HE 190/2014 vp eduskunnalle liikuntalaiksi

​Pyydettynä lausuntonaan Suomen Kuntaliitto esittää seuraavaa:  

Yleistä 
Liikuntalain valmistelu on ollut kiitettävän läpinäkyvää. Työryhmä kuuli työnsä aikana lukuisia asiantuntijoita ja lakiluonnosta on käsitelty monissa eri tilaisuuksissa, joihin on osallistunut runsaasti liikunta-alan ammattilaisia ja päättäjiä eri puolilta Suomea. Asiasta järjestettiin myös julkinen verkkokuuleminen otakantaa.fi- palvelussa. Uusi liikuntalaki on tarkoitus saada voimaan 1.1.2015. 

Lain tavoitteet
Kuntaliitto pitää hyvänä, että lain keskeisenä tavoitteena on edistää eri väestöryhmien mahdollisuuksia liikkua ja harrastaa liikuntaa. Tavoitteena on lisäksi edistää väestön hyvinvointia ja terveyttä sekä fyysisen toimintakyvyn ylläpitämistä ja parantamista. Myös lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä halutaan edistää liikunnan avulla. Liikuntalakiesitys on perustavoitteiltaan oikeansuuntainen ja edistää täten selkeästi koko väestön liikuntaedellytysten kehittämistä. 

Suomen perustuslain 16§:n 2 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varallisuuden sitä estämättä. Perustuslain yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan julkisen vallan toimet, joilla edistetään yksilön mahdollisuuksia kehittää itseään liittyvät paitsi opetukseen myös esimerkiksi taiteesta nauttimiseen sekä liikunnan ja muun ruumiinkulttuurin harjoittamiseen. Julkinen valta luo edellytyksiä yksilön mahdollisuudelle kehittää itseään siten, että se ylläpitää ja tukee muun muassa sekä kulttuuri- ja liikuntalaitoksia ja avustaa tieteen, taiteen ja liikunnan harjoittamista. 

Kuntaliitto korostaa valtion ja kuntien vastuuta koko väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä liikunnan avulla. Näin voidaan parhaiten tukea taloudellisesti järkevää kuntalaisten työ- ja toimintakyvyn ylläpitämistä ja parantamista. Julkishallinnolla on sekä lainsäädännöllinen että sosiaalinen vastuu luoda mahdollisimman tasa-arvoiset ja saavutettavissa olevat liikuntapalvelut kaikille kansalaisille. Terveyttä ja hyvinvointia edistävä liikunta on kunnalle tärkeä, lakisääteinen ja julkinen tehtävä. Se on myös perustuslain mukainen sivistyksellinen perusoikeus.   

Kunnan vastuu
Kunnan päätehtävänä olisi uuden lain mukaan edelleen yleisten edellytysten luominen kunnan asukkaiden liikunnalle. Kunnan tulee lakiesityksen mukaan luoda edellytyksiä muun muassa järjestämällä liikuntapalveluja sekä terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa eri kohderyhmät huomioon ottaen. Kunnan tulee myös luoda edellytyksiä kuntalaisten liikunnalle rakentamalla sekä ylläpitämällä liikuntapaikkoja. Pykälä vastaa pääosin voimassa olevan lain sisältöä. Kuntien tehtäviä ei perusteluiden mukaan lisätä, mutta yleisten edellytysten kirjoitusmuotoa on jäsennelty ja täsmennetty. 

Kuntaliitto painottaa liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden edistämisen ottamista huomioon kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Kansallisen liikuntafoorumin mukaan liikkumattomuuden kustannus on lähes 2 miljardia euroa terveydenhuollon vuotuisista kokonaiskustannuksista ja liikkumattomuus uhkaa kansakunnan elinvoimaa ja alentaa Suomen kilpailukykyä.  Ikärakenteen muuttuessa ennaltaehkäisyn taloudellinen ja sosiaalinen merkitys lisääntyy oleellisesti.  Ennaltaehkäisevänä työmuotona terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan on oltava koko yhteiskunnan ja kunnan eri toimialojen yhteinen asia.  

Kunnan valtionosuudet 

Kunnille myönnetään valtionosuutta liikuntatoimen käyttökustannuksiin kuten opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa (635/1998) säädetään. Kunnan liikuntatoimen käyttökustannuksiin myönnettävä valtionosuusperuste (yksikköhinta) on12,0 euroa/asukas.  Käyttökustannuksiin myönnettävä valtionosuus on 29,7 % yksikköhinnoista. Valtionosuuden merkitys kuntien liikuntatoimen käyttökustannuksiin vaihtelee suhteessa kuntien asukaslukuun. Pienissä kunnissa valtionosuus saattaa nousta jopa 25–30 prosenttiin liikuntatoimen käyttötalousmenoista kun taas suurissa kunnissa valtionosuus jää 2-3 prosenttiin liikuntatoimen käyttötalousmenoista. 

Päävastuun liikunnan julkisesta rahoituksesta kantavat kunnat. Kunnat käyttävät liikuntaan noin 750 miljoonaa euroa vuodessa, josta käyttötalouden osuus on noin 600 miljoonaa euroa ja investointien osuus on noin 150 miljoonaa euroa.  Kuntien liikuntatoimen valtionosuudet kattavat keskimäärin noin 3-4 % kuntien liikuntatoimen käyttömenoista.  

Kuntaliitto korostaa, että koko liikuntapalvelujärjestelmän toimivuuden   kannalta on välttämätöntä, että kuntien liikuntatoimeen tulevat valtionosuudet ovat riittäviä suhteessa kunnille lainsäädännössä asetettuihin tavoitteisiin ja tehtäviin. Valtionosuuksiin tulisi vähintään tehdä tasokorotus ja varmistaa, että rahoitus seuraa kustannuskehitystä. Perustuslakivaliokuntakin on todennut perusoikeusuudistusta koskevassa mietinnössään (PeVM 25/1994 vp), että kunnille tehtäviä säädettäessä on huolehdittava, että kunnilla on tosiasialliset edellytykset suoriutua tehtävistään. 

Liikuntapaikkojen valtionavustukset 

Suomessa on yli 33 000 liikuntapaikkaa, jotka ovat pääosin kuntien omistamia, ylläpitämiä ja hoitamia. Liikuntapaikkarakentamisen harkinnanvaraisiin valtionavustuksiin on viime vuosina varattu lähes 30 miljoonaa euroa valtion tulo- ja menoarviossa. Kunnat käyttävät vuosittain liikuntapaikkarakentamiseen ja olemassa olevien liikuntapaikkojen peruskorjaukseen yli 100 miljoonaa euroa. Useat uima- ja jäähallit ja muut liikuntapaikat ovat tällä hetkellä peruskorjauksen tarpeessa. VTT on toteuttanut OKM:n rahoituksella tutkimuksen liikuntapaikkojen korjausvelan määrästä. VTT:n arvion mukaan suomalaisten liikuntapaikkojen yhteenlaskettu uushankinta-arvo on 13–14 miljardia euroa. Kun liikuntapaikkojen peruskorjaustarpeen arvioidaan vuositasolla olevan karkeasti noin 2,5 %, merkitsee tämä, että vuosittain noin 325–350 miljoonaa euroa tulisi käyttää liikuntapaikkojen peruskorjaukseen. 

Kuntaliitto pitää tärkeänä kuntien mahdollisuutta toteuttaa välttämättömät liikuntapaikkojen peruskorjaukset ja siksi riittävä valtion harkinnanvarainen avustus liikuntapaikkojen rakentamiseen tulee turvata. Lasten ja nuorten liikunnan sekä urheiluseuratoiminnan toimintaedellytysten kannalta valtion liikuntapaikkarakentamisen määrärahan turvaaminen ja mahdollinen lisääminen on tärkeää. Kenenkään etujen mukaista ei ole päästää tätä arvokasta liikuntapaikkaverkostoa rapautumaan. Arki- ja lähiliikunnan mahdollistava ympäristö on perusedellytys lasten ja nuorten liikuntatottumusten luomisessa. 

Kilpailuneutraliteetti 

Uudella liikuntalailla on tarkoitus selventää kunnan järjestämien lakisääteisten liikuntapalvelujen suhdetta kuntalain yhtiöittämisvelvollisuuteen sekä kilpailulakiin. Liikuntalakiesityksen 5 §:n uudessa 4 momentissa todetaan, että hoitaessaan 5 §:n 1 momentin mukaisia tehtäviä kunta ei toimisi kilpailutilanteessa markkinoilla, ellei niitä toteuteta liiketoiminnallisin tavoittein ja perustein.  Asiaa pohdittiin jo kilpailuneutraliteettia koskevan lainvalmistelun yhteydessä vuonna 2013, jolloin tehtiin asiaa koskevat muutokset kuntalakiin ja kilpailulakiin.  

Hallintovaliokunnan kuntalain muuttamista koskevassa mietinnössä (HaVM 10/2013 vp.) ja kilpailulain muuttamista koskevassa lausunnossa (HaVL 8/2013 vp.) todetaan, että mm. liikuntapalveluja järjestäessään kunta ei toimi kilpailutilanteessa markkinoilla ainakaan, jos toiminnassa on kysymys liikuntatoimen lakisääteisestä tehtävästä, johon ei sisälly liiketoiminnallisia piirteitä. Kuntalain muuttaminen kytkeytyi kiinteästi kilpailulain muuttamiseen. Hallintovaliokunta on siis ottanut asiaan selvän kannan aiemmin ja liikuntalain kyseinen säännös vastaa sisällöltään hallintovaliokunnan nimenomaista kantaa. 

Kilpailulain muutoksella Kilpailu- ja kuluttajavirastolle annettiin mahdollisuus valvoa mm. kunnan palvelujen hinnoittelua ja puuttua siihen. Kilpailulain 30 b §:n nimenomaisena tarkoituksena on mahdollistaa, että erityislainsäädännössä voitaisiin poiketa Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimivallasta puuttua julkisen sektorin toimintaan. Tälle poikkeusmahdollisuudelle luonteenomaista olisi, että lainsäätäjä on tarkoittanutkin sivuuttaa taloudellisen kilpailun tällaisen liiketoiminnan ohjausmekanismina. Hallituksen esityksen (HE 40/2013 vp.) mukaan tällainen voi tulla kyseeseen esimerkiksi kunnan lain perusteella järjestämän liikuntapalvelun osalta.  

Edellä mainittujen lakien esitöiden perusteella kuntien lakisääteisten liikuntapalvelujen suhde kilpailuneutraliteettia koskeviin säännöksiin ei ole aivan selvä. Epäselvä tilanne aiheuttaa ongelmia kunnille lakisääteisten liikuntapalvelujen järjestämisessä ja palvelujen hinnoittelussa. Kuntien intressissä on tarjota lakisääteiset liikuntapalvelut siten, että ne ovat kaikkien kuntalaisten käytettävissä, eikä esimerkiksi palvelujen hinnoittelu estä vähävaraisten mahdollisuuksia käyttää liikuntapalveluja. Tämän vuoksi on välttämätöntä, että liikuntapalvelujen osalta asia selvennetään säätämällä siitä nimenomaisesti siten kuin esitysluonnoksen 5 §:n 4 momentissa on tehty. 

Kuntaliitto pitää hyvänä lakiluonnoksen 5 §:n 4 momenttia ja on ehdottoman tärkeää, että kyseinen säännös sisällytetään liikuntalakiin. Kunnilla tulee olla oikeus järjestää lakisääteisiä liikuntapalveluja kuntalaisille julkisina palveluina ja mahdollisuus myös hinnoitella liikuntapalvelut siten, että kuntalaiset voivat niittä varallisuudesta riippumatta käyttää. Urheiluseurojen kannalta asia on myös ensiarvoisen tärkeä, jotta lapset ja nuoret voivat mahdollisimman laajasti ja tasa-arvoisesti harrastaa liikuntaa.   

SUOMEN KUNTALIITTO 

Kari Sjöholm  
erityisasiantuntija

Pirkka-Petri Lebedeff
johtava lakimies