Rahoitus

Uudessa mallissa sekä rahoitus että etuuskulut kohdentuvat suoraan peruskunnille. Järjestämisvastuulle asetettujen vaatimusten vuoksi suuri osa kunnista joutuu kuitenkin järjestämään palvelut yhteistyössä työllisyysalueilla.

Kuntien tulee päättää keskenään työllisyysalueen budjetista ja maksuosuuksista sekä resurssien ja palveluiden jaosta. Tämä kannattaa muistaa myös uudistuksen rahoituslaskelmia luettaessa. Laskelmissa esitetty nykytilanne on laskennallinen, koska nykytilannetta ei ole olemassa ja kunnat päättävät itse työllisyysalueen kustannuksista.

Työllisyysalueen yhteistoimintasopimusta laadittaessa tulisi miettiä ainakin sitä, millä tavalla rahoitus ohjaisi järjestäjää tavoittelemaan kustannustehokkuutta ja edistäisi koko työllisyysalueen osalta palveluiden työllisyysvaikuttavuutta. Palveluita pitäisi siis järjestää tulosten aikaansaamiseksi.

Jäsenkunnan näkökulmasta kannattaisi pohtia ainakin seuraavia seikkoja:

• miten kunnan oma hyvä työllisyyskehitys vaikuttaa järjestäjälle maksettavaan rahoitukseen,
• miten jäsenkunta varmistaa saavansa palvelun (ja tulokset) josta se maksaa,
• miten rahoitus- ja palvelutarjonta huomioi jäsenkunnan poikkeavan työttömyys- tai työllisyysrakenteen,
• mitä kunta voi tehdä itse työttömyyden parantamiseksi ja mitä vaikutusta sillä on maksuosuuteen?

Järjestäjän näkökulmasta kannattaisi vastaavasti pohtia ainakin seuraavia seikkoja:

• miten rahoitus reagoi siihen, että jäsenkunnat panostavat itse työllisyyteen,
• tuleehan välilliset kulut katettua (hallinto, toimitilat, kehittäminen jne.),
• miten työllisyysalueen yli- ja alijäämä käsitellään,
• miten rahoitus huomioi kuntakohtaiset tarve-erot,
• miten sovitaan tuotannon yhteistyöstä niissä tilanteissa, kun jokin palvelu annetaan yksittäisen jäsenkunnan vastuulle,
• miten varmistetaan, että äkillinen tehtävien kasvu esimerkiksi työttömyyden seurauksena tai lakimuutokset huomioidaan järjestämistehtävien rahoituksessa.

Työllisyyspalveluille tulee aina turvata riittävät resurssit sekä palvelunsa itse järjestävissä kunnissa, että työllisyysalueilla. Lakisääteisten tehtävien rinnalla on tärkeää panostaa työllisyyteen ja elinvoimaan kokonaisvaltaisella tavalla huomioiden myös kunnan yleiset tehtävät ja rahoitus.

Työllisyysalueiden sisäisessä sopimuksessa tulisi pyrkiä läpinäkyvään, tarpeeksi yksinkertaiseen ja kannustavaan rahoitusmalliin. Edellä mainittuja kysymyksiä sekä muitakin näkökulmia on syytä pohtia etukäteen ja valita kaikille kunnille hyväksyttävä malli. Onnistunut rahoitusmalli vahvistaa kuntien välistä yhteistyötä ja edistää myös kustannustehokkuutta ja vaikuttavuutta.

Ohje kuntien TE-palvelut 2024 -uudistuksen yhteistoimintasopimuksessa määrättävistä asioista