Vuoden 2025 alusta voimaan tuleva rakentamislaki (751/2023) jatkaa johdonmukaisesti jo vuoden 1958 rakennuslain osauudistuksista lähtenyttä rakentamisen valvonnan kehitystä ja modernisointia. Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) ei merkinnyt olennaisia muutoksia julkisen rakennusvalvonnan tehtäväkenttään. Maankäyttö- ja rakennuslain voimassaolon aikana lakia kuitenkin monilta osin uudistettiin.
Uuden rakentamislain merkittävimmät muutokset rakennusvalvonnan kannalta liittyvät lupajärjestelmään, suunnittelijoiden ja työnjohtajien pätevyyden toteamiseen, digitalisaatioon, vähähiilisen rakentamisen ja kiertotalouden edistämiseen sekä rakennustyönaikaisen valvonnan painotuksiin. Kaavoitus ja maapolitiikka jäivät sisällöltään odottamaan seuraavia uudistuksia. Maankäyttö- ja rakennuslain vuonna 2018 käynnistyneen kokonaisuudistuksen ”puolittuminen” tarkoittaa, että rakentamisen säännökset sisältyvät rakentamislakiin ja vastaavasti alueidenkäyttöä ja maapolitiikkaa koskevat säännökset jäivät entiseen maankäyttö- ja rakennuslakiin, jonka nimi muuttuu 1.1.2025 alueidenkäyttölaiksi (752/2023). Kokonaiskuvan saadakseen tulee jatkossa lakien soveltajien perehtyä näihin molempiin lakeihin. Rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä annettu laki (431/2023) sekä laki rakentamisen suunnittelu- tai työnjohtotehtävissä toimivien pätevyyden osoittamisesta (812/2023) ovat myös osa lainsäädäntökokonaisuutta. Alueidenkäytön suunnitteluun vaikuttavat vuorostaan uusi ilmastolaki (423/2022, muutoksia 108/2023) sekä uusi luonnonsuojelulaki (9/2023).
Viranomaistoiminnassa tulee myös ottaa huomioon hallintoa koskevat monet yleislait, kuten hallintolaki, uhkasakkolaki, laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta, julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annettu laki ja arkistolaki. Kuntien toimintaa säädetään kuntalaissa. Pelastustointa, mukaan luettuna väestönsuojien rakentaminen, koskee pelastuslaki. Osana hyvinvointialueiden muodostamista on pelastustoimen järjestämisvastuu siirtynyt kunnilta ja kuntayhtymiltä hyvinvointialueille 1.1.2023, Helsingin pelastuslaitosta lukuun ottamatta.
Kunnilla on lukuisia ympäristönsuojeluun liittyviä tehtäviä, joista säädetään ympäristönsuojelulaissa. Monissa kunnissa rakennusvalvontaviranomaisena ja ympäristönsuojeluviranomaisena toimii yhteinen luottamuselin, joka voi myös olla ylikunnallinen. Ympäristöterveyden osalta on toteutettu alueuudistus, jolla on muodostettu seudullisia suurempia yksiköitä. Valtion elinkeino, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY) eräänä vastuualueena on ympäristö ja luonnonvarat, missä mukana on alueiden käytön ja rakentamisen edistämistä. ELY-keskuksilla on myös rakennusperintöön kuuluvia tehtäviä ja toimivaltaa. Valtion aluehallintovirastojen (AVI) eräänä tehtävänä on edistää ympäristönsuojelua ja ympäristön kestävää käyttöä. Aluehallintoviranomaiset toimivat myös käsittelijöinä ja ratkaisijoina eräissä ympäristösuojelu- ja vesilainsäädännön alaan kuuluvissa lupa- ja hakemusasioissa. Kunnilla on perustuslaissa turvattu itsehallinto eivätkä ne ole aluehallintovirastojen alaisia. Sen sijaan kantelun perusteella AVI voi tutkia, onko kunta toiminut lakien mukaisesti.
Rakennettuun ympäristöön vaikuttavat myös muun muassa ympäristövaikutusten arvioinnista annettu laki, vesilaki, laki liikennejärjestelmästä ja maanteistä, yksityistielaki, ratalaki, kiinteistönmuodostamislaki, postilaki, ilmailulaki ja ulkoilulaki. Yli sata vuotta sitten säädetyssä laissa eräistä naapuruussuhteista on rakennuksen etäisyyttä naapurin maasta ja rakennuksesta sekä kiinteistön ja rakennuksen haittaa aiheuttavasta käytöstä koskevia oikeusohjeita. Rikoslaissa on rangaistussäännöksiä ympäristön turmelemisesta, ympäristörikkomuksesta, ympäristörikoksesta ja rakennussuojelurikoksesta.
Rakentamiseen vaikuttavan lainsäädännön moninaisuudesta kertoo sekin, että rakentamislain säätämisen yhteydessä muutettiin kuuttakymmentä muuta lakia. Valtaosin muutokset olivat teknisiä, johtuen muun muassa rakentamislaissa omaksutuista uusista termeistä.
Oppaan on kirjoittanut Lauri Jääskeläinen.