Julkaisun etusivulle

1.3 Digivälineiden käyttö vaatii ammattilaiselta uskallusta epävarmalle maaperälle

Terveydenhuollon digikehittäminen tarkoittaa tänä päivänä monialaista ja moniammatillista yhteistyötä, jossa ICT-asiantuntemus on vain yksi osa kokonaisuutta. Jotta palveluista tulisi vaikuttavia digitaalisesti, on usein katsottava ensimmäisenä arjen työn kehittämiseen. Myös vastuu digikehittämisen edistämisestä ja vastaan tulevien esteiden ylittämisestä on ammattilaisten käsissä.

”Keskeistä kehitystyössä on miettiä sitä, miten työtä tehdään käytännössä ja miten sähköiset palvelut voisivat olla tässä apuna.” - Pasi Kuosmanen, kehittämispäällikkö, Kuopion yliopistollinen sairaala KYS.

Ammattilaisten kohdalla digivälineiden onnistunut haltuunotto vaatii onnistunutta koulutusta ja kykyä sietää uuden välineen mukanaan tuomia, ennakoimattomia tilanteita. Tutut vastaanottorutiinit ja potilaan kohtaamista varten opetellut tavat joutuvat väistämättä myllerrykseen. Hoitotyön tilanne koetaan ainutkertaisena, ja häiriöt sen sujumisessa helposti epäonnistumisena.

"Ammattilaista voi pelottaa oman osaamattomuuden paljastuminen kansalaiselle."
- Pasi Kuosmanen, kehittämispäällikkö, Kuopion yliopistollinen sairaala KYS

Digikehittäjälläkin on oppijan rooli

Osaamattomuuden pelko voi saada sijaa myös digitaitojen kouluttajan roolissa. Terveydenhuoltotyön tekijät ovat alansa osaajia, ja toisaalta potilaat tietävät omasta sairaudestaan kokemuksellisesti eniten. Näin myös digikehittäjän on usein kyettävä asettumaan itsekin oppijan ja aktiivisen kuuntelijan rooleihin. Kehittämistä tehdään askel askeleelta, kokeillen ja kokeilujen oppeja hyödyntäen.

"Digitaalisten palvelujen kehittämistyön myötä olen ryhtynyt ajattelemaan myös omaa lääkärintyötäni paljon enemmän potilaan kannalta."
- Laura Mäkitie, neurologi, Helsingin yliopistollinen sairaala HUS

Digityössä syntyy yhteyksiä eri ammattiryhmien kesken

Digihoitopolkujen hyödyntäminen terveydenhuollon henkilökunnan työssä on etenemistä uudella maaperällä. Se herättää keskustelua ammattiryhmien välillä ja luo uusia kontakteja myös tietohallinnon osaajien kanssa. Samaan aikaan hoitopolkujen laatiminen vakioi työn tekemisen tapoja, kun niiden myötä tehdään näkyväksi hoidon eteneminen ja vaiheet. Yksi digikehittämisen työkaluista on Lean-metodi, joka voi auttaa hahmottamaan ja poistamaan palveluprosessin turhia vaiheita.

Tehostamisen toimenpiteet ovat terveydenhuollossa tuttuja ja tarpeelliseksi katsottuja, mutta samalla rutiininomaisten tehtävien karsiutuminen voi kiristää ammattilaisten työtahtia: vastaanottoaikojen pituus voi pysyä samana, mutta sisällöllisesti työssä on aiempaa enemmän yksilöllistä kohtaamista ja vaativan tason ongelmanratkaisua. ”Helppojen” tehtävien karsiutumisen myötä voi karsiutua myös niitä tehtäviä, jotka tarjoaisivat työhön päivän aikana palauttavia taukoja.

”Lääkäri on perinteisesti ottanut kokonaisvastuun potilaan tilanteesta. Nyt vastassa on kysymys siitä, miten yhdistää turvallisen auktoriteetin ja uudenlaisen asiakaspalvelijan roolit." - Laura Mäkitie, neurologi, Helsingin yliopistollinen sairaala HUS

Erikoissairaanhoidon piirissä HUS:n alueella on parhaillaan käynnissä e-konsultaation mahdollisuus terveyskeskuslääkärin ja erikoislääkärin välillä. Se tarkoittaa, että terveyskeskuslääkäri voi ottaa potilasvastaanotolta videoyhteyden erikoislääkärille ja konsultoida erikoislääkäriä potilaan tilanteesta ilman erillistä lähetettä erikoissairaanhoitoon. Myös kirjallisia erikoislääkärin konsultaatioita käytetään jo perusterveydenhuollossa ennen lähetteen kirjoittamista.

"Reaaliaikaisen konsultaation myötä pyritään madaltamaan perussairaanhoidon ja erikoissairaanhoidon välistä rajaa terveydenhuollon ammattilaisten välillä."
- Laura Mäkitie, neurologi, Helsingin yliopistollinen sairaala HUS

Tekoälyä hyödynnetään jo ennustetyökaluissa

Digikehittämisen moniammatillisen yhteistyön ja uudenlaisen keskustelukulttuurin lisäksi mahdollisuuksien horisontissa siintää myös tekoälyn entistä laajempi terveydenhoidollinen hyödyntäminen. Tekoälypohjaisia sovelluksia käytetään jo nyt esimerkiksi vakavan aivovamman saaneiden potilaiden toipumisennusteen tekoon, ja ennustetyökalua kehitetään myös Parkinsonin taudin vaiheiden aiempaa parempaan tunnistamiseen. Dynaamisen, ”lennossa oppivan” tekoälyn hyödyntäminen terveydenhuollossa on kuitenkin hidasta työn eettisten periaatteiden toteutumisen takaamiseksi - hoitometodin tai algoritmin on oltava valmis ennen kuin se voidaan ottaa hoitotyön arjessa eettisin perustein käyttöön.

"Olennaista antia digikehittämisessä on kasvava kyky lähestyä työtä uudella tavalla."
- Pasi Kuosmanen, kehittämispäällikkö, Kuopion yliopistollinen sairaala KYS