Rakennustyön suoritusta koskevat säännökset on koottu rakentamislain 10 lukuun. Merkittävimmät muutokset nykyiseen verrattuna painottuvat laadunvarmistusselvitykseen, ulkopuoliseen tarkastukseen ja erityismenettelyyn, joiden edellyttäminen tulee osin velvoittavaksi. Seuraavassa tarkastellaan lähinnä rakentamislain nykyisestä muuttunutta sääntelyä.
8.1 Viranomaisvalvonta on suhteutettua
Rakennustyön viranomaisvalvontanoudattaa edelleen suhteutetun valvonnan periaatetta (RakL 105 §). Viranomaisvalvonta ei ole kaiken kattavaa. Rakennustyönaikainen valvonta alkaa luvanvaraisen rakennustyön aloittamisesta ja päättyy loppukatselmukseen (RakL 105.2 §). Rakennustyön aloittamisesta säädetään lain 108 §:ssä ja loppukatselmuksesta 122 §:ssä. Valvonta kohdistuu viranomaisen päättämissä työvaiheissa ja laajuudessa rakentamisen hyvän lopputuloksen kannalta merkittäviin seikkoihin. Valvontaa suhteutetaan rakentamishankkeen vaativuudelle 101 §:ssä määriteltyjen kriteerien avulla.
Rakentamislaissa on joiltakin osin täsmennetty, minkä tahon velvollisuuksiin rakennustyön eri vaiheista ilmoittaminen on. Aloittamisilmoituksen tekeminen tilanteessa, jossa ei ole pidetty aloituskokousta, kuuluu rakentamishankkeeseen ryhtyvälle (RakL 108 §). Rakennustyötä valmistelevasta toimenpiteestä on ilmoitusvelvollinen rakennusvalvontaviranomaiselle päävastuullinen toteuttaja (RakL 109 §). Jos päävastuullista toteuttajaa ei ole erikseen nimetty, vastaa rakentamishankkeeseen ryhtyvä itse päävastuullisen toteuttajan tehtävistä. Valmistelevasta toimenpiteestä vaadittavalla ilmoittamisvelvoitteella ennen toimenpiteen aloittamista varmistetaan se, että valmisteleva toimenpide rajoittuu tulevan rakentamisen kannalta välttämättömiin toimenpiteisiin. Viranomainen antaa sille toimitettavan ilmoituksen perusteella ohjausta, minkälaiset ja missä laajuudessa suoritettavat toimenpiteet ovat mahdollisia. Rakentamislain yhteydessä muutetun maa-aineslain 4 §:n uudella 2 momentin säännöksellä (764/2023) vältetään mahdollisten kaksinkertaisten menettelyjen soveltaminen toimenpiteisiin, jotka liittyvät lainvoimaisen asemakaavan toteuttamiseen liittyvään rakentamista valmistelevaan kaivamiseen tai louhintaan.
Laadunvarmistusselvityksen vaatimiseen tulee nykyisestä poiketen velvoite rakentamislain 111 §:n 1 momentin säätämissä tilanteissa. Laadunvarmistusselvitystä on edellytettävä, jos rakentamishanke tai osa siitä on poikkeuksellisen tai erittäin vaativa tai jos aloituskokouksessa sovittujen menettelyjen perusteella ei voida perustellusti olettaa, että rakentamisessa saavutetaan rakentamista koskevien säännösten ja määräysten mukainen lopputulos. Jos vain osa rakentamishankkeesta on poikkeuksellisen tai erittäin vaativa, on laadunvarmistusselvitystä edellytettävä vain tältä osin. Myös muissa tilanteissa rakennusvalvontaviranomainen voi edellyttää rakentamishankkeeseen ryhtyvältä erillistä laadunvarmistusselvitystä toimenpiteistä rakentamisen laadun varmistamiseksi. Lain perustelujen mukaan selvityksen tarvetta harkittaessa rakennusvalvontaviranomainen ottaisi huomioon hankkeeseen tai sen osaan liittyvät seikat, esimerkiksi rakennuksen turvallisuuteen, terveellisyyteen tai pitkäaikaiskestävyyteen eri rakennusvaiheissa liittyvät riskit, rakennustyömaan sää- ja olosuhdesuojaukseen liittyvät seikat, rakennuksen korjaus- tai muutostyössä rakennuksen kuntotutkimuksen ja rakentamishankkeeseen ryhtyvän oman tai sopimusjärjestelyin hankitun valvonnan riittävyyden sekä päävastuullisen toteuttajan käytössä olevan henkilöstön osaamisen. Laadunvarmistusselvityksessä voidaan hyödyntää esimerkiksi Kuivaketju 10 -toimintaohjetta.
Viranomaiskatselmuksia ja viranomaistarkastuksia koskeviin rakentamislain 112 ja 113 §:iin on lisätty viittauksina maininnat hallintolain asianomaisten säännösten soveltamisesta. Katselmusten osalta viittaus kohdistuu hallintolain 38 §:ään. Erityisesti huomioon on otettava kielto toimittaa katselmusta kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa, ellei laissa erikseen toisin säädetä. Rakentamislain 112 §:n täsmennyksen perusteella katselmus voidaan nykyiseen tapaan toimittaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa vain, jos se on välttämätöntä katselmuksen kohteena olevan asian selvittämiseksi. Lisätarkennuksena on, että katselmus voi kohdistua ainoastaan rakentamisluvan varaisen rakennustyön mukaisiin tiloihin. Samansisältöiset tarkennukset ovat rakennustyön aikaisia viranomaistarkastuksia koskevassa rakentamislain 113 §:ssä, jossa viitataan hallintolain 39 §:ään. Hallintolain tarkastuksia koskeva 39 § edellyttää tarkastuksen aloittamisajankohdasta ilmoittamista asianosaiselle, jota asia välittömästi koskee, jollei ilmoittaminen vaaranna tarkastuksen tarkoituksen toteutumista. Rakentamislain tavoitteena on ottaa käyttöön myös sattumanvaraisia tarkastusmenettelyjä (RakL 102 §). Niistä etukäteen ilmoittaminen johtaisi helposti tarkastuksen tarkoituksen toteutumisen vaarantumiseen eikä etukäteisilmoittamista niiden osalta hallintolain säännökset huomioon ottaen ole tarpeen tehdä. Tapauskohtainen harkinta etukäteisilmoituksesta voi kuitenkin olla tarpeen. Mahdollista on myös julkaista sattumanvaraisten tarkastusten toimittamisesta etukäteen tiedote kunnan verkkosivuilla. Tämäntapaista käytäntöä on jo tähänkin mennessä noudatettu esimerkiksi kuntien niin sanotuista kevätkatselmuksista, joissa on kysymys rakennusten ja tonttien siisteyden valvonnasta.
Rakentamislain 148 §:n säännös tarkastusoikeudesta oikeuttaa kunnan rakennusvalvontaviranomaisen rakentamislain mukaisen valvontatehtävän hoitamiseksi päästä rakennuskohteeseen ja suorittaa siinä tarkastuksia ja tutkimuksia. Oikeus ulottuu myös pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviin tiloihin, jos se on välttämätöntä hengen, terveyden, omaisuuden tai ympäristön suojelemiseksi tai valvontaviranomaisella on perusteltu syy epäillä rakennuksen kunnossapidon tai ympäristönhoidon laiminlyöntiä, rakennustyö on jätetty kesken tai rakennuksen käyttämisestä on luovuttu. Tällaisesta, käynnissä olevaan rakentamistyöhön liittymättömästä tarkastuksesta pitää ilmoittaa vähintään yhtä vuorokautta aikaisemmin. Rakentamislain 149 § koskee ulkopuolisen henkilön käyttämistä viranomaisen apuna lain 148 §:ssä tarkoitettua tehtävää suoritettaessa.
8.2 Ulkopuolinen tarkastus ja erityismenettely
Ulkopuolista tarkastusta koskevaan rakentamislain 115 §:ään on tullut tiukennus siltä osin, milloin ulkopuolisen tarkastuksen vaatiminen ei enää ole lupaviranomaisen vapaassa harkinnassa. Ulkopuolista tarkastusta on ensinnäkin vaadittava, jos rakentamisessa havaitaan tai epäillään tapahtuneen virhe tai laiminlyönti, jonka vaikutuksia tai korjaamista ei voida luotettavasti arvioida tai toteuttaa ilman ulkopuolista tarkastusta. Toiseksi ulkopuolista tarkastusta on myös vaadittava, jos korjaus- ja muutostyössä havaitaan vaurioita ja rakenteita, joita ei ole suunnitelmissa huomioitu. Eduskunnan ympäristövaliokunta katsoi, ettei säännöksessä ole syytä olla mainintaa vaatimuksesta annettavasta kirjallisesta päätöksestä. Asiaan sovelletaan hallintolain 43 §:n säännöstä, jonka mukaan hallintopäätös on annettava kirjallisesti. Suullisena päätös voidaan antaa, jos se on välttämätöntä asian kiireellisyyden vuoksi. Suullinen päätös on viipymättä annettava myös kirjallisena oikaisuvaatimusohjeineen tai valitusosoituksineen.
Erityismenettelyä on rakentamislain 116 §:n mukaan edellytettävä pykälän 2 momentissa säädetyissä tilanteissa. Jos kohteeseen liittyy erityinen riski siitä, että rakenteellisen turvallisuuden, paloturvallisuuden, terveellisyyden tai rakennusfysikaalisen toimivuuden vaatimuksia ei saavuteta tai että kulttuurihistoriallisia arvoja menetetään, on erityismenettelyä edellytettävä. Erityismenettely on tarkoitettu käytettäväksi kolmella ylimmällä hankkeiden vaativuustasolla. Tavanomaisen ja vähäisen tason hankkeissa erityismenettelyä ei sovelleta. Muutoin sääntely erityismenettelyn osalta on nykyistä vastaava. Rakentamislain tavoitteena on, että erityismenettelyä käytetään aina kun hankkeeseen liittyvät riskit siihen antavat aihetta. Käytännössä on havaittu tarpeetonta arkuutta erityismenettelyn vaatimisessa. Myös mahdollisuutta määrätä rakennuksen käytönaikaisesta seurannasta olennaisten teknisten vaatimusten toteutumisen seuraamiseksi erityismenettelyn kohteena olevien rakenteiden tai rakennuksen ominaisuuksien osalta on tarvittaessa uskallettava käyttää. Lain perustelujen mukaan käytönaikainen seuranta soveltuu erityisen hyvin tilanteisiin, joissa on kysymys koerakentamistyyppisistä ratkaisuista.
8.3 Rakennustyön aikaiset poikkeamiset
Suunnitelmasta poikkeamista rakennustyön aikanakoskeva rakentamislain 117 § noudattaa nykyistä sääntelyä. Jos poikkeaminen ei sen laatu ja lupaharkintaa koskevat säännökset ja määräykset huomioon ottaen merkitse luvan olennaista muuttamista eikä vaikuta naapurien asemaan, voi suostumuksen antaa myös aloituskokouksessa (KHO 2023:67). Suostumusmenettelyyn ei liity naapureiden kuulemista eikä muutoksenhakumahdollisuutta. Lupaviranomainen voi luonnollisesti halutessaan kuulla naapureita helpottaakseen omaa arviointiansa naapurivaikutuksista.
8.4 Rakennustuotteiden uudelleen käyttäminen
Rakennustuotteiden ominaisuuksiakoskevaan rakentamislain 121 §:ään on lisätty säännös rakennustuotteiden uudelleen käyttämisestä tai materiaalina hyödyntämisestä. Velvoite kohdistuu rakennustuotteen valmistajaan, jonka on jätelain (646/2011) 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla huolehdittava rakennustuotteen suunnittelusta ja valmistuksesta ominaisuuksiltaan kestäväksi ja korjattavaksi sekä sellaiseksi, että rakennuskohteesta purettuna sitä voidaan käyttää uudelleen rakentamisessa tai materiaalina hyödynnettävissä olevilta osiltaan. Jätelain 9 § koskee erityisesti tuotteen valmistajan huolehtimisvelvollisuuksia käyttää muun muassa säästeliäästi raaka-aineita ja välttää valmistuksessa ympäristölle ja terveydelle haitallisia aineita sisältävien raaka-aineiden käyttöä jne. Velvoitteita kohdistetaan myös tuotteen markkinoille saattajaan ja jakelijaan. Rakentamislain 121 §:n 2 momentin säännös kilpailee EU:n rakennustuoteasetuksen (305/2011) ja Suomen kansallisen, rakennustuotteiden tuotehyväksynnästä annetun lain (954/2012) kanssa. Viimeksi mainitut ovat kunnan rakennusvalvonnalle ensisijaisesti sovellettavia ja rakentamislain 121 §:n 2 momentti ei voi käytännössä synnyttää rakennusvalvontaviranomaiselle uutta huomioon otettavaa rakennustuotteiden valvontatehtävää.
8.5 Loppukatselmus
Loppukatselmustakoskevassa rakentamislain 122 §:ssä on lain digitaalisuutta ja valtakunnallista rakennetun ympäristön tietojärjestelmää (RYHTI) toteuttavana loppukatselmuksen toimittamisen edellytyksenä, että rakennuskohteen toteutusta vastaavat rakennussuunnitelmat ja erityissuunnitelmat on toimitettu kunnalle toteumamallina tai muutoin koneluettavassa muodossa. Selventävänä uutena edellytyksenä on lisäksi, että toteutuksen aikaisille poikkeamisille on saatu kunnan lupa tai hyväksyntä. Muilta osin loppukatselmuksen toimittamisen sääntely noudattaa nykyistä. Myös osittaisesta loppukatselmuksesta ja suorituskyvyttömyysvakuuden toteamisesta säädetään rakentamislaissa nykyiseen tapaan (RakL 123 ja 124 §). Suurin uudistus liittyen rakennustöiden loppuunsaattamiseen sisältyy rakentamislain 144 §:n keskeneräistä rakennustyötä koskevaan säännökseen. Töiden valmiiksi saattamiseen on asetettu kymmenen vuoden määräaika luvan myöntämisestä, jonka kuluttua rakennusvalvontaviranomaisen on reagoitava tavalla tai toisella. Säännöksellä pyritään ratkaisemaan niin sanottujen pitämättömien loppukatselmusten ongelmaa.