Ympäristönsuojelu

Edistämme kuntien toimintamahdollisuuksia hyvän ympäristön tuottamisessa ja takaamisessa. Hyvä ympäristö on kunnan elinkelpoisuuden kivijalka. Se perustuu luonnonvarojen kestävään käyttöön, luonnon tuottokyvyn ja monimuotoisuuden säilyttämiseen sekä viihtyisään elinympäristöön ja elinkeinotoiminnan edellytyksiin, joihin kaikkiin kuntalaisten tulee voida vaikuttaa.

Tehtävämme ympäristönsuojelussa koskevat kunnan viranomaistehtävien, suunnittelun ja muun ympäristönsuojelun edistämistä ilmansuojelussa, ilmastonmuutoksen torjunnassa, vesiensuojelussa, maaperänsuojelussa, jätehuollossa, meluntorjunnassa, luonnonvarojen kestävässä käytössä ja luonnonsuojelussa. Edistämme myös kuntien kestävän kehityksen työtä. 

Avaa kaikki

Ilmansuojelu

Ilmansuojelulla pyritään terveelliseen, turvalliseen ja viihtyisään elinympäristöön. Puhdas ulkoilma on tärkeä kunnan asukkaille, elintarviketuotannolle ja elinkeinoelämälle. Rakennusten sisäilman laatuun vaikutetaan ensisijassa rakennusteknisin keinoin ja materiaalivalinnoin sekä puhtaanapidolla. Ulkoilman epäpuhtaudet kulkeutuvat myös sisätiloihin.

Paikallista ulkoilman pilaantumista aiheuttavat energiantuotanto, teollisuus ja liikenne sekä roskien poltto ja maastopalot. Ilmapäästöjä ovat esimerkiksi rikin ja typen yhdisteet sekä pienhiukkaset, hajut, häkä ja haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC-päästöt). Toinen ilmanlaatua yleisesti heikentävä tekijä on yhdisteiden maasta tai maanosista toiseen tapahtuva kaukokulkeuma (esim. otsoni ja pienhiukkaset).

Kunnan on oltava selvillä paikallisesta ilmanlaadusta. Viranomaistehtävänä kunta myöntää ympäristöluvat erilaisille toiminnanharjoittajille ja valvoo lupamääräysten noudattamista.

Kunta voi hoitaa selvilläolovelvoitteensa joko jatkuvin ilmanlaadun mittauksin (teollisuus- ja liikennepaikkakunnat) tai tarvittaessa ilmanlaatuselvityksin. Viranomaistehtävien osalta luvanhakija osoittaa täyttävänsä ilmapäästöille kulloinkin voimassa olevat lainsäädäntöteitse (YSL) annetut vähimmäisraja-arvot.

Ilmanlaatutieto on apuna myös kunnan maankäytön suunnittelussa esimerkiksi asuin- tai teollisuusalueita kaavoitettaessa ja liikennesuunnittelussa. Jatkuva ilmanlaadun mittaus mahdollistaa poikkeustilanteissa asukastiedottamisen ja tarvittaessa päästöjä aiheuttavan toiminnan rajoittamisen.

Toiminnanharjoittaja voi vaikuttaa paikalliseen ilman laatuun vähentämällä haitallisten aineiden käyttöä tai korvaamalla sitä vähemmän haitallisella, poistamalla haitalliset yhdisteet jo prosessissa (rikinpoisto voimalaitoksessa).

Asukkaiden liikennevälineiden ja liikkumismuotojen valinnalla on myös merkitystä. Siinä tarvitaan neuvontaa ja valistusta. Ilmansaasteiden kaukokulkeumia pyritään hallitsemaan lähinnä kansainvälisin sopimuksin.

Pienhiukkaset, pöly ja otsoni ovat ongelmallisimpia ilmanlaatua heikentäviä yhdisteitä maamme taajamissa. 

Lue lisää:

Vesiensuojelu ja vesienhoito

Vesiensuojelun ja -hoidon tavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa pinta- ja pohjavesiä niin, ettei niiden tila heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä vuonna 2015, joissakin tapauksissa vuonna 2021 tai 2027.

Vesienhoidon järjestämistä varten on muodostettu vesienhoitoalueet. Kullakin vesienhoitoalueella laaditaan oma vesienhoitosuunnitelma ja toimenpideohjelma tavoitetilan saavuttamiseksi.

Vesien tilan parantamiselle on asetettu koko Euroopan unionin alueella yhteiset tavoitteet EU:n vesipolitiikan puitedirektiivillä. Direktiiviin yleisenä tavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä niin, ettei niiden tila heikkene ja että vesistöjen tila on vähintään hyvä koko EU:n alueella vuonna 2015. Suomessa direktiivi on pantu täytäntöön neljällä uudella lailla, joista keskeisin on laki vesienhoidon järjestämisestä.

Kunnille kuuluu paikallinen vastuu vesiensuojelun edistämisestä ja valvonnasta. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen vesiensuojelutehtävistä säädetään sekä vesilaissa että ympäristönsuojelulaissa (pilaantumisasiat).

Vesilailla säännellään nykyisin lähinnä vesien käyttöä, vesistöön rakentamista, uittoa, maa- ja metsätalousmaan kuivatusta, vesistön järjestelyä ja pohjaveden ottamista. Jätevesien puhdistamista koskevat säännökset on siirretty ympäristönsuojelulakiin. Ympäristönsuojelulailla säädetään nykyään kaikesta ympäristön pilaantumista aiheuttavasta toiminnasta.

Lue lisää:

Luonnonsuojelu

Kunnan tehtävänä on eri toiminnoissaan edistää luonnonsuojelua. Perustuslain mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta kuuluu ja julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus hyvään ympäristöön.

Kuntalain mukaan kunta pyrkii edistämään asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan. Luonnonsuojelulain (9/2023) mukaan kunnan tulee edistää luonnon monimuotoisuuden suojelua sekä maisemansuojelua alueellaan.

Maankäyttö- ja rakennuslain (5.2.1999/132) tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä mm. edistetään ekologisesti kestävää kehitystä. Alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on mm. luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilyminen ja luonnonvarojen säästeliäs käyttö.

Kaavaan vaikutuksia koskevien selvitysten on annettava riittävät tiedot, jotta voidaan arvioida suunnitelman toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset muun muassa maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan, ilmastoon, kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen, luonnonvaroihin ja maisemaan.

Kaavaehdotusten laadinnan ja hyväksynnän yhteydessä kaavoittajan on tuotava  esille myös mahdollisuudet vähentää luonnonympäristöön kohdistuvia haittoja.

Maankäyttö- ja rakennuslain tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä.

Kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetun lain mukaan kunnan tulee alueellaan valvoa ja edistää ympäristönsuojelua siten, että luontoa ja muuta ympäristöä suojelemalla, hoitamalla ja kehittämällä turvataan kunnan asukkaille terveellinen, viihtyisä ja virikkeitä antava sekä luonnontaloudellisesti kestävä elinympäristö.

Luonnonsuojelulain perusteella kunnalla ei ole yleisen edistämistehtävän lisäksi muita varsinaisia viranomaistehtäviä kuin yksityismaalla olevan luonnonmuistomerkin rauhoituksesta/lakkautuksesta päättäminen (LSL 26 ja 28 §:t).

Lue lisää:

Luonnon monimuotoisuus ja luonnonsuojelu

Ympäristöministeriö

Luonnonmuistomerkin rauhoittaminen kunnan päätöksellä

Mitä voidaan rauhoittaa luonnonmuistomerkkinä?

Luonnonsuojelulain (LSL 1096/1996) 23 §:n nojalla puu, puuryhmä, siirtolohkare tai muu niitä vastaava luonnonmuodostuma, jota sen kauneuden, harvinaisuuden, maisemallisen merkityksen, tieteellisen arvon tai muun vastaavan syyn vuoksi on aihetta erityisesti suojella.

Rauhoitetun luonnonmuistomerkin vahingoittaminen ja turmelu on kielletty (LSL 23 § 3 mom).

Mikä taho tekee päätöksen rauhoittamisesta?

Muualla kuin valtion maalla päätöksen luonnonmuistomerkin rauhoittamisesta tekee kunta. Kunnassa päätöstoimivalta on kunnanvaltuustolla, jos päätöstoimivaltaa ei ole siirretty edelleen.

Rauhoituspäätöksen sisältö ja edellytykset

Päätös voidaan tehdä vain maanomistajan hakemuksesta tai suostumuksella. Jos muistomerkki sijaitsee usean kiinteistön alueella, kaikkien kiinteistöjen omistajilta tulee olla suostumus.

Myös muistomerkin sijaintikiinteistön naapureita tulee kuulla, jos rauhoituksella voi olla vaikutusta heidän kiinteistönsä käyttämiseen.

Rauhoituspäätöksessä osoitetaan luonnonmuistomerkin sijainti. Luonnonsuojelulaissa oleva vahingoittamis- ja turmelemiskielto voidaan toistaa päätöksessä. Päätöksessä ei kuitenkaan voida antaa tarkentavia suojelumääräyksiä.

Päätöksessä voidaan antaa ei-sitovaa informaatiota siitä, mitkä toimet voivat turmella tai vahingoittaa luonnonmuistomerkkiä. Välittömien toimien lisäksi välilliset toimet voivat vahingoittaa tai turmella muistomerkkiä. Asia on tapauskohtaisesti harkittava asia.

Varsinaista suoja-aluetta ei voitane määrätä muistomerkille, vaan suoja-alue muodostuu vahingoittamis- ja turmelemiskiellon kautta (Suvantola-Similä 2011, s. 123). Esimerkiksi suurella puulla tosiasiallinen ”suoja-alue” voi olla laajahkokin sellaisten toimenpiteiden osalta, jotka voivat haitata puun vedensaantia ja siten vahingoittaa puuta.

Selvyyden vuoksi päätökseen liitetään aina luonnonmuistomerkin sijainnin tarkasti osoittava kartta. Päätökseen voi myös olla aiheellista liittää esimerkiksi valokuvia muistomerkistä ja muita mahdollisia selvityksiä.

Päätöksessä tulee olla myös seuraavat tiedot:

  • Kohteen nimi
  • Sijaintikunta
  • Kohteen tyyppi käyttäen seuraavaa luokittelua: puu, puuryhmä, siirtolohkare, luola, hiidenkirnu, geologinen kohde, kasvilajin esiintymä, muu kohde. Jos kyse on puusta tai puuryhmästä, niin myös maininta puulajista/-lajeista.
  • Maanomistaja-tieto (kenen maalla kohde sijaitsee) käyttäen seuraavaa luokittelua: kunta, yksityinen, yritys tai muu yhteisö

Kunnan viranomaisen LSL 26 §:n nojalla tekemään päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään (LSL 61 § 2 mom). Kunnan päätökseen on siten liitettävä hallintovalitusosoitus alueelliseen hallinto-oikeuteen.

Päätös annetaan todisteellisesti tiedoksi maanomistajalle ja tarvittaessa myös muistomerkin sijaintikiinteistön naapureille.

Päätöksestä ei peritä maksua, vaikka rauhoitus tapahtuisi maanomistajan aloitteesta (LSL 70 §). Rauhoituksesta ei makseta maanomistajalle korvausta.

Toimet päätöksenteon jälkeen

Kuntien tekemät luonnonmuistomerkkien rauhoittamispäätökset tallennetaan Suojelualuetietojärjestelmään (SATJ, LSA 3 §:ssä tarkoitettu järjestelmä), jota ylläpitää Metsähallitus.

Rauhoituspäätöksen saatua lainvoiman päätös toimitetaan liitteineen (ainakin kartta ja mahdolliset valokuvat) Metsähallitukselle sähköpostiosoitteeseen luonnonmuistomerkit(at)metsa.fi.

Luonnonmuistomerkki tulee merkitä maastossa selvästi havaittavalla tavalla (LSL 23 §, 26 §). Kunta huolehtii, että muistomerkki merkitään maastossa asianmukaisesti.

Luonnon muistomerkkien merkitsemisestä ei ole erikseen säädetty, mutta ne voidaan merkitä maastoon noudattaen soveltuvin osin, mitä luonnonsuojelualueen merkitsemisestä annetussa ympäristöministeriön asetuksessa (261/2016) säädetään.

Näin ollen suositellaan merkinnässä käytettäväksi ko. asetuksen 2 §:n ja asetuksen liitteen mukaista tunnusmerkkiä (kyltti) vastaavaa luonnonmuistomerkki-tunnusmerkkiä. Tunnusmerkin ohella voidaan käyttää alueen nimikilpeä ja vahingoittamis- ja turmelemiskieltoa osoittavaa merkkiä (YMa 5 §).

Tunnusmerkkejä voi tiedustella Kuntaliitosta alueet ja yhdyskunnat -yksiköstä Suomi 100 -kampanjan ajan.

Vaihtoehtoisesti merkin voi tilata suoraan kylttejä valmistavalta yritykseltä. Tällöin kyltin tekemistä varten tarvitaan kuvatiedosto ja värikoodi, joita voi tiedustella Metsähallitukselta sähköpostiosoitteesta luonnonmuistomerkit(at)metsa.fi.

Lue lisää:

Meluntorjunta

Meluntorjunnan yleinen päämäärä on terveellinen ja viihtyisä elinympäristö, jossa ei ole meluhaittoja. Lisääntyvä melu on uhka ihmisen terveydelle ja ympäristön viihtyvyydelle.

Valtioneuvoston antoi vuonna 2006 periaatepäätöksen meluntorjunnasta, jonka tavoitteena on saada ympäristön melutasot ja melulle altistuminen merkittävästi alenemaan.

Päiväajan keskiäänitason yli 55 desibelin melualueilla asuvien määrä tulisi vuoteen 2020 mennessä saada vähintään 20 prosenttia pienemmäksi kuin vuonna 2003.

Meluntorjunta on osa ympäristön pilaantumisen torjuntaa. Meluntorjunnan keskeiset tavoitteet ja välineet on esitetty ympäristönsuojelulaissa ja -asetuksessa (86/2000 ja 169/2000). Lain tavoitteena on minimoida melun terveydelle aiheuttamat haittavaikutukset ja edistää elinympäristön viihtyisyyttä.

Ympäristönsuojelulain muutoksella (459/2004) ja valtioneuvoston asetuksella (801/2004) on pantu täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/49/EY (ympäristömeludirektiivi) lisäämällä lakiin meluselvitykset ja meluntorjunnan toimintasuunnitelmat sekä tarkentamalla asetuksella niiden laatimiseen liittyviä toimenpiteitä.

Kunnista yli 100 000 asukkaan väestökeskittymät, joita asukastiheytensä perusteella voidaan pitää kaupunkimaisina alueina, joutuvat laatimaan meluselvitykset ja meluntorjuntasuunnitelmat viiden vuoden välein.

Ensimmäiset EU:n ympäristömeludirektiivin mukaiset meluselvitykset valmistuivat vuonna 2007, jolloin Suomen kunnista meluselvityksessä oli mukana Helsinki.

Vuonna 2012 direktiivin mukaiset meluselvitykset on tehty Helsingissä, Espoossa ja Kauniaisissa, Vantaalla, Tampereella, Turussa, Oulussa ja Lahdessa. Vuonna 2017 meluselvitykset tulee tehdä näiden lisäksi Jyväskylässä ja Kuopiossa.

Melua torjutaan tehokkaimmin puuttumalla melupäästöjen syntymiseen. Meluntorjunnan huomioon ottaminen maankäytön ja liikenteen suunnittelussa on jatkossa entistä tärkeämpää. Samoin tulee huolehtia siitä, että myös vähämeluisia virkistysalueita on käytettävissä riittävästi.

Uusien asuntojen sijoittaminen alueille, missä melusta on ilmeistä haittaa, edellyttää sekä asuntojen että asuinympäristön suojaamista melulta. Rakenteellinen meluntorjunta on toissijaisena keino vähentää melua. Vaativimmissa kohteissa eri meluntorjuntakeinoja on syytä yhdistää parhaan lopputuloksen aikaansaamiseksi.​​

Lisätietoa:

Meluntorjuntalainsäädäntö

Ympäristöministeriö

Pilaantuneet maa-alueet

Maaperää pidetään pilaantuneena, kun siihen ihmisen toiminnan seurauksena päässeet aineet voivat aiheuttaa haittaa ihmisen terveydelle tai luonnolle, vähentää ympäristön viihtyisyyttä tai käyttöarvoa tai muuten loukata yleistä tai yksityistä etua. Pilaantumisen vakavuuteen vaikuttavat maaperässä olevien aineiden määrät ja ominaisuudet sekä pilaantuneen alueen ja sen lähiympäristön käyttötarkoitus ja luonnon olosuhteet.

Pilaantuneiden maa-alueiden tutkimus alkoi Suomessa 1980-luvun puolivälissä riskikaatopaikkatutkimuksilla. Pilaantumisongelmien laajempi valtakunnallinen selvittäminen alkoi 1989 käynnistyneellä ns. Samase-projektilla, jonka loppuraportti valmistui 1994. Samase-rekisteriin koottiin tiedot noin 10 000 pilaantuneeksi epäillystä maa-alueesta. Pilaantuneiden alueiden kokonaismäärä arvioitiin kuitenkin huomattavasti rekisteröityjen maa-alueiden lukumäärää suuremmaksi. Noin 1200 kohteen katsottiin vaativan pikaista puhdistamista.

Valtion ympäristöhallinnon ylläpitämään maaperän tilan tietojärjestelmään on koottu tietoja runsaasta 25 000 maa-alueesta, joilla maaperä saattaa olla pilaantunut, maaperän tiedetään pilaantuneen tai maaperä on kunnostettu.

Pilaantuneita maa-alueita on eniten sellaisilla paikkakunnilla, joilla on paljon teollisuutta, liikennettä, energiantuotantoa ja jätteiden käsittelyä.

Lisätietoa:

Pilaantuneet alueet

Ympäristöministeriö

Kunta ja pilaantunut maaperä

Pimasa-esiselvitys

Maa-ainesasiat

Maa-aineslaissa ja -asetuksessa on säännökset maa-ainesten, kuten soran, ottamisesta ja tähän liittyvästä lupamenettelystä ja valvonnasta. Maa-aineksia ei saa ottaa niin, että aiheutuu kauniin maisemakuvan turmeltumista, luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista, huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa tai tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.

Maa-aineslaissa tarkoitettuun ainesten ottamiseen on saatava kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen myöntämä lupa (MAL 4 § ja 7 §). Lupaa ei tarvita, jos aineksia otetaan omaa tavanomaista kotitarvekäyttöä varten asumiseen tai maa- ja metsätalouteen (MAL 4 §).

Maa-ainestenottamiseen liittyvä kivenlouhinta sekä kalliokiven ja irtokiven murskaamo tarvitsevat ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristöluvan. Maa-aineslain ja ympäristönsuojelulain muutoksella (10.4.2015/423) yhdistettiin maa-aineslain ja ympäristönsuojelulain samaa hanketta koskevat erilliset lupamenettelyt.

Maa-ainesten ottamisen tietojärjestelmä

Maa-ainesten ottamisen ja sen vaikutusten seurannan järjestämiseksi ylläpidetään maa-aineslain 23 b §:n mukaista tietojärjestelmää (Notto), joka sisältää tarpeelliset tiedot maa-aineslain mukaisista luvista ja ilmoituksista ja ottamisalueiden tilan seurannasta.

Notto-järjestelmään liittyy myös SYKEn ylläpitämä avoin karttapalvelu Maa-ainesten ottoluvat ja kiviainesvarannot.

Notto-järjestelmässä maa-aineslupaviranomaiset pääsevät tarkastelemaan ja korjaamaan oman toimialueensa maa-aineslupatietoja. Järjestelmän käyttö vaatii erillisen käyttäjätunnuksen.

Lue lisää:

Maa-ainesten ottaminen: Opas ainesten kestävään käyttöön

Kotitarveotosta, 15.5.2014

Maa-ainesten ottamislupa ja lupahakemusta koskevat tiedot, ympäristöministeriön kirje 14.11.2017

Käyttäjätunnuslomake, KEHA-keskus

Maa-ainesasetus, muistio 2005

Kuntametsät

Suomen kuntien metsän omistuksessa ja käytössä on paljon eroja. Kuntien omistamien metsien määrästä ei ole tuoreita tilastoja, mutta kuntien omistuksessa oli vuonna 2013 noin 430 117 hehtaaria metsiä. Lähes jokainen kunta (98 %) on metsänomistaja. Kuntien omistama metsäala jakaantuu hyvin erisuuruisesti kuntien kesken. Yli 1 000 hehtaarin metsäomaisuus on 125 kunnalla ja yli 3 000 hehtaarin 32 kunnalla. Suurimmat metsänomistajat ovat Oulu (21 366 ha), Kuopio (12 744 ha) ja Helsinki (9 926 ha) (Tilastokeskus, kuntien ja kuntayhtymien talous ja toiminta 2013).

Valtaosa kuntien metsistä on talous- tai virkistyskäytössä. Kuntien metsien käyttö jakautuu yleisyysjärjestyksessä talousmetsiin (ka. 51,05%), virkistysmetsiin (ka. 42,03%) ja suojelumetsiin (ka. 7,68%) (Kokonaiskestävä kuntametsä -hankkeen kysely 2020). Metsien käytön luokittelussa kunnat ovat käyttäneet apuna vuonna 2007 julkaistua Viherympäristöliiton Viheralueiden hoitoluokittelua. Viherympäristöliitto päivitti Viheralueiden hoitoluokituksen vuonna 2020 RAMS2020-kunnossapitoluokitukseksi, joka korvaa vuonna 2007 julkaistun Viheralueiden hoitoluokituksen.

​Kuntien metsäsuunnitelmat ovat entistä monitavoitteisempia

Kuntien kaikki metsäsuunnittelu on enemmän tai vähemmän monitavoitteista, mutta perinteisesti taloudellisilla tuottotavoitteilla on ollut suurin painoarvo suunnittelussa. Nykyään metsäsuunnittelussa pyritään yhä enemmän yhdistämään erilaisia tavoitteita, kuten virkistyskäyttö-, luonnon monimuotoisuus-, ravinnekierto- ja ilmastotavoitteita. Uusimmat tavoitteet, joita kunnat ovat asettaneet metsilleen, liittyvät hiilineutraaliuteen ja vesiensuojeluun. Kuntien metsätoimijoille keväällä 2020 suunnatun kyselyn perusteella 74 % (ka.) kuntien metsistä toteuttaa kahta tai useampaa tavoitetta saman aikaisesti.

Taloudelliset tavoitteet ovat muita tavoitteita helpommin muutettavissa numeeriseen muotoon, ja helposti huomioitavissa metsäsuunnitelman laadinnassa. Muiden tavoitteiden osalta tarvitaan vielä lisää tietoa tavoitteiden mittareista ja toteutuksen seurannasta.

Kuntalaisten osallistaminen kuntametsien käytön ja hoidon suunnittelussa

Kuntametsien vuorovaikutuksellisessa suunnittelussa avoimen paikkatiedon saatavuus ja kuntalaisten osallistaminen suunnittelutyöhön ovat olleet keskeisiä tekijöitä. Osallistamiskeinoja on tutkittu viime vuosina ja etenkin osallistaminen suunnittelutyön alkuvaiheessa on huomattu entistä tärkeämmäksi. Avoin paikkatieto kuntien metsistä auttaa kuntalaisia hyödyntämään metsien virkistysmahdollisuuksia ja osallistumaan päätöksentekoon.

Kuntien metsätoimijoille keväällä 2020 suunnattuun kyselyyn vastanneista kunnista vain 8 prosentilla oli kaikki metsäsuunnitelmat luettavissa kunnan verkkosivuilla. Strategiatason ohjelma oli luettavissa joka kolmannen kunnan verkkosivuilla.

Askeleita kohti kokonaiskestävää kuntametsää

Metsien käytön strategisten tavoitteiden asettaminen kunnassa ja niitä toteuttava strategiatason suunnitelma auttaa kuntien metsien käytön suunnittelua pitkällä tähtäimellä ja helpottaa eri tavoitteiden huomioonottamista. Maaseudun INFRA -verkoston, Kuntaliiton, Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ja Tapio Oy:n vuonna 2020 toteuttamassa Kokonaiskestävä kuntametsä -hankkeen nykytilakartoituksessa nousi esiin, että kuntien asiantuntijat kaipaavat valtakunnallisia suuntaviivoja metsien käyttöön, hoitoon ja seurantaan.

Valtakunnalliset suuntaviivat tukisivat päätöksentekoa ja helpottaisivat kuntien keskinäistä vertailua. Keskeisessä roolissa kokonaiskestävien kuntametsien saavuttamisessa ovat myös kunnan riittävät resurssit ja kuntapäättäjille käyttökelpoinen tieto eri tavoitteiden vaikutuksista toisiinsa. Tärkeää olisi lisäksi kuntakoosta riippumatta keskittyä kunnan sisäiseen ja ulkoiseen yhteistyöhön ja tiedon jakamiseen.

Lisätietoa:

Monitavoitteinen metsäsuunnittelu kuntametsissä - kirjallisuuskatsaus

Kokonaiskestävä kuntametsä -hanke

METSO tukee kuntien ja seurakuntien luonnonsuojelutyötä

Metsonpolku

Helmi-elinympäristöohjelma vahvistaa luonnon monimuotoisuutta

Ympäristöministeriö

Luonnonhoitotoimenpiteiden tarkistuslista ja neuvontatyökalu

Metsäkeskus

Kokonaiskestävä kuntametsä -hanke, kyselyn ja haastatteluiden yhteenveto 2020

Kuntien metsätietoja 2013

Metsät ja ilmastonmuutos kunnissa -selvitys

Metsät ja ilmastonmuutos kunnissa on vuonna 2012 tehty selvitys metsien merkityksestä kuntien ja maakuntien ilmastostrategioissa. Selvityksessä käytiin läpi 115 kunnan ja 13 maakunnan ilmastostrategiat. Monet kunnat ovat laatineet yhteisen ilmastostrategian yhteistyönä naapurikuntien kanssa. Metsät eivät ole kovinkaan hyvin edustettuina kuntien ilmastostrategioissa. Maakunnat taas ovat tarkastelleet metsiä selvästi kuntia enemmän. Metsiä on käsitelty niin metsätalouden, maankäytön kuin energiasektorin näkökulmasta. Selvityksessä pyritään antamaan kunnille vinkkejä siitä, millaisia asioita ilmastostrategioissa olisi hyvä huomioida metsien osalta.

Metsillä on liittymäkohtia sekä ilmastonmuutoksen hillintään että sopeutumiseen. Hiilinieluina metsät hillitsevät ilmastonmuutosta sitomalla ilmakehään päässyttä hiilidioksidia. Puuenergia on elinkaarivaikutuksiltaan päästötöntä energiaa niin kauan kuin hakkuut eivät ylitä metsien uusiutumiskykyä. Metsät myös auttavat sopeutumaan ilmastonmuutokseen.

Metsät hillitsevät tehokkaasti ilmastonmuutosta

Kasvihuonekaasujen pienentämisen olisi hyvä tulla osaksi metsätalouden normaalia toimintaa kunnissa. Kuntien tulisi myös jatkaa metsien hiilinielujen kartoittamista sekä kehityksen seurantaa. Metsien nieluvaikutusten pitäminen mahdollisimman suurena on erityisen tärkeää. Merkittäviä välineitä ylläpitää metsien hiilinieluja ovat esimerkiksi kestävä ja suunnitelmallinen metsänhoito, hakkuumenetelmien kehittäminen sekä uusien metsien istuttaminen. Myös puutuotteet sitovat tehokkaasti hiiltä. 

Metsätaloudessa voidaan varautua ilmastonmuutokseen monin tavoin

Ilmastonmuutokseen varautumisen toimenpiteissä metsätalous voidaan huomioida kunnissa monin tavoin esimerkiksi metsien, puistojen ja viheralueiden suunnitelmissa, rakentamisessa sekä hoitotoimenpiteissä. Myös virkistysreittejä ja kaikille avoimia luontopolkuja voidaan rakentaa. Tärkeää on myös tarpeeksi kattava suojelualueiden verkosto. Muita sopeutumistoimia metsätaloudessa ovat esimerkiksi kotimaisten puulajien käyttäminen ja metsien luontainen uudistaminen. Metsätaloutta voidaan uudistaa myös puun ja energiapuun jatkojalostuksen kehittämisen keinoin. Tärkeää on myös suosia enemmän puutuotteita rakentamisessa ja hankinnoissa.  

Maankäytössä ja kaavoituksessa voidaan huomioida metsät ja ilmastonmuutos

Maankäytön suunnittelussa ja kaavoituksessa viheralueilla on merkitystä niin ilmastonmuutoksen hillinnässä kuin siihen sopeutumisessa. Viheralueiden verkostot on tärkeää pitää tarpeeksi laajoina ja yhtenäisinä sekä suunnitella mahdollisesti myös uusia viheralueita, jotta hulevedet saadaan imeytymään luontaisille imeytymisalueille. Maankäytön kasvihuonepäästöjä voidaan pienentää tehokkaammin suunnittelemalla rakentamisalueita, viheralueita, viheralueverkostoja sekä hulevesiä samanaikaisesti.

Metsäenergian käyttö hillitsee ilmastonmuutosta  

Energiasektorin puolella metsillä on merkitystä ilmastonmuutoksen hillintään vaikuttavissa toimenpiteissä. Energiapuun tuottamisesta olisi hyvä tulla vähitellen osa tavallista metsätalouden toimintaa kunnissa ja sen käyttöä tulisi lisätä. Metsäenergian kasvava merkitys asettaa haasteita kunnille. Muutokseen voidaan vastata parhaiten vahvistamalla metsäsektorin toimintaa. 

Vastuu ilmastokysymyksissä kuuluu kaikille kunnan toimijoille

Kuntien tulisi osallistua vahvasti ilmastostrategian suunnitteluun metsäalalla yhteistyössä alan toimijoiden, korkeakoulujen, yritysten sekä maakuntaliiton kanssa. Eri sektoreiden ja hallintokuntien välillä on tärkeää tehdä yhteistyötä ja säilyttää keskusteluyhteys. Myös eri sektoreiden toimia tulisi pyrkiä sovittamaan yhteen yhteistyön ja keskustelun keinoin. Kuntien olisikin tärkeää tehdä enemmän alueellista yhteistyötä niin eri kuntien välillä, kuntien ja maakuntien välillä kuin kunnan sisällä eri toimijoiden kesken.

Ajankohtaista ympäristönsuojelusta

Kuntien ympäristönsuojelun hallintokysely 2021

Kuntaliitto lähetti keväällä 2021 kyselyn ympäristönsuojelun hallinnon nykytilasta kuntien ympäristönsuojelun johtaville viranhaltijoille. Kysely lähetettiin kaikkiin Manner-Suomen kuntiin sähköisenä Webropol-kyselynä. Tietoja pyydettiin muun muassa ympäristönsuojelun organisoitumisesta

lateral-image-left

Suuntaviivoja rakennusvalvonnan, ympäristönsuojelun ja ympäristöterveydenhuollon organisoinnille

Virva-hankkeen väliraportti. Hankkeen tarkoituksena on esittää ratkaisumalleja ympäristönsuojelun, rakennusvalvonnan ja ympäristöterveydenhuollon nykyistä tehokkaammaksi organisoimiseksi.

lateral-image-right

Kuntaliiton asiantuntijat, jotka voivat kertoa lisää

Löydä lisää sisältöä samoista teemoista

Kuntaliiton ratkaisut teknisen toimen osaajapulaan

Teknisen alan työvoimapula on pahenemassa. Kunnista puuttuu kaavoittajia, rakennustarkastajia, kiinteistöinsinöörejä ja rakennuttajia sekä monia muita maankäytön, rakentamisen ja infrapalvelujen ammattilaisia.

Tutustu Kuntaliiton ratkaisuihin!