5.1 Kuntiin siirtyvät palvelut ja tehtävät

Kunnille siirtyy vuoden 2025 alusta lukien

julkisten työvoimapalvelujen järjestämisvastuu
ELY-keskusten julkisiin työvoimapalveluihin liittyvä hankintatehtävät
KEHA-keskuksen julkisiin työvoimapalveluihin liittyvät maksatustehtävät.

Kuntien järjestämisvastuulle siirtyvistä julkisista työvoimapalveluista säädetään työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa (380/2023). Lisäksi kotoutumislaki (681/2023) täsmentää työvoimapalveluina järjestettävää kotoutumisprosessia ja -palveluita. Keskeistä on vahvistaa lakisääteisten palveluiden rinnalla kuntien yleiseen toimialaan kuuluvia työllisyys- ja elinkeinopalveluja, joita voidaan monipuolistaa vapaammin osana kuntaekosysteemiä. Kokonaisuuden jäsentäminen ja palvelujen systeeminen kehittäminen on tärkeää.

Lisätietoa kuntiin siirtyvistä palveluista sekä lain soveltamisesta:
TEM:n verkkosivut
Finlex.fi-palvelu
Kuntaliiton infotilaisuus 8.3. (pdf)
TEM:n tilaisuudet

Lain soveltamisohjeisiin tutustuminen auttaa hahmottamaan palveluihin liittyvää työmäärää ja vastuita.

5.1.1 Kunnille siirtyvät kansainvälisen rekrytoinnin palvelut

Kunnille siirtyvät vuoden 2025 alusta myös kansainvälisen rekrytoinnin palvelut siltä osin kuin niitä ei ole ylialueellisina jätetty valtiolle. Palveluita suunnitellessa lähtökohdaksi kannattaa ottaa kansainvälisen rekrytoinnin palveluiden perustaso, jonka tarjoaa kansainvälisen rekrytoinnin viranomainen Work in Finland.

Työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa säädetään työllisyyden edistämisen valtakunnallisten tavoitteiden asettamisesta ja seurannasta. Niissä voidaan määritellä myös tavoitteet osaajien maahanmuutolle. Kuntien ja valtion viranomaisten tulee huomioida valtakunnalliset tavoitteet toiminnassaan ja tavoitteiden toteutumista seurataan vuosittain.

Euroopan työnvälitysverkosto EURES toimii erityisesti EU/ETA-alueen sisäisen työvoiman liikkuvuuden edistäjänä ja kuuluu kansainvälisen rekrytoinnin kokonaisuuteen. Verkoston palveluja ovat työnvälitys, tiedotus ja neuvonta. Kuntien/työllisyysalueiden on varmistettava EURES-tukipalveluiden saatavuus kaikille niiden apua hakeville työntekijöille ja työnantajille. 16(96)

Yksi uudistuksen keskeisistä tavoitteista on vahvistaa alueiden ja kuntien elinvoimaa ja kilpailukykyä asiakaslähtöisillä palveluilla kuntaekosysteemin mahdollisuuksia hyödyntämällä.

Kunnan palvelukokoisuudella voidaan myötävaikuttaa työllisyyteen ja kotoutumiseen sekä edistää työn kysyntää, tarjontaa, osaamista ja työkykyä. Palvelukokonaisuuteen kuuluvat mm. elinkeino- ja yrityspalvelut, koulutus- ja osaamispalvelut, kotoutumisen edistämisen palvelut, nuorisopalvelut sekä hyvinvoinnin edistämisen palvelut.

Kunta on omalla alueellaan myös merkittävä resurssien ohjaaja, joka luo toimintaympäristöjä sekä toimii verkostomaisesti kumppaneidensa kanssa. TE-palvelut voidaan integroida tiiviisti tähän kokonaisuuteen.

5.1.2 Kotoutumispalveluiden järjestäminen kunnassa

Kotoutumisen edistämisestä annetun lain uudistusta (kotoutumislain kokonaisuudistus, KOTO24) on valmisteltu samanaikaisesti TE24-uudistuksen kanssa. Kotoutumislain uudistuksen tavoitteena on vahvistaa maahan muuttaneiden työllisyyttä, työllistymisvalmiuksia, kielitaitoa ja osallisuutta yhteiskuntaan. Lain tavoitteena on myös edistää tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja myönteistä vuorovaikutusta eri väestöryhmien kesken. Kotoutumislaki uudistetaan vastaamaan eduskunnan edellytyksiä kotoutumisen edistämisestä. Uudistuksen pohjana on myös em. edellytyksiin vastaava kotoutumisen edistämisen uudistamistarpeita käsittelevä valtioneuvoston selonteko.

Lue lisää:

Lakiuudistuksessa kotoutumisen edistämisen vastuut ja tehtävät päivitettiin myös vastaamaan työvoimapalveluiden järjestämisvastuun siirtymiseen liittyvään toimintaympäristön muutokseen. TE24-ja KOTO24 -uudistusten myötä kunnalle jo nykyisin kuuluva kokonaisvastuu kotoutumisen edistämisessä vahvistuu työvoimapalveluiden siirtyessä kuntien järjestämisvastuulle.

Kotoutumislaki (681/2023) tulee voimaan 1.1.2025, samanaikaisesti TE-palvelujen uudistuksen kanssa. Uusi laki kumoaa tällä hetkellä voimassa olevan saman nimisen lain.

5.1.3 Kunnalla on keskeinen rooli kotoutumisen edistämisessä paikallistasolla

1.1.2025 alkaen kunta vastaa sekä työttöminä työnhakijoina että työvoiman ulkopuolella olevien kotoutumisen edistämisestä. Työnhakijoina olevien maahanmuuttajien palvelut järjestetään työvoimapalveluissa. Kunnalla on myös yleis- ja yhteensovittamisvastuu maahanmuuttajien kotoutumisen edistämisen kehittämisestä, suunnittelusta ja seurannasta. Kotoutumisen edistäminen edellyttää eri toimijoiden välistä monialaista yhteistyötä.

Kunta vastaa jatkossakin kotoutumisen edistämisen suunnittelusta, vaikka voimassa olevan kotoutumislain mukaisesta kunnan kotouttamisohjelmasta käsitteenä luovutaan. Kunnan tehtävänä on huolehtia, että kunnan kotoutumisen edistämisen suunnittelu ja kehittäminen sovitetaan yhteen hyvinvointialueen järjestämisvastuulla olevien palveluiden suunnittelun ja kehittämisen kanssa.

Suunnitellessaan kotoutumisen edistämistä kunta asettaa kotoutumislaissa määritellyt teemat kuten maahanmuuttajien työllisyys ja koulutus, tavoitteet, jotka kattavat kotoutumislaissa määritellyt teemat kuten maahanmuuttajien työllisyys ja koulutus, ja määrittelee niitä tukevat toimenpiteet, vastuutahot, yhteistyön ja seurannan.

Kunta voi kotoutumislaissa edellytettyjen tavoitteiden lisäksi asettaa muitakin tavoitteita kotoutumisen edistämiselle. Suunnittelussa on otettava huomioon kunnassa asuvien eri syistä maahan muuttaneiden erilaiset elämäntilanteet ja palvelutarpeet huomioiden sekä työvoimaan kuuluvat että työvoiman ulkopuolella olevat maahanmuuttajat, mukaan lukien lapset. Jos kunta on sopinut ELY-keskuksen kanssa kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden vastaanotosta, huomioidaan suunnittelussa myös pakolaisten vastaanotto. Kunta kirjaa edellä kuvatut asiat ja asettaa tavoitteille seurattavat mittarit suunnitteluasiakirjaan, joka voi olla osa kunnan muuta strategiaa tai erillinen asiakirja. Kunta raportoi kotoutumisen edistämisen tavoitteiden saavuttamisesta ja toimenpiteiden toteutumisesta oman alueensa ELY-keskukselle vähintään kahden vuoden välein. Raportointi sisältää myös kotoutumispalveluiden saatavuuteen ja kustannuskehitykseen liittyvät tiedot.

TE24-uudistuksen myötä vastuu työnhakijoiksi ilmoittautuneiden maahanmuuttajien kotoutumisen edistämisestä siirtyy TE-toimistoilta ja työllisyyden kuntakokeiluilta työvoimaviranomaisille, jotka ovat kunnan tai kuntayhtymän viranomaisia. Työvoimapalveluina järjestettävien kotoutumispalveluiden lisäksi kunnalla on lakisääteisiä tehtäviä työvoiman ulkopuolella olevien sekä tiettyjen haavoittuvassa asemassa olevien maahanmuuttajien kotoutumisen edistämisestä. Tähän ryhmään kuuluvat esim.

muutoin kuin tilapäisesti toimeentulotukea saavat
lasten kotihoidon tukea saavat henkilöt
ne kansainvälistä suojelua saavat ja ihmiskaupan uhrit, jotka eivät ole rekisteröityneet työnhakijoiksi.

Osalla kotoutuja-asiakkaista on sote-palveluiden tarpeita, jolloin kotoutumisen edistäminen edellyttää työvoimaviranomaisen tai kunnan muun kotoutumisviranomaisen sekä hyvinvointialueiden yhteistyötä ja toimivia yhteistyökäytäntöjä. Jos kunta on päättänyt pakolaisten vastaanotosta ja tehnyt ELY-keskuksen kanssa sopimuksen kuntapaikoista, vastaa kunta myös kiintiöpakolaisten ja muiden kuntapaikalle ohjattavien asumisen ja vastaanoton järjestelyistä yhteistyössä hyvinvointialueen kanssa.

Kotoutumislain uudistuksessa vahvistetaan myös kaikille maahan muuttaneille tarjottavan yleisen ohjauksen ja neuvonnan saatavuutta siten, että kunta vastaa ohjauksen ja neuvonnan tarjoamisesta alueen maahan muuttaneiden palvelutarpeen edellyttämällä tavalla. Ohjausta ja neuvontaa voidaan tarjota esimerkiksi kuntien erilaisten yhteistyöjärjestelyiden kautta, muun neuvontapalvelun yhteydessä tai hyödyntäen järjestämisessä monikanavaisuutta.

5.1.4 Kunnan kotoutumispalvelut muodostavat kotoutumisohjelman

Työvoimaviranomaisen ja kunnan mahdollisen muun viranomaisen järjestämät alkuvaiheen kotoutumispalvelut muodostavat jatkossa kunnan kotoutumisohjelman, johon sisältyy vähintään osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi, kotoutumissuunnitelma, monikielinen yhteiskuntaorientaatio, suomen ja ruotsin kielen osaamista, luku- ja kirjoitustaitoa, yhteiskunta- ja työelämävalmiuksia sekä työllistymistä ja yrittäjyyttä edistäviä opintoja, ohjausta ja neuvontaa sekä kotoutumiskoulutuksen kielitaidon päättötestaus. Lähtökohtana on, että työvoimaviranomainen vastaa jatkossakin työnhakija-asiakkaiden kotoutumisen edistämisestä. Kunnan kotoutumisohjelmaan sisältyvien palveluiden järjestämisessä on keskeistä huomioida mahdollisimman kattavasti kaikki kotoutumispalveluita tarvitsevat kohderyhmät. Palveluita, kuten monikielistä yhteiskuntaorientaatiota, voidaan myös järjestää yhteisesti sekä työvoimapalveluiden asiakkaina oleville että työvoiman ulkopuolella oleville asiakkaille.

Kunnan kotoutumisohjelman palveluiden lisäksi kotoutumista voidaan edistää yksilöllisten tarpeiden mukaan esim. muilla työvoimapalveluilla, koulutusjärjestelmän ja hyvinvointialueen palveluilla sekä hyödyntäen kolmannen sektorin palveluita ja toimintaa. Myös varhaiskasvatuspalveluiden saatavuus on keskeistä: varhaiskasvatuksella tuetaan paitsi lasten kotoutumista ja kouluvalmiuksien kehittymistä, myös aikuisten mahdollisuuksia osallistua kotoutumista ja työllistymistä edistäviin palveluihin.

Esimerkiksi Espoon kaupunki on alustavasti suunnitellut kotoutumisohjelmasta palvelupalettia, joka sisältää kotoutumista edistävät lakisääteiset ja ei-lakisääteiset palvelut kohderyhmä- tai työmarkkinastatuslähtöisyyden sijaan tarvelähtöisesti. Espoossa palveluiden valtavirtaistaminen ja yhdenvertaisuus on maahan muuttaneiden määrän vuoksi tavoitteena kaikessa toiminnassa. Esimerkiksi työvoimapalvelut, kansainvälisille osaajille suunnatut palvelut, järjestöjen tarjoamat palvelut (mm. osallisuutta tukevat), kielikoulutukset, liikunnan ja vapaa-ajan toiminnot ja työllistäviä palveluita lähestyvät kevyemmät palvelut työvoiman ulkopuolisille muodostavat palvelupaletin.

Kotoutumislaissa ei aseteta kunnille erillisiä järjestämisvastuun kriteereitä muiden kuin työvoimapalveluina tarjottavien kotoutumispalveluiden järjestämiseen. Kotoutumislain mukaisia kotoutumista edistäviä palveluita voidaan jatkossakin järjestää kunnissa kuntalain (410/2025) 49 §:ssä tarkoitettuna kuntien välisenä yhteistyönä. Kunnat voivat päättää oman hallinnollisen rakenteensa mukaisesti, mikä toimiala kunnassa vastaa yleisesti kotoutumisen edistämisestä ja miten muiden kuin työnhakijana olevien henkilöiden kotoutumispalvelut kunnassa organisoidaan. Kuntaliiton vuodenvaihteessa 2022–2023 kunnille ja hyvinvointialueille toteuttaman kyselyn vastausten (119 vastausta) perusteella kotoutumisen edistämisen resurssit sijoittuivat vuoden 2023 alussa kunnissa yleisimmin osaksi elinvoimatoimialaa (36 %), keskushallintoon (24 %) tai sivistyksen toimialalle (15 %).

Kotoutumislain kokonaisuudistuksen tavoitteena on tehostaa erityisesti työvoiman ulkopuolella olevien maahan muuttaneiden tavoittamista, kotoutumista ja siirtymistä työvoimapalveluiden asiakkaaksi ja työelämään. Kotoutumislain uudistuksen myötä kunnan vastuu työvoiman ulkopuolella olevien tavoittamisesta ja kotoutumisen edistämisestä vahvistuu. Jatkossa kunnan tulee tarjota kotoutumispalveluita systemaattisemmin myös mm. kotona lapsiaan hoitaville vanhemmille. Tämä edellyttää ohjauksen ja neuvonnan ja kotoutumista edistävien toimenpiteiden tarjoamisen lisäksi myös työvoiman ulkopuolella olevien maahanmuuttajien elämäntilanteeseen sopivien palveluiden ja koulutusten kehittämistä ja järjestämistä. Kotivanhempien mahdollisuus opiskella suomen/ruotsin kieltä osa-aikaisesti esim. vanhempainvapaalla edistää koko perheen kotoutumista ja vanhemman myöhempää siirtymää työnhakijaksi. Varhaiskasvatuspalveluita tulisi sovittaa kokonaisuuteen, jotta osallistuminen olisi käytännössä mahdollista. Eri kohderyhmille soveltuvien räätälöityjen palveluiden järjestämisessä keskeistä on yhteistyö myös koulutuksen järjestäjien ja järjestötoimijoiden kanssa.

Työvoiman ulkopuolella oleville kotoutuja-asiakkaille suunnattuja palveluita voidaan toteuttaa myös työvoimaviranomaisen toimesta. Kotoutumispalveluiden järjestämisvastuun keskittäminen kaikkien asiakasryhmien osalta yhdelle viranomaiselle voi tukea kotoutumislain uudistuksella tavoiteltavaa asiakassiirtymää työvoiman ulkopuolelta osaksi työvoimaa ja toisaalta kunnan kotoutumisohjelmaan sisältyvien palveluiden, kuten monikielisen yhteiskuntaorientaation, järjestämistä. Työllisyysalueita muodostettaessa on tärkeä huomioida kunnan tehtävät kotoutumisen edistämisessä ja tarkastella kuntien vastuulla olevia kotoutuja-asiakkaiden palveluita ja kotoutumisen prosesseja myös kokonaisuutena. Tiivis yhteistyö työvoimaviranomaisen ja kunnassa kotoutumisen edistämisestä vastaavan mahdollisen muun viranomaisen välillä on tärkeää asiakkaiden sujuvien prosessien varmistamiseksi niin kotoutumisen alkuvaiheen aikana kuin asiakkaan kotoutumissuunnitelman päättyessä.

5.1.5 Kotoutumispalveluiden järjestäminen edellyttää kuntien ja työllisyysalueiden yhteistyötä

Maahanmuuttajien ja kotoutuja-asiakkaiden määrät vaihtelevat alueellisesti ja paikallistasolla. Maahanmuuttajat muodostavat keskenään hyvin heterogeenisen ryhmän: elämäntilanteissa ja palvelutarpeissa on eroja paitsi yksilöiden välillä, myös taustamaaryhmittäin ja maahanmuuton syyn perusteella. Tilannekuvaa mm. maahanmuuttajien ja laajemmin vieraskielisten työnhakija-asiakkaiden määristä ja palveluihin osallistumisesta voi muodostaa esimerkiksi hyödyntäen TEM:n kunnille työllisyysalueiden valmistelun tueksi kokoamaa tietopakettia. Lisäksi TEM:n kotoutumisen osaamiskeskus julkaisee kuukausittain katsauksen ulkomaan kansalaisten ja vieraskielisten työllisyydestä ja palveluihin osallistumisesta. Katsaus perustuu pääosin työnvälitystilaston rekisteritietoihin. Katsauksessa tarkastellaan työttömien työnhakijoiden määrän muutosta ja palveluihin osallistumista valtakunnallisesti ja ELY-keskusalueittain. Lisäksi kototietokannassa ja kotoutumisen indikaattorit -tietokonnassa maahanmuuttajaväestöä koskevia tilastoja ja kotoutumisen tilaa voi tarkastella alue- ja tietyiltä osin myös kuntakohtaisesti.

Kotoutumislain uudistuksella tavoitellaan myös kotoutumisen alkuvaiheen nopeuttamista; jatkossa kotoutumissuunnitelman enimmäiskesto on pääsääntöisesti kaksi vuotta. Kotoutumispalveluiden järjestäminen edellyttää kunnilta jatkossakin erilaisia yhteistyömuotoja ja -malleja, jotta kotoutuja-asiakkaille voidaan taata palveluiden viiveetön ja yhdenvertainen saatavuus.

Myös työvoimapalveluina järjestettävien kotoutumispalveluiden, kuten kotoutumiskoulutuksen ja monikielisen yhteiskuntaorientaation järjestämisen arvioidaan edellyttävän työllisyysalueet ylittävää yhteistyötä. Kotoutumiskoulutusta on järjestetty pääsääntöisesti ELY-keskusten hankkimana työvoimakoulutuksena. Työvoimakoulutuksena järjestettävässä kotoutumiskoulutuksessa noudatetaan OPH:n antamia kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteita. Kotoutumiskoulutuksen kohderyhmä on heterogeeninen ja asiakasmäärissä ja -tarpeissa on nykyiselläänkin merkittävää vaihtelua eri alueiden välillä. ELY-keskusten koulutushankinnoissa on huomioitu erilaisia asiakastarpeita, mutta asiakasmääristä johtuen opiskelijaryhmien tarkka segmentointi on usein haastavaa. ELY-keskukset ovat tehneet koulutushankinnoissa myös ylialueellista yhteistyötä esim. verkkototeutusten ja tietyille asiakasryhmille tarjottavien koulutusten järjestämiseksi. Kotoutumiskoulutusta on kehitetty viime vuosina valtakunnallisesti kartoittamalla ja kuvaamalla suosituksia kotoutumiskoulutuksen hankintoihin, kotoutumiskoulutuksen opetushenkilöstön näkemyksiä sekä kotoutumiskoulutuksen laadukkaan toteutuksen elementtejä.

Linkit julkaisuihin löytyvät kappaleen lopusta ja niihin on koottu tilannekuva ja hyvät käytännöt kotoutumiskoulutuksesta toimivat hyvänä pohjana myös suunniteltaessa kotoutumiskoulutuksen järjestämistä kunnissa.

Kotoutumislain uudistuksen myötä kuntien tehtäväksi tulee myös järjestää monikielinen yhteiskuntaorientaatio osana kunnan kotoutumisohjelmaa. ELY-keskukset ovat hankkineet ja järjestäneet monikielistä yhteiskuntaorientaatiota yhdistettynä kotoutumiskoulutukseen tai erillisenä lyhytkestoisena koulutuspalveluna. Uudenmaan ELY-keskus on hankkinut myös valtakunnallista etäorientaatiota, johon asiakkaita on voitu ohjata joka puolelta Suomea. Yhteiskuntaorientaation järjestämistä on myös pilotoitu erilaisissa hankkeissa, ja osa kunnista on järjestänyt orientaatiota esim. vastaanottamilleen kiintiöpakolaisryhmille. Yhteiskuntaorientaation järjestämisen arvioidaan jatkossakin edellyttävän kuntien yhteistyötä. Palvelua suunniteltaessa ja järjestettäessä voidaan huomioida sekä työnhakijana että työvoiman ulkopuolella olevat asiakasryhmät ja pyrkiä tätä kautta kokoamaan samaa kieltä taitavista koulutusryhmiä. Kuntien yhteistyöllä voidaan myös varmistaa opetustarjontaa (ml. orientaation opettajalta edellytetty kielellinen ja sisällöllinen osaaminen) ja mahdollisesti monipuolistaa yhteiskuntaorientaation kielivalikoimaa.

Tällä hetkellä kotoutumiskoulutusta ja monikielistä yhteiskuntaorientaatiota järjestetään vähintään ELY-keskuksen toimialueen laajuisena, mutta esim. ruotsinkielistä kotoutumiskoulutusta on järjestetty useamman ELY-alueen yhteistyössä ja monikielistä yhteiskuntaorientaatiota valtakunnallisena etätoteutuksena riittävien ryhmäkokojen ja kieliryhmien varmistamiseksi. Esimerkkinä tulevaan työvoimapalveluiden järjestämistä koskevaan tehtävään varautumisesta pääkaupunkiseudun kunnat ovat perustaneet yhteisen projektitoimiston, joka tulee huolehtimaan lakisääteisten palveluiden hankintaprosessista seudullisessa yhteistyössä. Tällä varmistetaan asiakkaille monipuolisemmat ja kohtuulliset odotusajan palvelut. Projektitoimiston työ tullaan kiinnittämään kunnan muihin hankintoihin. Esimerkiksi työvoiman ulkopuolella oleville maahan muuttaneille hankitaan kielikoulutuksia ja kevytpalveluita, joilla sujuvoitetaan siirtymistä kohti työllisyyspalveluita.

Myös pakolaisten vastaanotossa ja alkuvaiheen kotoutumisen tukemisessa sekä työvoiman ulkopuolella olevien kotoutumisen edistämisessä kunnilla on erilaisia yhteistyörakenteita. Esimerkki yhteistyöstä on malli, jossa yksi kunta vastaa sopimuksellisesti koko alueen työvoiman ulkopuolella olevien kotoutuja-asiakkaiden palveluista. Myös matalan kynnyksen monikielisiä ohjaus- ja neuvontapalveluita on viime vuosina kehitetty esim. maakunnan tai seutukunnan kattavassa kuntayhteistyössä. Ohjaus- ja neuvontapalveluita järjestetään kuntien yhteistyössä esim. siten, että maakunnan keskuskaupunki tuottaa palveluita koko maakunnan alueelle.

Esimerkiksi Pirkanmaalla maahan muuttaneille suunnatut tieto-, ohjaus- ja neuvontapalvelut tuotetaan Pirkanmaan laajuisena ja niiden järjestämisestä on sovittu osana Pirkanmaan työllisyyden edistämisen kuntakokeilun kuntien välisiä sopimuksia.

Aiheesta lisää:

5.1.6 Työttömyysturvajärjestelmään liittyvät tehtävät

Työttömyysturvan tarkoitus on turvata työttömän työnhakijan taloudelliset mahdollisuudet hakea työtä ja parantaa edellytyksiään päästä tai palata työmarkkinoille korvaamalla työttömyydestä aiheutuvia taloudellisia menetyksiä. Perustoimeentulon turva työttömyyden perusteella on perustuslain 19 §:n 2 momentissa turvattu oikeus.

Työttömyysturvan toimeenpanoa johtaa, ohjaa ja kehittää ylimpänä viranomaisena toimeentuloturvaan liittyvien asioiden osalta sosiaali- ja terveysministeriö ja työvoimapoliittisten asioiden osalta työ- ja elinkeinoministeriö.

Työttömyysturvajärjestelmän toimeenpanosta vastaavat työvoimaviranomainen ja KEHA-keskus työvoimapoliittisen lausunnon antamiseen liittyvien tehtävien osalta.

Työttömyysetuutta haetaan työttömyyskassalta tai Kansaneläkelaitokselta. Ansiopäivärahaa maksaa työttömyyskassa. Peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea maksaa Kansaneläkelaitos.

Työvoimapoliittisen lausunnon antamiseen liittyvät tehtävät

Työvoimaviranomainen antaa työttömyysetuuden saamisen työvoimapoliittisista edellytyksistä työttömyysturvalaissa (1290/2002) tarkoitetun Kansaneläkelaitosta ja työttömyyskassaa sitovan työvoimapoliittisen lausunnon asiakkaanaan olevista henkilöistä. Joissakin tilanteissa työvoimapoliittinen lausunto voi tulla annettavaksi myös henkilöstä, joka ei ole työnhakijana, mutta on kuitenkin hakenut työttömyysetuutta.

Työttömyysetuuden maksajat Kansaneläkelaitos ja työttömyyskassa tarvitsevat etuuspäätöstään varten sitovan työvoimapoliittisen lausunnon. Työvoimaviranomainen antaa työvoimapoliittisen lausunnon työttömyysetuuden maksajan pyynnöstä ja lausuntoa on työttömyysetuuden maksajan pyynnöstä täydennettävä viipymättä. Jos työnhakija on ilmoittanut työvoimaviranomaiselle hakevansa työmarkkinatukea tai työttömyyspäivärahaa, työvoimapoliittinen lausunto voidaan antaa ja sitä voidaan täydentää ilman Kansaneläkelaitoksen tai työttömyyskassan erillistä pyyntöä.

Työvoimapoliittinen lausunto tulee antaa ilman aiheetonta viivytystä. Tyovoimapoliittisen lausunnon antamisen määräajasta ja lausuntoon merkittävistä tiedoista säädetään tarkemmin työ- ja elinkeinoministeriön asetuksella.

Etuuden maksamisen mahdollistava työvoimapoliittinen lausunto ei välttämättä tarkoita sitä, että henkilöllä olisi oikeus työttömyysetuuteen. Kansaneläkelaitos tai työttömyyskassa tutkii etuuden saamisen yleiset edellytykset ja rajoitukset sekä oikeuden soviteltuun työttömyysetuuteen. Vaikka etuuden saamiselle ei olisi työvoimaviranomaisen antaman työvoimapoliittisen lausunnon mukaan työvoimapoliittista estettä, voi etuuden maksamisen estää muut syyt.

Työvoimapoliittisessa lausunnossa työvoimaviranomainen lausuu omaan toimivaltaansa kuuluvien edellytysten osalta, voidaanko henkilölle maksaa työttömyysetuutta. Työvoimapoliittinen lausunto annetaan niistä työttömyysetuuden saamisen edellytyksistä, joihin ei liity työvoimapoliittista harkintaa tai joihin liittyy vähäistä harkintaa.
Työvoimaviranomainen antaa työvoimapoliittisen lausunnon työnhaun voimassaolosta, kokoaikatyön hakemisesta, alkavasta yritystoiminnasta ja omassa työssä työllistymisestä sekä tietyistä opinnoista. Lisäksi annetaan lausunto työttömyydestä esimerkiksi määräaikaisen työn päättyessä sekä työnhakijan aloittaessa kokoaika- tai osa-aikatyön.
Työvoimaviranomainen antaa työvoimapoliittisen lausunnon myös työnhakijan osallistumisesta työllistymistä edistävään palveluun ja palvelun sisältymisestä työllistymissuunnitelmaan. Lausunto annetaan palvelun alkamisesta ja päättymisestä sekä palvelun aikaisista muutoksista. Lausunto sisältää myös tiedon palvelun järjestämispaikasta. Työttömyysetuuden maksaja tarvitsee tiedon palvelun järjestämispaikasta, kun se ratkaisee palvelun ajalta maksettavan kulukorvauksen määrän.
Työvoimaviranomainen antaa työvoimapoliittisen lausunnon työttömyysetuudella tuetusta omaehtoisesta opiskelusta. Tämä koskee opiskelun tukemista työttömyysetuudella sekä työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain, että kotoutumisen edistämisestä annetun lain perusteella.
Työvoimaviranomainen antaa lausunnon työssäolovelvoitteen jälkeisestä etuusoikeuden palautumisesta ja koulutusta vailla olevan nuoren etuusoikeuden palautumisesta.
Lisäksi työvoimaviranomainen antaa tarvittaessa lausunnot, jotka koskevat yleishyödyllistä vapaehtoistyötä ja tavanomaista talkootyötä. Myös alle 18-vuotiaan koulutusta vailla olevan nuoren ja ulkomaalaisen oikeudesta työmarkkinatukeen antaa lausunnon työvoimaviranomainen.
Työvoimaviranomaisen tehtäviin kuuluu ilmoittaa hakijan lähtemisestä työnhakuun toiseen EU-tai ETA-maahan taikka Sveitsiin EU:n niin sanotussa perusasetuksessa tarkoitetulla tavalla.
Työvoimaviranomainen neuvoo työnhakijaa työttömyysetuuden hakemisesta ja työttömyysetuuden saamisen keskeisistä työvoimapoliittisista edellytyksistä.

KEHA-keskus antaa työvoimapoliittisen lausunnon työnhakijan työttömyysetuuden saamisen edellytyksistä erityistä työvoimapoliittista harkintaa vaativissa tilanteissa.

KEHA-keskuksen toimivaltaan kuuluvat työvoimapoliittiset lausunnot koskevat työllistymistä yrittäjänä tai omassa työssä, muuta kuin työsuhteessa tehtyä työtä, yrityksessä työskentelyn päättymistä, yrittäjän perheenjäsenen työskentelyn päättymistä, yritystoiminnan lopettamista, oman työn lopettamista, tiettyjä opintoja, koulutusta vailla olevaa nuorta koskevia edellytyksiä ja työvoimapoliittisesti moitittavaa menettelyä (korvauksettoman määräajan ja työssäolovelvoitteen asettaminen). KEHA-keskus voi lisäksi antaa kaikkien työvoimaviranomaisten toimialueilla työvoimapoliittisen lausunnon muistakin työttömyysetuuden saamisen edellytyksistä kuin edellä mainituista hoitaessaan toimivaltaansa kuuluvia työvoimapoliittisen lausunnon antamiseen liittyviä tehtäviä.

Työvoimapoliittisen lausunnon antamisesta säädetään myös vuorotteluvapaalaissa. Työvoimaviranomainen antaa Kansaneläkelaitosta ja työttömyyskassaa sitovan työvoimapoliittisen lausunnon vuorottelukorvauksen niistä edellytyksistä, jotka koskevat työssäoloedellytystä, vuorottelijan yläikärajaa, vuorotteluvapaan kestoa, sovitun vuorotteluvapaan pidentämistä, vuorottelusopimusta sekä sijaista. Lisäksi työvoimaviranomainen antaa lausunnon takaisinperinnän edellytyksistä. KEHA-keskus antaa Kansaneläkelaitosta ja työttömyyskassaa sitovan lausunnon vuorotte-lukorvauksen niistä edellytyksistä, jotka koskevat vuorottelijan harjoittamaa yritystoimintaa. Vuorotteluvapaalain nojalla annettavaan työvoimapoliittiseen lausuntoon sovelletaan, mitä työttömyysturva-laissa ja sen nojalla säädetään, jollei vuorotteluvapaalaissa toisin säädetä.

KEHA-keskuksen tehtävänä on antaa työvoimaviranomaisille oikeudellista neuvontaa työttömyysturvalain ja vuorotteluvapaalain toimeenpanossa sekä antaa tietoa ja neuvontaa työttömyysetuuden saamisen työvoimapoliittista edellytyksistä työnhakijoille ja muille viranomaisille.

Työvoimaviranomaisen tai KEHA-keskuksen antamasta sitovasta työvoimapoliittisesta lausunnosta ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla. Työnhakija voi valittaa Kansaneläkelaitoksen tai työttömyyskassan päätöksestä hakemalla siihen muutosta Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnalta (SAMU). SAMU:n päätöksestä voi valittaa Vakuutusoikeuteen, joka on ylin ja viimeinen valitusaste. SAMU ja vakuutusoikeus voi velvoittaa työvoimaviranomaisen tai KEHA-keskuksen korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan tai osaksi Kansaneläkelaitokselle tai työttömyyskassalle asiassa, jossa Kansaneläkelaitos tai työttömyyskassa velvoitetaan suorittamaan asianosaisen oikeudenkäyntikuluja ja oikeudenkäyntikulujen suoritusvelvollisuus perustuu pääasiassa tai osittain työvoimapoliittiseen lausuntoon.

Muutoksenhakuasiassa Kansaneläkelaitos tai työttömyyskassa pyytää työvoimaviranomaiselta lausunnon (valitusvastine). Kansaneläkelaitoksen tai työttömyyskassan on 30 päivän kuluessa valitusajan päättymisestä toimitettava valituskirjelmä ja lausuntonsa asianomaisen muutoksenhakuelimen käsiteltäväksi.

Hakijalle annettu työttömyysetuuspäätös voi myöhemmin osoittautua virheelliseksi. Etuuspäätöstä ei voida oikaista hakijan vahingoksi ilman hakijan antamaa kirjallista suostumusta. Jos hakija ei anna suostumusta päätöksen oikaisemiseen, Kansaneläkelaitos tai työttömyyskassa tekee päätöksen poistohakemuksen SAMU:lle. Poistohakemusta varten Kansaneläkelaitos tai työttömyyskassa saattaa pyytää työvoimaviranomaiselta lausunnon.

Kunnan vastuu työttömyysetuuksien rahoituksesta ja kunnan rahoitusosuuden perintä

Kunnan vastuu työttömyysetuuksien rahoituksesta alkaa 101. työttömyysetuuspäivästä ja kunnan rahoitusosuus kasvaa työttömyyden pitkittyessä. Työmarkkinatuen lisäksi kunnalle vastaa osittain myös peruspäivärahan ja ansiopäivärahan perusosan rahoituksesta. Kunnan rahoitusvastuu koskee myös työllistymistä edistävän palvelun ajalta maksettavaa työttömyysetuutta. Maahanmuuttajien työmarkkinatuki rahoitetaan valtion varoista vuoden ajalta ensimmäisestä kotikuntamerkinnästä lukien taikka kolmen vuoden ajalta esimerkiksi kansainvälistä suojelua saavien ja heidän perheenjäsentensä osalta.

Kunnan rahoitusosuuden perintä noudattaa toimeenpanoperiaatteeltaan kuntien osarahoittamassa työmarkkinatuessa noudatettua menettelyä. Ansiopäivärahan laskutukseen tarvittavan tietosisällön Kansaneläkelaitos saa työttömyyskassoilta. Kansaneläkelaitos laskuttaa kunnalta sen rahoitusosuuden työttömyysetuuksista jälkikäteen.

Kansaneläkelaitos tilittää ansiopäivärahan rahoitukseen käytettävän osuuden Työllisyysrahastolle. Työllisyysrahaston tehtävänä on rahoittaa ansiopäivärahat siltä osin kuin valtio, ansiopäivärahan saajan kotikunta ja yksittäiset työttömyyskassat eivät ole niistä vastuussa.