipitoisuuksien ohjearvon ylittymisriski on suuri. Näillä alueilla rakennuspaikan vesihuolto on järjestettävä siten, ettei siitä aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle.

 

Lainsäädäntö ja aineistoa

MRL 126 a § sisältää toimenpiteiden luvanvaraisuuteen liittyvän määräyksen. Erilaiset mainoslaitteet vaikuttavat merkittävästi taajamien maisemaan sekä kaupunkikuvaan.  Kunnat ovat määränneet rakennusjärjestyksissä pääosin niiden sijoittamisesta yleisesti sekä niiden turvallisuudesta. Kaupunkikeskustoissa mainosten lupamenettelyä ei toistaiseksi ole merkittävästi kevennetty kaupunkikuvallisista syistä, mutta erityisesti taajamien ulkopuolisten mainosten toimenpideluvan tarpeesta on jo useammin luovuttu. Tienvarsimainonta on vuodesta 2016 lähtien kuulunut ELY-keskuksen ilmoitusmenettelyn piiriin (laki liikennejärjestelmästä ja maanteistä 503/2005). Vuonna 2018 liikennevirasto (1.1.2019 alkaen Liikenne- ja viestintävirasto Traficom) on tarkentanut määräystä sijoittamisen ja teknisten ominaisuuksien osalta.

Julkiseen ulkotilaan sijoittuvia mainoslaitteita käsitellään tässä oppaassa kohdassa 9.5.

Työmaa-aikaisia mainoksia käsitellään tämän oppaan kohdassa 12.4.

Seuraavassa esitellään yleisimmin käytettyjä määräystyyppejä, joissa näkyy myös valonlähteen sisältävien mainosten yleistyminen katukuvassa:

  • Rakennukseen kiinnitettävä myynti-, tiedotus- ja mainoslaite saa ulottua ___ metriä sekä ikkuna- ja ovimarkiisit ja terassien katokset ___ metriä katualueelle tai muulle yleiselle alueelle. Vapaan alikulkukorkeuden on oltava vähintään ___ metriä.
  • Mainoslaitteet tulee sijoittaa välittömästi julkisivun viereen ja sen kohdalle vapaan kulkutilan leveydeksi tulee jäädä vähintään __ metriä. Mainostelineet on poistettava aukioloajan päättyessä.
  • Laite on kiinnitettävä tukevasti eikä se saa haitata julkisen kaupunkitilan käyttöä eikä olla huomattavasti häiritsevä eikä muodostaa liikuntaestettä. Laitteen muodon, värityksen ja rakenteen on sovelluttava rakennukseen ja ympäristöön. Laitteet on pidettävä kunnossa ja rikkinäiset on joko korjattava tai poistettava välittömästi.
  • Liikehuoneiston ikkunan peittäminen mainos- tai muussa vastaavassa tarkoituksessa ei saa rumentaa rakennusta tai ympäristöä. Mainokset eivät saa liiallisesti estää luonnonvalon pääsyä sisätilaan.
  • Liikehuoneiston kunkin ikkunan pinta-alasta saa peittää mainos- tai muussa vastaavassa tarkoituksessa enintään puolet. Ikkunan enempi peittäminen edellyttää toimenpidelupaa. Ikkunan peittäminen ei saa rumentaa rakennusta tai ympäristöä.
  • Valonlähteen sisältävien mainosten ja näyttöjen tulee kooltaan, muodoltaan, valoteholtaan ja pintakirkkaudeltaan olla ympäristöön sopivia ja haittaa aiheuttamattomia. Valomainos ei saa olla liian kirkas tai häiritsevä.
  • Tonteille ei saa sijoittaa mainoslaitteita, jotka eivät liity tontilla harjoitettavaan toimintaan.

 

Lainsäädäntö ja ainestoa

  • MRL 126 a §
  • Laki liikennejärjestelmästä ja maanteistä (503/2005), tienvarsimainonta
  • Liikennevirasto (1.1.2019 alkaen Liikenne- ja viestintävirasto Traficom): Ohje vaalimainosten sijoittamisesta liikenneväylien varsille 17.2.2017
  • Liikennevirasto (1.1.2019 alkaen Liikenne- ja viestintävirasto Traficom): Määräys tienvarsimainonnasta ja -ilmoittelusta 2.7.2018
     

6.3.12 Osoitemerkintä

Järjestyslain 8 § sisältää itsessään määräykset talonmiehen, isännöitsijän tms. edustajan tietojen pitämisestä nähtävillä kerrostalossa. Sitä koskevaa ohjausta ei ole tarvetta sisällyttää rakennusjärjestykseen.

Osoitejärjestelmän puuttuminen alueelta tai sen toimimattomuus heikentää merkittävästi pelastustoimintaa hätätilanteessa.  Samoin jakeluliikenteen toimivuus sekä palvelu- ja liiketoiminnan tarpeet yhdessä matkailu- ja vapaa-ajan liikkumisen kanssa edellyttävät ajantasaista opastejärjestelmää.  Rakennusjärjestyksessä annettavat määräykset voivat koskea mm. osoitenumeron ja kirjaimen sijoitusta ja valaisemista, kulmatalon numerointia ja merkinnän toteuttamisen ajankohtaa.  Osoitenumeron näkyvyyden parantamista voidaan ohjata korostamalla valaisemisen merkitystä.

Kunta voi rakennusjärjestyksessään käyttää omiin olosuhteisiinsa soveltuvaa yhdistelmää seuraavassa esitetyistä vaihtoehdoista edistääkseen kiinteistöjen osoitemerkinnän selkeyttä ja yhdenmukaisuutta:

  • Rakennukseen on asennettava kadulta tai muulta liikenneväylältä selkeästi havaittavissa oleva osoitemerkintä ja se on pidettävä kunnossa.
  • Milloin rakennus ei ulotu katuun, muuhun liikenneväylään tai tontin sisäiseen liikennealueeseen taikka sen välittömään läheisyyteen, osoitenumero tai sen osoittava ohjaus on sijoitettava myös kiinteistölle johtavan ajoväylän alkupäähän.
  • Osoitenumeroinnin on oltava toteutettuna viimeistään rakennuksen käyttöönottotarkastuksessa.
  • Asemakaava-alueella osoitenumerot on valaistava.
  • Vähintään kaksiasuntoisten asuinrakennusten huoneistonumerojen tulee olla valaistuja.
  • Osoitetekstin ja –numeron (musta) korkeus on taajamassa __ cm ja pohjalevyn (valkea) korkeus __ cm.
  • Yksityistien nimikilvet valmistetaan ja sijoitetaan noudattaen samoja ohjeita kuin kunnan ylläpitämillä kaduilla ja teillä. Nimikilven tulee olla valmistettu liikennemerkkikäyttöön hyväksytystä materiaalista liikennemerkkejä koskevan standardin SFS-EN 12899-1:2001 mukaisesti.
  • Kiinnitettäessä osoitenumerokilpi (esimerkiksi asemakaava-alueen ulkopuolella) erilliseen pylvääseen, se asetetaan noin 2 metrin korkeuteen.
     

Lainsäädäntö ja ainestoa