Seuraavassa tarkastellaan, miten kuntien digitalisoituminen näyttäytyy talouslukujen valossa tällä hetkellä. Kuntien ja kuntayhtymien ICT-menoja on edellisen kerran kartoitettu vuonna 2018. Kuntasektorin tietotekniikkakustannuksia on seurattu jo kolmekymmentä vuotta. Tiedot perustuvat kyselyyn kuntien tietohallinto- ja tietotekniikasta tietohallinnosta vastaaville keväällä 2021 (N=136, vastausprosentti 35 %) ICT:n käyttömenoista ja investoinneista kysyttiin seuraavaa:
8. Vuodelle 2021 budjetoituja tietotekniikan käyttömenoja ja investointeja, 1000€
9. Miten organisaationne ICT-käyttömenot muuttuivat vuodesta 2020 vuoteen 2021?
10. Mikäli merkittävää muutosta tapahtui, voitko tarkentaa mitä tai miksi?
13. Miten organisaationne ICT-investointimenot muuttuivat vuodesta 2020 vuoteen 2021?
18. Kuinka suuri osa organisaatioiden ICT-kustannuksista arvioidaan siirtyvän hyvinvointialueille?
19. Mikä on arvio COVID-19 pandemian aiheuttamista ICT menoista ja vaikutuksista investointeihin omassa organisaatiossanne vuonna 2020?
Kuntalouden nykytila
Suomen kunnat eroavat kooltaan, olosuhteiltaan ja väestörakenteeltaan merkittävästi toisistaan. Kuntien väliset erot ovat 2000-luvulla kasvaneet erityisesti väestörakenteen muutosten seurauksena. Väestön ikääntyminen, kaupungistuminen ja syntyvyyden lasku vaikuttavat voimakkaasti niin kuntien taloudelliseen kantokykyyn kuin kuntien edellytyksiin järjestää asukkailleen lakisääteiset palvelut nyt ja tulevaisuudessa.
Katsaus kuntatalouden nykytilaan perustuu Kuntaliiton pääekonomistin Minna Punakallion tulkintoihin kuntatalouden tilasta. Kuntatalouden ajankohtaisia katsauksia voi myös lukea pääekonomistin palstalla.
Katsaus kuntatalouden viimevuosiin
Vuodet 2013-2017 olivat kuntataloudelle poikkeuksellisia. Tarkasteluajanjakson alussa talouskasvu kituutti finanssikriisin ja sähköelektroniikkatoimialan romahduksen seurauksena miinusmerkkisenä. Taantuma heikensi erityisesti valtiontalouden tilaa, jota lähdettiin paikkailemaan menoleikkauksilla ja veronkorotuksilla. Valtion keskeisimmät menoleikkaukset muodostuivat kuntien valtionosuuksien leikkauksista. Kyseisinä vuosina käynnistettiin kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi myös rakennepoliittinen ohjelma, mutta kuntien tehtäviä kasvatettiin yhä reippaasti.
Vaimean talouskehityksen, valtionosuusleikkausten ja runsaslukuisten veronkorotusten seurauksena kuntien tulopohja kehittyi hitaasti. Taloutensa tasapainottamiseksi kunnat toteuttivat mittavia säästöohjelmia, mitkä pitivät kuntien toimintamenojen kasvun maltillisena. Menojen supistumiseen vaikutti myös kunnallisten liikelaitosten yhtiöittämispakko. Tästä huolimatta kuntatalous velkaantui 2013-2015 ripeään tahtiin, sillä kuntien investoinnit pysyivät korkealla tasolla.
Vuodet 2016-2017 ovat olleet niin kansantaloudelle kuin kuntataloudellekin vahvistumisen ja elpymisen aikaa. Piristyneen talouskasvun ohella hallitus on pyrkinyt vähentämään kuntien tehtäviä, minkä lisäksi kunnat ovat jatkaneet henkilöstömenosäästöjään. Kunnallisveroja on korotettu aiempaa harvemmin ja veroprosentteja on jopa laskettu. Kuntataloutta mullisti kyseisinä vuosina myös kilpailukykysopimus, joka pienensi muun muassa kuntien palkka- ja henkilöstösivukuluja. Kikyyn liittyi kuitenkin myös kuntien vero- ja valtionosuustulojen leikkauksia, joten sopimus ei vahvistanut kuntataloutta. Kyseiselle ajanjaksolle osuu myös perustoimeentulotuen maksatuksen siirto Kelaan, mikä pienensi kuntien menoja ja tuloja.
Näiden eri tekijöiden seurauksena kuntien tilikauden tulos vahvistui vuosina 2016 - 2017. Taloudellisilla mittareilla mitattuna vuodet 2016 ja 2017 näyttävätkin jäävän historiaan yksinä kunnallisen kirjanpidon parhaimpina vuosina.
Miltä 2021 ja 2022 näyttävät kuntataloudessa?
Kevään 2021 kuntatalousohjelma esitteli kuntien ja kuntayhtymien kehitysarvion, joka on vahvempi 2020 syksyllä tai vuosi sitten koronakeväänä laadittu ennuste. Kuntatalous ponnistaa vuoteen 2022 varsin hyvältä tasolta. Kuntataloudesta työstettiin kesäkuussa myös uusi, kansantalouden tilinpidon mukainen talousennuste.
Kuntatalouden tilikauden tulos heikkenee vuonna 2021 hieman viime vuoden ennätyksellisistä lukemista, mutta pysyy kuitenkin yli miljardin euron paremmalla puolella. Vuosikate kattaa poistot reippaasti, mutta korkean investointitason vuoksi toiminnan ja investointien rahavirta jää noin 700 euroa miinukselle. Kuntien kassavarat ovat korkealla tasolla.
VM olettaa, että covid-19-epidemian vaikutukset reaalitalouteen päättyvät suurin piirtein kuluvan vuoden 2021 kesään mennessä. Kuntataloudessa koronaepidemia kuitenkin kasvattaa vuonna 2021 yhä kustannuksia, joita syntyy muun muassa rokottamisesta, rajavalvonnasta, potilaiden hoidosta ja varautumisesta. Tulojen menetyksiä aiheutuu esimerkiksi asiakasmaksujen menetyksistä. Koronan rajoitustoimien vuoksi joissakin kuntien toiminnoissa syntyy alkuvuonna kuitenkin myös säästöjä tai hoitovelan kasvua, joiden arviointi on hankalaa.
Eri ministeriöillä on käynnissä valtionavustusvalmisteluita, joilla on tarkoitus korvata kunnille koronaepidemiasta aiheutuneita välittömiä kustannuksia. Kuntien kustannuksia kasvattavat koronan ohella myös Sanna Marinin hallitusohjelman toimet sekä väestön ikääntymisestä ja palvelujen yhdenvertaisuudesta aiheutuvat paineet. Kuntien kustannustason arvioidaan nousevan kuluvana vuonna 2,6 prosenttia ja ansiotasoindeksin myös 2,6 prosenttia (lähde: VM, Taloudellinen katsaus, kesä 2021).
Koronapandemian arvioidaan pienentävän kuntien maksu- ja myyntituloja noin 200 miljoonaa euroa vuonna 2021. Nettona toimintatulojen arvioidaan nousevan kuitenkin peräti 1,5 miljardia euroa, sillä valtionavustuksina maksettavat koronatuet kirjautuvat toimintatuottoihin ja niiden arvioidaan ajoittuvan lähinnä vuodelle 2021.
Verotulojen arvioidaan kasvavan kuluvanan vuonna vahvasti, +5,1 prosenttia. Sekä yhteisövero että kiinteistövero kasvavat kuluvana vuonna yli 20 prosenttia. Peruspalvelujen valtionosuudet laskevat lähes miljardilla, sillä koronatukia maksetaan kuluvana vuonna valtionavustusten kautta, eikä suorina valtionosuuksina.
Kuntatalouden tila heikkenee vuonna 2022 merkittävästi, kun koronatuet väistyvät kuntatalouden tulopohjasta, valtionosuuksia leikataan ja verotulojen kasvu hidastuu noin yhteen prosenttiin. Vuosikate heikkenee noin miljardilla eurolla, tilikauden tulos painuu nollaan ja toiminnan ja investointien rahavirta näyttää noin 1,9 miljardin euron alijäämää. Talouden heikentyminen kohdistuu kuntakokoryhmittäisten painelaskelmien mukaan erityisesti isoihin yli 100 000 asukkaan kuntiin sekä 20 000 - 40 000 asukkaan kuntiin. Kuntatalouden kehitysarviossa menokasvu on vuonna 2022 hyvin maltillista (+2,4 prosenttia).
Kuntatalouden ennustaminen on epävarmaa
On todennäköistä, että korona ei poistu yhteiskunnastamme vielä vuoden 2021 aikana. Kuntaliiton kyselyn mukaan koronasta aiheutuva hoitovelka olisi vuoden 2021 lopussa noin 460 milj. euroa. Epävarmuutta VM:n kuntaennusteeseen aiheuttaa myös se, että koronakustannukset juoksevat, mutta kustannusten kattamiseksi työstettävät avustukset tulevat viipeellä. Epävarmuutta liittyy myös korvaustasoon, sillä korvaukset ovat pääosin laskennallisia.
Epävarmuutta ennusteeseen aiheutuu tulevasta talouskasvusta, joka voi hyvistä lähtökohdista huolimatta osoittautua myös ylioptimistiseksi. Koronan tautitapaukset ja rajoitustoimet eivät välttämättä pääty vielä kuluvaan kesään, mikä välittyisi väistämättä myös vuoden 2022 kotimaiseen kulutukseen, tuleviin investointeihin, työllisyyteen ja lopulta kuntien ja valtion verotulokertymiin. Kustannuksia valuu väistämättä kunnille myös pitkäaikaistyöttömyyden hoidosta. Myös sote-uudistukseen liittyvät muutoskustannukset aiheuttavat kunnille väistämättä menopaineita, joita ei ole huomioitu kehitysarvion luvuissa.
Lähtötietoihin liittyvät epävarmuustekijät on huomioitu
Kuten aiempienkin Kuntaliiton toteuttamien kuntien tietotekniikkakartoitusten lukuihin, myös tämän selvityksen lukuihin tulee suhtautua suuntaa-antavina. Tutkittava kohde, eli kuntien ICT-menot eivät ole täysin vertailukelpoisia muutamasta eri syystä.
Tärkein syy on se, että eri kunnissa toiminta on järjestetty eri tavoin ja ICT-kustannuksia voidaan seurata joko erikseen, tai osana esimerkiksi jonkun toimialan budjettia. Tämä tuo väistämättä epävarmuustekijöitä kysyttyihin lukuihin, eikä kaikilla vastaajilla välttämättä edes ole tietoa kaikista ICT-menoista omassa kunnassa. Kuntien taloushallinnon raportointia ohjataan varsin tarkasti Valtiokonttorista vuosittain päivitettävällä AURA-ohjeistuksella, mutta tämä ohjeistus ei pidä sisällään ohjeistusta siitä, miten ICT-menot tulisi kunnissa kirjata ja raportoida. Täysin vertailukelpoista dataa ei siis ole saatavilla, ainakaan riittävän kattavasti.
Toinen epävarmuustekijä liittyy siihen, että kunnissa voidaan nähdä eri tavoin, mitä tietoja luokitellaan käyttökustannuksiin ja mitä investointikustannuksiin. Näistä epävarmuustekijöistä huolimatta Kuntaliitto on halunnut asiaa selvittää, koska menojen avulla voidaan seurata osaltaan digitalisaation etenemistä kunnissa. Epävarmuustekijät on huomioitu arvioissa ja toivomme, että myös tuloksia hyödyntäessä nämä asiat huomioidaan.
Kaikkiin selvityksen talouslukuihin tulee suhtautua suuntaa-antavina ja monien lukujen kohdalla olennaista on kiinnittää huomiota muutoksen suuntaan, eli peilata lukuja edellisen kartoituksen tietoihin.
Keskeisiä havaintoja käyttömenoista
Kuntasektorin tietotekniikan käyttömenot jatkavat nousuaan. Kuntasektorin vuodelle 2021 budjetoidut tietotekniikkamenot olivat kartoituksen vastausten perusteella yhteensä 1136 miljoonaa euroa, kun arvio tehdään organisaatiokohtaisten muutosprosenttien perusteella. Syynä poikkeavaan laskentatapaan aikaisempaan verrattuna on, että menojen muutokset ovat olleet yksittäisissä organisaatioissa usein suuria etenkin sotehyvinvointialueiden perustamisesta johtuen.
Kunnissa, jotka vastasivat kyselyyn sekä vuonna 2018 että vuonna 2021 menot ovat nousseet reaalisesti 18 %. Tästä noususta suuri osa selittyy Helsingin kaupungin nousseista menoista. Helsingin kaupungilla on sitten edellisen kartoituksen toteutettu organisaatiomuutos, jonka yhteydessä talousmallin rakenne uusittiin. Uuden mallin kautta on saatu tarkempia tietoja kustannuksista, ja tämä selittää suuren osan kasvusta. Mukana voi olla myös kustannuksia, joita ei aiemmissa laskelmissa ole voitu ottaa huomioon, esimerkiksi toimialakohtaisia ICT-menoja. Talousmallin muutosten lisäksi Helsingin kaupunki on myös merkittävästi panostanut digitalisaatio-ohjelmaansa ja koronasta palautumiseen digitalisaation avulla.
Kuntien ja kuntayhtymien tietotekniikan käyttömenoista vuodesta 1981 vuoteen 2021. Kaikki menot on esitetty vuoden 2021 rahanarvolla (elinkustannusindeksi)
Kuva 2. Kuva kuntien ja kuntayhtymien tietotekniikan käyttömenoista vuodesta 1981 vuoteen 2021. Kaikki menot on esitetty vuoden 2021 rahanarvolla (elinkustannusindeksi). Avaa tästä kuva omaan ikkunaan.
Kuten Helsingin esimerkki edellä osoittaa se, miten kunta raportoi tietohallintokuluista vaihtelee laajasti. Monessa organisaatiossa ICT-kehityskustannuksia voi sisältyä toimialojen budjetteihin, jolloin ne eivät silloin näy tietohallinnon budjetoiduissa menoissa. Toisaalta organisaatiomuutosten yhteydessä kustannusten laskentamallit tai -rakenteet voivat mennä uusiksi ja sitä kautta muuttaa merkittävästikin keskitettyjen ICT-menojen määrään, joko pienentämällä tai suurentamalla niitä.
Tietotekniikkakulujen raportointi on vahvasti sidottu siihen, miten organisaation tietohallinto ja ICT-kehittäminen on järjestetty. Kuntaorganisaatioiden tietohallinnon järjestämistavat ovat monenkirjavia, ja siksi myös eri kuntien tietotekniikkakustannuksia ei voi tarkastella täysin vertailukelpoisesti.
Useissa kunnissa tietotekniikkamenot ovat viime vuosina laskeneet, kun sote on siirretty kuntayhtymään. Samalla sote-kuntayhtymien tietotekniikkamenot ovat kasvaneet.
Kartoituksesta puuttuvat muun muassa monet kuntakonsernien liikelaitosten ja yhtiöiden tietotekniikkamenot, myös esimerkiksi kuntien yhteisesti omistamien talous- ja henkilöstöhallinnon ja tietohallinnon yritysten, tietotekniikkamenot. Kuntasektorin ICT-kokonaismenot ovatkin todellisuudessa kyselyn vastausten perusteella saatuja lukuja suuremmat.
Tietotekniikan käyttömenojen osuus kuntien ja kuntayhtymien yhteenlasketuista budjetoiduista käyttömenoista on 2,0 % vuonna 2021. Vastaava osuus oli 1,3 % vuonna 2013 ja 2,3 % vuonna 2018.
Suomalaisten yritysten IT-kustannukset vaihtelevat yrityksen koosta, kypsyysvaiheesta ja toimialasta riippuen. Tivian mukaan IT-kustannukset ovat keskimäärin 4,59 % yrityksen liikevaihdosta (Tieto ja viestintätekniikan ammattilaiset Tivia Ry, 2015).
Jos tietotekniikkamenojen kehitystä tarkastelee kuntien asukasmäärillä painotettujen budjetoitujen käyttömenojen kautta, on asukasta kohti budjetoitu vuonna 2013 85€, 2018 101€ ja vuonna 2021 103€ (kuntien painotettu keskiarvo on laskettu kuntakokoluokkien keskiarvojen ja väestöosuuksien perusteella). Määrä on vajaassa kymmenessä vuodessa kasvanut tasaisesti ja tämä myös vahvistaa käsitystämme siitä, että tietotekniikkakustannukset jatkavat nousuaan.
Kun vuodelle 2021 budjetoituja tietotekniikan käyttömenoja tarkastellaan lajeittain, nähdään palveluhankintojen osuudessa kasvua. Tämä kasvu näkyy erityisesti kuntayhtymien puolella (kuva 3). Muutosta selittää kasvanut ICT-kehittämiseen liittyvien palveluiden ostot, ICT-palveluiden ulkoistusten määrän kasvu, muutos näkyy myös selvästi oman henkilöstön palkkamenojen osuuden laskussa. Kunnissa suurin menolaji on ”ohjelmistot, käyttöoikeudet ja ylläpito”, joka kattaa 35 % kuntien ICT menoista. Tätä selittää mm. yleistyvä pilvipalveluiden käyttö ja laajamittainen etätyöskentely.
Palveluhankintojen määrä on kasvanut vuodesta 2018 vuoteen 2021. Oman tietotekniikkahenkilöstön palkkojen määrä sekä henkilötyövuosien määrä on laskenut sitten vuoden 2018, mikä heijastuu lisääntyneenä palveluiden ostona.
Vuodelle 2021 budjetoidut tietotekniikan käyttömenot lajeittain kunnissa, kuntayhtymissä ja kaikki yhteensä
KUVA 3. Vuodelle 2021 budjetoidut tietotekniikan käyttömenot lajeittain kunnissa, kuntayhtymissä ja kaikki yhteensä.
Kunnista noin puolet arvioi ICT-käyttömenojen kasvavan jonkin verran vuodesta 2020 vuoteen 2021. Reilu puolet vastaajista arvioi, että ICT-menot kasvavat jonkin verran vuodesta 2020 vuoteen 2021.
Huomattavaa kasvua ICT-kustannuksiin arvioi vain 8 % vastaajista. Huomattavaa kasvua arvioitiin neljänneksessä kuntayhtymiä ja kyselyn avoimista vastauksista käy ilmi, että koulutuskuntayhtymissä odotetaan ICT-kustannusten nousevan oppivelvollisuuden laajentamisen myötä.
Miten organisaationne ICT-käyttömenot muuttuivat vuodesta 2020 vuoteen 2021?
Kuva 4. Kysymys 9. Miten organisaationne ICT-käyttömenot muuttuivat vuodesta 2020 vuoteen 2021? Kysely tietohallinosta ja tietotekniikasta 2021.
Kolmannes kaikista vastaajista arvioi ICT-kustannusten pysyvän ennallaan ja vajaa kymmenes vastaajista arvioi käyttömenojen laskevan vuonna 2021.
Kuntayhtymissä arvioidaan kuntia useammin menojen kasvavan huomattavasti. Tätä kasvua selittäneen oppivelvollisuuden laajeneminen, sote-uudistus ja sote ICT:n siirtyminen pois kunnilta.
Mikä on vaikuttanut ICT-menojen muutoksiin kunnissa ja kuntayhtymissä?
Avoimista vastauksista erottui neljä teemaa, jotka ovat vaikuttaneet ICT-käyttömenojen muutokseen kunnissa ja kuntayhtymissä.
1. Lisenssi-, palvelu- tai ylläpitomaksujen muutos
”Lisenssi-, palvelu- ja ylläpitomaksut nousevat vuosittain. Lisäksi digitalisaatio merkitsee käytännössä uusia tai kohoavia kustannuksia erityisesti pienemmille kunnille, joilla ei ole resursseja toteuttaa tarvittavia integraatioita itse.”
”Pilvilisenssien käyttöönotto lisää kuluja, mutta samalla järjestelmien vaihdosta saatava säästöt vähentävät niitä kokonaisvaikutus lähellä plus miinus nolla.”
”Ohjelmistoja tulee koko ajan lisää, jonka myötä lisenssi ja vastaavat maksut suurenevat.”
2. ICT- ja digikehittämisen kasvu
”Tietoturvan kehittämisestä aiheutuneet lisäkulut esim. Siem/Soc. Digitalisaation tuomat uudet palvelut esim. sähköinen allekirjoitus.”
”ICT/digi-kehittämisen määrä on kasvanut ja tätä kautta myös muutokset/lisäykset palveluihin on kasvanut.”
3. Muutos (ICT) palveluiden järjestämisessä
”Palvelutuotannon järjestelyiden muutos”
”Ulkoistus nostaa kustannuksia, mutta taustalla on myös palvelutason nosto.”
4. Toisen asteen oppivelvollisuuden laajentuminen
”Oppivelvollisuuden jatkumisen myötä tulevat laitehankinnat”
(Sitaatit lainattu avoimista vastauksista)
Keskeisiä havaintoja investointimenoista
Tietotekniikan budjetoitujen investointimenojen keskiarvo vuonna 2021 on vastanneissa kunnissa 1,63 miljoonaa euroa ja kuntayhtymissä 1,36 miljoonaa euroa.
Kuntien tietotekniikan budjetoidut investointimenot asukasta kohti ovat nousseet vuodesta 2018 vuoteen 2021 20 eurosta 21 euroon. Kuntien painotettu keskiarvo on laskettu kuntakokoluokkien väestönosuuksien perusteella.
Miten organisaationne ICT-investointimenot muuttuivat vuodesta 2020 vuoteen 2021?
Kuva 5, Miten organisaationne ICT-investointimenot muuttuivat vuodesta 2020 vuoteen 2021? Kysely tietohallinnosta ja tietotekniikasta 2021.
Puolet vastaajista arvioi ICT-investointimenojen pysyvän ennallaan vuodesta 2020 vuoteen 2021 ja reilu kolmannes (35 %) arvioi investointimenojen kasvavan jonkin verran. Investointimenojen laskua arvioi noin 15 % vastaajista.
Investointimenojen laskua selittänee valmistautuminen soten pois siirtymiseen kunnista. Siirtyminen palveluhankintoihin tai toiminnan ulkoistaminen vaikuttaa myös siihen, että investointitarpeet voivat laskea.
Koronapandemian vaikutukset kuntien ja kuntayhtymien ICT-menoihin ja investointeihin
Vastaajia pyydettiin arvioimaan COVID-19 pandemian vaikutusta ICT-menoihin ja ICT-investointeihin vuonna 2020. Vastausten perusteella koronapandemian vaikutukset ovat olleet vaihtelevia mutta jääneet pääsääntöisesti kohtuullisiksi. Muutamissa organisaatioita on tehty mittavia investointeja, mutta suurimmassa osassa pandemialla ei ole ollut suurta vaikutusta ICT-kustannuksiin. Pandemian aiheuttamat ICT-kustannukset suhteutuvat kuntakokoon. Kysymyksen vastaajista (n=92) yhdeksän kuntaa on ilmoittanut pandemian kustannusten olevan yli 100 000 euroa, jopa miljoonia.
Pandemia on nopeuttanut etätyötapojen käyttöönottoa sekä muita vastaavia toimintatapoja, joita kohti olisi siirrytty muutoinkin pidemmällä aikavälillä ja näin vauhdittanut joidenkin investointien toteutumista.
Avoimissa vastauksissa korostui etätyöhön ja -opiskeluun siirtymisen vaikutukset menoihin ja investointeihin. Vastauksista käy ilmi, että kuntien ja kuntayhtymien lähtökohdat ovat olleet hyvät ja niiden on ollut mahdollista reagoida nopeasti pandemian tuomiin tarpeisiin siirtyä etätöihin, - kokouksiin ja -opiskeluun.
Vastaajat kertoivat, että etätyöskentelyn huomattava lisääntyminen tarkoitti monessa organisaatiossa uusien laitteiden, käyttöjärjestelmien, lisenssien ja ohjelmistojen hankintaa tai päivitystä. Etätyön lisääntyessä organisaation toimintaympäristö laajenee ja tämä aiheuttaa välillisiä kustannuksia, kuten esimerkiksi ICT tuen kasvua, vaikutuksia vallalla oleviin käytäntöihin ja politiikkoihin (tietosuoja, tietoturva, loppukäyttäjien vastuut ja tarvittava koulutus).
”Ovat kasvaneet jonkin verran laite-, ohjelmisto- ja palveluhankintojen seurauksena. Suurin kasvu on tullut etätyömahdollisuuden järjestämisestä.
”Teams -lisenssit ekstrana. Ei muuta.”
”Kannettavia tietokoneita hankitaan merkittävästi lisää, Vpn- yhteyksiä ja muuta teknologiaa, joka mahdollistaa etätyöskentelyn.”
”Investoinneissa ja käyttömenoissa +5-15 % menolisäys pandemiasta johtuen laitehankintojen ja ohjelmistohankintojen osalta.”
”Ei lisännyt juurikaan investointeja, koska tietotekniikkakalusto on ajantasaista ja sitä on ollut riittävästi esim. etätyön tekemistä ajatellen.”
(Sitaatit lainattu avoimista vastauksista)
Kuinka suuri osa organisaatioiden ICT-kustannuksista arvioidaan siirtyvän hyvinvointialueille?
Kartoituksessa kysyttiin, miten suuren osan organisaation ICT-kustannuksista arvioidaan siirtyvän hyvinvointialueille. Kuvassa on mukana vain ne kunnat, jotka itse vuonna 2021 järjestävät sote-palveluita.
Kuva 6. Kysymys 18. Kuinka suuri osa organisaatioiden ICT-kustannuksista arvioidaan siirtyvän hyvinvointialueille? Kysely tietohallinnosta ja tietotekniikasta 2021.
Kyselyyn vastanneet kunnat arvioivat, että keskimäärin 39% organisaation ICT-kokonaiskustannuksista siirtyy SOTE-uudistuksen myötä perustettaville hyvinvointialueille. Organisaatiot, joilta SOTE-järjestämisvastuu on jo aiemmin siirtynyt pois eivät ole mukana kysymyksen vastaajien joukossa.