Mitä edessä näkyy? 5 + 1 kysymystä suomalaisten kuntien ja alueiden tulevaisuudesta

Kuntaliitto, MDI ja Sitra laittoivat viimeaikaiset selvityksensä yhteen ja arvioivat Suomen kuntien ja alueiden nykytilaa sekä tulevaisuutta lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. 

Kirjoittamassa olivat Kuntaliiton tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom, Sitran johtava asiantuntija Jukka Vahti sekä MDI:n johtava asiantuntija Valtteri Laasonen.

Kuinka tyytyväisiä eri puolilla Suomea asuvat ihmiset ovat kuntien tarjoamiin palveluihin, millaiset tekijät kasvattavat kuntien ja alueiden veto- ja elinvoimaa? Entä miten erilaisissa elinpiireissä, syrjäseudulla tai kasvavissa kaupungeissa asuvat suomalaiset suhtautuvat tulevaisuuteen? Alkanut syksy ja uuden nelivuotisen valtuustokauden alku on hyvä hetki pohtia näitä kaikkien suomalaisten arkeen vaikuttavia kysymyksiä.  
 
Aihepiiriä on tarkasteltu kolmen organisaation selvityksissä eli Kuntaliiton viime vuonna toteuttamissa Kuntalaistutkimuksessa ja Kuntapäättäjätutkimuksessa, aluekehittämiseen erikoistuneen konsulttiyhtiö MDI:n Kuinka kuntasi sykkii? -kyselyssä sekä sen yhteydessä päivitetyssä elinvoima, vetovoima ja pitovoima -indeksissä (EVP) sekä Sitran Tulevaisuusbarometri 2025:ssä. 
 
Näistä Kuntaliiton kyselytutkimus katsoo lähelle eli nykyhetkeen ja seuraavaan valtuustokauteen, MDI:n kysely ja indeksi nykyhetkeen ja keskipitkälle aikavälille 3–5 vuoden päähän ja Sitran Tulevaisuusbarometri pitkää aikaväliä eli 10–20 vuoden päähän. Tarkastelimme tutkimusten avaamia näkymiä Kuntapäättäjien tulevaisuusstartti -webinaarissa 5.9.2025. Tämä artikkeli kokoaa yhteen webinaarissa esiin nousseita näkökulmia sekä tarjoaa kaikille kuntien ja alueiden muutoksista ja kehityssuunnista kiinnostuneille aineksia tarkastella kuntien ja alueiden tulevaisuudennäkymiä.

1. Miten Suomella ja suomalaisilla menee? Vai onko tällaista edes mielekästä kysyä tässä kasvavan polarisaation ja eriytyvien kehitysnäkymien ajassa?

Kuntaliitto: Kuntalaiset ja päättäjät arvioivat oman kuntansa tilanteen pääosin hyväksi – 61 prosenttia kuntalaisista ja 64 prosenttia päättäjistä näkee kunnan pärjäävän hyvin. Yhteisöllisyys ja kiinnittyminen omaan kuntaan ovat yhä vahvoja, mutta näkemykset vaihtelevat muun muassa eri ikäryhmien ja kuntien välillä. Tuloksista voisi summata, että suomalaiset luottavat lähiyhteisöönsä myös epävarmassa ajassa. 

MDI: MDI:n kuntakyselyn 2024 tulosten mukaan Manner-Suomen kuntien luottamushenkilöiden ja viranhaltijajohdon käsitykset kuntiensa kehitysnäkymistä ovat hieman kohentuneet, mutta eivät vielä palautuneet 2020-luvun alun tasolle. Lyhyellä aikavälillä eli puolen vuoden kuluessa 29 prosenttia vastaajista uskoi kuntansa tilanteen paranevan, 39 prosenttia arvioi sen pysyvän ennallaan ja vajaa kolmannes pelkäsi tilanteen heikkenevän. Keskeisempää on kuitenkin keskipitkän aikavälin eli 3–5 vuoden päässä siintävä näkymä: noin puolet vastaajista uskoo kuntansa tilanteen paranevan, kun taas reilu kolmannes arvioi sen heikkenevän ja vain joka kymmenes odottaa tilanteen pysyvän ennallaan.

Vaikka näkymät ovat toiveikkaammat kuin edellisvuonna, ne jäävät edelleen vuoden 2022 tasosta. Taustalla vaikuttavat muun muassa kuntatalouden kiristyminen, työttömyyden kasvu ja väestönkehityksen heikkeneminen, ja erityisesti Itä-Suomessa myös Venäjän tilanne ja itärajan epävarmuus luovat synkkyyttä tulevaan. 
  
Sitra: Tulevaisuusbarometrin perusteella ajatukset pitkän aikavälin tulevaisuudesta yhdistävät suomalaisia siinä missä nykyhetki näyttää repivämmältä. Odotukset tulevaisuudelle ja näkemykset esimerkiksi siitä, voiko tulevaisuuteen vaikuttaa, ovat melko samankaltaisia eri puolilla Suomea. Sen sijaan näkemykset siitä, millaiselta esimerkiksi oman kotikunnan tulevaisuus näyttää, eroavat toisistaan mm. sen mukaan, asuuko vastaaja syrjemmällä pienessä kunnassa vai isommassa kasvukeskuksessa.

2.  Maailma muuttuu juuri nyt vauhdilla. Millaisissa kehityskuluissa tai ilmiöissä kunnissa nähdään eniten mahdollisuuksia suhteessa omaan hyvinvointiin tai alueen elinvoimaan? Entä uhkia?

Kuntaliitto: Kuntapäättäjien mielestä kunnan elinvoima rakentuu ennen kaikkea taloudellisista perusedellytyksistä: kaavoitus, yritysyhteistyö ja asuntopolitiikka nousivat kärkikeinoiksi. Vaikka kuntapäättäjien vastausten kärjessä ovat pääasiassa ”kovia” ja konkreettisia ja elinvoiman tekijöitä, mahtuu joukkoon myös kuntalaisten korostamia, pehmeämpiä, sosiaaliseen kestävyyteen lukeutuvia asioita kuten yhteisöllisyyden edistäminen ja turvallisuuden lisääminen ja syrjäytymisen ehkäisy.  

Ainoastaan joka viides kuntapäättäjä pitää ilmastonmuutosta ja luontokatoa, alle kolmannes kuntien erilaistumista ja monipaikkaisuutta sekä alle puolet maahanmuuttoa ja kotoutumista sekä digitalisaatiota paljon omaan kuntaan vaikuttavina asioina. Tämä kertoo, että kuntapäättäjien fokus on usein lähellä ja taloudessa, vaikka pitkän aikavälin muutosvoimat vaikuttavat väistämättä myös paikalliseen hyvinvointiin. 

MDI: Kuntien näkemykset osoittavat, että paikallistasolla on halua ja kykyä sopeutua ja uudistua, mutta strateginen ote merkittäviin kysymyksiin, kuten ilmastonmuutokseen ja maahanmuuttoon, on monilta osin edelleen liian heikko. Pitkän aikavälin menestys edellyttää, että kunnat tunnistavat rakenteelliset muutospaineet ja ottavat ne keskeiseksi osaksi kehittämistyötään. 

Kunnat näkevät Kuntakyselyn mukaan suurimmat mahdollisuudet elinvoiman ja hyvinvoinnin vahvistamiseen erityisesti väestön veto- ja pitovoiman vahvistamisessa, talouden kantokyvystä huolehtimisessa ja sopeuttamisessa sekä elinkeinopolitiikan kehittämisessä. MDI:n kuntakyselyssä nämä nousivat selvästi tärkeimmiksi teemoiksi tulevissa kuntastrategioissa. Tämä viestii kunnallisesta realismista ja priorisoinnista: talouden tasapaino nähdään perusedellytyksenä myös hyvinvointityölle. 

Suurimmat uhkakuvat liittyvät heikkenevään väestönkehitykseen, kasvavaan työttömyyteen, kuntatalouden kiristymiseen ja kansainvälisiin jännitteisiin, erityisesti Itä-Suomessa. Nämä heijastuvat kuntien kehitysnäkymiin. Venäjän läheisyys ja rajatilanteen epävakaus lisäävät epävarmuutta alueilla, jotka muutenkin kamppailevat muuttotappion kanssa. 

Toinen olennainen haaste liittyy strategisen näkemyksen puutteeseen tai epätasaisuuteen: vaikka maahanmuutto ja ilmastotyö ovat keskeisiä tulevaisuuden elinvoimatekijöitä, ne jäävät monissa kunnissa liian vähälle huomiolle tai rajautuvat suurten keskusten ilmiöiksi. Lisäksi keskusteluilmapiirin ja päätöksenteon kulttuurin heikkeneminen voi vaikeuttaa yhteisöllisyyden ja osallistumisen rakentamista juuri silloin, kun niitä eniten tarvittaisiin.

Sitra: Kansalaisten ja päättäjien suhtautuminen erilaisiin kehityskulkuihin poikkeaa jonkin verran toisistaan. Esimerkiksi tekoälyn sulautuminen osaksi arkea jakaa kaikkien vastaajien mielipiteitä: osa näkee sen myönteisenä tai erittäin myönteisenä ja osa kielteisenä tai erittäin kielteisenä. Päättäjät asettavat ylipäätään kansalaisia enemmän toiveita tekoälyn, datan, ennakoivan terveydenhuollon ja julkisten palvelujen digitalisoitumiseen kuin kansalaiset.  
 
Kaiken kaikkiaan myönteisimpinä kehityskulkuina oman elämänsä kannalta suomalaiset näkivät sen, jos luonnon merkitys hyvinvoinnille opitaan ymmärtämään nykyistä paremmin sekä sen, jos opimme käyttämään luonnonvaroja nykyistä vastuullisemmin. Kielteisimpinä taas nähtiin se, jos Suomen talouden kasvu jatkuu heikkona ja se, jos julkisiin palveluihin on käytettävissä entistä vähemmän rahaa.

3. Millaisista tekijöistä paikallinen tai alueellinen elinvoima kyselyjen perusteella muodostuu? 

Kuntaliitto: Suomalaiset näkevät Kuntalaistutkimuksen mukaan hyvän kotikunnan selvästi tärkeimmiksi elementeiksi turvallisuuden ja hyvän asuinympäristön. Enemmistö painottaa myös hyvän asunnon, perheen ja muiden läheisten sekä luonnonläheisyyden tärkeyttä. Turvallisuuden merkityksen vahva kasvu vuodesta 2020 voidaan nähdä heijastavan laajemmin globaalia turvallisuusmuutosta ja epävarmuuden lisääntymistä. Yllättävää kyllä, kunnalliset ja kaupalliset palvelut eivät viimeisimmässä mielipidekartoituksessa nousseet tärkeimpien tekijöiden joukkoon. Toisaalta näkemykset oman kuntansa taloudenhoidosta vaikuttavat merkittävästi kuntalaisten mielipiteisiin kunnastaan ja sen elinvoimasta. 

Kuntapäättäjien enemmistö arvioi kuntansa parhaimmiksi valttikorteiksi suhteessa muihin kuntiin ennen kaikkea kulttuuri- ja liikuntamahdollisuudet, mutta myös tontti- ja asuntotarjonnan, matkailun ja vapaa-ajan asumisen sekä kunnallisen palvelutarjonnan. Toisaalta vain noin kolmannes kokee pystyvänsä pärjäämään muita kuntia paremmin koulutustarjonnassa, väestönkehityksessä ja liikenneyhteyksissä. Näiden lisäksi myös arviot kaupalliset palveluista ja työpaikkatarjonnasta oman kunnan kilpailutekijöinä jakavat näkemyksiä. Lähes joka viides vastaaja suhtautuu pikemmin kriittisesti kuin myönteisesti oman kunnan tunnettuuteen ja talouteen suhteessa muihin kuntiin.  Tulokset peilaavat paitsi kuntapäättäjien erilaisia näkemyksiä myös kuntien erilaisia ja erilaistuvia elinvoiman eväitä. 

MDI: Kuntakyselyn perusteella elinvoima rakentuu ennen kaikkea kolmen toisiaan tukevan kokonaisuuden varaan: 

1. Väestölliset ja taloudelliset perusedellytykset
2. Pehmeät elinvoimatekijät – erityisen korostuneesti turvallisuus ja viihtyvyys, sekä
3. Toimiva paikallinen päätöksenteko ja osallisuus. 

Keskeisimmät kunnissa strategisesti painottuvat teemat olivat väestön veto- ja pitovoima, talouden kantokyky ja sopeuttaminen sekä kunnan elinkeinopolitiikka. Näitä pidettiin suorina vipuvarsina elinvoiman vahvistamiseen. Samalla kuitenkin korostettiin, että erityisesti turvallisuus, elämänlaatu, viihtyvyys ja kunnan maine muodostavat kestävän vetovoiman perustan.  

Elinvoima nähdään eri tavoin kunnasta riippuen. Maaseutumaisissa kunnissa korostuvat yhteisöllisyys ja turvallisuus, kun taas suurissa kaupungeissa painottuvat esim. maine, ilmastotyö ja työperäinen maahanmuutto. Valtuustojen toiminta vaikuttaa myös elinvoimaan. Tulevaisuuden elinvoima edellyttää kykyä tehdä kestäviä päätöksiä, vahvistaa osallisuutta ja tasapainoa kovien rakenteellisten ja pehmeiden sosiaalisten tekijöiden välillä. 

Sitra: Tulevaisuusbarometrissä ei erikseen kysytty elinvoimatekijöistä, mutta pitkällä aikavälillä elinvoiman kannalta merkittäviksi tekijöiksi voidaan ajatella ainakin tulevaisuususko, kokemus siitä, että tulevaisuuteen voi vaikuttaa sekä kyky kuvitella toisenlaisia, toivottavia tulevaisuuksia. 

4. Mitä mieltä suomalaiset ovat paikallisesta ja alueellisesta päätöksenteosta?  

Kuntaliitto: Kuntalaistutkimuksen tuloksista selviää, että vaikka kuntalaiset seuraavat varsin ahkerasti oman kunnan asioita eri viestintäkanavien kautta, vain osa kuntalaisista ilmoittaa olevansa kiinnostunut kunnallispolitiikasta.  

Vaikka kuntalaiset edelleen suhtautuvat kunnalliseen päätöksentekoon ja kuntapäättäjiin yleisellä tasolla pikemmin kriittisesti kuin luottavaisesti, nähdään asenteissa pientä positiivista ajallista kehitystä. Kuntakohtaiset vaihtelut ovat paikoin merkittäviä ja tuloksissa voidaan nähdä myös tilannekohtaisuutta. Kuntalaisten mielipiteisiin vaikuttavat merkittävästi kyselyn aikoina syntyneet mielikuvat paitsi taloustilanteesta ja päätöksentekoilmapiiristä omassa kunnassa myös viestinnän avoimuudesta ja päättäjien kyvystä edistää paikallista hyvinvointia. 

Kuntapäättäjätutkimuksen mukaan kuntapäättäjät arvioivat eri osapuolten välistä ilmapiiriä kunnan asioiden hoidossa pääosin erittäin yhteistyöhakuiseksi, vaikkakin kokemukset eri toimijoiden välisestä yhteistyöstä vaihtelevat. 

Yli puolet (56 %) kuntapäättäjistä arvioi, että julkinen keskustelu- ja päätöksentekokulttuuri vaikuttaa merkittävästi oman kunnan toimintaedellytyksiin alkaneella valtuustokaudella 2025–2029. Arviot vaihtelevat ennen kaikkea kuntapäättäjän sukupuolen, puoluetaustan ja edustamansa maakunnan mukaan.

MDI: Kuntakysely kertoo, että paikallinen ja alueellinen päätöksenteko toimii kohtalaisesti mutta epätasaisesti. Kuntien taloudellinen ohjaus ja strategiatyö saavat pääosin kiitosta, mutta demokratian pehmeät ulottuvuudet – kuten vuorovaikutus, osallistuminen ja avoimuus – vaativat lisää huomiota.

MDI:n kuntakyselyn perusteella valtuustojen toiminta saa tyydyttävän arvosanan. Kuntien valtuustojen toimintaa kuluvalla valtuustokaudella arvioitiin kouluarvosanalla 7,6, mikä kertoo keskimäärin tyydyttävästä suoriutumisesta. Parhaimmin onnistuttiin taloudenhoidossa (61 % katsoi valtuuston onnistuneen hyvin) ja strategian toteuttamisessa ja seurannassa (60 %). Heikoimmin arvioitiin elinvoiman edistäminen. Vastaavasti kysely paljasti, että keskusteluilmapiiri ja päätöksentekokulttuuri arvioidaan kunnissa niin sanotuista pehmeistä elinvoimatekijöistä heikoimmin, ja arvosanat ovat hieman heikentyneet edellisvuodesta. 
 
Sitra: Tulevaisuusbarometrin vastausten perusteella näkymä on karu: Vain 15 prosenttia suomalaisista kokee voivansa vaikuttaa kotikuntansa tulevaisuuteen. Lisäksi päätöksissä ei vastaajien mielestä huomioida päätösten pitkän aikavälin vaikutuksia, ja suuren enemmistön mielestä päättäjillä ei ole innostavia visioita tulevaisuudesta. Monista näistä asioista myös iso osa päättäjistä on samaa mieltä. Esimerkiksi alle puolet päättäjistä (43 %) sanoi tietävänsä, miten vaikuttaa oman hyvinvointialueensa tulevaisuuteen. 

5. Onko kuntien ja alueiden nykyinen tilanne ennuste myös tulevasta? Eli voidaanko sanoa, että niillä kunnilla ja alueilla, joilla menee nyt hyvin tai huonosti, sama tilanne jatkuu tai voimistuu myös tulevaisuudessa?

Kuntaliitto: Nykytila ei lukitse tulevaisuutta. Kuntien toimintaedellytyksiin vaikuttavat voimakkaasti valtakunnalliset ratkaisut, kuten lainsäädäntö ja valtionosuusuudistus, mutta kunnilla on myös oma roolinsa. Avoin päätöksentekokulttuuri, perustellut ratkaisut ja alueellinen yhteistyö voivat kääntää kehityksen suunnan. Hyvä nykytila luo pohjaa, mutta tulevaisuus rakentuu aktiivisilla valinnoilla. 
 
MDI: Ei, mutta kuntien kehityksellä on vahvasti polkuriippuvaisia piirteitä. Kehitys on seurausta sekä aiemmista pitkän aikavälin tapahtumista, tehdyistä valinnoista ja päätöksistä että ulkoisten vaikutusten seurausta. Kun asiat lähtevät kehittymään myönteisesti, ne alkavat usein vahvistaa toisiaan ja synnyttävät positiivisen kehän – samoin kielteinen kehitys voi helposti syventyä ja johtaa yhä jyrkempään alamäkeen.  
 
Kuntakysely osoittaa, että monet niistä kunnista ja maakunnista, jotka saivat hyvät arvosanat nykyhetken elinvoimasta ja päätöksenteosta, näkivät myös tulevaisuutensa myönteisenä. Hyvä nykytila voi luoda vakaata pohjaa optimismille ja ennakoida jatkuvuutta – etenkin, jos elinvoiman rakentamiseen on investoitu pitkäjänteisesti ja strategisesti. Vastaavasti joissain kunnissa kehitysnäkymät olivat huomattavasti myönteisempiä kuin nykytila antaisi odottaa – mahdollisesti uusien strategisten toimenpiteiden, vetovoimatekijöiden tai investointien ansiosta. Tulevaisuuden onnistumiset vaativat aktiivista reagointia, rohkeutta ja kykyä uudistua. Elinvoiman ja kehityksen suunta ei siis ole ”luonnonlaki”, vaan kunnallisen toimijuuden tulos. 
 
Sitra: Tulevaisuusbarometrin mukaan merkittävä osa suomalaisista (75 prosenttia) uskoo, että tulevaisuuteen voi vaikuttaa, joten tulevaisuutta ei yleisesti ottaen oteta annettuna. Toki yksittäisen ihmisen on sinänsä vaikea vaikuttaa isoihin muutosvoimiin kuten väestökehitykseen tai teknologian kehitykseen, mutta silti on hyvä huomata, että myös se, mitä pidämme ”hyvänä elämänä” tai ”hyvin menemisenä” voi pitkällä aikavälillä muuttua. Saatamme jatkossa esimerkiksi hahmottaa yhteiskunnan tarjoamat palvelut eri tavalla kuin nyt. Näistä syistä ei voida ajatella, että jollain alueella olisi pitkällä aikavälillä edessään vääjäämättä hyvä tai huono tulevaisuus.

+ Kyselyjen perusteella, miltä suomalaisten ajatukset toivottavista tulevaisuuksista näyttävät lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä? 

Kuntaliitto: Suomalaiset kuntalaiset ja kuntapäättäjät tukevat laajasti kestävää kehitystä kuntien päätöksenteossa. Sekä Kuntalaistutkimus 2024 että Kuntapäättäjätutkimus 2024 osoittavat, että enemmistö pitää kestävää kehitystä tärkeänä. Yhteinen perusta löytyy erityisesti taloudellisesta ja sosiaalisesta kestävyydestä. Ekologinen kestävyys – kuten ilmastotoimet ja päästövähennykset – sen sijaan jakaa näkemyksiä erityisesti kuntapäättäjien keskuudessa.  

Kestävä kehitys ymmärretään kunnissa laaja-alaisesti, monen tekijän summana. Samalla tulokset kertovat, että eri kestävyyden osa-alueet herättävät erilaisia tunteita ja painotuksia. Taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys yhdistävät, mutta ekologinen kestävyys – erityisesti ilmastotoimet – jakaa näkemyksiä erityisesti kuntapäättäjien välillä. Tuloksissa näkyvät myös erilaiset todellisuudet: sekä kuntalaisten että päättäjien keskuudessa naiset pitävät lähes kaikkia kestävyyden osa-alueita merkittävimpinä kuin miehet ja vanhemmat ikäryhmät tärkeämpinä kuin nuoret. Kuntapäättäjillä myös puoluetausta vaikuttaa paikoin merkittävästikin näkemyksiin. 

MDI: Kuntien kehitysnäkymien ja elinvoimapolitiikan arvosanojen perusteella suurimpia menestyjiä olivat keskimäärin suurimmat kaupungit, mutta hyvää kehittämistyötä ja onnistujia löytyy kaikista kokoluokista ja kaikkialta Suomesta. Sekä kuntakyselyn että tilastollisen elinvoiman tarkastelun perusteella kuitenkin alueellisesta eriytymisestä ja erojen syvenemisestä on syytä olla koko Suomen näkökulmasta huolissaan sekä lyhyellä että erityisesti pitkällä aikavälillä. 
 
Sitra: Tulevaisuusbarometrin perusteella oman hyvinvointinsa tai kotikuntansa elinvoiman kannalta toivottavimpina kehityskulkuina suomalaiset pitivät sitä, että luonnon merkitys hyvinvoinnille ymmärretään vastedes nykyistä paremmin, että luonnonvaroja opitaan hyödyntämään nykyistä vastuullisemmin sekä että suomalaiset innovaatiot luovat talouskasvua. Myös luontoympäristöjen säilyttäminen kaupunkisuunnittelussa sekä hyvät edellytykset yrittää ja tehdä töitä nähtiin tärkeiksi asioiksi pitkällä aikavälillä.