Rakennusjärjestyksen hyväksymismenettelylle on asetettu maankäyttö- ja rakennuslain 15 §:ssä soveltuvin osin samat vaatimukset kuin kaavojen hyväksymiselle. Vastuu valmistelusta on hallintosäännöllä määrätyllä toimielimellä. Rakennusjärjestyksen hyväksyy kunnanvaltuusto. Valtuusto ei voi delegoida päätösvaltaansa esim. kunnanhallitukselle.
Rakennusjärjestystä voidaan muuttaa tietyltä osaltaan tai sitä voidaan täydentää tarvitsematta avata koko rakennusjärjestystä uuteen valmisteluun. Menettely on muutoksia ja täydennyksiä tehtäessä sama kuin koko rakennusjärjestyksen hyväksymisen prosessissa. Samaa menettelytapaa edellyttää myös suunnittelutarvealueiden uudelleen hyväksyminen.
Vuorovaikutteisuus sekä vaikutusten arviointi rakennusjärjestyksen valmistelussa on perusteiltaan kaavoituksen menettelyjä vastaava. MRL:n tavoitteena on kansalaisten ja eri yhteisöjen osallistumisen tehostaminen ja vuorovaikutuksen lisääminen. Rakennusjärjestyksen uudistamiseen ryhdyttäessä laaditaan kaavoituksen tapaan osallistumis- ja arviointisuunnitelma, jossa suunnitellaan tiedottaminen, osallistuminen ja rakennusjärjestyksen määräysten vaikutusten arviointi. Oman harkintansa ansaitsee myös varsinainen rakennusjärjestyksen vaikutus rakentamisen ohjauksen tavoitteisiin. Pyrkimys menettelyjen keventämiseen ja lupakäsittelyjen sujuvoittamiseen on nähtävissä myös kuntien toiminnassa. Rakennusjärjestyksen valmistelun tavoiteasettelu ja määräyskokoelman vaikuttavuus on hyvä määritellä toivotunlaisen määräystason saavuttamiseksi.
- Esimerkkinä on Kangasalan v. 2018 voimaan tulleen rakennusjärjestyksen valmisteluun liittynyt OAS, jossa uuden rakennusjärjestyksen vaikutuksia on arvioitu kokonaisvaikuttavuuden, yhdyskuntataloudellisuuden, yksityistalouksien, elinkeinojen, luonnon, liikennevaikutusten ja asuinympäristöön kohdistuvien vaikutusten kautta: https://www.kangasala.fi/wp-content/uploads/2018/03/Rakennusjarjestyksen-palauteraportti.pdf
Ratkaisujen perusteeksi tarvitaan selvitysaineistoja. Osittain voidaan käyttää kunnassa jo olevia selvitysaineistoja, mutta myös uusia selvityksiä voidaan joutua laatimaan. Selvitykset auttavat niin valmistelijaa, päättäjiä kuin osallisiakin arvioimaan ja vertailemaan eri ratkaisuja ja tekemään oikeita valintoja.
Laaja ja monipuolinen osaaminen valmistelussa turvataan tekemällä hyvää yhteistyötä kunnan eri viranomaistahojen välillä. Rakennusjärjestyksen ristiriidattomuus kunnan muiden toimialojen määräysten kanssa edellyttää ympäristönsuojeluviranomaisen, teknisen sektorin sekä maankäytön suunnittelun yhteistyötä. Laaja yhteistyö lisää myös osapuolten sitoutumista lopputulokseen. Tämä on omiaan varmistamaan rakennusjärjestyksen tavoitteiden toteutumisen rakentamisen ohjausta koskevassa päätöksenteossa.
Kuntien välinen yhteistoiminta on lisääntynyt rakennusjärjestysten laadinnassa. Rakennusjärjestykset sisältävät nykyisellään paljon teknisluonteista ohjausta, jonka osalta yhteisten linjojen luominen naapurikuntien kanssa saattaa olla hyvinkin perusteltua. Paikallisuuskaan ei ole välttämättä vain yksittäisen kunnan ominaisuus. Omaleimaiset ympäristöt ja maiseman ainutlaatuisuus ovat mahdollisuus myös kunnan elinvoimaisuuden kannalta. Naapurikuntien lisäksi yhteistyötä on syytä tehdä myös ELY -keskuksen sekä muiden tarpeellisten sektoriviranomaisten kanssa.