Rakentamislain 17 lukuun on koottu yhteensä kahdeksan pykälää, jotka koskevat osin prosessuaalisia kysymyksiä ja osin suhdetta muuhun lainsäädäntöön.
13.1 Poikkeamisluvissa huomioon otettavaa
Nykyiseen tapaan säädetään poikkeamispäätöksen toimittamisesta hakijalle, muistutuksen tehneille sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (RakL 185 §). Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tiedonsaanti purkamisluvasta ja maisematyöluvasta perustuu rakentamislain voimaan tullessa edelleen voimaan jäävän maankäyttö- ja rakennusasetuksen 69 §:n säännökseen. Sen mukaan kunnan tulee lähettää tieto purkamisluvasta ja maisematyöluvasta ELY-keskukselle viipymättä luvan myöntämisen jälkeen. Ilmoitukseen on liitettävä lupapäätös sekä ympäristökartta, josta käy ilmi alueen tai rakennuksen sijainti. Aluetta osoittava asemapiirros ja ympäristökartta tai muu kartta, josta alueen rakentaminen käy ilmi, tulee maankäyttö- ja rakennusasetuksen 88 §:n mukaan liittää poikkeamispäätökseen, jonka kunta ELY-keskukselle toimittaa. Sama koskee suunnittelutarveratkaisua (MRA 90 §).
Asetuksessa tällä hetkellä oleva säännös luvan myöntämisestä lainvoimaa vailla olevan poikkeamispäätöksen perusteella on jatkossa laissa (RakL 186 §). Jos rakentamislupa myönnetään ennen kuin poikkeamislupa on saavuttanut lainvoiman, on rakentamisluvassa määrättävä, ettei rakentamista saada aloittaa ennen kuin poikkeamislupa on tullut lainvoimaiseksi.
Poikkeamisluvan voimassaoloaikaa koskeva säännös ei enää kytkeydy rakentamista tarkoittavan luvan hakemiseen. Poikkeamislupa voi olla tarpeen, vaikkei hanke edellyttäisi rakentamislupaa. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun halutaan toteuttaa rakennusjärjestyksen määräyksestä poiketen alle 30 neliöinen talousrakennus. Poikkeamislupaan liittyy jatkossa kahden vuoden mittainen, poikkeamisluvan lainvoimaisuudesta laskettava hyödyntämisaika, jonka kuluttua se raukeaa. Alueellisen poikkeamisluvan osalta hyödyntämisaika on viisi vuotta (RakL 187 §). Poikkeamislupaan voidaan nykyiseen tapaan liittää ehtoja. Poikkeamisluvasta peritään maksu noudattaen lupa- ja valvontamaksusta säädettyä (RakL 79 §).
13.2 Tiedonsaanti
Sekä valtion viranomaisilla että kunnilla on tarve saada eri tehtävien hoitamiseksi toisiltansa tietoja. Nykyiseen tapaan ympäristöministeriöllä ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella on oikeus saada kunnilta, maakuntien liitoilta ja muilta rakentamislain mukaisilta viranomaisilta maksutta rakentamislain ohjaamisen, seurannan ja kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja (RakL 188 §). Kunnalla ja maakunnan liitolla on vuorostaan oikeus salassapitosäännösten estämättä saada pyynnöstä maksutta Verohallinnolta rakentamislakiin perustuvan viranomaistehtävän hoitamiseksi ja rakentamislain mukaisiin hallintoasioihin liittyvien tiedoksiantojen toimittamiseksi erinäisiä tarpeellisia tietoja (RakL 189 §). Kuntien ja maakuntien tiedonsaantia koskeva uusi sääntely helpottaa hallintoasioiden toimittamista esimerkiksi silloin, kun väestö- ja kiinteistötietojärjestelmästä saatavat tiedot kuolinpesän osakkaista tai asiainhoitajasta ja yhteystiedoista ovat puutteelliset. Myös esimerkiksi kiinteistöjen lainhuutoja on runsaasti edelleen kuolleen henkilön nimissä, mikä on vaikeuttanut pakollisten tiedoksiantojen toimittamista.
13.3 Suhde muuhun lainsäädäntöön
Rakentamislaissa säädetään nykyistä osittain vastaavasti muinaismuistolain ja luonnonsuojelulain noudattamisesta ratkaistaessa lupa-asiaa ja tehtäessä muuta viranomaispäätöstä (RakL 191 §). Molemmat lait sisältävät lukuisia säännöksiä, joiden noudattamisen sivuuttaminen voi pahimmillaan johtaa virkavirheeseen ja siitä koituviin seuraamuksiin. Luonnonsuojelulaki on kokonaan uusiutunut ja uusi luonnonsuojelulaki (9/2023) on tullut voimaan 1.6.2023. Muinaismuistolain uudistusta on valmisteltu.
Luonnonsuojelulain rajoituksesta johtuva korvaussäännös vastaa nykyistä (RakL 192 §). Korvausvelvollisuus voi aktualisoitua luonnonsuojelulaista johtuvan rajoituksen vuoksi tilanteessa, jossa rakentamislupahakemus hylätään eikä kiinteistönomistaja voi luvan hylkäämisen johdosta käyttää aluetta hyväkseen kohtuullista taloudellista hyötyä tuottavaan tarkoitukseen. Valtion korvausvelvollisuudesta säädetään luonnonsuojelulain 111 §:ssä. Valtio on velvollinen korvaamaan merkityksellisen haitan. Metsälain 10 §:n mukaisen, metsien käyttöä koskevan erityisen velvoitteen kohtuullistamisesta säädetään metsälain 11 §:ssä. Vähäistä suurempi taloudellinen menetys tai haittaa tulee metsälain mukaan korvattavaksi. Vähäiseksi katsotaan taloudellisesti alle 3 000 euron alle jäävä menetys tai kun menetys on pienempi kuin neljä prosenttia hakijan sen metsäkiinteistön markkinakelpoisen puuston arvosta, jolla käsittelyalue sijaitsee.