Paavo Taipale
- yhdyskuntatekniikan edunvalvonta ja kehittäminen
- vesihuolto
Kuntaliitto kiittää mahdollisuudesta lausua asetusehdotuksesta. Esityksessä ehdotetaan tarkistettavaksi eräitä elinvoimakeskusten ja KEHA-keskusten suoritteista perittäviä maksuja. Kokonaan uutena maksullisuuden piiriin lisättäisiin elinvoimakeskusten tehtävänä olevat patoturvallisuusvalvonta ja vesihuoltolain mukainen valvonta. Kuntaliitto keskittyy tässä lausunnossaan lähinnä vesihuoltolain valvonnasta elinvoimakeskukselle perittäväksi ehdotettuihin valvontamaksuihin, mutta toteaa patoturvallisuuden osalta, ettei siihen kohdentuvaa maksua ole kohdennettu riittävän selkeästi ja yksiselitteisesti eikä perusteltu riittävästi.
Valtion maksuperustelain mukaan julkisoikeudellisesta suoritteesta perittävän maksun tulee lähtökohtaisesti vastata suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää eli suoritteen omakustannusarvoa. Viranomaisen on lisäksi huolehdittava siitä, ettei suoritteen tuottamisesta aiheudu enempää kustannuksia kuin suoritteen tarkoituksenmukainen laatutaso edellyttää. Maksullisista suoritteista saatavat tulot tulee ohjata kokonaisuudessaan niiden tehtävien resursointiin, joista maksut peritään. Maksutulojen tulee näkyä maksullisen toiminnan riittävinä resursseina sekä laadukkaana, sujuvana ja yhdenmukaisena viranomaispalveluna. Maksut eivät saa muodostua yleiseksi tulonlähteeksi elinvoimakeskusten muiden tehtävien rahoittamiseen.
Vesitaloustehtäviä koskevien suoritteiden maksullisuuden ja maksujen perusteita käsitellään asetusluonnoksen perustelumuistion kohdassa 5.4. Muistion sivulla 9 todetaan, että ehdotettavat uudet maksut olisivat kerran vuodessa perittäviä maksuja, eivätkä perustuisi erillisiin valvontatapahtumiin. Edelleen tekstissä todetaan, että vesihuoltolaitoksen toiminta, eli veden ottaminen vesihuoltoa varten ja veden johtaminen, edellyttävät vesilain mukaista lupaa ja että vesihuoltolain mukainen valvonta on välitön seuraus toimintaa koskevasta lupahakemuksesta, luvasta ja luvan mukaisesta toiminnasta, ja rinnastuu täten maksullisuudessa lupavalvontaan.
Kuntaliitto pitää perustelumuistion edellä kuvattua perustetta valvonnan maksullisuudelle virheellisenä, sillä se pätee vain osaan vesihuoltolain mukaisia vesihuoltolaitoksia. Lukumääräisesti merkittävä osa vesihuoltolaitoksista ei harjoita veden ottoa luonnonvesilähteestä tai jäteveden puhdistusta tai johtamista vesistöön, jotka ovat asetusluonnoksen perustelutekstissä mainittuja luvanvaraisia toimintoja. Nämä vesihuoltolaitokset jakelevat verkostonsa kautta toisen vesihuoltolaitoksen valmistamaa talousvettä tai johtavat viemäriverkostonsa kautta kerätyt jätevedet puhdistettavaksi toisen vesihuoltolaitoksen puhdistamoon. Tämä toiminta ei ole luvanvaraista, vaan perustuu osapuolten välisiin sopimuksiin tai ilmoitusmenettelyyn viranomaiselle. Lisäksi luvanvaraista toimintaa valvotaan jo erikseen muiden erityislakien nojalla. Ympäristölupien noudattamista valvovat esimerkiksi Lupa- ja valvontavirasto tai kunnan ympäristönsuojeluviranomainen.
Kiinnitämme huomiota myös siihen, että niin kunnan kuin vesihuoltolaitoksen valvontamaksu ei perustuisi erillisiin valvontatapahtumiin, vaikka sen toisaalta todetaan perustuvan suoritteen käsittelyyn käytettävään työaikaan ja elinvoimakeskuksen maksulliselle työlle määriteltävään tuntihintaan. Maksuja siis perittäisiin vuosittain tasasuuruisina kaikilta kunnilta ja vesihuoltolaitoksilta täysin riippumatta siitä, kohdistuuko niihin mitään valvontatoimenpiteitä. Esityksessä ei olekaan perusteltu riittävästi ehdotetun vuosimaksun vastikkeellisuutta eikä maksutason kohtuullisuutta. Maksut voivat muodostua kohtuuttomiksi erityisesti silloin, kun viranomaisen yksittäiseen kuntaan tai sen vesihuoltolaitokseen tai -laitoksiin kohdistamat valvontatoimet ovat kyseisenä vuonna vähäisiä tai niitä ei ole lainkaan.
Perustelumuistiossa todetaan seuraavaa: ”Kuntakohtainen vuosittainen valvontamaksu taas kohdistuisi kuntiin vesihuollon järjestämisestä vastaavina tahoina ja perustuisi kuntien viranomaiselle toimittamaan lakisääteiseen kunnan alueen vesihuoltosuunnitelmaan ja toiminta-aluepäätökseen. Kuntakohtainen maksu olisi samansuuruinen kaikilla kunnilla. Kuntakohtainen maksu olisi samansuuruinen kuin vesihuoltolaitoskohtainen maksu perustuen valvonnan edellyttämään yhtä suureksi arvioituun työmäärään.”
Kuntaliitto toteaa ensinnäkin, että vesihuoltolaki ei velvoita kuntaa toimittamaan toiminta-aluepäätöstä valtion valvontaviranomaiselle. VHL 8 a §:n mukaan kunta vastaa siitä, että toiminta-aluetiedot toimitetaan koneluettavana paikkatietona Suomen ympäristökeskukselle ilman aiheetonta viivytystä. Suomen ympäristökeskuksen tehtävänä on huolehtia siitä, että toiminta-aluekartat julkaistaan yleisessä tietoverkossa. Vesihuoltolaki velvoittaa kuntaa vain pyytämään valvontaviranomaisilta lausunnon ennen toiminta-alueen hyväksymistä tai muuttamista. Vastaavasti kunnan tulee vesihuoltolain 5 a §:n mukaisesti pyytää ennen kunnan vesihuoltosuunnitelman hyväksymistä valvontaviranomaisilta lausunto. Hyväksytty suunnitelma kunnan tulee julkaista tiedonsaannin kannalta olennaisilta osiltaan yleisessä tietoverkossa, mutta kunnalla ei ole velvollisuutta erikseen toimittaa päätöstä valvontaviranomaiselle.
Vaikka vesihuoltolain asettamat velvoitteet ovat samat kaikille toimijoille, valvontaviranomaisen valvontaan käyttämä aika ei kaikissa tapauksissa ole sama eikä kategorisesti voida todeta varsinkaan, että pienemmissä kunnissa ja laitoksissa valvontatarve olisi suhteellisesti suurempi kuin suuremmissa yksiköissä. Tasasuuruisen vuosimaksun oikeasuhtaisuudelle tulee löytää esitettyä kestävämmät perusteet, mikäli jonkinlaisen maksun käyttöönotto ylipäänsä katsotaan välttämättömäksi. Tällaisenaan maksu myös vaikuttaa ensisijaisesti fiskaaliselta instrumentilta valtion talouden haasteellisessa tilanteessa, jolloin maksu muistuttaa luonteeltaan veroa.
Perusteluista ei selviä, mikä on maksullisuuden tavoite ja kuinka laajaa valvonta nykytilanteessa on. Herää kysymys, onko tarkoituksena lisätä kuntiin ja laitoksiin kohdentuvaa valvontaa ja jos on, kuinka paljon vai paikata vain valtiontalouden leikkausten jättämiä aukkoja.
Maksun perimistä perustellaan valtion maksuperustelailla. Sen 4 §:ssä todetaan maksulliset suoritteet, joita ovat ”1) tavarat, jotka valtion viranomainen on tuottanut; 2) palvelut, jotka on tuotettu tilauksesta tai muusta toimeksiannosta; 3) päätökset, jotka on tehty hakemuksesta; 4) käyttöoikeuksien sekä muiden oikeuksien väliaikainen luovuttaminen; sekä 5) muu toiminta, milloin suoritteen tuottaminen on seurausta vastaanottajan toimenpiteestä”. Asetuksen perusteluista ei selviä, mihin em. maksullisuuden luokkaan vesihuollon valvonta perustuu.
Kuntaliitto katsoo, että mikään edellä mainituista kohdista ei suoraan sovellu tällaiseen yleisen perusmaksun perimiseen. Hallituksen esityksessä (HE 176/1991 vp) todetaan nykyisestä kohdasta 5, että myös valtion muu toiminta, kuten lakisääteinen tarkastus ja valvontatoiminta, olisi maksullista, milloin suoritteen tuottaminen on seurausta vastaanottajan toimenpiteestä. Tämä tarkoittaa sitä, että viranomaiselle työtä aiheuttava valvontatarve syntyy siksi, että asiakas, yritys tai muu toimija on itse aktiivisesti tehnyt jotain, joka aiheuttaa valvontatoimia (esimerkiksi hakenut lupaa, tehnyt ilmoituksen tai pyytänyt tarkastusta). Sen sijaan, jos viranomainen tekee tarkastuksen omasta aloitteestaan osana yleistä valvontatehtäväänsä, Kuntaliiton näkemyksen mukaan maksun periminen ei voi perustua tähän säännökseen.
Kuntaliitto toteaa, että maksun perimisen oikeutus ei sisälly myöskään nykyiseen vesihuoltolakiin. Mikäli maksuja jatkossa katsotaan tarpeelliseksi periä, tulisi ennen niiden käyttöönottoa säätää maksuista ja niiden perusteista vesihuoltolaissa. Maksullisuuden tulisi perustua siihen, että valvontaviranomaisen toimet perustuvat sen riskiperusteisesti laatiman valvontasuunnitelman ja valvontaohjelman mukaiseen säännölliseen valvontaan. Esimerkiksi ympäristönsuojelulain 168 §:ssä velvoitetaan Lupa- ja valvontavirasto laatimaan luvanvaraisten, ilmoituksenvaraisten ja rekisteröitävien toimintojen määräaikaistarkastuksista ja niiden muusta säännöllisestä valvonnasta ohjelma (valvontaohjelma). Valvontaohjelmassa on oltava tiedot valvottavista kohteista ja niihin kohdistettavista säännöllisistä valvontatoimista. Valvontaohjelma on pidettävä ajan tasalla.
Kuntaliitto katsoo, että mikäli maksun valmistelua päätetään jatkaa, tulee asetuksen jatkovalmistelussa erottaa toisistaan kunta- ja vesihuoltolaitoskohtainen maksullinen valvonta ja viranomaiselle kuuluva yleinen vesihuoltolain valvonta, neuvonta ja muu yleisen edun turvaamiseen liittyvä toiminta. Maksun tulee kohdistua vain sellaisiin kustannuksiin, joiden voidaan asianmukaisesti katsoa aiheutuvan maksun suorittajaan kohdistuvasta valvonnasta.
Kuntaliitto pitää ehdotettua tasasuuruista 950 euron vuotuista ja valvontatoimenpiteistä riippumatonta maksua kohtuuttomana erityisesti pienille kunnille ja sellaisille pienille vesihuoltolaitoksille, jotka edellä kuvatulla tavalla harjoittavat vain veden jakelua ja jäteveden keräilyä johtoverkostoissaan. Vaikka ammattimaisesti hoidetuilla vesihuoltolaitoksilla tehtävien hoito ja muun muassa asiakirjahallinto saattaa olla pieniä toimijoita systemaattisempaa, valvontakohteiden määrä ja monimuotoisuus suuremmilla laitoksilla vaatii käsityksemme mukaan myös enemmän työtä ja monipuolisempaa osaamista valvontaviranomaiselta. Esimerkiksi omaisuudenhallintasuunnitelman sisältö on huomattavasti monimutkaisempi suurella täyden palvelun vesihuoltolaitoksella kuin vaikkapa vain toisen laitoksen tuottamaa talousvettä verkostossaan johtavalla laitoksella.
Mikäli päätettäisiin pitäytyä vesihuollon valvonnan muuttamisessa maksulliseksi, pidämme välttämättömänä, että suunnitellun maksukertymän keräämiseksi valvontamaksuja porrastetaan selkeästi useaan eri maksuluokkaan. Ehdotuksen mukaisesti perittävä kunnan vuosimaksu olisi asukasluvultaan 31.12.2025 manner-Suomen pienimmässä kunnassa Lestijärvellä jopa 1,45 e/asukas ja Suomen suurimmassa kunnassa, Helsingissä vastaavasti 0,001 e/asukas. Kuntien maksuissa tulisikin ottaa huomioon kunnan asukasluku ja vesihuoltolaitoksen maksuissa sekä koko (asiakasmäärä) että vesihuoltolaitoksen harjoittaman vesihuoltopalvelun laatu ja laajuus (pelkästään vedenjakelu ja/tai viemäröinti, tukkuvesihuoltolaitos, tukkujätevedenpuhdistamo, veden ja/tai jäteveden käsittelylaitoksen omistava täyden palvelun vesihuoltolaitos). Maksujen porrastuksessa tulee kiinnittää erityistä huomiota pienille vain verkostoa omistaville vesihuoltolaitoksille kohdistettavan maksun kohtuullisuuteen sekä niiden (yleensä pienten) kuntien maksuihin, joiden oma vesihuoltolaitos toimii taseyksikkönä tai liikelaitoksena. Jälkimmäisessä tapauksessa tällaisen saman y-tunnuksen alla toimivalta yksiköltä ei tule periä sekä kunnan että vesihuoltolaitoksen valvontamaksua.
Kuntaliitto huomauttaa, että useimpien uudistetun vesihuoltolain velvoitteiden voimaantulolle on säädetty vähintään kahden vuoden siirtymäaika lain voimaantulosta. Täten ensimmäiset keskeiset uudet velvoitteet tulee olla kunnissa ja vesihuoltolaitoksissa toimeenpantu vuoden 2028 alussa, joten niiden noudattamista ei voitane aiemmin valvoakaan. Ehdotamme, että mikäli asetuksessa säädetään vesihuoltolain mukaisen valvonnan maksuista, niitä sovellettaisiin vasta vuoden 2028 alusta lukien.
SUOMEN KUNTALIITTO
Pirjo Sirén
johtaja, yhdyskunta ja ympäristö
Paavo Taipale
hdyskuntatekniikan päällikkö
Liity mukaan juristiverkostoon ja hyödynnä verkostotapaamiset työsi tukena.
Teknisen alan työvoimapula on pahenemassa. Kunnista puuttuu lukuisia ammattilaisia.