77 kunnassa asukasluku kasvoi, 227 kärsi tappioita vuonna 2025

Tiedätkö kotikuntasi väkiluvun ja minkä verran se kasvoi tai kutistui viime vuonna? Entä tiedätkö, mikä on kuntalaisten keski-ikä tai kuinka moni on paljasjalkainen paikkakuntalainen tai ulkomaalaistaustainen? Kaikki tämä löytyy Tilastokeskuksen tuoreimmasta väestötilastosta. 

Vaikka tuore, vuoden 2025 viimeisen päivän tilanteen mukainen väestötilasto julkaistiin aprillipäivänä eli 1.4., se on toki luotettavinta ja parasta käytettävissä olevaa faktaa Suomen väestöstä ja sen jakautumisesta kunnittain, maakunnittain ja muiden aluejakojen perusteella. Väestötiedot ovat pohjana lähes kaikelle tilastoinnille. Myös kuntien rahoituksen kannalta ne ovat tärkeitä, sillä muun muassa valtionosuuksien laskennassa tuoreimmat väestötiedot ovat käytössä. Vuoden 2025 viimeisen päivän väestötietoja käytetään siis ensimmäisen kerran vuoden 2027 valtionosuuksien laskennassa.

Koko maan väkiluku kirjoitetaan nyt numeroin 5 652 881. Kasvua tuli vuodessa 16 910 henkeä. Kaikkien yhdeksän yli 100 000 asukkaan kaupungin väkiluku kasvoi, mutta niiden keskinäisessä järjestyksessä ei tapahtunut muutoksia. Helsingissä oli vuodenvaihteessa 694 392 asukasta ja väestö kasvoi 10 374 hengellä. Jos kasvu jatkuu tätä vauhtia, Helsinki rikkoo jo kuluvan vuoden aikana 700 000 asukkaan rajan. 

Pelkosenniemi kasvoi suhteessa eniten, suurista Turku kovimmassa vauhdissa

Turku kasvoi suurimmista kaupungeista suhteellisesti eniten (1,7 %). Helsingissä ja Espoossa kasvua tuli 1,5 %. Turku pääsee kasvuprosentillaan koko maan kunnista sijalle 5. Sen edelle menivät Pelkosenniemi (2,4 %), Pyhäntä, Kittilä ja ahvenanmaalainen Föglö.

Väkiluvultaan ylivoimaisesti pienimpänä kuntana jatkaa Sottunga 101 asukkaallaan. Kahdeksan pienintä kuntaa ovat kaikki Ahvenanmaalta. Manner-Suomen pienimpänä jatkaa Lestijärvi 656 asukkaallaan (miinusta 9 asukkaan verran) ja seuraavat ovat Luhanka ja Hailuoto, joka sekin on tosin saari.

Suomen 308 kunnasta väestö kasvoi 77:ssä. Asukasluku pieneni 227 kunnassa ja neljän kunnan väkimäärä pysyi vakiona. Näissä väestötappiokunnissa asui viime vuoden lopussa yhteensä noin 2 107 000 asukasta, kun vuotta aiemmin asukkaita oli noin 17 000 enemmän.

Suhteellisesti suurimman väestötappion kärsi Ahvenanmaan saaristokunta Kökar, peräti 7 %, kun sen asukasmäärä väheni 16:lla. Kannonkoski menetti 4,1 ja Rautjärvi 4,0 % väestöstään. Yli 2 % väestötappio tuli 39 kunnalle. Kaikki olivat alle 10 000 asukkaan kuntia ja niistäkin vain neljässä oli yli 5 000 asukasta.

Ikärakenteessa rajut erot kuntien välillä

Kuntatalouden ja palveluiden kannalta olennainen luku on lasten määrä ja osuus väestöstä. Alle 15-vuotiaiden määrä on tietenkin suurin suurissa kaupungeissa, mutta suhteellisesti eniten lapsia on Luodossa 29,8 % ja seuraavaksi tulevat Liminka ja Tyrnävä, joissa myös osuus ylittää 25 %. Koko maassa alle 15-vuotiaiden osuus väestöstä on 14,3 %. Kökar, Rääkkylä ja Puumala ovat tässä vertailussa toisessa ääripäässä; lapsia on alle 7 % asukkaista. Suurimmista kaupungeista vain Helsingin ympäryskaupungit Espoo (17,2) ja Vantaa (16,0) ylittävät koko maan keskiarvon lasten osuudessa. Turussa lasten osuus on 12 % ja Tampereella 12,3 %.

Kun hypätään lapsista eläkeikäisiin, niin näkymä kääntyy lähes peilikuvaksi: 65 vuotta täyttäneiden osalta Rääkkylä on ykkönen ja Puumala kolmonen. Liminka ja Luoto löytyvät myös tältä osin toisesta ääripäästä. Kun katsotaan koko väestön keski-ikää, niin ei yllätä, että samat kunnat ovat siinäkin tilastossa ääripäitä. Rääkkyläläisten keski-ikä on Suomen kuntien korkein - 59,5 vuotta ja Luodossa matalin - 34,1 vuotta. Koko maan keskiarvo on 44,1 vuotta.

Ilman maahanmuuttoa Suomessa asuisi alle viisi miljoonaa ihmistä

Ilman ulkomaalaistaustaisia asukkaita Suomen väestö jäisi niukasti alle viiden miljoonan. Ulkomaalaistaustaisia on noin 661 000 eli 11,7 %. Ulkomaalaistaustaisia ovat ne henkilöt, joiden molemmat vanhemmat tai ainoa tiedossa oleva vanhempi on syntynyt ulkomailla. Vaikka väestö ilman ulkomaalaistaustaisia jäisi alle viiden miljoonan, niin siitä huolimatta Suomessa asui viime vuoden lopussa yli viisi miljoonaa Suomessa syntynyttä. Tämä johtuu juuri tuosta edellä olevasta määritelmästä, jonka mukaan lapsi lasketaan ulkomaalaistaustaiseksi, jos vanhemmat ovat ulkomailla syntyneitä.

Vieraskielisiä eli niitä, joiden äidinkieleksi on rekisteröity joku muu kuin suomi, ruotsi tai saame, on noin 646 000. Vieraskielisyys ei ole siis täsmälleen sama asia kuin ulkomaalaistaustaisuus. 

Vieraskielisten määrä ja väestöosuus vaihtelee kuntien kesken huomattavasti. Eniten vieraskielisiä (äidinkieli muu kuin suomi, ruotsi tai saame) on Vantaalla 29,9 % ja Espoossa 25,9 %. Kolmanneksi nousee kasvihuonekaupunki Närpiö 22,5 %:lla. Pohjois-Pohjanmaan Merijärvellä vieraskielisyys on pienintä ja suomenkielisyys suurinta. Myös Reisjärvellä ja Luhangassa vieraskielisten osuus asukkaista jää alle prosentin.

Paljasjalkaisuutta ja pitovoimaa

Mielenkiintoinen tarkastelu on myös se, mikä on syntyperäisten eli ns. paljasjalkaisten ja muualta tulleiden osuus kunnan väestöstä sekä tietysti se, paljonko syntyperäisiä kunnan asukkaita on elossa ja jossain päin Suomea. Helsingissä on nyt lähes 700 000 asukasta, mutta syntyperäisiä helsinkiläisiä on ”vain” noin 510 000. Heistä alle 270 000 asuu Helsingissä eli lähes puolet on asettunut asumaan jonkun muun kunnan alueelle ja nyky-helsinkiläisistä taas lähes 430 000 on syntyperältään ei-helsinkiläisiä.

Keskimäärin omassa kunnassaan syntyneitä on noin 41 % kuntien väestöstä. Hajonta on kuitenkin melkoista. Korkein ”paljasjalkaisuusaste” on Kuhmossa, jonka 7300 asukkaasta yli 5400 eli noin 74 % on syntynyt Kuhmossa eli 26 % nyky-kuhmolaisista on tullut muualta. Kaikkiaan kuhmolaista syntyperää olevia Suomen kamaralla tallaavia on lähes 14 500, joten kaikista alkuperäiskuhmolaisista kuitenkin vain 37,5 % asuu kamarimusiikkikaupungissa ja noin 9000 ihmistä levittää kuhmolaisuutta muilla paikkakunnilla.

Perho, Kinnula ja Pudasjärvi löytyvät seuraavilta sijoilta, kun paljasjalkaisuusasteella katsotaan.

Toisesta ääripäästä löytyy pinta-alaltaan ja veroprosentiltaan Suomen pienin kaupunki, Espoon ympäröimä Kauniainen. Sen noin 10 300 asukkaasta vain runsaat 1300 on syntyperäisiä eli prosenttiosuus väestöstä on vain 12,7. Toki Kauniaisissa syntyneitäkin ehkä hieman yllättäen on vain 4505. Heistäkin siis yli 3000 on karannut kaupunkirajan yli muualle. Kaupunkiin on kuitenkin osautunut yli 9000 muualla syntynyttä, joita ei ahdista, että Kauniaisissa on maapinta-alaa asukasta kohti toiseksi vähiten Helsingin jälkeen. Kauniainen on samalla ainoa kunta, jossa nykyinen asukasmäärä on yli kaksinkertainen suhteessa kunnan alueella syntyneiden (ja yhä elossa olevien) määrään.

Väestötilastoista löytää monta mielenkiintoista näkökulmaa. Yksittäisen vuoden väestömuutoksetkin ovat kiinnostavaa tarkasteltavaa, mutta pitkän aikavälin muutosten tarkastelu ja ennakointi on etenkin vielä olennaisempaa. Kokonaisväestömäärän rinnalla ja jopa sen ohi kuntien talouden ja toiminnan kannalta tärkeää on huomata lapsimäärässä tapahtuva kehitys, koska kuntien tärkeimmät ja kalleimmat palvelut ovat lapsiin kohdistuvat perusopetus ja varhaiskasvatus. 

Hyvinvointialueiden kannalta taas ytimessä on iäkkään väestön määrän kehitys. Kunnissa tietysti toivotaan, että hyvinvointialueiden johdossa väestötilastoja tarkastellaan myös kunnittain - palvelutarve ja sen kehitys kun hyvinvointialueiden sisälläkin vaihtelee huomattavasti.