Kuntaliitto valmisteli yhdessä kuntien kanssa kuntapohjaisen mallin julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden toteuttamiseen marras-joulukuussa 2020.
Kuntapohjaisessa ratkaisumallissa ehdotetaan, että työnantajien ja työnhakijoiden TE-palvelut ovat kuntien järjestämisvastuulla.Palvelut järjestetään asiakas- ja tarvelähtöisesti yhdenvertaisina ja työvoiman vapaata liikkuvuutta edistäen eri kokoisissa kunnissa koko Suomessa.
Kuntapohjaisen mallin hyötyjä ovat
Järjestämisvastuun siirto kunnille tulee toteuttaa monivuotisena prosessina vaiheittain, jossa myös TE-palveluiden sisällöllisellä uudistamisella sekä käynnistyvillä kuntakokeiluilla on tärkeä, pilotoiva rooli.
Mallin perusteet ja hyödyt avataan tarkemmin tällä sivulla. Samoin alempana on tietoa siitä, millaisen prosessin myötä tähän malliin päädyttiin.
Kuntapohjaisessa ratkaisumallissa ehdotetaan, että työnantajien ja työnhakijoiden TE-palvelut ovat kuntien järjestämisvastuulla.Palvelut järjestetään asiakas- ja tarvelähtöisesti yhdenvertaisina ja työvoiman vapaata liikkuvuutta edistäen eri kokoisissa kunnissa koko Suomessa.
Järjestämisratkaisu toteutettaisiin tarkoituksenmukaisen väestöpohjan kokonaisuuksina työssäkäyntialueet huomioiden hyödyntäen kuntalain yhteistoimintamalleja. Kunnat voisivat sopia eritasoisten tehtävien hoitamisesta keskenään.
Kuntaratkaisussa TE-palvelut saavat ja tuovat merkittävää lisäarvoa kuntaekosysteemistä. Kunnat voivat eri toiminnoissaan edistää uusien työpaikkojen luomista, työn kysyntää ja tarjontaa sekä ehkäistä työttömyyttä nykyistä laajemmin. Julkiset varat voidaan käyttää tuottavammin, kun kunnat voivat valtion resurssien ohella kohdentaa omat resurssinsa palveluiden järjestämiseen.
Työvoiman ja osaamisen houkuttelu, sijoittautumispalvelut ja työmatkapendelöinnin edistäminen tukevat kuntien elinvoimaa ja kannustavat kuntia toimimaan työvoiman liikkuvuutta edistävällä tavalla. Työvoiman vapaata liikkuvuutta voidaan edistää myös työpaikka- ja työmarkkinatietojen kansallisilla ratkaisuilla.
Kunnat hyödyntävät palveluiden järjestämisessä kansalliselta tasolta saatavia palveluita, kuten sähköisiä ja digitaalisia palveluita, kansainvälisen työnhaun edistämisen palveluita, rakennemuutosohjelmia sekä hankerahoitusta. Myös osa työllisyysmäärärahojen ostopalveluista voidaan toteuttaa valtakunnallisesti. Työttömyysturvatehtävät on tarpeen siirtää joko maksajille tai keskittää valtakunnalliselle toimijalle.
Järjestämisvastuun siirto kunnille tulee toteuttaa monivuotisena prosessina vaiheittain, jossa myös TE-palveluiden sisällöllisellä uudistamisella sekä käynnistyvillä kuntakokeiluilla tärkeä pilotoiva rooli.
Kuntapohjainen työllisyyden ratkaisumalli suunniteltiin marras-joulukuussa 2020. Suunnittelussa on hyödynnetty aiemmista työllisyyskokeiluista saatuja oppeja.
Suunnitteluprosessiin on vaikuttanut lähes kaksisataa kuntaedustajaa eri tavoin.
Ratkaisumallikokonaisuutta työstettiin yhdessä kuntien asiantuntijoista koostuneen sparrausryhmän kanssa. Työskentelyssä tarkasteltiin eri sektorien tarpeita kattavan ratkaisumallin luomiseksi.
Mukana oli osallistujia eri puolilta Suomea, erilaisista kunnista.
Lisäksi yhdessä kuuden suurimman kaupungin elinkeinojohdon kanssa suunniteltiin, miten ratkaisumalliin sisällytetään yritys- ja yrittäjyyspalvelut.
Ratkaisumallia käytiin läpi erilaisten kuntatyyppiverkostojen edustajien kanssa. Edustettuina olivat niin pienet kunnat, seutukunnat, kehyskunnat, kaupungit kuin kuusi suurinta kaupunkia. Tilaisuuksissa oli mukana myös ruotsinkielisiä kuntia. Tavoitteena oli varmistaa mallin toimivuus, sekä varmistaa, että kuntien osin erilaiset tarpeet osataan ottaa huomioon.
Ratkaisuvaihtoehtoja kartoittaneeseen työllisyysvastaavien kyselyyn 20.-30.11.2020 vastasi 33 % 298 henkilön otoksesta.
Kunnilla TE-palveluiden järjestäjänä on mahdollisuus edistää näitä molempia tavoitteita laaja-alaisesti.
Kuntaratkaisu on kuntaekosysteemiratkaisu. Kunta voi kytkeä kokoa laajan alustansa työllisyyden edistämisen laajalle työmaalle, johon TE-palveluiden järjestäminen tuo merkittäviä uusia työvälineitä.
TE-palveluiden järjestämisestä kunnissa saadaan entistä vaikuttavampaa, kun palveluiden sääntelyä, sisältöjä, ohjausjärjestelmää ja rahoitusta kehitetään osana palvelurakennetta. Lainsäädäntöä on kehitettävä mahdollistavampaan suuntaan, ohjausjärjestelmästä on luotava nykyistä strategisempi, rahoitusta on kehitettävä kuntia kannustavaan suuntaan ja digitaalisista ratkaisuista ja tiedolla johtamisesta tulisi kehittää palvelujärjestelmän voimavaraksi - ei vaihtoehdoksi.
TE-palveluiden kokonaisuudistus on tarpeellista toteuttaa pidemmällä aikavälillä ja vaiheittain. Työllisyyden edistämisen kuntakokeilut erityisesti uudistuksen pilotteina ja tulevan palvelurakenneuudistuksen toimeenpano lisäävät tietopohjaa ja ymmärrystä kokonaisuudistuksen tarpeista yksityiskohtaisemmin.
Nykyinen TE-palveluita ohjaava lainsäädäntö on liian yksityiskohtainen ja monimutkainen. Se tuottaa kaavamaisia ratkaisuja, on vaikeaselkoinen, tulkinnanvarainen ja asiakkaalle vaikeasti hahmottuva. Sääntely ei tue asiakkaan itse ohjautuvuutta ja työvoimapalveluiden resursseista edelleen liikaa menee hallinnollisiin tehtäviin. Sääntelyä tulisi kehittää mahdollistavaan suuntaan, jotta voimavarat saataisiin entistä paremmin asiakkaiden työllistymistavoitteen edistämiseen. Palveluja ja palveluprosesseja voidaan kehittää entistä asiakaslähtöisemmiksi ja alueelliset ja paikalliset erityispiirteet voidaan ottaa paremmin huomioon.
Mahdollistavan lainsäädännön avulla myös työllistämistä edistävien palveluiden kehittämisestä tulisi tehdä joustavampaa, jatkuvampaa ja nykyistä asiakaslähtöisempää. Palvelut tulisi jaotella työsuhteisiin ja ei-työsuhteisiin palveluihin sekä mahdollistaa täydentävien palveluiden ja yhteensovitettavien palveluiden toteutuminen näissä nykyistä paremmin. Osaamisen kehittämisen palvelut tulisi kytkeä nykyistä laajemmin osaksi kaikkia työllistymistä edistäviä palveluita. Yksityisten palveluntuottajien, kolmannen sektorin sekä oppilaitosten roolia palveluiden tuottajina tulee vahvistaa kehittämällä hankintoja, hankintaosaamista ja hyödyntämällä uusia rahoitusmalleja kuten SIB-vaikuttavuusinvestoiminen. Palvelutuotannon rahoittaminen tulisi mahdollistaa nykyistä dynaamisempana ja monikanavaisempana.
Nykyinen TE-toimistojen monitahoinen ohjausjärjestelmä ei sovellu kuntien ohjaamiseen. Ohjausjärjestelmän tulisi kunnioittaa kuntien asemaa itsehallinnollisina julkisina toimijoina sekä vahvistaa kuntademokratiaa.
Ohjausjärjestelmän tulisi pohjautua yhteiseen strategisen suunnitteluun, jossa yhteensovitetaan valtion ja kuntien tavoitteita. Tulosohjausta pitäisi kehittää osana rahoitus- ja kannustinjärjestelmiä. Informaatio-ohjauksella olisi pyrittävä vahvistamaan osaamisen kehittymistä ja hyvien käytäntöjen leviämistä. Ohjauksen kansallisen tason koordinaatiota tulisi parantaa ja tehtäväkohtaisista ministeriöiden erillisistä sektoriohjauksista tulisi siirtyä monialaiseen ilmiöpohjaiseen ohjaustapaan.
Kuntien uusia tehtäviä varten rahoitus turvataan valtionosuusrahoituksen kautta. Rahoituksella varmistetaan lakisääteisten tehtävien toteuttaminen ja palveluiden yhdenvertainen saatavuus kaikkialla Suomessa. Valtion rahoituksen pitäisi yltää pohjoismaiselle tasolle.
Tämän rinnalla kuntien kannusteita edistää työllisyyttä, palveluntarjontaa ja puuttua pitkittyvään työttömyyteen tulee kehittää. Työttömyysetuuksiin perustuvien rahoitusvastuiden tulisi tunnistaa paremmin asiakkaiden valmiudet vastaanottaa työtä tai työllistymistä edistäviä palveluita.
Palveluiden ja toimintamallien kehittämisrahoituksen tulisi olla pitkäjänteisempää ja muuttua asteittain pysyvämmäksi.
Rahoituksen kannustavuutta myös yksilön näkökulmasta tulee kehittää. Töiden vastaanottaminen pitäisi olla aina kannustavampaa kuin työllistymistä edistävien palveluiden ja palveluiden puolestaan kannustavampia kuin passiivityöttömyyden.
Työttömyysturvan sanktioita olisi yhteensovitettava palvelujärjestelmän kanssa. Sanktiota tulisi kohtuullistaa eivätkä ne saisi heikentää motivaatiota vastaanottaa työtä tai palveluita.
TE-digiä olisi kehitettävä työnhaun, henkilöhaun ja palveluiden itseohjauksen omapalveluksi sekä palveluntuottajien tieto- ja markkinapaikaksi. Lisäksi järjestelmän olisi tuettava kuntien TE-prosessin ja yritys- ja työnhakija-asiakkaiden hallinnan toteuttamista rinnakkain asiakkaan itseohjauksen kanssa hyödyntäen etäneuvonnan ja ohjauksen mahdollisuudet ja vaatimukset.
Laaja ja laadukas avoin tieto työ- ja osaamistarpeista, työmarkkinoista ja palveluprosessista palvelevat tiedolla johtamista kunnissa. Tiedolla johtamisen tavoitteena olisi vahvistaa ymmärrystä työn ja työmarkkinoiden muutoksista, asiakastarpeista ja tukea johtamista, palveluiden kehittämistä sekä kuntien keskinäistä vertaisoppimista.
TE-palveluiden vaikuttavuutta kuntien järjestäminen voidaan vahvistaa myös yhteensovittamalla lainsäädäntöä ja tehtäviä systeemitasolla.
Valtion ja kuntien työnjakoa työllisyyden hoidossa uudistetaan. Hallituksen budjettiriihen päätösten mukaisesti on käynnistetty valmistelu työllisyyspalveluvastuun siirtämisestä paikallistasolle. Sen mukaan palveluihin ja etuisuuksiin liittyvät rahoitusvastuut uudistetaan siten, että malli kannustaa työllisyyden edistämiseen pohjoismaisten mallien mukaisesti.
Hankkeesta käytetään mm. nimityksiä ”Työvoima- ja yrityspalveluiden palvelurakenneuudistus” sekä ”TE-palveluiden siirto paikallistasolle”.
Työllisyyden edistämisen kuntakokeilut ja -pilotit liittyvät palvelurakenneuudistukseen sekä tuottamalla kokemusperäistä tietoa vaikuttavista malleista että valmistelemalla kuntakenttään vastuunsiirtoon.
Kunnista on esitetty toiveita, että Kuntaliitto yhdessä kuntien kanssa rakentaisi kunnille sopivan mallin, jossa huomioidaan lähtökohdiltaan erilaiset kunnat. Mallin valmistelua kuvattiin uutisessa 10.11.2020.
Kuntapohjaisen ratkaisumallin avulla pyritään pääsemään parempiin yhteiskunnallisiin tavoitteisiin ja tuomaan esiin kuntien lisäarvon palveluiden järjestäjänä näihin tavoitteisiin pääsemiseksi.
Uudessa julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden ratkaisumallissa huomioidaan
Malli ei ole suora vaihtoehto työ- ja elinkeinoministeriön tuottamille palvelurakennemalleille vaan jalostaa kuntapohjaista mallia pidemmälle ja tarkastelee palvelurakennetta systeemikokonaisuutena kuntien näkökulmasta eli bottom–up sekä huomioiden paradigmamuutos, jonka kuntaratkaisu nykymalliin verrattuna tuottaa.
Ratkaisumallin valmistelussa huomioitiin sen vaikutukset sekä vaikuttavuus ja kustannustehokkuus käyttämällä hyödyksi olemassa olevaa tutkimustietoa sekä laajaa ja monialaista kuntakentän näkemystä.
Päinvastoin, nykyjärjestelmä on pirstaleinen työvoimapalveluiden vastuiden ja yhteensovittamisen näkökulmasta. Kuntaratkaisu vähentäisi toimijoiden määrää noin 10 % ja selkeyttäisi palvelurakennetta huomattavasti mm. osaamisen kehittämisen, työnantaja ja yrityspalveluiden sekä koto-palveluiden osalta.
Kyllä, valtionosuusrahoituksella varmistetaan, että tehtäviensiirto ei aiheuta kuntatalouteen lisämenoja. Kunnilla on olemassa elinvoimakannusteet, joiden puitteissa kunnilla on intressi myös satsata palveluihin omaa rahaa.
Kuntien järjestämissä TE-palveluissa työvoiman liikkuvuus toteutuu nykyisen kaltaisena. Lisäksi kunnat voivat edistää työvoiman liikkuvuutta monipuolisesti maankäytön, asumisen ja asumistuotannon, liikkumisen ja joukkoliikenneratkaisujen edistämisen keinoin, alueen työvoima- ja koulutustarjontaa kehittämällä, sekä vetovoimaisuutta sekä sijoittumis-, perhe- ja hyvinvointipalveluita parantamalla. Kohtaantoa voidaan parantaa myös työvoimaa liikuttamatta töiden liikkuessa työntekijöiden sijaan.
Tämä toteutuu erityisesti tukemalla uudenlaisia työn muotoja ja digitaalisia ratkaisuja mm. tietoliikenneinvestoinneilla, etätyötiloilla ja älykkäiden kaupunkien konsepteilla. Myös jatkuvan oppimisen myötä alueen työvoimareservit tulevat paremmin hyödynnettyä.
Ei, kuntaratkaisu lisäisi yhdenvertaisuutta palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden näkökulmasta. Erityisesti kaikkein vaikeammassa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden mahdollisuudet saada henkilökohtaista apua paranevat, kun lähipalvelut on saatavissa kotikunnasta. TE-palveluiden kattavuuden, tiettyjen erityispalveluiden sekä esimerkiksi kielellisten oikeuksien osalta kuntia voitaisiin ohjata myös lainsäädännöllä yhteistoimintaan.
Kunnat voivat sopia eritasoisten tehtävien hoitamisesta keskenään. Pienillä kunnilla on mahdollisuus tavoittaa asiakkaansa nykyisiä maakunnallisia palveluita paremmin sekä edistää asiakkaidensa lähitukena myös valtakunnallisten palveluiden käyttöä. Palveluiden riittävä ja monipuolinen saatavuus varmistetaan valtionosuusrahoituksen ja lainsäädännön kautta. Järjestämisratkaisu voidaan toteuttaa tarkoituksenmukaisen väestöpohjan kokonaisuuksina luontaiset työssäkäyntialueet huomioiden hyödyntäen kuntalain yhteistoimintamalleja.
Työmarkkinatuen kuntaosuusjärjestelmä luotiin, jotta kunnat aktivoituisivat erityisesti pidempään työttömänä olevien palveluidentarjonnassa. Valta ja vastuut eivät ole olleet tasapainossa ja kuntien keinovalikoima on rajoittunut vain aktivoiviin palveluihin. TE-palveluiden (toimivalta, asiakastieto, palvelut) myötä kuntien mahdollisuus puuttua työttömyyteen aiemmassa vaiheessa paranee. Vaikuttavuus lisääntyy, kun asiakkaille voidaan tarjota nykyistä laajempia palveluketjuja ja -kokonaisuuksia. Työvoimapalveluiden alueellinen siirto edellyttää palveluiden uudistamisen lisäksi myös työttömyysturvan-ja työvoimapalveluiden rahoituksen uudistamista. Työttömyysturvan rahoitukseen tehtävien muutosten tavoitteena tulee olla kuntia kannustava ja oikeudenmukainen rahoitusmalli pitkäkestoisen ja pysyväluonteisen työllisyyden edistämiseen.
Kuntaratkaisu parantaa osaavan työvoiman saatavuutta ja kohtaantoa. Tämä toteutuu mm. hyödyntämällä ja integroimalla kuntien osaamis- ja koulutustarjonta kokonaisvaltaiseksi osaksi kuntien työnhakija-ja työnantaja-sekä yrityspalveluja. Kunnat ovat kokonaisvaltaisempia ja strategisempia kumppaneita elinkeinoelämälle.
Työllisyyspalveluissa tärkeintä on asiakaskeskeisyys ja palvelupolkujen suunnittelu niin, että yhdyspinnat toimijat ja asiakkaan ei tarvitse miettiä, kuka palvelun järjestää. Yhteensovittaminen toteutuu hallinnontasojen yhteistoimintana, kuten tähänkin asti. Kuntaratkaisussa koulutus-, työnhakija-, ja työnantajapalvelut ovat laajasti yksissä käsissä ja tämä parantaa työvoimapalveluiden vaikuttavuutta.
Kuntaratkaisu lisäisi yksityisen palveluntuotannon roolia, sillä kunta voi satsata myös omaa rahaansa palveluiden hankintaan. Erityisesti paikallinen palvelutuotanto ja paikallisten yritysten hyödyntäminen lisääntynee. Kunnilla on käytössä myös monipuoliset hankintamahdollisuudet ja epäsuorat keinot (mm. palvelusetelit, työllistämisehto hankintoihin).
TE-palvelut (ml. palvelukonseptit ja brändi), henkilöstö ja osaaminen siirtyvät valtiolta kunnille. Toiminta ei lopu.
