Laki velan vanhentumisesta (728/2003) eli vanhentumislaki on velvoitteiden vanhentumista koskeva toissijainen yleislaki, jonka soveltamista rajoittavat erityissäännökset.
Laki koskee rahavelan vanhentumisen lisäksi myös muita velvoitteita, jotka koskevat rahaa, tavaroita, palveluja tai muita suorituksia. Tältä osin laki poikkeaa korkolaista, joka koskee vain rahasaamisia.
Vanhentumislain soveltamisen kannalta ei ole merkitystä, onko velka syntynyt sopimuksen perusteella vai suoraan lain nojalla. Yleinen vanhentumisaika on kolme vuotta, joka on katkaistavissa vanhentumislaissa säädetyin tavoin.
Kuntien saatavien osalta vanhentumislaki koskee yksityisoikeudellisia saamisia ja velvoitteita. Lain soveltamissäännös on kirjoitettu siten, että lain 1 §:n 2 momentissa on säädetty poikkeukset lain yleisluontoisuudesta.
Palvelemme muun muassa sopimus-, vahingonkorvaus- ja yhtiöoikeudelliset sekä maanvuokraa ja kiinteistökauppaa koskevissa kysymyksissä.
Palvelemme kuntien henkilöstöä ja luottamushenkilöitä heidän tehtäviinsä liittyvissä asioissa. Suosittelemme käyttämään ensisijaisesti palvelusähköpostiamme.
