Luonnos hallituksen esitykseksi alkuperätakuulain ja kestävyyslain 37 a §:n muuttamisesta sekä alkuperätakuuasetuksen muuttamisesta

Kuntaliitto kiittää mahdollisuudesta lausua ehdotuksesta. Lausuntopyyntö koskee luonnosta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi energian alkuperätakuista annetun lain muuttamisesta ja laiksi eräiden polttoaineiden kestävyyskriteereistä annetun lain 37 a §:n muuttamisesta sekä luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi energian alkuperätakuista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta. 

Lakimuutoksilla täytäntöönpantaisiin uusiutuvan energian direktiivin muutoksen alkuperätakuita ja kaasumarkkinadirektiivin kaasun alkuperän ilmoittamista koskevat säännökset. Lisäksi tehtäisiin lakimuutoksia, jotka johtuvat alkuperätakuista annetun standardin muutoksista. Nämä ehdotetut muutokset koskevat alkuperätakuujärjestelmän yksityiskohtia ja pääosin alkuperätakuujärjestelmä pysyisi ennallaan. Muutoksilla täytäntöönpantaisiin myös hukkalämmön määritelmää koskeva hallituksen puoliväliriihen 2025 kirjaus.

1. Palaute alkuperätakuulakiin ehdotetuista muutoksista?

Ehdotuksen mukaan hukkalämmön määritelmää täydennettäisiin tavalla, jonka seurauksena jätteenpolttolaitos voisi saada sekalaisen yhdyskuntajätteen, rakennus- ja purkujätteen ja muun vastaavan sekalaisen jätteen poltosta tuottamalleen lämmölle hukkalämmön alkuperätakuut, jos se huolehtii kyseisen jätteen esilajittelusta ennen polttoa.

Kuntaliiton näkemyksen mukaan positiivista on, että hukkalämmön määritelmää aiotaan tarkentaa. Ehdotuksessa kannatettavaa on, että jätteenpolttolaitoksessa muodostuva lämpö olisi mahdollista tulkita jatkossa sivutuotteeksi ja sille voitaisiin myöntää hukkalämmön alkuperätakuita. Kuitenkin alkuperätakuulain muutokseen on sisällytetty hukkalämpöstatuksen edellytykseksi vaatimuksia, joita Kuntaliitto ei voi sellaisenaan hyväksyä. Tällainen on pakollinen esilajittelu kaikelle polttoon toimitettavalle jätteelle. 

Yhdyskuntajätehuollon järjestelmä perustuu tällä hetkellä vahvasti erilliskeräykseen. Sekalaisen yhdyskuntajätteen (sekajäte) laitosmaisen esikäsittelyn vaatimus saattaa heikentää kotitalouksien erilliskeräyksen toteuttamista, koska se antaa jätteen haltijalle virheellisen signaalin lajittelun tarpeettomuudesta syntypaikalla, kun jätteet kuitenkin lajitellaan keskitetysti. Esimerkiksi biojätteen syntypaikkalajittelun heikentyminen vaikuttaisi suoraan esikäsittelylaitoksista saatavan, erotellun, kierrätettävän materiaalin laatuun heikentävästi. Nykyiset lajittelulaitokset toimivat yleensä vain täydentävinä laitoksina, eikä sekajätteen laitosmaisella esikäsittelyllä ei ole mahdollista saada aikaan merkittäviä kierrätyksen lisäyksiä, mikä itse asiassa jo ehdotuksessakin tunnistetaan. Laitosmainen lajittelu on myös kallis investointi, joka nostaisi kuntalaisten jätemaksuja huomattavasti. 

Kuntaliitto huomauttaa, että ympäristöministeriön alaisessa kiertotalouslakia valmistelleessa työryhmässä, jonka mietintö on julkaistu vasta helmikuussa 2026, on selvitetty sekajätteen laitosmaisen esilajittelun tarvetta eräänä polton hillinnän keinona. Kiertotalouslakityöryhmässä selvitettiin kattavasti jätehuollon lainsäädännön kehittämistä. Taustaselvityksissä selvitettiin laajasti myös jätteenpolton ohjauskeinoja, mukaan lukien sekajätteen laitosmaista lajittelua ennen jätteenpolttoa. Kiertotalouslakityöryhmän mietinnössä päädyttiin siihen, ettei laitosmaisen lajittelun edellyttäminen kiertotalouslainsäädännössä ole perusteltua. 

Suomen ympäristökeskuksen KierrePohi -taustaselvityksessä esitettiin laitosmaisen lajittelun tehokkuudesta ristiriitaista tietoa. Esimerkiksi VTT:n MWSplast -hankkeessa oli tuotu esiin, että nykyaikaiset lajittelulaitokset pystyisivät erottamaan tehokkaasti muovit sekajätteestä. Toisaalta NG Nordicin laitoksen syötteestä saatiin talteen merkittävästi suunniteltua vähemmän eli vain vajaa 1 % sekajätteestä päätyi kierrätysraaka-aineeksi. Hallituksen esitysluonnoksessa käytetään esimerkkinä Ruotsin kahta laitosta, mutta niiden tehokkuudesta ei anneta tarkempaa tietoa, vain kapasiteetti ja investointikustannukset. Saamiemme tietojen mukaan näissäkin laitoksissa sekajätteestä eroteltua muovia päätyy kierrätysraaka-aineeksi vain joitakin prosentteja. Matalilla talteenottoprosenteilla muovin kierrätyksen kustannukset kasvaisivat merkittävästi nykyiseen verrattuna.

Kuntaliitto katsoo, että edellä mainittua taustaa ajatellen on vähintäänkin kummallista, että yhtä nimenomaista teknologiaa, jätteen laitosmaista esilajittelua edellytettäisiin energiasektoria koskevassa lainsäädännössä. Kuntaliiton näkemyksen mukaan jätelainsäädännön kehittäminen on ympäristöministeriön hallinnonalan tehtävä ja siten sen varmistaminen, että vain kierrätyskelvottomat jätteet päätyvät polttoon, tulee varmistaa ensisijaisesti jätelainsäädännössä. Ehdotuksessa huolestuttavinta on se, että jätehuoltoon olennaisesti liittyvää päätösvaltaa esitetään harjoitettavaksi yhdessä valtion virastossa, Energiavirastossa, joka ei ole riittävästi erikoistunut jätehuoltojärjestelmän ja jätelainsäädännön kokonaisuuden osaamiseen.

Kuntaliitto esittää, että alkuperätakuulaissa jätteenpolttolaitoksessa kierrätyskelvottoman sekalaisen yhdyskuntajätteen käsittelyssä muodostuva lämpö tulee luokitella sivutuotteeksi ja hyväksyä käytettäväksi hukkalämpönä kaukolämpöjärjestelmissä ilman alkuperätakuulaissa esitettyä vaatimusta laitosmaisesta esilajittelusta. Perusteltua olisi kytkeä edellytys enneminkin asianmukaiseen syntypaikkalajitteluun. Yleisesti sekajätteen kierrätyskelvottomuuden varmistamisen edellytyksistä tulee kuitenkin säätää jätelainsäädännössä. 

Hallituksen esityksen keskeinen ongelma on se, että siinä asetetaan perusteetta yksityiskohtainen tekninen vaatimus jätehuollon toteuttamisesta. Ehdotusluonnoksen esilajitteluedellytys sisältää vieläpä erittäin epämääräisen vaatimuksen siitä, että hyväksyttävällä esilajittelulla tulisi saada talteen ”merkityksellinen määrä muuta kierrätyskelpoista jätettä kuin metallia kierrätystä varten”. Edellä mainittua merkityksellistä määrää ei ole ehdotuksessa avattu juuri ollenkaan. Merkityksellisen määrän tulkinta jätettäisiin asian käsittelevän Energiaviraston tehtäväksi. Kuntaliitto vastustaa sitä, että jätehuoltotoiminnasta irralliselle taholle annettaisiin oikeus ja samalla vastuu määritellä, milloin kierrätys on riittävän tehokasta ja milloin ei. Jätteen kierrätyskelpoisuuden ja sen toteutumisen arviointi tulee jättää asianmukaisten jätehuollon viranomaisten tehtäväksi. Merkityksellinen on määritelmänä niin epäselvä, että viranomainen voisi halutessaan tulkita teknistaloudellisestikin parhaan mahdollisen esilajittelun riittämättömäksi. Siksi Kuntaliiton näkemyksen mukaan epämääräinen viittaus ”merkitykselliseen määrään” tulee jättää laista kokonaan pois. Erikoista suhteessa eri jätelajeihin on myös se, ettei metallien talteenotossa ”merkityksellisellä määrällä” ole merkitystä, koska sen katsotaan täyttyvän automaattisesti. Mikäli esilajittelulaitoksille halutaan asettaa jonkinlaisia määrällisiä tavoitteita, tulee nämä ehdottomasti määritellä jätelainsäädännössä, jolloin määrittelyssä tulee ottaa huomioon myös se, mikä laitosmaisesti lajiteltava jätelaji on kyseessä. 

Jätteen esikäsittelyä koskevan kategorisen vaatimuksen sijaan tulisi tunnistaa ne tilanteet, joissa laitosmaisella lajittelulla on teknistaloudelliset mahdollisuudet aikaansaada laadukkaita jätejakeita kierrätystä varten. Potentiaali ei useinkaan ole asuin- ja muiden kiinteistöjen tuottamassa sekajätteessä, vaan muissa jätevirroissa. 

Lakiehdotuksessa jätteenpoltto pidetään lähinnä ei-toivottuna uhkana ja esteenä kierrätyksen edistämiselle. Kuntaliitto kuitenkin huomauttaa, että kehittynyt jätehuoltojärjestelmä edellyttää, että jätteiden käsittelyn koko arvoketju on hallittu ja jätteet päätyvät asianmukaiseen käsittelyyn kaikissa olosuhteissa. Suomalaiset jätteenpolttolaitokset ovat osa kriittistä jätehuoltoinfrastruktuuria. On muistettava, että orgaanisen kierrätyskelvottoman ja/tai terveys- ja ympäristöhaitallisen jätteen energiatehokkaalle termiselle käsittelylle ei ole näköpiirissä muita kuin polttoon perustuvia teknisiä, kaikissa olosuhteissa toimivia vaihtoehtoja. Sen vuoksi on tärkeää, että lainsäädännöllä ei vaikuteta haitallisesti Suomen oman jätteenpolttoinfran säilymiseen. Ehdotettu säädös ei ota huomioon huoltovarmuusnäkökulmaa ja jättää epäselväksi, miten varmistettaisiin, että poikkeustilanteissakin jätehuolto toimisi ja esimerkiksi SOTE-jätteet voitaisiin käsitellä terveys- ja ympäristöturvallisesti. 

Kuntaliitto huomauttaa, että esilajittelulaitosten investoinnit ovat kalliita, useiden kymmenien miljoonien investointeja. Useat jo toteutetut laitokset ovat osoittautuneet suhteellisen tehottomiksi. Sekalaisen jätteen lajittelulaitokset myös tuottavat heikkolaatuisempaa materiaalia kuin syntypaikkalajittelulla saadaan aikaiseksi. Velvoittavuudessa tulee muistaa myös se, että talteen otettu materiaali tulee aina saada toimitettua myös järkevään ja korkealaatuiseen kierrätykseen. Mikäli talteen otettujen materiaalien rejektit alkavat olla merkittäviä, vähenee talteenoton järkevyys.

Kuntaliitto katsoo, että energia- ja jätehuoltosektoreiden yritysten laitosmaisten lajittelulaitosten investointipäätösten ei tule olla sidoksissa hukkalämpöstatuksen saamiseen, vaan niiden tulee voida perustua toiminnanharjoittajien omiin strategioihin kiertotalouden edistämiseksi sekä teknistaloudelliseen järkevyyteen. 

2. Palaute alkuperätakuuasetukseen ehdotetuista muutoksista? 

--

3. Onko vaikutusarviossa (luku 4.2) puutteita taikka täydennystarpeita (vaikutuksia, joita ei ole tunnistettu)? Jos, millaisia?

Kuntaliitto toteaa, että vaikutusten arvioinnissa ei ole tunnistettu jätteenpolttolaitosten asemaa tärkeänä osana kriittistä jätehuoltoinfrastruktuuria ja hallittua jätehuoltoketjua, vaan ne tuodaan pääasiassa esille negatiivissävytteisesti ja niiden olemassaolo ja toiminta on luokiteltu yksipuolisesti ikään kuin kiertotalouden estäjiksi. Kuntaliitto huomauttaa, että monissa Keski-Euroopan kierrätyksen edelläkävijämaissa jätteenpolttolaitokset eivät ole toimineet esteinä kierrätyksen edistämiselle, vaan ne toimivat kierrätyslaitosten rinnalla varmistamassa asianmukaisen yhdyskuntajätehuollon kokonaistoimivuutta. Sen sijaan heikosti jätehuoltoaan hoitavista EU-maista, joissa jätteiden kaatopaikkasijoitus on edelleenkin merkittävä käsittelymuoto, puuttuu usein niin poltto- kuin asianmukainen kierrätysinfrastruktuurikin.

Ympäristövaikutusten arviointi (4.2.4) on jossakin määrin spekulatiivinen ja hieman yksipuolinen. Sen mukaan syntyy käsitys, että pelkkä hukkalämpöstatuksen myöntäminen antaisi sysäyksen lisätä jätteenpolttoa ja olisi siten este kierrätykselle ottamatta lainkaan huomioon jätelainsäädäntömme tiukkoja vaatimuksia ja tavoitteita. Kunnat ovat esimerkiksi tehneet vuoden 2021 jätelakimuutoksen jälkeen huomattavasti työtä erilliskeräyksen ja kierrätyksen edistämiseksi. Tulokset työstä näkyvät kuitenkin jonkin verran viiveellä. Lisäksi yhdessä pakkausten tuottajayhteisöjen kanssa pohditaan koko ajan keinoja lisätä muun muassa pakkausmuovien saantoa erilliskeräyksessä. Vuoden 2024 jätetilastoissa tehty työ näkyy merkittävänä kierrätysasteen nousuna. On huomattavaa, että vuonna 2024 jätelain muutosten toimeenpano oli vielä osin kesken. 

Ympäristövaikutusten arviointi kohdassa 4.2.4 ei nähdäksemme tue erityisesti laitosmaisen esilajitteluvaatimuksen asettamista. Ympäristövaikutuksissa todetaan esilajitteluun liittyen, että ”vaikutuksen määrää on kuitenkin vaikea arvioida, koska esilajittelulla voidaan poistaa vain osa kierrätyskelpoisesta jätteestä ja niiden tehokkuudesta on epävarmuutta. Joka tapauksessa vaikutukset kierrätysasteeseen arvioidaan pieniksi verrattuna siihen, että jäte lajiteltaisiin jo syntyvaiheessa. Riskinä myös on, että erotellulle jätteelle ei löytyisi kysyntää ja se toimitettaisiin tällöin rinnakkaispolttoon.”

Lisäksi ympäristövaikutuksista todetaan lopuksi, että ”vaikutukset kierrätysasteeseen voivat olla sekä nostavia että laskevia, ja kokonaisvaikutusta on vaikea arvioida. Kuitenkin kierrätysastevaikutusten mittaluokka arvioidaan vähäiseksi”. Kuntaliiton näkemyksen mukaan viimeinen toteamus ei puolla lainkaan kalliin laitosmaisen esilajitteluvaatimuksen kytkemistä sellaisenaan hukkalämpöstatukseen. Kyse ei ole myöskään teknologianeutraalista säädöksestä.

Vaikutusten arvioinnissa ei ole myöskään tunnistettu jätteenpolton hukkalämpöstatuksen roolia suhteessa EU:n rakennusten energiatehokkuusdirektiivin ja energiatehokkuusdirektiivin vaatimuksiin. Mikäli jätteenpolton lämpöä ei kansallisesti tunnusteta hukkalämmöksi, vaan sitä pidetään fossiilituotantona, syntyy riski, että jätteenpolton kaukolämpöä käyttävät rakennukset joutuvat energiatodistuksissa epäedulliseen asemaan.

4. Esitykseen sisältyy kaasumarkkinadirektiivin vaatimuksesta kaasun ja vedyn myyjien velvollisuus ilmoittaa tietoja hiilidioksidipäästöistä. Tulisiko ilmoitusvelvollisuudesta säätää tarkemmin tai toisella tavalla? Jos, miten?

--

SUOMEN KUNTALIITTO

Pirjo Sirén                                                                     Tuulia Innala
johtaja, yhdyskunta ja ympäristö                                     erityisasiantuntija