Kunnallinen itsehallinto on mahdollistanut hyvinvointi-yhteiskunnan rakentumisen, eikä sen kivijalkaa tule murentaa tulevaisuudessakaan. Kunnat ovat parhaita lähipalvelujen järjestäjiä.

Suomen kunta- ja palvelurakenteet on kuitenkin tehty toisenlaisen ajan tarpeisiin. Yhteisiä varoja ei voida enää käyttää vanhentuneiden rakenteiden ylläpitoon.

Nykyisen eriytyneen kuntakentän haasteet näkyvät myös kuntademokratian heikentymisenä.

RATKAISUMME

Käynnistetään konkreettiset toimet kuntien ja palvelurakenteiden uudistamiseksi sekä kuntien itsehallinnon ja toimintaedellytysten kehittämiseksi.

• Hyödynnetään parlamentaarisessa kuntien tulevaisuustyössä  muodostettavaa yhteistä tilannekuvaa ja suuntaviivoja kuntien uudistamisesta.
• Vähennetään ja vältetään sellaista kuntia koskevaa lainsäädäntöä, joka estää palvelujen kehittämisen sekä niiden tuottavuuden ja vaikuttavuuden noston.
• Tunnustetaan, että ns. yhtenäiskuntamallista on jo luovuttu ja ratkaistaan, miten lainsäädäntöä ja työnjakoa kehitetään erilaisille kunnille ja kaupungeille. Tarvitaan kannusteita vapaaehtoisiin kuntaliitoksiin sekä kuntien yhteistyön lisäämiseen.
• Kuntia ja kuntapalveluja koskevien ratkaisujen yhteydessä varmistetaan myös kuntalaisten luottamuksen säilyminen edustukselliseen päätöksentekoon kunnissa ja kaupungeissa.
• Uudistetaan kuntien rahoitusjärjestelmä vastaamaan kuntien nykyisiä tehtäviä.
• Mahdolliset kuntien tehtävien laajennukset ja uudelleenjärjestelyt tulee määritellä tarkasti ja rahoittaa täysimääräisesti.
• Koulutuksen ja työllisyyspalveluiden laadusta ei saa tinkiä. Tarvitsemme koko väestön Suomen tulevaisuuden rakentamiseen.

Kysy lisää asiantuntijoiltamme: 
Johtaja, kuntapolitiikka- ja johtaminen Sini Sallinen
Kuntatalousasioiden johtaja Sanna Lehtonen

Taloudellinen niukkuus ja väestönmurros edellyttävät ennakoivaa ja rohkeaa uudistumista koko Suomessa.

Tulevaisuus rakentuu laadukkaalle ja mahdollistavalle lainsäädännölle, joka tukee kokeiluja ja uusien ratkaisujen syntyä. Hyvinvointiyhteiskunta toimii vain, jos sen toimijat pelaavat samaan maaliin.

RATKAISUMME

Kuntia ja niiden toimintatapoja tulee uudistaa kokeiluja aloittamalla.

• Otetaan käyttöön laki kuntakokeiluista uusien innovaatioiden ja tuottavuuden edistämiseksi kuntapalveluissa.
• Edistetään kokeiluja asioissa, joita lainsäädäntö tällä hetkellä rajoittaa. 

Lainsäädännön tulee vauhdittaa kuntapalvelujen uudistamista.

• Puretaan sääntelyn pullonkauloja, jotka estävät kehittämisen ja tiedon liikkumisen. Esim. hyvinvointitietojen hyödyntäminen kuntien ja Hyvinvointialueiden välillä.
• Kuntien ja valtion digitalisaation toimintamalleja tulee yhdenmukaistaa ja sovittaa paremmin yhteensopiviksi.

Parannetaan tuottavuutta julkisella sektorilla uudistamalla tiedon tuottamiseen, jakamiseen ja tiedolla johtamiseen liittyviä rakenteita, toimintatapoja sekä rahoitusta.

• Tekoäly ja uudet teknologiat mahdollistavat toiminnan ja palvelujen kehittämisen datapohjaisesti. Tämän edellytys on, että tietotuotanto on teknisesti, juridisesti, eettisesti ja sisällöllisesti laadukasta ja hallittua. Lisäksi on luotava yhteiskäyttöisiä tietoaltaita ja kokeiluympäristöjä. 
• Säästöjä pitäisi tavoitella purkamalla päällekkäisiä tietoon liittyviä vastuita esim. tiedon säilyttäminen ja raportointi.
• Tietoon liittyviä hinnoittelumalleja tulisi muuttaa siten, että ne edistävät tiedon laajaa käyttöä. Kunnilta ei tule periä maksuja niiden itse keräämän datan käytöstä.

Uskottavat reformit ja onnistunut toimeenpano edellyttävät laadukasta lainvalmistelua.

• Lausuntoaikoihin ja lakien toimeenpanoon tulee varata kunnille riittävästi aikaa laadun takaamiseksi ja demokratian turvaamiseksi.
• Lainsäädännön jatkuva kehittäminen ja kuntien toimeenpanokyky tulee turvata toteuttamalla valtion ja kuntien yhteistä lainsäädännön jälkiarviointia.

Kysy lisää asiantuntijoiltamme: 
Johtaja, kuntapolitiikka- ja johtaminen Sini Sallinen
Johtaja, digitalisaatio ja tietoyhteiskunta Elisa Kettunen 
Kuntatalousasioiden johtaja Sanna Lehtonen
Juristi Kirsi Lamberg 

Kuntaperustainen koulutusjärjestelmä on Suomen vahvuus. 

Väestömurros haastaa eri tavoin isoja kaupunkeja ja pienempiä kuntia.

Tarvitsemme rakenteiden ja toimintatapojen rohkeaa uudistamista, jotta koulutus säilyy laadukkaana, saavutettavana ja taloudellisesti kestävänä koko maassa.

RATKAISUMME

Lainsäädännön uudistuksissa varmistetaan koulutuspolun yhtenäisyys varhaiskasvatuksesta korkeakouluun asti.

• Osaamistason nosto edellyttää koulutusjatkumon vahvistamista ja työrauhaa sirpalemaisen uudistamisen sijaan.
• Tarvitaan joustavaa lainsäädäntöä vastaamaan erilaisiin tarpeisiin eri puolilla Suomea.
• Esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen järjestämistä tulee selkeyttää suhteessa perusopetuslakiin.
• Ammatillisen koulutuksen polkuja korkeakouluihin on vahvistettava.
• Ammatillisen koulutuksen oppivelvollisten ja aikuisopiskelijoiden toiminta- ja rahoituslainsäädäntöä ei tule eriyttää, vaan se tulee säilyttää yhtenäisenä kokonaisuutena.

Ikäluokkien pienentyessä opetuksen laatu ja saavutettavuus tulee varmistaa kaikkialla Suomessa. 

• Joka puolella Suomea tarvitaan kannustimia kuntien välisen yhteistyön rakentamiseen. Pitkien etäisyyksien alueilla voidaan kannustaa kuntia yhteistyöhön ja opetustarjonnan turvaamiseen esimerkiksi rahoituksen saavutettavuuslisällä.
• Koulussa tapahtuvaa, etäyhteyksiä hyödyntävää opetusta tulee voida käyttää nykyistä laajemmin perusopetuksessa opetuksen saavutettavuuden ja laadun turvaamiseksi. Koululta koululle annettava etäopetus ei korvaa lähiopetusta, vaan täydentää sitä.
• Opetuksen järjestäjien väliseen yhteistyöhön tulee kehittää kannusteita. Koulutuksen järjestäjien yhteistyötä on kehitettävä, jotta koulutus säilyy saavutettavana ja joustavana kaikille ikäluokille.

Muunkielisten oppijoiden koulutuspolun rakenteita ja rahoitusta kehitetään vastaamaan kuntien ja kaupunkien tarpeita.

• Vahvistetaan kielitaidon oppimista, koska se on perusta oppimiselle ja kotoutumiselle. Kiinnitetään erityistä huomioita vastasaapuneiden koulutukseen, kielitaidon tukemiseen ja kotoutumiseen. Selkiytetään ja kehitetään kotimaisten kielten (S2) oppimäärän rahoitusta ja arviointia. 
• Varhaiskasvatuksen, esi- ja perusopetuksen tasa-arvorahoituksen taso tulee vakiinnuttaa ja sen tulee olla kunnille ennakoitavaa. Torjutaan aktiivisesti segregaatiota.

Osaava opetushenkilöstö ratkaisee osaamistason.

• Varhaiskasvatuksen ammattilaisten riittävyys pitää varmistaa sekä kehittää alan veto- ja pitovoimaa.
• Opettajien osaamiseen tulee panostaa ja kelpoisuuksia on kehitettävä toimintaympäristön tarpeisiin.

Kysy lisää asiantuntijoiltamme: 
Koulutusasioiden johtaja Irmeli Myllymäki
Erityisasiantuntija, perusopetus  Mari Sjöström
Kehittämispäällikkö, varhaiskasvatus ja esiopetus Jarkko Lahtinen
Erityisasiantuntija, ammatillinen koulutus Ilkka Eronen

Työllisyys ja osaaminen kohtaavat kunnissa ja kaupungeissa.

Palvelujen, koulutuksen ja kotoutumisen on toimittava paikallisesti, joustavasti ja vaikuttavasti, jotta sekä työ että osaaminen saadaan täysimääräisesti käyttöön.

Ratkaistaan Suomen kasvua jarruttavat työvoimapula ja kohtaanto-ongelmat.

RATKAISUMME

Lisätään työvoimapalveluiden asiakaslähtöisyyttä ja vaikuttavuutta.

• Kevennetään palveluprosessia ja uudistetaan palvelut vastaamaan uutta toimintaympäristöä. Vähennetään turhaa byrokratiaa ja mahdollistetaan asiakaskohtainen palvelujen räätälöinti kunnissa.
• Huomioidaan TE-palveluiden rahoitusmallissa suhdannevaihtelut. Kuntien maksuosuuksia 
  eri etuuksista tulee tarkastella ja arvioida kokonaisuutena suhteessa kuntien lakisääteisiin tehtäviin. 
• Panostetaan TE-asiantuntijoiden osaamisen kasvattamiseen AMK-tasoisella koulutusohjelmalla.

Tuodaan työikäisen väestön osaaminen ja aikuiskoulutus ajan tasalle.

• Luodaan rakennemuutokseen vastaava, aikuisten kouluttautumiseen kohdennettu tukimuoto.
• Taataan kunnille riittävä päätösvalta ammatillisen koulutuksen tarjonnan ohjaamiseen.
• Varmistetaan vapaan sivistystyön mahdollisuudet matalan kynnyksen reittinä osaamisen 
  päivittämiseen, kielen oppimiseen ja hyvinvoinnin tukemiseen.
• Lisätään valtion ja koulutuksen järjestäjien täydennyskoulutussopimuksia helpottamaan osaajapulaa mm. varhaiskasvatuksessa ja teknisellä toimialalla.

Maahanmuuttoa ja kotoutumista on kehitettävä kasvua ja osallisuutta tukevaksi.

• Tarvitaan hallituskaudet ylittävä, yhteinen näkemys Suomen väestökehityksestä ja 
  maahanmuuton merkityksestä alueiden kasvulle ja kilpailukyvylle.
• Pysyvän oleskeluluvan myöntämisen kriteerejä tulee helpottaa siten, jotta ne turvaavat kuntien 
  väestönkehitystä ja tukevat alueiden osaamistarpeiden täyttämistä.
• Turvataan kunnille riittävät resurssit pitkäjänteiseen, paikallisiin tarpeisiin perustuvien kotoutumispalvelujen, kuten kielen oppimisen kehittämiseen.
• Kotoutuminen on kaksisuuntainen prosessi. Tarvitaan toimia, jotka vahvistavat yhteiskunnan ja työelämän vastaanottavuutta ja myönteistä asenneilmapiiriä. 

Ohjataan työttömät oikean palvelun ja etuuden piiriin.

• Huolehditaan, että asiakas saa elämäntilanteeseensa parhaiten vastaavan palvelun 
  kunnilta, hyvinvointialueilta, oppilaitoksilta tai muilta toimijoilta.
• Kuntien työllisyyspalveluiden ja rahoitusvastuun piirissä olevilla tulee olla työ- ja toimintakyvyn arvioinnin perusteella mahdollisuudet työllistyä.
• Palautetaan työttömyyspäivärahan suojaosa.

Kysy lisää asiantuntijoiltamme: 
Elinvoimajohtaja, Mikko Härkönen
Kehittämispäällikkö, työllisyyspolitiikka Erja Lindberg
Koulutusasioiden johtaja Irmeli Myllymäki
Maahanmuutto- ja kotoutumisasiantuntija Maija Lehtimaa

Kasvu ei synny itsestään. Valtion ja kuntien kumppanuus ratkaisee, miten investoinnit, elinkeinoelämä ja työllisyys kehittyvät eri puolilla Suomea.

Kaksi- ja monikielisyys on merkittävä kasvutekijä ja Suomen elinvoimaa vahvistava kilpailuetu.

RATKAISUMME

Vahvistetaan valtion ja kaupunkiseutujen sopimusperusteista yhteistyötä.

• Kuntien ja kaupunkiseutujen omiin vahvuuksiin perustuvaan osaamis- ja kehittämistyöhön tulee panostaa entistä vaikuttavammin yhteistyössä kuntien ja valtion, elinkeinoelämän ja tutkimuslaitosten kesken.
• Jatketaan sopimuspohjaista innovaatio-, -klusteri- ja ekosysteemitoimintaa.
• Valtion tulee sitoutua MAL-sopimusprosesseihin nykyistä vahvemmin ja pitkäjänteisemmin.

Luodaan EU-rahoituksella kasvua, työtä ja hyvinvointia kunnissa ja kaupungeissa.

• Kansallista suunnitteluvalmiutta tulee parantaa EU-rahoituksen hyödyntämisessä paremmin suurien investointien toteuttamisessa (esim. energia ja liikenne).
• Rahoituksen vaikuttavuuden parantamiseksi Suomessa on tehtävä vahvempaa kansallista yhteistä hakemista ja priorisointia. Työ tulee tehdä LVM:n johdolla yhteistyössä keskeisten ministeriöiden sekä kuntien ja alueiden kanssa.
• Elinkeinojen ja työllisyyden edistämiseksi vahvistetaan Suomen ja kuntien kykyä hakea suoraa rahoitusta EU:sta kehittämällä osaamista ja yhteistyötä sekä turvaamalla kansallinen vastinrahoitus.
• Suomen kansallista ja alueellista EU-kumppanuussuunnitelmaa 2028-2034 
  (NRP-suunnitelma) tulee valmistella ja toteuttaa kuntien, kaupunkien ja maakuntien kanssa.
• Varmistetaan kestävän kaupunkikehityksen vahva rooli EU:n alue- ja 
  rakennepolitiikan rahoituksen uudistuksessa.

Kysy lisää asiantuntijoiltamme: 
Elinvoimajohtaja Mikko Härkönen
Kaupunkikehityspäällikkö Henrik Lönnqvist
Kehittämispäällikkö Annukka Mäkinen

Asunto- ja liikennepolitiikka ratkaisevat, missä ihmiset voivat asua, työskennellä ja yritykset investoida.

Tarvitsemme uudistettua asuntopolitiikkaa ja pitkäjänteistä liikennepolitiikkaa jotka tukevat kasvua, yhdyskuntakehitystä, saavutettavuutta ja elinvoimaa koko Suomessa.

Riittävä asuntotuotanto ja kohtuuhintainen asuminen ovat rakennemuutoksen ja elinvoiman edellytys maan eri osissa.

RATKAISUMME

Suomeen tarvitaan uusi asuntopoliittinen visio jossa valtion asuntopolitiikan suunta määritellään uudelleen. Rahoitus-, toiminta- ja tukimalleja tulee uudistaa.

• Valtiolta tarvitaan yli hallituskausien ulottuva riittävä asuntotuotannon tuen taso.
• Rakentamisen korkeaksi kohonnutta kokonaisverotuksen tasoa tulee laskea. Tarvitaan uusia määräaikaisia verovähennyksiä, joita tulisi käyttää tehokkaasti kohdentamalla. Esimerkiksi peruskorjausten verohelpotukset kuntayhtiöille.
• Rajoituksista, jotka estävät kuntakonsernien yleishyödyllisten vuokrataloyhtiöiden kiinteistökannan käyttöä rakennuslainojen vakuutena, tulee luopua.

Otetaan vahvemmin käyttöön EU‑vipu, jotta liikenteen rahoitus saadaan 
vaikuttavaksi ja pitkäjänteiseksi.

• Varmistetaan pitkäjänteisesti perusväylänpidon ja kehittämisen monivuotinen rahoituskehys, jossa  huomioidaan korjausvelan kasvun pysäytys ja MAL‑sopimusten kaupunkikehityksen investoinnit.
• Liikenteen päästökaupan huutokauppatulot tulee kohdentaa kestävään liikkumiseen ja 
  liikenteen käyttövoimamurroksen vauhdittamiseen koko maassa.
• Varmistetaan, että CEF ja muut EU:n uudet rahoitusvälineet kohdentuvat kaksoiskäyttäen TEN-T-verkolle, ml. kaupunkisolmukohtiin, sotilaallisen liikkuvuuden ja rajat ylittävien hankkeiden lisäksi. Vahvistetaan LVM:n roolia kansallisessa koordinaatiossa EU-rahoituksen kotiuttamiseksi.  

Valtion vastattava jatkossakin kansallisen liikenneverkon kustannuksista.

• Lopetetaan valtion kustannusvastuiden hivuttaminen kunnille kansallisissa infrahankkeissa ml. lentoasemat, raideliikenne, vähäliikenteiset maantiet ja taukopaikat.

Nostetaan joukkoliikenne ja kestävä liikkuminen etusijalle.

• Varmistetaan, että kaupunkiseutujen joukkoliikennettä ja kuntien katuverkon kävely- ja pyöräily-infraa rahoitetaan jatkossakin joko valtionosuuksin tai muilla vaihtoehtoisilla rahoitusinstrumenteilla.
• Varmistetaan henkilöjunaliikenteen kehittyminen kasvavien kaupunkiseutujen kasvun tukemiseksi.

Kysy lisää asiantuntijoiltamme: 
Erityisasiantuntija, asuntopolitiikka Laura Hassi
Kehittämispäällikkö, liikennepolitiikka Johanna Vilkuna

Yhdyskuntakehittäminen on samanaikaisesti ilmasto-, turvallisuus- ja elinvoimatyötä, ja sen edellytykset on turvattava koko maassa.

RATKAISUMME

Kuntien ilmasto-, turvallisuus- ja elinvoimahaasteet edellyttävät itsehallinnon ja demokraattisen päätöksenteon turvaamista maankäyttöpolitiikassa.

• Rakennetun ympäristön lainsäädännössä liiallinen ja yksityiskohtainen sääntely, joka kaventaa kuntien toimintavapautta ja lisää kustannuksia, tulee poistaa.
• Maankäyttö- ja rakennuslain jakamisen aiheuttamat epäselvyydet on korjattava, jotta maapolitiikka, kaavoitus ja lupamenettely toimivat johdonmukaisesti ja hallinnollinen taakka kevenee.
• EU-sääntelyä toimeenpantaessa on varmistettava, että kunnilla säilyy mahdollisuus suunnitella ja toteuttaa maankäyttöä paikallisiin tarpeisiin perustuen, EU-tavoitteet huomioon ottaen.

Tuetaan kuntia, jotta ne voivat sopeuttaa kiinteistöomaisuutensa ja infransa.

• Otetaan käyttöön omaisuudenhallintayhtiö, ns. kansallinen roskapankki, sekä muut kannustimet kuntien elinkaarensa päässä olevien vuokratalo-, toimitila- ja infraomaisuuden sekä tarpeettomien sotekiinteistöjen hallitun alasajon toteuttamiseksi.

Kuntien luonto- ja ilmastotyön kotimainen ja EU-rahoitus on turvattava.

• Kuntia on tuettava hiilineutraaliuteen, luonnon monimuotoisuuteen ja luontokadon pysäyttämiseen liittyvien tavoitteiden ja lainsäädäntöuudistusten kansallisessa toimeenpanossa sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.
• Kansallisen ennallistamissuunnitelman toimien tulee olla kuntien toimintavapautta tukevia. 
• Luontorahoitusta vahvistavia yritysten toimia otettava käyttöön ripeästi 
  (mm. luonnonarvomarkkinat tai yhteishankkeet).

Kysy lisää asiantuntijoiltamme:
Kehittämispäällikkö, maapolitiikka Laura Suurjärvi
Kehittämispäällikkö, kuntien toimitilat Mikko Simpanen