Kuntaliitto kiittää mahdollisuudesta lausua automaatio- ja latauspistelain muuttamista koskevasta luonnoksesta (jäljempänä ”Lakiluonnos”).
Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin (EPBD) uudet ja tiukkenevat velvoitteet koskevat myös kuntakonsernien rakennuksia kiinteistönpidon näkökulmasta hankalassa tilanteessa. Kuntien eriytyminen muuttoliikkeen, väestön ikääntymisen ja oppilaiden ikäluokkien pienenemisen takia johtaa arvioiden mukaan merkittäviin palveluverkon muutoksiin. Muutosten johdosta tulevina vuosina on jäämässä tarpeettomiksi erityisesti kouluja ja sote-rakennuksia, joiden kohtaloksi koituu useimmiten purkaminen ja joille kalliiden investointien tekeminen ei sen vuoksi ole enää mielekästä.
Kuntaliitto toteaa, että rakennusten energiatehokkuusdirektiivin toimeen-panossa on kaiken kaikkiaan noudatettu hyvin hallitusohjelman periaatetta hyödyntää direktiivin sallimia joustoja ja välttää direktiiviä tiukempia säädöksiä (ns. Suomi-lisä). Linjauksen noudattaminen on kunta-alalle tervetullut kansallisen toimeenpanon periaate.
EPBD:n kestävän liikkumisen infrastruktuuria ja rakennuksen automaatio- ja ohjausjärjestelmiä koskevien velvoitteiden toimeenpano liittyy vahvasti meneillään olevaan muutokseen. Latauspisteiden tai automaatio- ja ohjausjärjestelmien asentaminen tarpeettomaksi jäävään sote-rakennukseen tai todennäköisesti 5–10 vuoden sisällä suljettavaan kouluun ei olisi kannattavaa, sillä ilmanvaihto-, ilmastointi- ja lämmitysjärjestelmän modernisoinnista huolimatta näille rakennuksille ei yleensä tahdo löytyä ostajaa. Usein näiden rakennusten kohtalona on purkaminen. Tällöin purkamiskustannusten ja kiinteistön tasearvon alaskirjausten lisäksi kunnan tilinpäätökseen syntyisi taloudelliseksi lisätaakaksi hukkainvestoinnista aiheutuneet alaskirjaukset. Direktiivin sallimien joustojen hyödyntäminen on siksi tarpeellista.
Latauspisteiden ja latauspistevalmiuksien (putkitus, kaapelointi) asentamisvelvoitetta koskee hukkainvestointiuhka, jos niitä jouduttaisiin asentamaan myös sellaisiin kohteisiin, joissa lataustarvetta ei ole. Normaalitehoisen (3,7–22 kW) latauspisteen tarve on pienentynyt rajusti sitten 1990-luvun sähköautojen. Silloinen 50–100 km toimintamatka ja pieni latausteho (yleensä 3,7 kW; ei pikalatausmahdollisuutta) edellyttivät usein kotilatauksen lisäksi auton ns. välilatausta työpäivän aikana.
Nykyisten sähköautojen 300–800 km toimintamatka (WLTP) ja kasvanut latausteho (normaalitehoinen lataus: yleensä 11 kW; pikalataus yleensä 100–250 kW) ovat tehneet muualla kuin auton säilytyspaikassa (koti, varikko) sijaitsevan normaalitehoisen latauspisteen tarpeesta tapauskohtaista. Sähköauton käytettävyydelle oleellisinta on kotilatauksen lisäksi julkinen pikalataus, jonka tarjonta on edennyt markkinaehtoisesti hyvin.
Direktiivin olemassa olevia muita kuin asuinrakennuksia koskeva normaalitehoisten latauspisteiden asentamisvelvoite on siten taustaltaan Suomen oloissa pitkälti eräänlainen historiallinen jäänne. Jos päivitettävässä laissa käytettäisiin nykyisen lain (733/2020) tapaan velvoitteiden määrittämiseen koko kiinteistöllä sijaitsevien pysäköintipaikkojen lukumäärää, se johtaisi suuriin, pahimmillaan lähes miljardin euron investointeihin. Niistä suuri osa olisi vähäisen tai olemattoman käytön takia hukkainvestointeja, joista koituisi myös latausinfrastruktuurin ylläpitokuluja.
Polkupyöräpysäköintipaikkojen kytkös rakennusten energiatehokkuuteen on logiikaltaan verrattain hämärä, ja niitä koskeva direktiivin sanamuoto joiltain osin epäselvä. Käytännössä polkupyöräpysäköintipaikkoja koskevat vaatimukset ovat mitä suurimmassa määrin paikallinen asia (rakennusjärjestys), joten direktiivin sallimien joustojen hyödyntäminen on järkevää.
Pykälien perustelun kohta ”5 Muut toteuttamisvaihtoehdot” toteaa kyseisen otsikon alla ”5.1.2 Direktiivin 14 artiklan 2 kohdan soveltamisala: Säädösehdotuksen valmistelussa on keskusteltu siitä, voitaisiinko 14 artiklan 2 kohtaa (luokka 2) tulkita niin, että se kattaisi ainoastaan ne pysäköintipaikat, jotka sijaitseva rakennuksen sisäpuolella, eli käytännössä rakennuksen kellarissa tai kattoparkissa”. Teksti on väärässä kohdassa perusteluosaa, koska se ei käsittele vaihtoehtoisia toteutustapoja. Tekstiä pitäisi lisäksi muokata siten, että valmistelun aikana on todettu 14.2 artiklaa voitavan tulkita mainitulla tavalla, ei pelkästään keskusteltu asiasta.
Seuraavassa on esitetty yksityiskohtaisia huomioita Lakiluonnoksesta. Latauspisteitä, latauspistevalmiuksia ja polkupyöräpysäköintipaikkoja koskevat huomiot pohjautuvat yhdessä Raklin, MaRan ja Kaupan liiton kanssa tehtyihin arvioihin.
Pykälissä on sinänsä oikein määritetty pykälänumerointien avulla se, minkälaisia pysäköintipaikkoja ja millä ehdoilla velvoitteita sovelletaan. Luettavuuden näkökulmasta voisi kuitenkin nykyisen latauspiste- ja automaatiolain (733/2020) tapaan hyvä mainita jokaisen pykälän lopussa se, mitä pysäköintipaikkoja pykälän edeltävissä momenteissa kuvatut velvoitteet koskevat.
Tällöin jokaisen latausinfrastruktuuria ja/tai pyöräpysäköintipaikkoja koskevan pykälän loppuun tulisi momentiksi lisäys soveltamisalasta (ks. ao. pykälän kohta lausunnossa). Vastaavasti 2 §:n 4 ja 5 momentit poistettaisiin, ja sinne jäisivät momentit 1–3 ja nykyinen 6, josta tulisi 4 momentti. Haittapuolena on toki se, että laki jonkin verran pitenee.
Muutos selkiyttäisi lakia jonkin verran, ja se olisi sen takia erityisen tärkeä, että lain velvoitteet koskevat tavalla tai toisella hyvin suurta osaa suomalaisista. Lakiluonnoksen latauspisteitä ja latauspistevalmiuksia koskevaa osuutta on kuntien taholta moitittu vaikeaselkoiseksi.
Laissa puhutaan jäljempänä ”kaapeliputkituksesta”, mutta määritelmissä on mainittu pelkkä ”putkitus” samassa merkityksessä. Direktiivissä tosin käytetään molempia termejä samasta asiasta, mutta laissa voisi olla hyvä käyttää vain jompaakumpaa termiä.
Lakiluonnoksessa rajataan latauspisteiden ja kaapeliputkitusten velvoitteet koskemaan vain rakennuksessa sijaitsevia pysäköintipaikkoihin eikä koko kiinteistöllä sijaitseva pysäköintipaikkoja, kuten voimassa olevassa latauspiste- ja automaatiolaissa (733/2020). Tulkinta on perusteltu, sillä direktiivin artikla 14.2 ei mainitse kiinteistöstä – tai ylipäätään pysäköintipaikkojen sijainnista – mitään, vaan tekstissä viitataan ainoastaan rakennuksiin (”non-residential buildings with more than twenty parking spaces”). Kuntaliitto kannattaa direktiivin sallimaa tulkintaa, sillä se mahdollistaa normaalitehoisten latauspisteiden asentamisen olemassa oleville muille kuin käyttötarpeen mukaisesti (ajankohta, tyyppi, sijainti) samalla, kun vältetään mittavat investoinnit käyttämättä jääviin latauspisteisiin. Tulkinta noudattaa myös Orpon hallituksen ohjelmaa, jossa ns. Suomi-lisät rajataan pois.
Pykälän otsikko ja teksti kaipaavat kuitenkin pientä mutta oleellista täsmennystä. Molemmissa on ilmaisu ”jolla on enemmän kuin 20 pysäköintipaikkaa”. Teksti (”…jolla on…”) jättää jossain määrin epäselväksi sen, rajautuuko pysäköintialue rakennukseen vai onko mukana myös muu kiinteistö. Lisäksi olisi hyvä korostaa, että pykälä koskee nimenomaan olemassa olevia muita kuin asuinrakennuksia, joilla on yli 20 autopaikkaa. Kuntaliitto ehdottaa seuraavia tarkennuksia:
Polkupyöräpysäköintipaikkavaatimuksissa Lakiluonnos sisältää mukauttamismahdollisuutena direktiivin salliman ilmaisun mukaisesti kohteet, ”joihin ei tyypillisesti mennä pyörällä”. Lain perusteluosassa mukauttamismahdollisuudet rajataan direktiiviin nähden melko tiukasti, vain muutaman äärimmäisen esimerkin avulla. Perusteluna näyttäisi olevan vain kulkuyhteyden olemassaolo rakennukselle, ei kulkuyhteyden merkittävä käyttö.
Jos kuitenkin rakennuksen saapuvaa liikennettä tarkastellaan liikennemäärillä ja kulkutapajakaumalla (-osuuksilla), tilanne muuttuu oleellisesti. On olemassa huomattavasti enemmän rakennuksia, joihin mennään tyypillisesti muilla kulkutavoilla kuin polkupyörällä (kävely, joukkoliikenne, auto, muut). Tyypillistä kulkemista ei pitäisi määritellä vain pyörätien tai muun pyöräilymahdollisuuden olemassaolon perusteella vaan tapauskohtaisesti pyöräilyn kulkutapaosuuksien perusteella. Poikkeusta pitäisi soveltaa oleellisesti Lakiluonnoksessa kuvattua väljemmin, jottei turhiin investointeihin jouduta. Kuntaliitto esittää, että jos kulkutapaosuuksia tarkasteltaessa polkupyörä osoittautuu ei-tyypilliseksi kulkutavaksi tietylle rakennukselle, rakennuksen pyöräpysäköintipaikkojen tarve voidaan arvioida paikallisesti (”asianmukainen määrä”).
Kuntaliitto muistuttaa lisäksi, että asiakastarve ja kilpailuetu ovat voimakkaita tekijöitä riittävän latausinfrastruktuurin ja pyöräpysäköintipaikkojen määrän kehittymiseksi markkinaehtoisuuden pohjalta. Toimivuuden osoituksena on julkisen latauspisteverkoston voimakas laajentuminen ladattavien autojen määrän kasvun myötä.
Pykälällä täydennetään 5 §:n velvoitteita siltä osin, että viimeistään 1.1.2033 julkisen elimen omistamien tai käyttämien olemassa olevien muiden kuin asuinrakennusten pysäköintipaikoista vähintään 50 %:lla on oltava esikaapelointi sen lisäksi, mitä 5 §:ssä säädetään yli 20 pysäköintipaikan latausinfrastruktuurista (latauspisteet, kaapeliputkitukset).
Direktiivissä (14.2. artikla) käsitellään olemassa olevia muita asuinrakennuksia, ja kyseisessä artiklassa puhutaan rakennuksen, ei koko kiinteistön pysäköintipaikoista. Julkisen elimen omistamia ja käyttämiä koskevassa momentissa tosin puhutaan vain rakennuksista, mutta 14.2 artikla kokonaisuudessaan ei käsittele asuinrakennuksia.
Perusteluosaan olisi selvyyden vuoksi syytä tehdä lisäys, jolla tarkennetaan soveltamisalaksi muilta osin sama kuin 5 §:ssä (olemassa olevassa muussa kuin asuinrakennuksessa sijaitsevat pysäköintipaikat). Tarkennus on tärkeä, sillä 5 a § koskee 5 §:stä poiketen kaiken kokoisia pysäköintialueita, ei vain yli 20 autopaikan pysäköintialueita. Vastaavasti lakitekstiä olisi täydennettävä seuraavasti: ”Tämän lain 5 §:ssä säädetyn lisäksi julkisten elinten omistuksessa tai käytössä olevissa muissa kuin asuinrakennuksissa on oltava esikaapelointi vähintään 50 prosentin osuudelle pysäköintipaikoista viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2033.”
Lakitekstissä esikaapelointivelvoite on kirjoitettu direktiivin ilmaisun mukaisesti kattamaan myös julkisen elimen ”omistuksessa tai käytössä” olevat rakennukset. Kuntaliitto huomauttaa, että tämä voi johtaa vuokrattujen tai (yhä yleistyvien) leasing-sopimuksella hankittujen rakennusten tapauksessa monimutkaisiin vastuutilanteisiin, joita ei liene direktiiviä kirjoitettaessa liiemmin arvioitu.
Latauspisteitä ja latauspistevalmiuksia koskevaan osuuteen ei ole huomauttamista.
Pyöräpysäköintipaikkoja koskevat kommentit ovat samat kuin 5 §:ssä.
Pykälän loppuun lisätään uusi momentti: ”Edellä 1 momentissa säädetyt velvoitteet koskevat vain rakennuksen sisäpuolella sijaitsevia pysäköintipaikkoja ja fyysisesti rakennuksen yhteydessä sijaitsevia pysäköintipaikkoja.”
Latauspisteitä ja latauspistevalmiuksia koskevaan osuuteen ei ole huomauttamista.
Pyöräpysäköintipaikkoja koskevat kommentit ovat samat kuin 5 §:ssä.
Pykälän loppuun lisätään uusi momentti: ”Edellä 1 momentissa säädettyjä velvoitteita sovelletaan vain, jos pysäköintialue sijaitsee rakennuksen sisäpuolella tai fyysisesti rakennuksen yhteydessä ja jos laajamittainen korjaus kattaa pysäköintialueen tai pysäköintialueen sähköinfrastruktuurin.”
Latauspisteitä ja latauspistevalmiuksia koskevaan osuuteen ei ole huomauttamista.
Pyöräpysäköintipaikkoja koskevat kommentit ovat samat kuin 5 §:ssä.
Pykälän loppuun lisätään uusi momentti: ”Edellä 1 momentissa säädetyt velvoitteet koskevat vain rakennuksen sisäpuolella sijaitsevia pysäköintipaikkoja ja fyysisesti rakennuksen yhteydessä sijaitsevia pysäköintipaikkoja.”
Latauspisteitä ja latauspistevalmiuksia koskevaan osuuteen ei ole huomauttamista.
Pyöräpysäköintipaikkoja koskevat kommentit ovat samat kuin 5 §:ssä.
Pykälän loppuun lisätään uusi momentti: ”Edellä 1 momentissa säädettyjä velvoitteita sovelletaan vain, jos pysäköintialue sijaitsee rakennuksen sisäpuolella tai fyysisesti rakennuksen yhteydessä ja jos laajamittainen korjaus kattaa pysäköintialueen tai pysäköintialueen sähköinfrastruktuurin.”
Lakiluonnoksen nykyiseen tekstiin ei ole huomauttamista, mutta pykälän loppuun olisi lisättävä uusi momentti: ”Edellä 1 momentissa säädetyt velvoitteet koskevat vain rakennuksen sisäpuolella sijaitsevia pysäköintipaikkoja ja fyysisesti rakennuksen yhteydessä sijaitsevia pysäköintipaikkoja.”
Lakiluonnoksen nykyiseen tekstiin ei ole huomauttamista, mutta pykälän loppuun lisätään uusi momentti: ”Edellä 1 momentissa säädettyjä velvoitteita sovelletaan vain, jos pysäköintialue sijaitsee rakennuksen sisäpuolella tai fyysisesti rakennuksen yhteydessä ja laajamittainen korjaus kattaa pysäköintialueen tai pysäköintialueen sähköinfrastruktuurin.”
Lakiluonnoksessa on hyödynnetty direktiivin sallimaa joustoa, jossa lain 5,
5 a, 5 c, 5 e ja 6 a §:ää ei sovelleta, jos latauspisteiden ja kaapeliputkituksen asentamisen kustannukset ylittävät vähintään 10 prosenttia rakennuksen laajamittaisen korjauksen kokonaiskustannuksista.
Kuntaliitto toteaa, että tämän jouston mukaan ottaminen on tärkeä asia etenkin siksi, että voimassa oleva EPBD ei enää salli poikkeusta pk-yritysten omistuksessa ja käytössä oleviin rakennuksiin.
Rakennuksen automaatio- ja ohjausjärjestelmiä koskevan osuuden keskeisimmät muutokset ovat lämmitys-, ilmanvaihto- ja ilmanvaihtojärjestelmien velvoitteen tiukentaminen 70 kW tehoon sekä velvoite asentaa automaattiset valaistuksen säätölaitteet.
Määräaikoja koskevassa osuudessa on nähtävästi pieni virhe, sillä Lakiluonnoksessa on takarajaksi mainittu ”1.1.2029 mennessä”, kun direktiivissä takaraja on 31.12.2029. Kyseessä olisi liki vuoden mittainen aikaistus. Tämä pitää korjata direktiivin mukaiseksi.
Kuntaliitto pitää hyvänä 15 §:ssä mainittuja poikkeuksia, joista erityisen tärkeä on mahdollisuus täyttää vaatimus useamman järjestelmän kokonaisuudella. Jos tätä mahdollisuutta ei olisi, voitaisiin joutua kalliisiin ja turhiin kokonaisten järjestelmien investointeihin.
Pienenä huomiona mainittakoon 11 § luettelon kohtien 1) ja 2) epäsymmetrisyys kohtaan 3 nähden: ”…rakennus, jonka 1) lämmitysjärjestelmän…; 2) ilmastointijärjestelmän…; 3) on varustettava…”
Jos kohtaa haluaisi muokata, se voisi olla esim. seuraavasti:
”Rakennuksen omistajan on huolehdittava 31 tammikuuta 2029 mennessä, että käytössä oleva muu rakennus kuin asuinrakennus on varustettava automaatio- ja ohjausjärjestelmällä, jos
1) lämmitysjärjestelmän tai yhdistetyn tilojen lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmän nimellisteho on yli 70 kilowattia;
2) ilmastointijärjestelmän tai yhdistetyn ilmastointi- ja ilmanvaihtojärjestelmän nimellisteho on yli 70 kilowattia.”
Valvonta ja voimaantulo
Lain käsittelyn vaatiman ajan huomioon ottaen eräiden velvoitteiden takaraja (31.12.2026) tulee pian lain oletetusta voimaantuloajankohdasta. Käytännössä ei ole mahdollista muutamassa kuukaudessa huolehtia toimeenpanosta kaikilta osin. Asia on tärkeää ottaa huomioon valvonnassa kohtuullistavana tekijänä, koska itse direktiivi ei salli takarajan siirtämistä kansallisessa toimeenpanossa.
EU:n vuoden 2040 tavoitteet saattavat vaikuttaa EU-säädöksiä päivitettäessä myös kunnille tuleviin säädöksiin, joista nykyään jo noin puolet tulee EU:sta. Kuntaliitto muistuttaa, että Suomen proaktiivinen EU-vaikuttaminen on välttämätöntä jo varhaisessa vaiheessa myös tulevassa EPBD-päivityksessä.
Kuntaliitto muistuttaa, että uusien tehtävien tai kustannusten merkittävä lisääminen kunnille edellyttää rahoitusperiaatteen noudattamista.
SUOMEN KUNTALIITTO
Pirjo Sirén Vesa Peltola
johtaja erityisasiantuntija
Miten kunnat voivat menestyä murroksen keskellä? Järjestämme keväällä 2026 sarjan webinaareja väestönmurroksesta.
Kuntajuristi! Liity mukaan ja hyödynnä verkostotapaamiset työsi tukena.
Teknisen alan työvoimapula on pahenemassa. Kunnista puuttuu lukuisia ammattilaisia.