Kirjahyllyt voivat olla edelleen näkyvin osa kirjastotilaa. Taustalla rakentuvat kuitenkin kansalliset verkkopalvelut, jotka liittävät kirjastot samoihin verkostoihin ja ovat keskeisin osa tämän päivän kirjastotyön digikehittämistä. Esimerkiksi Kansalliskirjaston tuottama, sähköinen Finna-palvelu on kirjastojen kansallinen infrastruktuuri.
Kirjastot ovat perinteisesti perustaneet ”kirjastokimppoja”, useamman kirjaston yhteenliittymiä, jotka ovat päättäneet yhdessä kehityskohteista. Kansallisten palveluiden kehitystyö tuo kaikille kirjastokimpoille yhteisiä toimintamalleja ja palveluita.
Valtakunnallisten hankkeiden tehtävä on luoda maaperää yhteistä e-kirjastoa varten. Työ on edennyt vaihtelevasti eri puolilla Suomea, ja esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla päästään jo vierailemaan alueen yhteisessä e-kirjastossa. Jatkossa olennainen kysymys nousee siitä, millä tavoin juuri jaetut verkkopalvelut saadaan toimimaan yli kuntarajojen - ilman, että alueellisesti ja erikseen kehitetään omia palveluja. Kirjastovetoinen, kansallinen ekosysteemi auttaa huolehtimaan siitä, että erilaiset palvelut ja myös sisällöt olisivat vähitellen kuntarajat ylittävästi ja tasa-arvoisesti saatavilla.
Digimateriaalin tarjoaminen edellyttää monialaista yhteistyötä
Kuntapäättäjillä ja kunnan hallintorakenteella on rooli siinä, miten kirjastoja kehitetään alueellisesti ja kansallisesti - toimivan digistrategian kunnissa kehitys voi tapahtua sujuvasti, mutta ilman digin strategista suunnittelua kehitystyö voi myös pysähtyä valtuustokaudella. Parhaillaan kansalliset kirjastot on jaettu yhdeksään kehittämisalueeseen ja Helsingin alueeseen, jolla on myös valtakunnallinen kehittämistehtävä.
Kuntapäättäjien lisäksi kirjastojen kehittämistyö laajenee myös yhteistyöksi kustannusmaailman kanssa. Kirjastojen mukanaolo kustantajien ja kirja-alan järjestötoimijoiden kanssa osana yhteistä ”ekosysteemiä” on olennaista digimateriaalin mahdollisuuksien kartoittamisessa ja kehittämisessä.
Digitaalisen aineiston hankinta on kirjastolle erilainen kuin fyysisen aineiston hankinta ja myös toimintaympäristö digiaineistojen kohdalla on toisenlainen. Kun kirjastot ovat aktiivisesti ekosysteemissä mukana kehittämässä palveluita ja sisältöjä, voi yhteistyö olla hedelmällistä kaikille osapuolille ja pitää myös kirjastot neuvottelupöydissä päättämässä asioista.