Rakentamislain sanktioita sääntelevä 14 luku pohjautuu pitkälti nykyiseen sääntelyyn.
11.1 Ulkopuolinen viranomaisen apuna
Ulkopuolisen henkilön käyttäminen viranomaisen apuna viranomaisen suorittaessa rakentamislain 148 §:n mukaista tarkastusta on uutta sääntelyä. Viranomainen, virkamies tai viranhaltija saa käyttää apunaan muutakin kuin virkamiehen tai viranhaltijan asemassa olevaa henkilöä (RakL 149 §). Avustavalla henkilöllä on oltava tehtävän luonteeseen nähden riittävä pätevyys. Avustava henkilö saa mennä pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävään tilaan tain viranomaisen, viranhaltijan tai virkamiehen kanssa. Avustavaan henkilöön sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä hänen suorittaessaan rakentamislaissa tarkoitettuja tehtäviä. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa. Avustavaan henkilöön sovelletaan muitakin yleislakeja, kuten hallintolakia, kielilakia ja julkisuuslakia.
11.2 Rangaistukset
Rakentamislain rangaistussäännöksessä on laillisuusperiaatteesta johtuvan täsmällisyysvaatimuksen takia yksilöity pykäläviittauksin rangaistusuhan alaiset rakentamisrikkomukset (RakL 152 §). Rangaistusuhkana on sakkorangaistus. Nykyiseen oikeuskäytäntöön verrattuna rangaistavuuden ala on laajennettu tuottamuksellisiin tekoihin. Rakentamisrikkomus koskee tahallisuuden lisäksi myös törkeäksi katsottavaa huolimattomuutta. Lain perusteluissa todetaan, että törkeä huolimattomuus voi tulla kysymykseen esimerkiksi tilanteessa, jossa viivytellään rakennuksen turvallisuuteen ja terveellisyyteen liittyvän velvoitteen täyttämisessä.
Toissijaisuuslausekkeen mukaisesti rakennusrikkomukseksi arvioitava teko tai laiminlyönti on tarkoitettu tilanteisiin, joissa teko ei ylitä rikoslain 48 luvun 1-4 §:ssä tarkoitetun ympäristön turmelemisen, törkeän ympäristön turmelemisen, ympäristörikkomuksen tai tuottamuksellisen ympäristörikoksen tai saman luvun 6 §:ssä tarkoitetun rakennussuojelurikoksen mukaista rangaistavuuskynnystä.
Poliisille ilmoittamista esitutkintaa varten ei rakentamislaissa ole sidottu pakkokeinon, kuten uhkasakon tai teettämisuhan, käyttämiseen (RakL 153 §). Ilmoituksen tekeminen liittyy epäilyyn ympäristörikoksesta tai rakennusrikkomuksesta. On mahdollista, että rikosprosessi johtaa rangaistukseen ilman että lainvastainen tila kuitenkaan korjaantuu. Hallintopakko ja rikosoikeudellinen järjestelmä on toisistaan erillisiä. Järjestelmien erillisyys ja niiden eri tavoitteet tarkoittavat, että teosta tai laiminlyönnistä tuomittu rangaistus ei ole esteenä käyttää samassa asiassa hallinnollisia pakkokeinoja, ja päinvastoin (ne bis in idem). Hallinnollinen pakkokeino ei ole luonteeltaan rangaistus (KHO 2016:96).
Ilmoitus poliisille voidaan jättää tekemättä, jos tekoa tai laiminlyöntiä on pidettävä olosuhteet huomioon ottaen vähäisenä eikä yleisen edun ole katsottava vaativan syytteen nostamista. Jos asiassa käytetään hallintopakkoa, on ilmoittamatta jättämisestä tarpeen tehdä merkintä hallintopakkopäätökseen ja mainittava, millä perusteella ilmoituksen tekemistä ei ole pidetty tarpeellisena. Apulaisoikeusasiamies on huomauttanut, että rakennusvalvonnan uskottavuuden kannalta poliisille ilmoittamista on pidettävä tarpeellisena erityisesti silloin, jos kysymys on ilmeisen tahallisesta tai toistuvasta teosta tai laiminlyönnistä (Apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu 20.8.2008 3222/4/06). Poliisille tehtävä ilmoitus on esityksen luonteinen vireillepanotoimi, josta ei voi tehdä säännönmukaista valitusta (KHO 7.9.2017 taltio 4299).
11.3 Rakennustuotteiden markkinavalvonta
Rakentamislain 15 luku sisältää yhteensä 22 pykälää, jotka koskevat rakennustuotteiden markkinavalvontaa. Pykälistä vain yksi kohdistuu suoraan rakennusvalvontaviranomaiseen. Muut sääntelevät lähinnä Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) roolia rakennustuotteiden markkinavalvontaviranomaisena ja keskeisistä toimenpiteistä erilaisissa tilanteissa, joissa rakennustuote ei täytä olennaisia teknisiä vaatimuksia tai ei ole CE-merkinnän mukainen tai voi aiheuttaa vaaran.
Rakentamislain perusteella Tukes toimii markkinavalvontaviranomaisena myös niille rakennuskohteeseen pysyvästi liitettäville rakennustuotteille, joiden ominaisuuksia ei ole ilmoitettu varmennetusti EU:n rakennustuoteasetuksen tai rakennustuotteiden tuotehyväksynnästä annetun lain (954/2012) mukaisesti, jos tuote voi vaikuttaa olennaisten teknisten vaatimusten täyttymiseen tai tuote voi aiheuttaa vaaran ihmisten terveydelle, turvallisuudelle, ympäristölle tai omaisuudelle (RakL 154 §).
EU:n markkinavalvonta-asetuksen (2019/1020) soveltamisen tueksi rakentamislaissa on täydentävää yksityiskohtaista kansallista sääntelyä. Myös muuta eurooppatasoista sääntelyä on rakentamislaissa otettu huomioon.
Rakennusvalvontaviranomaiselle kuuluu nykyiseen tapaan rakennustuotteiden käyttämistä koskeva seuranta ja velvoite ilmoittaa havaitsemistaan rakennustuotteisiin liittyvistä epäkohdista Tukesille (RakL 175 §). Epäkohdat voivat liittyä esimerkiksi rakennustuotteiden merkintöihin ja asiakirjoihin, mutta myös tuotteiden laatuun. Tukesin asiana on harkita, millaisiin toimenpiteisiin on ilmoituksen johdosta syytä ryhtyä. Tukesilla on muun muassa laaja tiedonsaantioikeus rakennustuotteen valmistajalta tai tämän valtuuttamalta edustajalta, maahantuojalta, jakelupalvelun tarjoajalta tai jakelijalta. Tukesilla on myös oikeus tehdä tarkastuksia.
EU:n rakennustuoteasetus toteuttaa unionin keskeistä periaatetta tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta ja käytöstä sisämarkkinoilla. Kaikkien rakennuksen osaksi tarkoitettujen rakennustuotteiden, olivat ne CE-merkittyjä tai eivät, on oltava turvallisia ja terveellisiä sekä ominaisuuksiltaan sellaisia, että rakennuskohde asianmukaisesti suunniteltuna ja rakennettuna täyttää rakentamislaissa säädetyt olennaiset vaatimukset tavanomaisella tavalla kunnossapidettynä taloudellisesti perustellun käyttöiän ajan (RakL 121 §).