Kertakäyttömuovidirektiivi on toimeenpantu Suomessa 1.1.2023 voimaan tulleilla jätelain ja lakia täydentävien asetusten muutoksilla sekä kertakäyttöisiä annospakkauksia koskevalla Green Deal -sopimuksella. 

Kuntia koskevat jätelain kertakäyttömuovien tuottajavastuuta koskevat säännökset. Nämä pykälät ovat 48 a-g. Kuntien kannalta tärkeät asetukset ovat valtioneuvoston asetus eräistä muovituotteista (1318/2022) ja valtioneuvoston asetus tuoteryhmäkohtaisista korvauksista (1320/2022), joissa määritellään muun muassa tupakkaroska-astioiden hankintamääriä koskevat velvoitteet ja tuottajien kunnille maksamien korvausten määrä ja osuudet. Uusi valtioneuvoston asetus tuoteryhmäkohtaisista korvauksista annetaan kesällä 2026 koskien vuosien 2026–2028 korvauksia. 

Jätelain 48 a-g §:ien mukainen tuottajan kustannusvastuu kunnan toteuttamista jätehuolto- ja siivoustoimista koskee seuraavia muovia sisältäviä kertakäyttöisiä tuotteita:  

• syömävalmiin ruoan yhden annoksen elintarvikepakkaukset 
• joustavasta materiaalista valmistetut pakkaukset ja kääreet 
• tilavuudeltaan enintään kolmen litran juomapakkaukset 
• kevyet muoviset kantokassit 
• juomamukit (sekä myyntipaikalla täytettävät take away-mukit sekä käyttäjälle tyhjänä myytävät juomamukit sekä näiden korkit ja kannet) 
• henkilökohtaiseen hygieniaan ja kuluttajakäyttöön tarkoitetut kosteuspyyhkeet 
• kuluttajakäyttöön tarkoitetut ilmapallot 
• suodattimelliset tupakkatuotteet ja tupakansuodattimet 
• nikotiinipussit (vuoden 2027 alusta lukien) 

Tuottajien kustannusvastuun laajuus vaihtelee riippuen siitä, mistä tuoteryhmästä on kyse (jätelain 48 b §). 

Suodattimellisten tupakkatuotteiden ja tupakansuodattimien tuottajat vastaavat 1.1.2023 alkaen kyseisistä tuotteista aiheutuvista 

• yleisten alueiden jätteiden keräyskustannuksista (roska-astiakeräys) 
• yleisten alueiden roskaamisen siivoamiskustannuksista 
• edellä mainittuihin toimiin ja roskaantumisen ehkäisemiseen liittyvästä kuntien tekemästä tiedotuksesta ja neuvonnasta aiheutuneista kustannuksista 
• tupakkajätteelle tarkoitettujen erillisten jäteastioiden kustannuksista 

Nikotiinipussien tuottajat vastaavat 1.1.2027 lukien alkaen kyseisistä tuotteista aiheutuvista 

• yleisten alueiden jätteiden keräyskustannuksista (roska-astiakeräys) 
• yleisten alueiden roskaamisen siivoamiskustannuksista 
• edellä mainittuihin toimiin ja roskaantumisen ehkäisemiseen liittyvästä kuntien tekemästä tiedotuksesta ja neuvonnasta aiheutuneista kustannuksista 

SUP-pakkausten (tietyt syömävalmiin ruoan yhden annoksen elintarvikepakkaukset, joustavat pakkaukset ja kääreet, juomapakkaukset, kevyet muoviset kantokassit, muut kuin tyhjänä myytävät juomamukit) tuottajat vastaavat kyseisistä tuotteista aiheutuvista edellä mainituista keräyskustannuksista ja siivoamiskustannuksista 1.1.2023 alkaen. 

Tyhjänä myytävien juomamukien tuottajat vastaavat kyseisistä tuotteista aiheutuvista keräyskustannuksista ja siivoamiskustannuksista 1.1.2025 alkaen.  

Kosteuspyyhkeiden ja ilmapallojen tuottajat vastaavat kyseisistä tuotteista kunnalle aiheutuvista siivoamiskustannuksista 1.1.2025 alkaen. (Huom. kyseiset tuottajat eivät muista tuoteryhmistä poiketen vastaa jäteastioihin päätyneiden tuotteidensa keräyskustannuksista.) 

Jätelain 48 c §:n (Kustannusvastuun piiriin kuuluvat alueet) mukaan tuottajan kustannusvastuu koskee alueita: 

1) jotka kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetun lain (669/1978) nojalla kuuluvat kunnan puhtaanapitovastuulle 

2) joilla kunta on 74 §:n 1 momentin 1, 2 ja 5 kohdassa tarkoitettu toiminnon pitäjä tai alueen haltija 

3) joilla kunnalla on 76 §:n tarkoittamana alueen pitäjänä tai haltijana velvollisuus järjestää riittävä jätteen keräys ja muut jätehuollon palvelut 

Kunnossapitolain mukainen puhtaanapitovastuu rajoittuu yleensä asemakaava-alueille. Lain 1 §:n mukaan ”velvollisuus pitää kunnossa ja puhtaana asemakaava-alueella olevat kadut, torit, katuaukiot, puistot, istutukset ja muut näihin verrattavat yleiset alueet kuuluu osaksi kunnalle, osaksi tontin tai muun alueen omistajalle sen mukaan kuin tässä laissa säädetään”. 

SUP-toimeenpanossa tunnistettiin, että pelkkä viittaaminen kunnossapitolakiin ei ole riittävää, vaan kuntaan kohdentuu siivousvastuita useaa muutakin kautta. Melko kattavana voitiin kuitenkin pitää kunnossapitolain ohella jätelain 74 ja 76 pykäliä. Jätelain 74 §:stä rajattiin pois sellaiset selkeät kohdat, joiden osalta kunta ei ikään kuin ole ”yleinen siivoaja” vaan toimii esimerkiksi tietyn rajatun yleisötilaisuuden järjestäjänä, jolle on osoitettu vastuita samoin kuin muillekin tapahtumajärjestäjille (4 kohta). 

Mikäli esimerkiksi yksityisen tahon järjestämistä tapahtumista ja suuresta väkimäärästä kunnan alueella aiheutuu niin sanottua ylimääräistä roskaamista muualla kuin tapahtuma-alueella ja sen välittömässä läheisyydessä eikä roskaamisen siivoaminen kuulu tapahtuman järjestäjälle, roskaamisen siivous kuuluu SUP-korvausten piiriin.  

Jätelain 76 § taas edellyttää toimijaa järjestämään riittävän jätteenkeräyksen: ”Maantien, yksityisen tien, radan tai sataman pitäjän, virkistykseen yleisesti käytettäväksi tarkoitetun alueen haltijan, ulkoilu- tai moottorikelkkareitin pitäjän taikka yleisötilaisuuden järjestäjän on järjestettävä roskaantumisen ehkäisemiseksi alueella riittävä jätteen keräys ja muut jätehuollon palvelut.” 

74 §: Jos roskaajaa ei saada selville tai tavoiteta taikka jos roskaaja ei huolehdi siivoamisvelvollisuudestaan, siivoamisvelvollinen on: 

1) maantien, yksityisen tien, radan tai sataman pitäjä alueella, joka on roskaantunut tien, radan tai sataman käytöstä (kunnalla lähinnä huvivenesatamia tms.) 

2) virkistykseen yleisesti käytettäväksi tarkoitetun alueen haltija tai ulkoilu- tai moottorikelkkareitin pitäjä alueella, joka on roskaantunut alueen tai reitin käytöstä (kunnalla on erilaisia ulkoilu- ja virkistysreittejä muuallakin kuin asemakaava-alueilla) 

5) muun kuin 1–4 kohdassa tarkoitetun alueen haltija voimassa olevan asemakaavan alueella (tämä kohta kattaa muut mahdolliset kuin yllä mainitut 1 ja 2 kohdan alueet.) 

Kustannusvastuun piiriin kuuluvat kaikki ne yleisessä käytössä olevat alueet, joihin kuntalaisilla on vapaa pääsy ja jossa voi tapahtua kävijöistä/liikkujista aiheutuvaa roskaamista. Kentät, lähiliikunta-alueet ja uimarannat, joita kaikki voivat käyttää, kuuluvat näihin yleisiin alueisiin. 

Kustannusvastuun piiriin ei ole tarkoitus laskea mukaan niitä jäteastioita, jotka on tarkoitettu nimenomaisesti esimerkiksi tietyn viraston tai koulun henkilökunnan käyttöön ja jotka liittyvät kiinteästi kyseisen kiinteistön toiminnan palvelemiseen.  

Kunnan organisoitumisen mukaan roskien keräys- ja siivoustoimia saatetaan tehdä eri toimialoilla. Esimerkiksi joissakin suurimmissa kaupungeissa uimarantojen siivous kuuluu vapaa-aikapalveluille.  

Roskista määrällisesti eniten ympäristöstä löytyy tupakantumppeja, jotka ovat keräyksen kannalta haasteellisia. Tupakkatuottajien toimintaa rajoittavat erilaiset määräykset, ohjeet ja kansainväliset sopimukset. Sen vuoksi jätelakiin säädettiin, että kuntien tulee hankkia ja sijoittaa tupakantuottajien kustannuksella jätelaissa määritellyille yleisille alueille, kuten puistoihin, toreille ja kadunvarsille, erillisiä tupakkaroskiksia tietty määrä asukkaita kohden. Suomessa tulee siis olla näitä tumppiroskiksia kaikkiaan yli 18 000.   

Kertakäyttömuoviasetuksessa (VnA eräistä muovituotteista, 1318/2022) määrätään, että kuntien tulee hankkia tupakkatuotteiden keräysastioita siten, että niiden lopulliseksi määräksi tulee yksi astia jokaista 300 asukasta kohden. 

Kunnan on järjestettävä suodattimellisille tupakkatuotteille ja tupakansuodattimille keräysastioita siten, että: 

1) 1 päivästä tammikuuta 2024 keräysastioita on yksi 900:aa asukasta kohden 

2) 1 päivästä tammikuuta 2025 keräysastioita on yksi 600:aa asukasta kohden 

3) 1 päivästä tammikuuta 2026 keräysastioita on yksi 300:aa asukasta kohden 

Keräysastiat on sijoitettava jätelain 48 c §:ssä tarkoitetuille alueille siten, että ne ovat helposti ja näkyvästi saatavilla.

Kunnan on järjestettävä tupakkatuotteisiin ja jatkossa vuodesta 2027 nikotiinipusseihin ja niistä syntyviin jätteisiin liittyvä neuvonta ja tiedotus kyseisten tuottajien kustannuksella jätelain 51 §:n mukaisesti. Edellä mainittu pykälä koskee tuottajia, ja sitä voidaan soveltaa kuntiin vain osittain. Esimerkiksi uudelleenkäytettävistä vaihtoehdoista tiedottaminen on tupakkatuotteiden kohdalla poissuljettu jätelaissa (48 g §), koska se on tupakkalain tavoitteen – tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön loppumisen – sekä markkinointikieltojen vastaista. 

Kunnat voivat tiedottaa käytöstä poistettujen tuotteiden vastaanottopaikkojen sijainnista, niissä vastaanotettavista jätteistä sekä muista vastaanoton toimivuuden kannalta tarpeellisista asioista. Kuntien on lisäksi tiedotettava ja neuvottava jätteen määrän ja haitallisuuden vähentämistä koskevista toimista sekä roskaantumisen vaikutuksista ja ehkäisemisestä. Kunta voi järjestää tiedottamista ja neuvontaa yhdessä muiden jätehuollon toimijoiden ja kunnan ehkäisevän päihdetyön kanssa. 

Kuntien on muistettava, että Kansainvälisen tupakkapuitesopimuksen (WHO FCTC) mukaan kaikki julkisen vallan toiminta tupakkateollisuuden kanssa tulee olla rajoitettua, vastuunalaista ja läpinäkyvää. Esimerkiksi teollisuuden tarjoamia tupakkaroskiksia, materiaaleja, koulutuksia tai muita yhteistyötarjouksia ei tule ottaa vastaan. 

Jätelain edellyttämässä tiedotuksessa ja neuvonnassa voi tehdä yhteistyötä esimerkiksi kunnan ehkäisevästä päihdetyöstä vastaavan toimielimen ja koordinaattorin kanssa. On kuitenkin muistettava, että tupakkatuottajien kustannusvastuu ulottuu vain jätelain mukaisesti tehtäviin toimiin. Muiden lakien (tupakkalaki, laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä ja laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä) mukaiset toimet eivät sisälly suoraan jätelain tarkoittamaan tupakkaroskaamisen ehkäisemisen valistukseen ja siten tuottajien kustannusvastuun piiriin. 

Painopiste edellisissä on yhteiskunnallisten, sosiaalisten ja terveydellisten haittojen ehkäisy. Näin ollen yhteistoiminnassa tulee voida erottaa jätelain neuvontavelvollisuuden piiriin kuuluvien toimien kustannukset muista kustannuksista. 

Jätelain mukaisia toimia voisivat olla esimerkiksi tupakkajätteen keräysastioihin tai hulevesikaivojen kansiin lisättävä tupakoinnin vähentämiseen ja roskaamisen ehkäisyyn kannustava tarra ja roskaamisen ehkäisyyn liittyvä kampanjointi.

Saadakseen tuottajilta korvauksia tekemästään jätteiden keräys- ja siivoustyöstä kuntien tulee toukokuun loppuun mennessä ilmoittaa Lupa- ja valvontaviraston järjestelmään seuraavat tiedot:  

1. yhteys- ja maksatustietonsa 
2. ilmoitusvuotta edeltävää vuotta koskevat yleisten alueiden jätteiden keräys- ja siivouskustannuksensa  
3. edellisestä erillisenä tupakkaroska-astioiden investointikulut ja  
4. tupakkaroskaamisen ehkäisemiseen käyttämänsä tiedotus- ja valistuskulut 

Jos kunta ei tee ilmoitusta ajoissa, sillä ei ole mahdollisuutta saada korvauksia. Kohdassa 2 mainitut toimintavuotta koskevat kustannustiedot eivät vaikuta korvauksen määrään, koska jätelain siirtymäaikana vuosina 2023–2025 maksettavat korvaukset perustuvat kiinteään, sovittuun korvausperusteeseen. Kustannustiedot tai mahdollisimman tarkka arvio niistä tulee kuitenkin Lupa- valvontaviraston mukaan ilmoittaa. Mikäli ilmoituksen kustannustietokohta on jätetty tyhjäksi, se voi aiheuttaa korvauksen epäämisen. Siksi kunnan kannattaa ilmoittaa tuottajavastuuviranomaiselle paras tietämänsä arvio kustannuksista.  

On arvioitu, että ilmoittamalla pyydetyt tiedot kunnan olisi mahdollista saada korvauksia noin 2 euroa kunnan asukasta kohden vuoden 2025 toimista.  

Jätelakia muutettiin 1.1.2026 alussa. Vuodesta 2026 lukien tuottajien korvausten maksu jatkuu vuotuiseen kiinteämääräiseen asukaslukupohjaiseen kustannukseen perustuen. Poiketen aiemman jätelain sääntelystä kunnalle syntyneisiin todellisiin kustannuksiin perustuvaan kustannusten korvausjärjestelmään ei siis siirrytty.  

Lupa- ja valvontaviraston laatima ohje ja tiettyjen kertakäyttöisten muovituotteiden siivouskustannusvastuusta ja kuntien jätehuolto- ja siivouskustannusten ilmoittamisesta on julkaistu. Se löytyy Lupa- ja valvontaviraston sivuilta. Sivuilta löytyvät myös tarkemmat tekniset ohjeistukset kunnille Aluehallinnon sähköisen asiointipalvelun kautta tehtävään kustannusten ilmoittamiseen.

Muuttuneet säännökset vaikuttavat vuonna 2027 haettaviin, vuoden 2026 toimenpiteitä koskeviin korvauksiin. Kuntien on hyvä varautua muutoksiin jo nyt, jotta esimerkiksi uuden selvityksen edellyttämiä tietoja aletaan jo kerätä.  

Tuottajien korvaukset perustuvat keskimääräisiin asukaskohtaisiin kustannuksiin   

Jätelain muutos (1402/2025) tuli voimaan 1.1.2026. Muutetut lakipykälät koskevat vuoden 2026 alusta tehtävää jätehuolto- ja siivoustyötä.   

Vuonna 2025 voimassa ollutta lakia sovelletaan lain siirtymäsäännöksen mukaisesti vielä ennen lain voimaantuloa eli vuonna 2025 toteutettuihin kuntien jätehuolto- ja siivoustoimiin, tuottajan kustannusvastuuseen, korvauksen määräytymiseen sekä korvausmenettelyyn. Vuotta 2025 koskevia korvauksia haetaan toukokuussa siis vanhalla menettelyllä.  

Siivouskustannusvastuun piiriin on lisätty kansallisesti nikotiinipussit. Niiden tuottajavastuu alkaa siirtymäajan jälkeen vuoden 2027 alusta.  

Muutetun jätelain 48 b §:n mukaan tuottajilla on jatkossakin velvollisuus korvata tuotteista kunnille kustannusvastuun piiriin kuuluvilla alueilla aiheutuvat jätehuolto- ja siivoustoimien kustannukset. Korvaus perustuu kiinteämääräiseen asukaskohtaiseen vuosikustannukseen, jonka suuruudesta säädetään valtioneuvoston asetuksella.  

Kiinteämääräinen asukaskohtainen vuosikustannus määräytyy sen mukaan, kuinka monta asukasta kunnassa on kustannusten syntymisvuoden viimeisenä päivänä. Korvaus koostuu jätteen keräyksen, roskaantumisen siivoamisen sekä tiedotuksen ja neuvonnan asukaskohtaisista kokonaisvuosikustannuksista.  

Kiinteää korvausta sovelletaan uutena myös tuottajan kustannusvastuuseen tupakkatuotteita ja niistä aiheutuvia jätteitä koskevasta tiedotuksesta ja neuvonnasta. Aiemmin edellä mainitut kustannukset on korvattu täysimääräisesti syntyneiden kulujen perusteella. Myös 1.1.2027 voimaan tuleva nikotiinipussien tuottajan kustannusvastuu perustuu kiinteämääräiseen asukaskohtaiseen vuosikustannukseen.   

Kuten aiemminkin, tuottajien on korvattava tupakkajätteelle tarkoitettujen keräysastioiden hankinnan ja kunnossapidon kustannukset kuntien toteutuneiden kustannusten mukaisesti.   

Tuottajien kunnille maksaman korvauksen määräytymisen perusteista säädetään jätelain 48 d §:ssä. Tuottajien kustannusosuus keräyksestä ja siivoamisesta määräytyy koostumustutkimuksen perusteella määritettävistä tuoteryhmäkohtaisista kertakäyttömuovien osuuksista.  

Uusi korvausasetus valmisteilla  

Asukaskohtaisen vuosikustannuksen suuruus ja jakaminen kustannuksittain, tuottajien kustannusosuus sekä kustannusten jakaminen tuoteryhmittäin määritetään valtioneuvoston asetuksella kolmeksi vuodeksi kerrallaan.  

Uusi, vuosia 2026–2028 koskeva korvausasetus on valmistelussa, ja se on tarkoitus antaa keväällä 2026. Ehdotuksen mukaan kiinteämääräinen asukaskohtainen vuosikustannus olisi 4,67 euroa asukasta kohden vuonna 2026 ja 4,77 euroa asukasta kohden vuosina 2027 ja 2028. 

Kunnille jätelaissa uusi selvityksen laatimisvelvoite  

Korvausten hakemisen menettelyä on muutettu siten, että pelkkien kustannusten ilmoittamisen sijaan kuntien on vuodesta 2027 alkaen toimitettava Lupa- ja valvontavirastolle selvitys hakemusvuotta edeltävänä vuonna toteuttamistaan jätehuolto- ja siivoustoimista kustannuksineen.   

Lupa- ja valvontavirastolle toimitettava selvitys on edellytys sille, että kunta on oikeutettu tuottajien maksamiin korvauksiin. Selvityksessä on ilmoitettava jätteen keräystoimet, roskaantumisen siivoamistoimet sekä tiedotus- ja neuvontatoimet lyhyesti kuvattuina sekä arviot edellä mainittujen toimien kokonaiskustannuksista.  

Lisäksi selvityksessä on ilmoitettava edellisenä vuonna hankittujen tupakkajätteelle tarkoitettujen keräysastioiden lukumäärä ja niiden hankinnasta aiheutuneet kustannukset. Tuottajien on korvattava keräysastioiden hankintakustannukset toteutuneiden kustannusten mukaisesti.    

Selvityksellä kerätään seurantatietoa kuntien toteuttamista toimista ja niiden kustannuksista. Lupa- ja valvontavirasto ohjeistaa selvityksen muodosta, sisällöstä ja jättämisestä myöhemmin. Selvitys toimitetaan Lupa- ja valvontavirastolle ensimmäisen kerran vuonna toukokuussa 2027. 

Tutkimus kuntien yleisten alueiden roskien koostumuksesta tukee EU:n kertakäyttömuovidirektiivin eli niin sanotun SUP-direktiivin toimeenpanoa Suomessa. Asiaa koskevat säädökset on annettu jätelailla ja sen nojalla annettavilla asetuksilla. Koostumustutkimusten teettämis- ja kustantamisvelvoite on säädetty SUP-tuottajille, mutta kuntien tulee avustaa tutkimuksen teossa. 

Koostumustutkimuksia tulee tehdä vähintään kolmen vuoden välein. Viimeisin koostumustutkimusselvitys on valmistunut syksyllä 2025, ja sen perusteella määräytyvät vuosien 2025–2028 aikana tuottajien kustannusosuudet korvauksista. 

Laatuaan ensimmäinen tutkimus on teetetty Kuntaliiton, kuntien ja kertakäyttöisten muovien tuottajien yhteisvoimin vuonna 2022. Suomessa ei ollut aiemmin selvitetty yleisten alueiden roska-astioista ja maasta kerättyjen jätteiden koostumusta tutkimuksen laajuudessa.  

SUP-tuottajien kustannusvastuu ulottuu vain tiettyjen direktiivissä mainittujen kertakäyttömuoviroskien jätehuoltoon ja siivoamiseen. Jotta kustannusvastuuta voidaan jakaa kuntien ja tuottajien kesken, on tarpeen tutkia kuntien keräämien ja siivoamien roskien koostumusta.  

Suomessa on päädytty siihen, että yleisten alueiden roskien koostumus määritetään valtakunnallisesti eri osapuolten vuonna 2021 yhdessä kehittämän koostumustutkimusmenetelmän mukaisesti ja samoja tuloksia sovelletaan kaikissa kunnissa. Jokaisen kunnan ei siis tarvitse erikseen selvittää tuottajavastuun alaisten roskien osuutta keräämistään jätteistä. 

SUP-roskien osuus kaikista roskista on tärkeää tunnistaa tuottajien kokonaiskustannusvastuun määrittämiseksi. Lisäksi on tarpeen eritellä eri SUP-tuoteryhmien, kuten tupakantumppien, erilaisten ruoka- ja juomapakkausten sekä kosteuspyyhkeiden osuudet roskien joukossa.  

Vuoden 2025 koostumustutkimuksen mukaan tuottajavastuun piiriin kuuluvien kertakäyttömuoviroskien osuus roska-astiajätteissä oli keskimäärin 48 prosenttia jätetilavuudesta ja maasta kerätyissä jätteissä 43,6 prosenttia kappalemääristä. Nikotiinipussien osuus oli 0,3 prosenttia roska-astiajätteiden jätetilavuudesta ja 3,4 prosenttia maasta kerättyjen jätteiden kappalemääristä. 

Koostumustutkimuksia tehtiin Helsingissä, Turussa, Lahdessa ja Vaasassa neljä kertaa kussakin eri vuodenaikoina vuosina 2024–2025. Suhteessa ensimmäiseen tutkimukseen SUP-direktiivin tarkoittamien kertakäyttömuoviroskien osuus roska-astiajätteissä kasvoi vajaa kaksi prosenttia jätetilavuudesta ja maasta kerätyissä jätteissä noin kuusi prosenttia kappalemääristä. 

Julkaisuja ja uutisia

SUP-jätteiden koostumustutkimukset 2024–2025, loppuraportti

Ohje kertakäyttömuoviroskien koostumuksen selvittämiseksi julkaistu

Menetelmä yleisiltä alueilta roska-astioihin kerättävien ja maasta siivottavien roskien koostumuksen selvittämiseksi

Yleisiltä alueilta roska-astioihin kerättävien ja maasta siivottavien roskien koostumustutkimukset 2022

Lähes puolet kuntien yleisten alueiden roskista on kertakäyttömuovia