Elinvoimainen maaseutu on osa elinvoimaista kuntaa, ja maaseudun kehittäminen koskee kaikkia Suomen maaseutualueita. Kehittämistoiminnassa hyödynnetään sekä kansallista sekä EU:n ohjelmapolitiikkaa ja rahoitusta.
Palveluiden kehittäminen, maaseudun asukkaiden ja yrittäjien huomioiminen päätöksenteossa, elinkeinojen edellytysten parantaminen sekä vapaa-ajan mahdollisuuksien lisääminen ovat kaikki esimerkkejä maaseutupoliittisesta toiminnasta, jonka tavoitteena on elinvoimainen maaseutu.
Lue lisää: välineitä maaseudun kehittämiseen 2021–2027
Kuntaliitto tekee maaseudun kehittämistyötä yhdessä sidosryhmien kanssa toteuttamalla kehittämishankkeita sekä osallistumalla muun muassa hankkeiden ohjausryhmiin. Toimimme monen kansallisen järjestön hallituksessa tai erilaisissa yhteistyöryhmissä ja verkostoissa. Lisäksi kokoamme ja jaamme tietoa hankkeiden toiminnasta ja tuloksista kunnille.
Maaseutupolitiikka on politiikan ala, joka ulottautuu eri yhteiskunnan aloille ja jota toteutetaan kaikilla hallinnontasoilla ja politiikan sektoreilla. Maaseutupolitiikka eroaa maatalouspolitiikasta siten, että edellisen kohteena ovat alueellinen toiminta ja jälkimmäisen yhden erillisen elinkeinohaaran sisäiset prosessit.
Maaseutupolitiikka on osa kansallisen aluekehittämisen kokonaisuutta, johon kuuluvat myös kaupunkipolitiikka ja saaristopolitiikka.
Suomi on Euroopan unionin harvimmin asuttu ja maaseutumaisin maa. Siksi on tärkeää, että niin valtio, maakunnat, kunnat kuin kylät osallistuvat maaseutupolitiikan toteuttamiseen ja maaseudun kehittämiseen.
Maaseutupolitiikka on hajautettua ja verkostomaista toimintaa, jossa on mukana paljon toimijoita, kuten kunnat ja kuntien luottamushenkilöt, asukkaat, yrittäjät ja erilaiset järjestöt.
Kuntaliitto haluaa omalta osaltaan kannustaa kuntia maaseutupolitiikan toteuttamiseen sekä maaseudun kehittämiseen. Osallistumme valtakunnalliseen maaseutupoliittiseen keskusteluun sekä maaseutupoliittisten ohjelmien valmisteluun ja hanketoimintaan.
Harvaan asuttujen alueiden kehittämistä varten on perustettu harvaan asuttujen alueiden parlamentaarinen työryhmä vuosille 2020–2023.
Maaseutupolitiikan neuvosto (MANE) on valtioneuvoston asettama ministeriöistä ja järjestöistä koostuva toimija, joka yhteensovittaa toimintaa ja tekee aloitteita valtakunnallisella tasolla.
Kuntaliiton edustajana MANEssa toimii Elinvoima- ja talousyksikön johtaja Jarkko Huovinen. Sihteeristön jäsenenä ja MANEn varajäsenenä toimii erityisasiantuntija Taina Väre.
MANEn toimintaa ohjaa Ajassa uudistuva maaseutu – maaseutupoliittinen kokonaisohjelma vuosille 2021–2027. Sitä toteutetaan laajassa yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa. Maaseutupoliittisena tavoitteena on, että Suomea kehitetään kokonaisuutena vahvistaen paikallislähtöisiä mahdollisuuksia.
Lue lisää: maaseutupolitiikka.fi
Suomi kuuluu maailman vesistörikkaimpiin maihin: vesistöisyys ja saaristoisuus koskettavat lähes kaikkia kuntia. Saaristoisuus ja vesistöisyys aiheuttavat yhteiskuntarakenteen pirstaleisuutta. Saaristopolitiikan tavoitteena on tasata tästä aiheutuvia haittoja.
Lisäksi saaristopolitiikan tavoitteena on saaristo- ja vesistöalueiden vahvuuksia ja paikallisen potentiaalin esille nostaminen muun muassa vakituisen ja vapaa-ajan asumisen, elinkeinojen ja työllisyyden ja liikenneyhteyksien osalta.
Saaristopolitiikan toimintaan liittyvät kuntien valtionosuuksiin sisältyvät saaristolisät, panostukset paikallisliikenteeseen sekä yritystuet ja muu EU- ja kansallinen rahoitus.
Saaristoasiain neuvottelukunta (SANK) on keskeinen toimija saaristoasioiden hoidossa. Kyseessä on pysyvä valtioneuvoston asettama neuvottelukunta, jonka toiminta perustuu saaristolakiin ja saaristoasiain neuvottelukunnasta annettuun asetukseen.
SANK osallistuu saaristoalueiden kehittämiseen yhdessä maakuntien, kuntien, valtion ja muiden toimijoiden kanssa. Kuntaliiton edustajana SANKin sihteeristön jäsenenä toimii erityisasiantuntija Taina Väre.
Lue lisää: saaristopolitiikka.fi
Kuntaliiton koordinoima maaseudun INFRA -verkosto toimi vuosina 2017–2021 yhtenä maaseutupolitiikan verkostoista ja toteutti maaseutupoliittisen kokonaisohjelman 2014–2020 toimenpiteitä. Verkosto kokosi maaseudun infrastruktuuriin liittyviä kehittämistarpeita ja tuotti tietoa kehittämis- ja vaikuttamistyön tueksi.
Verkoston keskeiset teemat olivat tiestö ja liikenneverkot, tietoliikenneverkot, vesi- ja jätehuolto, energia ja sähköverkot sekä maankäyttö ja kaavoitus. Lisäksi verkosto käsitteli maaseudun turvallisuuteen sekä luonnon ja luonnonvarojen kestävään käyttöön liittyviä kysymyksiä. Verkosto tuotti ja oli mukana useiden selvitysten tekemisessä.
Monitavoitteinen metsäsuunnittelu kuntametsissä -kirjallisuuskatsaus
9/2020, Tarja Anttila
Kokonaiskestävä kuntametsä -hanke, kyselyn ja haastatteluiden yhteenveto
9/2020, Veera Visuri
Maaseudun valokuituinvestoinnit – Selvitys maaseudun valokuiturakentamisen tilanteesta ja toteutusmalleista sekä valokuidun saatavuuden vaikutuksesta väestönkehitykseen
3/2020, Timo Hirvonen, Petri Kahila, Arja Kurvinen, Olli Lehtonen ja Janne Sinerma
Maaseudun infraisännöinti – kehittämistarpeet, edellytykset ja toimenpide-ehdotukset
9/2019, Nina Pimiä
Maankäyttö- ja rakennuslaki maaseudulla – Arvioita lain nykytilasta ja keskeiset kehittämistarpeet
6/2019, Linda Toivonen
Yksityistieverkon merkitys yhteiskunnalle
10/2019, WSP Finland Oy
Tilaajat: Energiateollisuus, Infra ry, Koneyrittäjät, Kuntaliitto / Maaseudun INFRA -verkosto, Metsäteollisuus, MTK, Suomen Tieyhdistys ja Väylävirasto
Uusi maankäyttö- ja rakennuslaki vastaamaan pienten kuntien ja maaseudun tarpeisiin – Maaseutupolitiikan politiikkasuositukset 2019:3
3.6.2019 Linda Toivonen & Taina Väre, Kuntaliitto, Maaseudun INFRA -verkosto
Suomi on Euroopan maaseutumaisin maa: pinta-alastamme maaseutua on 95 %. Maaseudun erityispiirteitä ovat muun muassa harva asutus ja pitkät välimatkat.
Alueiden erilaisuudesta johtuen eri hallinnonalojen päätösten vaikutukset ovat usein erilaisia maaseudulla ja keskuksissa. Päätösten seuraamuksia erityisesti maaseudun ihmisille, yrityksille ja yhteisöille ei useinkaan tunnisteta eikä siten huomioida. Maaseutuvaikutuksen arviointi on päätöksenteon avuksi kehitetty työkalu.
Kuntarakenteen muutos on tuonut mukanaan laajenevia kuntia, joissa palvelut ovat usein kauempana yksittäistä asukasta ja maaseudun elinvoimaisena pitäminen muuttuu haasteellisemmaksi.
Sote-uudistuksessa tehdään lukuisia päätöksiä, joilla on merkitystä maaseudun palveluiden saatavuuteen. On tärkeää, että jo varhaisessa vaiheessa arvioidaan, millaisia käytännön vaikutuksia erilaisilla päätöksillä ja politiikoilla on maaseudulle.
Maaseutuvaikutusten arviointi auttaa nostamaan keskusteluun vaihtoehtoisia ratkaisumalleja sekä antaa mahdollisuuden vahvistaa päätöksistä johtuvia myönteisiä vaikutuksia ja ehkäistä tai vähentää kielteisiä vaikutuksia.
Maaseutuvaikutusten arviointi edistää maaseudun toimintaedellytysten säilymistä, maaseudun asukkaiden ja yritysten oikeudenmukaista kohtelua sekä alueellista tasa-arvoa.
Maaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassa 2021–2027 esitetään, että maaseutuvaikutusten arviointi otetaan systemaattisesti osaksi päätöksenteon valmistelua ja toteuttamista. Erityistä huomiota tulee kiinnittää harvaan asuttuun maaseutuun valtakunnan, maakunnan ja kunnan tason päätöksenteossa.
Vuonna 2021 maa- ja metsätalousministeriö asetti työryhmän maaseutuvaikutusten arvioinnin ohjeistuksen valmisteluun ajalle 15.9.2021–31.3.2022.
Kuntaliitto on tehnyt maaseutuvaikutusten arvioinnin työkalun kehittämistä ja sen käytön edistämistä viime vuosina. Vuosina 2017–2019, sote- ja maakuntauudistuksen valmisteluvaiheessa, Kuntaliitto toteutti hankkeen, jossa pilotoitiin MVA-työkalua Pirkanmaan ja Kainuun maakunnissa. Lisätietoa ja linkkejä tutkimuksiin ja oppaisiin löytyy maaseutupolitiikka.fi-sivustolta.
Aiemmin, vuosina 2014–2015, toteutettiin MVA-pilotit kolmella kuntajakoselvitysalueella. Pilottien MVA-prosessien, tulosten ja suositusten pohjalta laadittiin opas Tehdään maaseutu näkyväksi! Maaseutuvaikutusten arviointi kunnan kehittämisen työkaluna. Oppaassa kuvataan maaseutuvaikutusten arviointia ja sen hyödyntämistä yleisellä tasolla sekä erityisesti kuntarakenteen muutostilanteessa.
Pielavesi, Keitele, Tervo, Vesanto
Kuopio, Siilinjärvi, Suonenjoki
Maakuntauudistuksen yhteydessä Kuntaliitto toteutti toisen hankkeen, jossa pilotoitiin MVA-työkalua Pirkanmaan ja Kainuun maakunnissa. Lisätietoa ja linkkejä tutkimuksiin ja oppaisiin maaseutupolitiikka.fi-sivustolla.
Kuntaliitto huomioi toiminnassaan kuntien erilaisuuden. Asukasmäärältään samankin kokoiset kunnat eroavat toisistaan esimerkiksi taajama-asteen, etäisyyksien ja elinkeinorakenteen osalta. Lisäksi isoissakin kaupungeissa on sekä kaupunkimaisia että maaseutumaisia alueita ja siten eroja esimerkiksi saavutettavuudessa ja palveluverkossa.
Kuntarajoista riippumattomien paikkatietoaineistojen käyttö mahdollistaa erityyppisten alueiden tarkemman tunnistamisen esimerkiksi kehittämistyössä ja maaseutuvaikutusten arvioinnissa.
Vuonna 2020 päivitetty kaupunki-maaseutu-luokitus perustuu 250 neliömetrin tilastoruutuihin laskettuihin paikkatietoihin. Siinä on 7 luokkaa. Kaupunkialueet on luokiteltu sisempään ja ulompaan kaupunkialueeseen sekä kaupungin kehysalueeseen. Maaseutu on luokiteltu maaseudun paikalliskeskuksiin, kaupungin läheiseen maaseutuun, ydinmaaseutuun sekä harvaan asuttuun maaseutuun.
Kaupunki-maaseutu-luokitukseen liittyviä karttoja (Ympäristöhallinto)
Monipaikkaisuudessa on kyse siitä, että yhden maantieteellisen alueen sijasta yksilön tai yrityksen toimintaympäristö sijoittuu kahteen tai useampaan paikkaan. Suomessa yleisin monipaikkaisuuden muoto on pitkään perinteisesti ollut kesämökkeily, mutta monipaikkaisuus on saanut uusia ulottuvuuksia etätyön lisääntymisen myötä. Monipaikkaisuus näyttäytyy erilaisena ja monimuotoisena yksilöiden ja yritysten ajan ja paikan dynamiikkana.
Monipaikkaisuus on laaja ja paikkakohtainen ilmiö − ja tästä syystä monipaikkaisuuteen on kunnissa useita näkökulmia. Etätyö on saanut paljon tilaa monipaikkaisuuskeskustelussa, ja paikkariippumattoman työn käytännöt ja teknologia ovatkin kehittyneet paljon viime vuosina. Monipaikkaisuus on kuitenkin laajempi ilmiö, joka tuo potentiaalia kunnan elinvoiman vahvistamiseen ja tarjoavan uudenlaisia mahdollisuuksia yrityksille ja asukkaille, sekä vakituisille että osa-aikaisille.
Tavoitteenamme on tukea kestävien käytänteiden rakentamista ja tiedon jakamista kunnille. Vaikka monipaikkaisuus nähdään usein mahdollisuutena, kunnissa on huomioitava myös sen vaikutukset esimerkiksi ympäristölle ja kuntataloudelle. Monipaikkaisuutta tulee käsitellä kokonaisuutena ja pohtia sen eri osa-alueiden vaikutusta kestävään kuntakehitykseen. Keskustelussa mukana ovat muun muassa paikkariippumaton työ, etätyöpisteet, toimintavarmat tietoliikenneyhteydet, kiinteistöpolitiikka, hyvinvointi ja palveluiden saatavuus.
Tämä kohta on tulossa pian.
