Palvelusuunnittelu on yksi TE-uudistuksen toimeenpanon valmistelun ydintehtävistä. Lakisääteiset palvelut ovat tarkkaan säädeltyjä, mutta yleiseen toimialaan kuuluvia palveluja on mahdollista varioida vapaammin osana kuntaekosysteemiä. Keskeistä on vahvistaa lakisääteisten palveluiden rinnalla kuntien yleiseen toimialaan kuuluvia työllisyys- ja elinkeinopalveluja. Palvelusuunnittelusta löytyy lisätietoa mm. Kuntaliiton 15.3. pitämän infotilaisuuden esityksistä.
TEM on tuottanut kunnille laajan tilastotietopaketin toimeenpanon tueksi. Tietopaketin tarkoituksena on varmistaa, että kaikilla kunnilla on käytössään yhtenäinen ja riittävä tietopohja yhteistyön ja alueiden muodostamisen tueksi. Tätä tuetaan myös keväällä 2023 ELY-keskusten koolle kutsumissa ja vetämissä TE24-aluekeskusteluissa.
Lisätiedot:
- TEM: laaja tietopaketti kunnille toimeenpanon tueksi
- Kuntaliiton infotilaisuus 15.3. palvelusuunnittelusta
7.2.1 Asiakastarpeet
TE-palvelut perustuvat elinkeinoelämän ja työmarkkinoiden tarpeisiin ja muutoksen ennakointiin, sekä asiakkaiden yksilöllisiin palvelutarpeisiin. Ennakointi ja palvelutarpeiden arviointi ohjaavat palveluiden sisältöä, laajuutta, kohdentumista ja laatua. Palveluiden tulee olla saatavilla yhdenvertaisesti kaikille asiakkaille.
Asiakkaiden palvelutarpeiden analyysi voi perustua laajempiin asiakastietojen tilastollisiin analyyseihin kuin yksittäisissä asiakastilanteissa asiantuntijan toimesta tapahtuviin arvioihin. Arvioinnin tueksi on käytettävissä useita erilaisia kartoitusmalleja ja työkaluja. Näitä ollaan kehittämässä myös osana valtakunnallista TE-digipalvelukokonaisuutta.
Arviointiin voidaan käyttää hyväksi myös kumppaneiden osaamista tai erikseen hankittavia palveluita. Tekoälyn ja data-analytiikan mahdollisuudet ovat nousseet esiin uutena tarpeiden arvioinnin keinona. Yrityksille ja työnantajille kohdennetuilla yhteydenotoilla ja kyselyillä voidaan kartoittaa heidän palvelutarpeitaan ja mahdollisia piileviä työpaikkoja. EK:n ja Suomen Yrittäjien selvitykset ja barometrit tuottavat myös tietoa työnantajien tilanteista ja palvelutarpeista.
7.2.2 Palvelutuotannon suunnittelu
Työllistymistä edistäviä palveluja voidaan järjestää omana tuotantona, perustamalla yhteistyökuntien yhteinen palvelutuotanto-organisaatio tai hankkimalla palveluja yksityisiltä palveluntuottajilta. Keskeiseksi näyttää muodostuvan se, mitä palveluiden järjestäjä voi sopia työllisyysalueen muiden kuntien kanssa työnjaosta.
Yksityisen palvelutuotannon malleja on monia. Perinteisten hankintamallien rinnalla ovat yleistyneet esimerkiksi dynaamiset hankinnat, asiakassetelit sekä palveluintegraattori- tai allianssimallit. Työllistämisehto osana julkisia hankintoja on vakiintumassa osaksi monien kuntien toimintaa.
Työllistymistä edistäviä palveluita ja muita toimenpiteitä voidaan järjestää myös palveluekosysteemin tuottamina. Esimerkiksi koulutuksenjärjestäjät, järjestöt ja erilaiset hankkeet ovat mahdollisia palveluiden tuottajia. Myös henkilöstöpalveluyritykset ovat yksi palvelutuotannon voimavara. Uusina mahdollisuuksina kannattaa tunnistaa myös erilaiset digitaaliset palvelut, jotka tukevat työnhakua ja työllistymistä.
Lue lisää:
7.2.3 Kansainvälisen rekrytoinnin palvelujen suunnittelu
Suunnitellessa paikallisesti tarjottavia kansainvälisen rekrytoinnin palveluita kunnissa/työllisyysalueilla on tärkeää pyrkiä täydentävyyteen valtion palveluiden kanssa, eli välttää päällekkäisyyksiä ja hakea synergioita. Valtion ja kuntien yhteistyön järjestämisessä hyviä käytäntöjä voidaan hakea mm. Talent Hub -palvelumallista. Talent Hubit tarjoavat asiakaslähtöisiä organisaatiorajat ylittäviä palvelupolkuja kansainvälisten osaajien houkuttelun, rekrytoimisen ja asettautumisen tueksi sekä yritysten ja kansainvälisten osaajien kohtaamiseksi. Esimerkkejä toimista ovat mm. International House -palvelupisteet ja asettautumisen tuki, yritysten kansainvälisen rekrytoinnin valmiuksien tukeminen, osaajien houkuttelu ja kaupunkien vetovoiman vahvistaminen sekä korkeakouluyhteistyö. Talent Hub -toimintaa on avattu tarkemmin liitteessä 4.
7.2.4 Palvelurakenne
Palvelurakenteen suunnittelulla vastataan kysymykseen palveluiden saatavuudesta ja saavutettavuudesta. Kuntien tavoite vahvoista lähipalveluista on käsitteenä moniulotteinen. Sillä tarkoitetaan ainakin mahdollisimman lähellä asiakasta, esimerkiksi joka kunnassa, tarjottavia henkilökohtaisia lähipalveluita. Yksi uuden kuntavetoisen palvelujärjestelmän mahdollisuuksista on parantaa alueellista yhdenvertaisuutta lyhentämällä asiakkaiden asiointimatkoja henkilökohtaisten palveluiden piiriin. Tällä on merkitystä erityisesti haastavassa työmarkkina-asemassa oleville asiakkaille.
Lähipalveluita voidaan toteuttaa myös päivystystyyppisesti. Uutena mahdollisuutena on kuntien palvelupisteverkoston hyödyntäminen. Esimerkiksi kirjastoverkko on tunnistettu yhdeksi hyväksi mahdollisuudeksi toteuttaa lähipalvelua. Lähipalvelurakenteen suunnittelussa kunnilla on kokemusta muista palveluverkkosuunnitelmista kuten kouluverkko. Kunnan teknisen toimen suunnitteluosaamista ja kunnan asukastietoja yhdistämällä voidaan luoda tehokas ja toimiva palveluverkkosuunnitelma.
Kuntakokeiluissa on tehty uusia avauksia luomalla palvelupisteistä isojen asiointikeskittymien, kauppakeskusten ja markettien yhteyteen. Erilaiset monipalvelupisteet, kuten Ohjaamot, ovat hyviä esimerkkejä, miten myös palveluita ja toimijoita voidaan koota yhteen.
Kuntien ekosysteemikumppanit ja yksityiset palvelutuottajat voivat tavoittaa asiakkaita monilla eri tavoilla. Palvelut voivat jalkautua asiakkaan luo myös esimerkiksi työpaikoille, työpajoille tai koulutus- ja valmennustiloihin ja -keskuksiin.
Myös oppilaitosten ura- ja rekrytointipalvelupisteet ovat tärkeitä työuraansa aloittelevalle opiskelijalle ja hyvä yhteistyökumppani TE-palveluja järjestävälle kunnalle. Oppilaitosten ja kampusten yhteyteen rakennetut palvelut, yrityspalvelukeskukset, hyvinvointialueiden palvelurakenteet, suurten kaupunkien kaupunginosakeskukset (kuten hyvinvointikeskukset) ovat hyviä tiloja TE-palveluille.
7.2.5 Taloudelliset kannusteet ohjaavat palveluiden suunnittelua
TE-palveluiden järjestäminen muodostaa kunnille uuden lakisääteisen tehtävän, johon valtio osoittaa täysimääräisen rahoituksen. Rahoitus on kunnille yleiskatteellista valtionosuusrahoitusta. Tämä tarkoittaa sitä, että järjestämisvastuullinen taho voi päättää palveluiden budjetoinnista lain edellyttämä riittävä rahoitus turvaten. Yleiskatteinen valtionosuus itsessään ohjaa ja kannustaa järjestäjää tuottamaan palveluita laskennallisia kustannuksia edullisemmin. Valtionosuuskriteerit puolestaan kannustavat edistämään työllisyyttä, sillä raha ei jakaannut pelkästään työttömien määrän perusteella.
Merkittävä ohjausvaikutus palveluihin tulee uuden työttömyysturvavastuun kautta. Kunnat vastaavat jatkossa osaltaan kaikista työttömyysetuuden saajista ja vastuu aikaistuu nykyisestä rahoitusvastuusta. Palveluiden tarjonta itsessään ei tuo säästöjä vaan säästöjä syntyy vasta kun ihminen työllistyy. Kannustinmalli ohjaa mm. oikea-aikaisuuteen ja parempaan kohdentuvuuteen, vaikuttavuuteen sekä palveluprosessien nopeuttamiseen ja tiivistämiseen. Isommassa kuvassa työttömyysetuuteen vaikutetaan tehokkaammin, kun TE-palvelut osataan kytkeä entistä tiiviimmin osaksi kunnan koulutus- ja elinvoimapalveluita.