Työttömyyden kustannukset karkaavat käsistä

Tämän vuoden alusta valtion TE-toimistojen aiemmin hoitamat työllisyys- ja elinkeinopalvelut siirtyivät kunnille. Samalla kuntien rahoitusvastuuta työttömyysetuuksien eli työttömyyskorvausten kustannuksista kasvatettiin. Kun viime vuoden loppuun saakka kunnat vastasivat osittain vähintään 300 päivää työmarkkinatukea saaneiden työttömyysetuuskuluista, niin tämän vuoden alusta kuntien osavastuu laajeni koskemaan kaikkia työttömyysetuuksia jo sadan työttömyyspäivän jälkeen.

Työttömyyden kustannukset ovat käymässä kunnille ennakoitua roimasti kalliimmaksi. Kunnat ovat maksaneet tammi-heinäkuun ajalta työttömyysetuuksien rahoitusvastuuta yhteensä jo noin 445 miljoonaa euroa. Elokuun lasku kunnille toi pottiin 65 miljoonaa euroa lisää.

Vanhan järjestelmän mukaiset kustannukset työmarkkinatuesta kunnille olivat yhteensä 470 miljoonaa euroa koko viime vuodelta. TE-uudistuksen yhteydessä arvioitiin, että kulut nousevat tästä entisestä tasosta 216 miljoonaa euroa eli 46 %. Tällä summalla kuntien valtionosuuksia kasvatettiin lisääntyvien etuusmenojen kattamiseksi. Oletus oli siis, että kunnille aiheutuvat kustannukset etuusmenoista olisivat uudistuksen jälkeen vajaat 700 miljoonaa euroa. Tammi-heinäkuun toteuma on kuitenkin 61 % enemmän kuin vanhan järjestelmän kustannukset vuotta aiemmin. Tämä enteilee koko vuoden kustannukseksi noin 750–800 miljoonaa euroa. Se on 50-100 miljoonaa euroa enemmän kuin ennakkoon arvioitiin.

Kuntien välillä suurta hajontaa kulukasvussa

Kuntakohtaisesti kasvuprosentit vaihtelevat rajusti. 126 kunnassa työttömyysetuuksista aiheutuneet menot olivat yli tammi-heinäkuussa kaksinkertaiset edellisvuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna. Enintään 46 prosentin kasvussa on 40 kuntaa. Helsingissä kasvua on vain 36 % edellisvuoden tasoon eli alle odotusarvon, kun Tampereella vastaava luku on 79 %. Salossa ja Kajaanissa työttömyysmenojen kasvuprosentti vuoden takaiseen verrattuna on jo yli 110. 

Pienemmissä kunnissa hajonta on vielä hurjempaa. 1800 asukkaan eteläpohjalaisessa Soinin kunnassa viime vuonna työmarkkinatuen ”sakkomaksuja” oli kertynyt tammi-heinäkuussa vain vajaat 9.000 euroa. Tänä vuonna työttömyyskorvausten kuntaosuutta on kertynyt yli 67.000 euroa eli yli kuusinkertaisesti entiseen verrattuna. Toisessa ääripäässä 2600 asukkaan pohjoissavolaisessa Kaavin kunnassa kustannukset ovat ainoana maan kuntana laskeneet. Työmarkkinatukilasku kunnalle viime vuonna tammi-heinäkuussa oli vajaat 205.000 euroa, kun tänä vuonna laskua on kertynyt ”vasta” 188.000 euroa.

Vanhassa järjestelmässä kunta maksoi puolet työmarkkinatuesta 300 maksupäivän jälkeen. Vähintään 1000 päivää työmarkkinatukea saaneen etuusmenoista kunnan rahoitusvastuu nousi 70 prosenttiin. Jos henkilö oli ollut ensin ansiopäivärahalla, kunnan rahoitusvastuu alkoi työttömyyden kestettyä yli kaksi vuotta. 

Kaiken takana on pahentunut työllisyystilanne

Nyt kunta vastaa 10 prosentilla kustannuksista jo 100 päivän jälkeen ja vastuu nousee portaittain 50 prosenttiin. Ainoa helpotus uudistuksessa kunnille oli, että rahoitusvastuu ei nouse enää yli 50 prosentin missään vaiheessa. Ylivoimainen valtaosa kunnan rahoituksesta aiheutuu edelleen pitkään työmarkkinatukea saaneiden pitkäaikaistyöttömien etuusmenoista. 

Kustannusten ennakoitua suuremman kasvun takana on tietenkin pahentunut työttömyystilanne. Kunnat kantavat nyt aiempaa suurempaa suhdanneriskiä. Kunnilla on todellakin kannustimet edistää yrittäjyyttä ja työllisyyttä kaikin mahdollisin keinoin, sillä vain työttömien siirtyminen ns. kovan rahan työpaikkoihin, opiskelemaan tai eläkkeelle poistaa kunnan rahoitusvastuun. 

Ongelmallista on sekä kuntatalouden että pitkäaikaistyöttömien hyvinvoinnin ja työllistymisen kannalta se, että kuntien ei taloudellisesti katsottuna kannata panostaa pitkäaikaistyöttömien aktivointiin enää samoilla keinoilla kuin aiemmin. Kunnan rahoitusvastuu ei kevene, vaikka kuinka paljon järjestettäisiin kuntouttavaa työtoimintaa, työharjoittelua tai tuettua työtä kunnassa ja järjestöissä.