Jätehuolto

Kuntien vastuulla on järjestää kotitalouksissa ja vapaa-ajan asunnoissa syntyvän jätteen sekä kunnan hallinto- ja palvelutoiminnassa syntyvän yhdyskuntajätteen jätehuolto. Kunnan vastuulla on myös liikehuoneistossa syntyvä yhdyskuntajäte, jos se kerätään yhdessä asumisen tai kunnan hallinto- ja palvelutoiminnan jätteen kanssa ja asiasta on sovittu liikehuoneiston kanssa. Lisäksi kunnan vastuulla on alueellisessa putkikeräysjärjestelmässä kerättävä yritystoiminnan jäte, kun putkikeräysjärjestelmä palvelee pääosin kotitalouksia.  

Kunnan toissijaisen jätehuoltovastuun perusteella kuntien on tarjottava jätehuoltopalvelua myös yritysten ja julkisen toiminnan jätteille, jos palvelua ei kohtuudella ole saatavilla markkinoilta. Tämän edellytys on, että jäte soveltuu käsiteltäväksi kunnallisessa jätehuoltojärjestelmässä ja että palvelua pyytävä toimija on toiminut jätelain mukaisesti palvelua pyytäessään. Jos jätehuoltopalvelun arvo ylittää 2000 euroa vuodessa, jätteen haltijan on käytettävä Motivan ylläpitämää Materiaalitoria palvelupuutteen osoittamiseksi. 

Petteri Orpon hallituskaudella 2023–2027 on ollut käynnissä useita eri lakimuutoksia jätehuoltoon. Muun muassa kunnan vastuuta asumisen jätehuollossa on supistettu, jätehuollon kilpailuneutraliteettia tarkasteltu ja valmisteltu toimia kierrätyksen lisäämiseksi sekä kiertotalouslakia.

Avaa kaikki

Kunnan jätehuoltovastuu

Kunnan velvollisuus järjestää jätehuolto 

Kunnalla jätelain mukaan on velvollisuus järjestää kotitalouksissa ja vapaa-ajan asunnoissa syntyvän jätteen sekä kunnan hallinto- ja palvelutoiminnassa syntyvän yhdyskuntajätteen jätehuolto.  

Kunnan vastuuta asumisen jätteistä rajattiin muuttamalla jätelakia vuoden 2025 alusta. Asumisen jätehuoltovastuuta koskevat muutokset tulivat voimaan vuoden 2026 alusta lukien. Kunnan vastuuta jätehuollosta rajattiin siten, että asumispalvelua ja sen ohella sote-palveluita ja tarvittaessa muita asumisen oheispalveluita tarjoavien sote-toimipaikkojen ja laitosasumisen jätehuolto siirtyi kunnalta jätteen haltijan vastuulle.  

Kunnan vastuu asumisen jätteistä rajattiin siis pääosin kotitalouksissa ja vapaa-ajan asumisessa syntyvään jätteeseen. Muutoksella luovuttiin pitkään käytössä olleesta jätelain 32 §:n ”asumisessa syntyvän jätteen” käsitteestä ja siirryttiin käyttämään käsitettä kotitaloudessa syntyvät jätteet. 

Koska myös sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita tarjoavassa asumisyksikössä asuva henkilö muodostaa kotitalouden, kuntavastuulta on jätelain 32 pykälässä poissuljettu erikseen sote-palveluita tuottavan yrityksen tai yhteisön toimipaikassa ja vankilassa, puolustusvoimien majoituskasarmissa, vastaanottokeskuksessa tai muussa vastaavassa laitosasumisessa syntyvä jäte.  

Mikäli kunta ylläpitää laitosasumista, kyseessä on kuitenkin kunnan hallinto- ja palvelutoiminnassa syntyvä yhdyskuntajäte, joka kuuluu kunnan jätehuoltovastuulle. Esimerkiksi Helsingin kaupungilla on erityinen oikeus järjestää sosiaali- ja terveyspalveluita sekä pelastustoimintaa, joten muutos ei koske kyseisiä kaupungin palveluasumisen yksiköitä. 

Kunnan asumisen jätehuoltovastuun muutosta sovellettiin vuoden 2026 alusta lukien. Muutos ajoittui samaan hetkeen, jolloin kunnan väliaikainen vastuu hyvinvointialueen yhdyskuntajätehuollon järjestämisestä päättyi.  

Muutos tarkoitti, että palveluasumisen ja laitosasumisen asukkaat, esimerkiksi vastaanottokeskusten asukkaat, eivät ole enää jatkossa oikeutettuja käyttämään kunnan asukkaille usein perusmaksuilla tarjoamia palveluita, kuten jäteneuvontaa, maksutonta vaarallisten jätteiden keräystä, apteekkien lääkejätekeräystä tai muita maksuttomia jäteasemapalveluita. 

Kunnan kannalta haaste on se, että kyseistä käyttöä on miltei mahdotonta valvoa. Näiden palveluasumisen asukkaiden jätehuollosta ei myöskään voida enää määrätä jätehuoltomääräyksissä tai kunnan taksassa vastaavasti kuin niin sanottujen tavanomaisten asukkaiden. 

Kuten aiemminkin, kunnan vastuulla on liikehuoneistossa syntyvä yhdyskuntajäte, jos se kerätään yhdessä asumisen tai kunnan hallinto- ja palvelutoiminnan jätteen kanssa ja asiasta on sovittu liikehuoneiston kanssa. Lisäksi kunnan vastuulla on alueellisessa putkikeräysjärjestelmässä kerättävä yritystoiminnan jäte silloin, kun putkikeräysjärjestelmä palvelee pääosin kotitalouksia. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi kunnan hallintoyksikön kanssa samalla kiinteistöllä toimiva muu toimija voi liittyä kunnan yksikön kanssa samaan kiinteistön jätehuoltoon, josta kunnan jätelaitos huolehtii. 

Kunnan toissijainen jätehuoltopalvelu 

Jätelakiin kirjatun kunnan toissijaisen jätehuoltovastuun perusteella kuntien on tarjottava jätehuoltopalvelua myös yritysten ja julkisen toiminnan jätteille, jos palvelua ei kohtuudella ole saatavilla markkinoilta. Tämän edellytys on, että jäte soveltuu käsiteltäväksi kunnallisessa jätehuoltojärjestelmässä ja että palvelua pyytävä toimija on toiminut jätelain mukaisesti palvelua pyytäessään. Jos jätehuoltopalvelun arvo ylittää 2000 euroa vuodessa, jätteen haltijan on käytettävä Motivan ylläpitämää Materiaalitoria palvelupuutteen osoittamiseksi. 

Kun palvelua tarvitsee julkinen hankintayksikkö, se voi osoittaa markkinaehtoisen palvelun puutteensa kilpailuttamalla tarvitsemansa jätehuoltopalvelun HILMAssa. Tällöin ei ole tarpeen tehdä erillistä tarjouspyyntöä Materiaalitori-palveluun. Jos ilmoitukseen ei saada yhtään hyväksyttävää tarjousta, voi hankintayksikkö pyytää Materiaalitorissa kunnalta toissijaista jätehuoltopalvelua.  

Toissijaista jätehuoltopalvelua koskevat säännöksiä ollaan muuttamassa, ja jätelain muutosehdotus on eduskunnan käsittelyssä syksyn 2026 aikana. Materiaalitorin käytön kynnysarvoa ehdotetaan korotettavaksi 2400 euroon ja jätteen haltijan perusteluvelvollisuutta täsmennetään, kun jätteen haltija kieltäytyy Materiaalitorissa saamastaan tarjouksesta. Muutokset tulevat voimaan 1.6.2027 lukien. 

Kunnan jätelaitoksen Materiaalitoriin liittyvät raportointivelvoitteet tiukentuvat siten, että erikseen raportoidaan sopimuksettomat ja sopimukselliset palvelut. Lisäksi jätelaitoksen tulee uutena eritellä kirjanpidossaan markkinaehtoisen toiminnan lisäksi ensisijaisen vastuun ja toissijaisen vastuun perusteella annettu lakisääteinen palvelu.  

EU:n jätesäännökset ohjaavat toimintaa

Euroopan unionin kuusi jätesäädöstä ohjaavat jätehuoltoa. Nämä ovat:  

  • jätedirektiivi 
  • asetus pakkauksista ja pakkausjätteistä 
  • kaatopaikkadirektiivi 
  • romuajoneuvoasetus 
  • akkuasetus 
  • direktiivi sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta 

Jätedirektiivien ja -asetusten tavoitteena on yhtenäistää jäsenmaiden jätepolitiikkaa ja luoda raamit tulevalle kehitystyölle. Jätedirektiivi on olennaisin kunnallisen jätehuollon kannalta. 

EU:ssa valmistellaan myös kiertotalousasetusta, jonka ensimmäinen versio julkaistaan vuoden 2026 viimeisellä neljänneksellä. 

Jätedirektiivin tarkoitus on vähentää syntyvän jätteen määrää ja lisätä uudelleenkäyttöä sekä kierrätystä. Jätedirektiivi linjaa jätteiden käsittelyn ensisijaisuuden järjestystä: jätteen synnyn ehkäisy, valmistelu uudelleenkäyttöön, kierrätys, muu hyödyntäminen ja loppukäsittely. 

Uudet kunnianhimoisemmat tavoitteet lisättiin jätedirektiiviin kesällä 2018. Yhdyskuntajätteen ja pakkausjätteen kierrätykselle ja uudelleenkäytön valmistelulle sekä yhdyskuntajätteen kaatopaikkakäsittelyn vähentämiselle määriteltiin tiukat tavoitteet. 

Jätedirektiiviä muutettiin myös vuonna 2025, jolloin siihen lisättiin tavoitteet elintarvikejätteen vähentämiseksi sekä tekstiilien tuottajavastuuta koskevat säännökset. Vuonna 2025 voimaan tullut uusi pakkaus- ja pakkausjäteasetus velvoittaa EU-jäsenmaita vähentämään myös pakkausjätteen määrää asukasta kohden portaittain. 

Kierrätystavoitteet uudistetun jätedirektiivin mukaan

Jätelakiuudistus 2021

Jätelakia on muutettu laajasti vuonna 2021 vastaamaan EU:n vuonna 2018 muutettua jätesäännöspakettia, joka painotti muun muassa kierrätyksen oleellisesta lisäämistä. EU-laajuinen tavoite on, että vuonna 2025 yhdyskuntajätteistä kierrätetään 55 prosenttia, vuonna 2030 60 prosenttia ja vuonna 2035 jo 65 prosenttia. Jätelakiin säädettiin useita toimia, joilla tavoitteeseen päästäisiin. Keskeisimmät lakiin tehdyt muutokset ovat seuraavat: 

  1. Kierrätykseen kerättävien yhdyskuntajätteiden (biojäte, pienmetalli, metalli-, lasi-, kartonki- ja muovipakkaukset) erilliskeräysvelvoitteiden minimitaso säädetään jätelailla ja jäteasetuksella.  
  2. Kotitalouksissa kaikissa taajamien vähintään viiden huoneiston asuinkiinteistöissä tulee erilliskerätä edellä mainitut hyötyjätteet. Pakkausjätteiden erilliskeräyksen tuli olla käytössä 1.7.2023 lukien ja biojätteiden erilliskeräyksen viimeistään 19.7.2024.  
  3. Kaikissa yli 10 000 asukkaan taajamissa biojätteet tulee erilliskerätä jokaiselta asuinkiinteistöltä, myös omakotikiinteistöiltä. Kotikompostoinnilla on mahdollista korvata erilliskeräys, kunhan kompostoinnin ilmoittaa jätehuoltoviranomaiselle. Kotitalouksien biojätteen erilliskeräysvaatimus tuli voimaan kolmen vuoden kuluttua lain voimaantulosta eli 19.7.2024 mennessä.  
  4. Kuntien hallinto- ja palvelutoiminnan sekä muun julkisen toiminnan ja elinkeinotoiminnan yhdyskuntajätteiden erilliskeräys tulee järjestää jokaiselta taajamassa tai asema- tai yleiskaavoitetulla palvelu-, matkailu- tai työpaikka-alueella sijaitsevalta kiinteistöltä, jos jätteitä syntyy asetukseen määritettyä viikoittaista kilorajaa enemmän. Keräyksen tuli olla järjestettynä viimeistään 19.7.2022. 
  5. Kierrätykseen kerättävien pakkausjätteiden ja biojätteiden jätteenkuljetuksen tulee olla kunnan järjestämää eli kunnan kilpailuttamaa. Muutos tuli toteuttaa pakkausjätteiden osalta 1.7.2023 mennessä ja biojätteiden osalta 19.7.2024 mennessä.  
  6. Kunnilla ja pakkausten tuottajilla on velvoite järjestää kotitalouksien pakkausjätteiden keräys yhteistoiminnassa siten, että pakkausten tuottajat vastaavat 80 prosentista koko pakkausjätehuollon kustannuksista. Kunnat ja pakkausten tuottajayhteisöt ovat solmineet yhteistyötä koskevan valtakunnallisen sopimuksen joulukuussa 2021. Kunnat järjestävät pakkausjätteiden kiinteistöittäisen erilliskeräyksen ja kuljetuksen pakkaustuottajien vastaanottoterminaaleihin. Pakkausten tuottajat maksavat kunnille korvauksia keräyksestä ja kuljetuksesta perustuen yhteistoiminnasta laadittuun sopimukseen. Kunnalla on velvoite siirtää saamansa korvaus alentamaan kotitalouksien pakkausjätteiden jätemaksuja. 

Lisätietoja: 

Jätelaki (ympäristöministeriö)

Jätelaista kiertotalouslaiksi

Ympäristöministeriössä on käynnissä työ uuden kiertotalouslain valmistelemiseksi. Tavoitteena on, että kiertotalouslaki korvaa voimassa olevan jätelain ja vauhdittaa Suomen siirtymistä kohti kiertotaloutta. Lakia on tarkoitus kehittää jätehuollon sääntelystä kohti tuotteen koko elinkaaren huomioon ottamista ja kiertotalousmarkkinan edistämistä.  

Kiertotalouslaki sisältäisi jätehuoltoa sääntelevän osuuden. Lain tarkoituksena on samalla selkeyttää ja uudistaa jätealan lainsäädäntöä.  

Kiertotalouslain valmistelu aloitettiin pääministeri Petteri Orpon hallituskaudella, ja valmisteleva työryhmä antoi mietinnön kiertotalouslaista helmikuussa 2026. Työ päätettiin jakaa osavaiheisiin. Ympäristöministeriön on tarkoitus jatkaa kiertotalouslain valmistelua työryhmän mietinnön pohjalta seuraavan keväällä 2027 alkavan hallituskauden aikana.  

Osa työryhmä ehdottamista lakimuutoksista, kuten yhdyskuntajätteiden, pakkausjätteiden (erityisesti muovipakkausten) sekä biojätteen kierrätyksen ja sähkö- ja elektroniikkalaitteiden keräyksen vauhdittamista edistävät toimet, toteutetaan jätelain muutoksena, joka on eduskunnan käsittelyssä syksyllä 2026. Kiertotalouslainsäädännön jatkovalmistelussa otetaan huomioon myös EU-sääntelyn kehitys ja erityisesti tuleva EU:n kiertotaloussäädös, josta odotetaan komission lainsäädäntöehdotusta vuoden 2026 viimeisellä vuosineljänneksellä. 

Jätehuolto ja hankintalainsäädäntö sekä poikkeukset hankintalaista

Kunta voi antaa jätehuollon järjestämistehtäviä ilman kilpailutusta muun muassa yhteislautakunnalle ja kuntayhtymälle, joissa kunta on mukana, sekä kuntien kokonaan omistamalle jätehuoltoyhtiölle, joiden tulee olla omistajien sidosyksiköitä. Palvelujen ostamisessa tulee noudattaa julkisiin hankintoihin liittyvää lainsäädäntöä. 

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yksityisiltä tehtävien palveluhankintojen tulee perustua avoimeen tarjouskilpailuun. Vaikka kunta ulkoistaa sille kuuluvia tehtäviä, se kantaa jätelain mukaan viime kädessä vastuun palvelujen tarjonnasta ja toimivuudesta. 

Hankintalain vuoden 2026 uudistuksessa sidosyksikköasemaa koskevaan sääntelyyn on lisätty omistusta koskeva uusi vaatimus. Jatkossa osakeyhtiömuotoista sidosyksikköään hyödyntäviltä omistajilta edellytetään vähintään kymmenen prosentin omistusosuutta sidosyksiköstä. Jätealalla vähimmäisomistusvaatimusta ei sovelleta, vaan sidosyksiköitä koskevasta poikkeuksesta säädetään jätelain muutoksen yhteydessä syksyllä 2026. 

Jätelaissa on lisäksi säädetty poikkeus hankintalain ulosmyyntimäärästä eli siitä määrästä, jonka kuntaomisteinen jätehuoltoyhtiö voi myydä palveluitansa markkinaehtoisesti menettämättä sidosyksikköasemaansa. Jätehuollon toimialalla toimiviin yksiköihin sovellettava ulosmyynnin enimmäisprosenttiosuus liikevaihdosta on kymmenen prosenttia, eikä niihin sovelleta 500 000 euron rajoitusta. 

On huomattava, että EU:n tuomioistuimen mukaan sidosyksikön ulosmyyntiin lasketaan mukaan myös sidosyksikön mahdollisesti omistaman tytäryhtiön markkinaehtoinen myynti.

Jätehuollon omistajaohjaus

Kunnilla on vastuu jätehuollon hoitamisesta, sillä se luokitellaan välttämättömyyspalveluksi. Jätehuollon on toimittava kaikissa oloissa, kaikkina aikoina, kaikilla alueilla sekä kuntalaisille yhdenvertaisesti.

Omistajaohjauksella tarkoitetaan kuntastrategiaan, omistajapolitiikkaan ja kunnan tavoitteisiin perustuvaa tytär- ja osakkuusyhteisöjen sekä yhteistoimintaorganisaatioiden hallintoon ja toimintaan myötävaikuttamista. Omistajaohjauksella on huolehdittava siitä, että toiminnassa otetaan huomioon kuntakonsernin kokonaisetu. 

Kunnalla on neljänlaisia rooleja ja tehtäviä jätehuollon järjestämisessä: 

  • omistajaohjaus
  • palvelutehtävät
  • viranomaistehtävät
  • ympäristönsuojeluviranomaisen valvontatehtävät  

Jätehuollon omistajaohjauksen avulla muodostetaan kuntien yhteinen käsitys ja tahtotila jätehuollon kehittämisestä sekä palveluntuottajien ohjaamisesta. Kuntaliiton suositus on, että jokainen kunta nimeää tähän työhön nimetyn yhteyshenkilön, sekä luo yhteistyökuntien, jätelaitoksen ja jätehuoltoviranomaisen kanssa jätehuollon kehittämisen yhteistyömallin säännöllisine tapaamisineen.

Jätehuoltoviranomaisten alueilla on suositeltavaa määritellä yhteisesti myös tavoitteet jätehuollon palvelutasolle. Kysymys on siitä, millaisia palveluita kuntalaisille ja kiinteistöille tarjotaan ja miten turvataan riittävä palvelutaso ja keräyspaikkojen kohtuullinen saavutettavuus sekä toisaalta varmistetaan jätemaksujen kohtuullisuus lainsäädännön asettamat velvoitteet ja tavoitteet huomioon ottaen. Kuntaliiton laatima opas sisältää ohjeistusta jätehuollon palvelutason määrittämiseen.

Lue lisää:

Opas jätehuollon omistajaohjaukseen (2016)

Opas jätehuollon palvelutason määrittämiseen (2016)

Kunnalliset jätehuoltomääräykset

Kuntien jätehuoltomääräykset perustuvat jätelain (646/2011) 91 §:än, jonka mukaan ”kunta voi antaa jätelain täytäntöönpanemiseksi tarpeellisia paikallisista olosuhteista johtuvia, kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä”. Jätehuoltomääräykset toimivat jätelain toimeenpanon välineinä. 

Jätehuoltoviranomaisen rooli 

Kunnallisten jätehuoltomääräysten valmistelun ja hyväksymisen tekee jätelain 23 §:n mukaisesti kunnan jätehuoltoviranomainen. Jätehuoltomääräysten laatimisprosessiin suositellaan osallistuvan jätelaitoksen lisäksi edustajia kaikista niiden soveltamisalueen kunnista. Esimerkiksi valvontaviranomaisia on hyvä osallistaa.

Tarpeen mukaan keskustellaan myös tuottajayhteisöjen ja yksityisten jätehuoltoyritysten kanssa. Lisäksi valmistelussa on noudatettava hallintolain 41 §:n määräyksiä vaikuttamismahdollisuuksien varaamisesta.  

Jätehuoltomääräysten sisältö 

Kunnallisilla jätehuoltomääräyksillä voidaan eräiltä osin täsmentää jätelain säännösten tai niiden nojalla annettujen valtioneuvoston yleisten määräysten täytäntöönpanoa. Jätehuoltomääräyksissä ei ole tarpeen toistaa eri säädöksissä esitettyjä määräyksiä.

Kunnan määräysvalta koskee pääosin kunnan jätehuollon järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvia jätteitä, jotka määritellään jätelain 32 §:ssä. Jätehuoltomääräyksin määrätään muun muassa kunnan vastuulla oleville jätteille toimituspaikat.

Jätehuoltomääräyksissä ei sen sijaan voida antaa esimerkiksi elinkeinotoiminnan harjoittajille lajittelu- ja erilliskeräysvelvoitteita tai määrätä, minne elinkeinotoiminnan jätteet tulee toimittaa.  

Jätehuoltomääräykset voivat koskea:  

  • jätehuollon operatiivista järjestämistä
  • toimenpiteitä syntyvän jätemäärän vähentämiseksi 
  • jätteistä ja jätehuollosta aiheutuvien terveys- ja ympäristöhaittojen estämistä
  • jätteiden lajittelua 
  • jätteiden keräyksen, kuljettamisen ja käsittelyn järjestämistä
  • jätehuoltoon liittyviä teknisiä vaatimuksia, kuten jäteastioiden tai jätteiden kuljettamiseen käytettävän kaluston laatua ja sallittuja kuormaamisaikoja
  • jätteen omatoimisen käsittelyn mahdollistamista ja sen edellytyksiä
  • roskaantumisen ehkäisemistä
  • täsmennyksiä liittyen lain 39 §:ssä säädettyyn jätteenkuljettajan tiedonantovelvollisuuteen  

Opas jätehuoltomääräysten laatimiseen

Oppaassa (2022) on kuvattu jätehuoltomääräysten laatimisprosessi sekä määräysten antamisen reunaehdot. Siihen sisältyy määräysten rakennemalli ja eri pykälien esimerkkisisällöt sekä ohje informatiivisen yleisen osan laatimiseen.  

Lataa tästä muokattava versio oppaasta: Jätehuoltomääräysten laatiminen

Tuottajavastuu

Tuottajavastuun periaatteen mukaisesti tuotteen valmistaja tai maahantuoja vastaa eräiden tuotteiden jätehuollosta ja siitä aiheutuvista kustannuksista. Tuottajavastuun piiriin kuuluvia tuotteita ovat pakkausjätteet, keräyspaperi, romurenkaat, romuajoneuvot, sähkö- ja elektroniikkalaiteromu, paristot ja akut. Tuottajavastuu perustuu jätelakiin ja sen nojalla annettuihin tuottajavastuulajeja koskeviin valtioneuvoston asetuksiin. 

Pakkausjätteet 

Pakkausjätteitä syntyy muovi-, kartonki-, lasi-, metalli- ja puupakkauksista. Pakkausalan tuottajia ovat muun muassa tuotteiden pakkaajat ja pakattujen tuotteiden maahantuojat. Suomessa on kaksi hyväksyttyä pakkausten tuottajayhteisöä. Lisäksi pakkausten tuottajayhteisöjä palvelee erillinen palveluyhtiö Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy. 

Juomien pakkauksista kannetaan juomapakkausveroa. Veroa ei kuitenkaan kanneta pantilliseen palautusjärjestelmään kuuluvasta pakkauksesta, joka täytetään uudelleen tai hyödynnetään raaka-aineena. Pantillisten juomapakkausten panttijärjestelmiä ja tuottajavastuuta hallinnoi pääasiassa Suomen Palautuspakkaus Oy PALPA. Suomessa pantillisten palautuspullojen järjestelmä toimii kauppojen yhteydessä hyvin. 

Keräyspaperi 

Keräyspaperilla tarkoitetaan käytöstä poistettuja sanomalehtiä, aikakauslehtiä, toimistopapereita ja muita niihin rinnastettavia paperituotteita. Tällaisten tuotteiden jätehuollosta vastaa tuottaja. Tuottajavastuussa ovat painopaperin ja paperituotteiden valmistukseen käytettävän paperin valmistajaa tai maahantuojaa taikka painetun paperituotteen maahantuojaa. Suomessa toimii kaksi hyväksyttyä keräyspaperin tuottajayhteisöä.  

Kiinteistön haltijan on järjestettävä keräyspaperia varten tarvittavat tilat ja keräysvälineet asuinkiinteistölle ja sellaiselle kiinteistölle, jolla on toimistoja taikka tuotanto- tai palvelutoimintoja. 

Velvollisuus ei kuitenkaan koske kiinteistöjä, jotka sijaitsevat pientalo- tai haja-asutusalueella (pientaloilla tarkoitetaan yhden ja kahden asunnon taloja). Niillä alueilla tuottaja on järjestänyt keräyksen alueellisilla vastaanottopaikoilla. Tuottajan on kustannuksellaan järjestettävä keräyspaperin kuljetus kiinteistöltä ja alueelliselta keräyspaikalta. Kiinteistöltä ei siis peritä maksua keräysastian tyhjennyksestä eikä paperinkuljetuksesta. 

Romurenkaat 

Renkaiden tuottajavastuu koskee kaikkia moottorikäyttöisen tai muun ajoneuvon ja laitteen renkaita. Tuottajia ovat renkaiden ja renkailla varustettujen ajoneuvojen ja laitteiden ammattimaiset valmistajat, maahantuojat sekä renkaiden pinnoittajat taikka renkailla varustetun ajoneuvon tai laitteen maahantuojat. Suomessa on yksi renkaiden tuottajayhteisö, Suomen Rengaskierrätys Oy.  

Romuautot 

Tuottajavastuu koskee henkilöautoja, pakettiautoja ja niihin rinnastettavia muita ajoneuvoja. Tuottajia ovat ajoneuvojen valmistajat, ammattimaiset maahantuojat ja ne, jotka toimittavat maahan ajoneuvoja kotimaisen käyttäjän nimissä. Romuajoneuvon viimeisellä omistajalla on velvollisuus viedä romuajoneuvo tuottajan tai tuottajayhteisön järjestämään vastaanottopaikkaan. Suomessa on yksi hyväksytty ajoneuvojen tuottajayhteisö, Suomen Autokierrätys Oy. 

Sähkö- ja elektroniikkalaitteet 

Tuottajavastuu koskee lähes kaikkia ammattikäyttöön ja kuluttajille tarkoitettuja SE-laitteita. Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tuottajavastuu koskee sähkö- ja elektroniikkalaitteiden valmistajia ja maahantuojia sekä myyjiä, jotka myyvät laitteita omilla tuotemerkeillään. Sähkö- ja elektroniikka-alan hyväksyttyjä tuottajayhteisöjä on viisi. 

Paristot ja akut 

Kaikkia paristojen ja akkujen maahantuojia ja valmistajia koskee tuottajavastuu. Akkujen ja paristojen tuottaja on suomalainen maahantuoja tai valmistaja, joka saattaa paristoja tai akkuja ensimmäistä kertaa Suomen markkinoille. Akkuja ja paristoja myyvien kauppojen tulee ottaa maksutta vastaan kuluttajilta kaikki käytetyt kannettavat akut ja paristot. Paristojen ja akkujen tuottajavastuusta huolehtivat neljä tuottajayhteisöä. 

Lue lisää Lupa- ja valvontaviraston verkkopalvelusta.

Jäteverotus

Jäteveroa maksetaan kaatopaikalle toimitettavasta jätteestä. Vero määräytyy jätteen painon perusteella, ja se on sama jätteen laadusta riippumatta. Veroa maksetaan 80 euroa tonnilta. Verotuksella halutaan osaltaan vaikuttaa siihen, että jätteiden hyödyntäminen lisääntyy ja kaatopaikalle sijoittaminen vähenee.  

Jäteveroa maksaa kaatopaikan pitäjä. Kaatopaikan pitäjällä tarkoitetaan sitä, joka ylläpitää jäteverolain mukaista kaatopaikkaa. Käytännössä verovelvollinen on kaatopaikan ympäristöluvan haltija. Kuntien jätelaitokset ylläpitävät kaatopaikkoja, joten niiden on maksettava jäteveroa niistä vastaanottamistaan jätteistä, jotka sijoitetaan lopullisesti kaatopaikalle maan päälle tai maahan. Veronalaiset jätteet on lueteltu jäteverolaissa. Kaatopaikan pitäjä veloittaa veron jätteen tuojilta osana vastaanottohintaa.  

Jäteverolaissa tarkoitetun välivarastoinnin enimmäisajan (kolme vuotta) ylityttyä myös välivarastonpitäjää voidaan verottaa. 

Kaatopaikan pitäjän on rekisteröidyttävä verovelvolliseksi ennen kaatopaikkatoiminnan aloittamista. Myös toiminnan lopettamisesta on ilmoitettava Verohallinnolle. 

Lisätietoa:

Jätevero (vero.fi)

Tulkintoja ja ohjeita

Tulkintoja ja ohjeita: Rakennusten hävittäminen polttamalla

Rakennusten hävittäminen polttamalla on lähtökohtaisesti poikkeuksellinen menettely. Rakennusten hävittämiseen polttamalla liittyvät määräykset kuuluvat kunnan ympäristönsuojelumääräyksiin, joissa olisi perusteltua kieltää rakennusten hävittäminen polttamalla.   

Kokonaisen rakennuksen polttaminen ei ole jätteenpolttoa  

Perustusten varassa kiinteästi seisova rakennus ei yleensä ole jätettä, vaikka se olisi saanut purkamisluvan. Rakennuksesta puretut osat sen sijaan luokitellaan jätteiksi. Koska rakennus itsessään ei yleensä ole jätettä, se ei siten kuulu jätelain soveltamisalan piiriin (katso HE 199/2010 jätelaiksi 3 §:n perustelut). 

Mikäli rakennusta pidettäisiin jätteenä, voisi sen polttamiseen tulla sovellettavaksi Valtioneuvoston asetus jätteiden polttamisesta (151/2013). Siten kokonaisten rakennusten polttamista ei käsitellä poikkeamispäätöksenä jätehuoltomääräyksistä eikä asia kuulu kunnan jätehuoltoviranomaisen toimivaltaan. 

On huomattava, että kun rakennus on poltettu tai palanut, jäänteeksi jääneet materiaalit ovat purkujätettä ja kuuluvat asianmukaisen jätehuollon piiriin.   

Rakennusten polttoon liittyvää juridiikkaa  

Rakennusten hävittäminen polttamalla kuuluu juridisesti kahden eri viranomaisen, ympäristönsuojeluviranomaisen ja rakennusvalvontaviranomaisen, itsenäiseen toimivaltaan. 

Rakennusten polttaminen voitaisiin ja tulisikin lähtökohtaisesti kieltää kunnan ympäristönsuojelumääräyksissä. Rakennuksen hävittäminen polttamalla on verrannollinen rakennuksen purkamiseen, joten se vaatii ns. purkamisluvan rakennusvalvontaviranomaiselta. 

Rakennusten hävittäminen polttamalla on poikkeuksellista. Se soveltuu lähinnä vain niihin hallittuihin tapauksiin, joissa pelastustoimi voi käyttää rakennusta harjoituskohteena.   

Purkaminen ja rakentamislaki 

Purkamisluvan saadakseen rakennuksen omistajan tulee olla yhteydessä rakennusvalvontaviranomaiseen, joka tarkastelee rakentamislain nojalla, onko rakennuksen purkaminen ylipäätään mahdollista. Purkamislupaa tarkastellaan vain rakentamislain näkökulmasta. 

Olisi hyvä, että rakennusvalvontaviranomainen toteaisi päätöksessään tai muussa kirjelmässään, että purkamisluvalla tai purkamisilmoituksella ei ole vielä ratkaistu, onko polttaminen ympäristönsuojelulainsäädännön kannalta sallittua.  

Polttaminen ja ympäristönsuojelulaki  

Suunnitellusta poikkeuksellisesta rakennuksen polttamisesta tulee antaa tieto hyvissä ajoin kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle, joka tarkastelee polttamisen edellytyksiä poikkeamisena ympäristönsuojelumääräyksistä. 

Mikäli rakennusten polttamisesta ei ole olemassa ympäristönsuojelumääräystä, saattaa tulla kyseeseen myös ympäristönsuojelunlain (527/2014) 120 §:n (Poikkeuksellinen tilanne muussa kuin luvanvaraisessa, ilmoituksenvaraisessa tai rekisteröitävässä toiminnassa) nojalla toiminnasta vastaavan tekemä ilmoitus ympäristönsuojeluviranomaiselle. Ympäristönsuojeluviranomainen voi harkita ympäristönsuojelulain 180 §:n mukaisen yksittäisen määräyksen antamista pilaantumisen ehkäisemiseksi.   

Ympäristönsuojeluviranomaisen on hyvä tiedottaa jätehuoltoviranomaista asiasta, koska mahdollisen polttamisen seurauksena syntyy myös purkujätettä. Polttamislupaan tarvitaan pelastuslaitoksen ilmoitus siitä, että se aikoo käyttää kohdetta harjoituksiin. Muuten ei poikkeamisia tai lupia ole syytä myöntää. 

Jotta asian käsittely ei olisi käytännössä kohtuuttoman hankalaa, tulisi käytännössä viranomaisaloitteisesti ohjata asia näihin eri käsittelyihin yhden hakemuksen tai ilmoituksen perusteella. 

Tulkintoja ja ohjeita: Lääkejätteiden kerääminen ja hävittäminen

Kunnat ja apteekit toimivat yhteistyössä lääkejätteiden keräämisessä, ja asiasta on sovittava. Kuntaliitto, Suomen Kiertovoima KIVO ja Suomen Apteekkariliitto ovat laatineet sopimusmallin ja ohjeen apteekkien, kuntien ja jätelaitosten käyttöön. Molempia on päivitetty loppuvuonna 2025 vuoden 2026 alusta voimaan tulevien jätelain muutosten takia. 

Kuntien ja apteekkien yhteistoiminnan periaatteet  

Kuntien on järjestettävä kotitalouksissa syntyneiden vaarallisten jätteiden hyödyntäminen tai käsittely. Tällaisia ovat muun muassa lääkejätteet. Tässä yhteydessä kotitalouksilla tarkoitetaan yksittäisiä omakoti-, rivi- ja kerrostaloissa asuvia kotitalouksia sekä mökkiläisiä, mukaan lukien asumismuodoissa asuvat kotihoidon asiakkaat. Sen sijaan jätelain mukaisina kunnan jätehuoltovastuulle kuuluvina kotitalouksina ei pidetä palveluasumisessa ja erilaisissa laitoksissa asuvia talouksia. 

Lääkejätteet kerätään useimmiten apteekeissa. Apteekit ovat jo pitkään hoitaneet kunnan vastaanottotehtävää kotitalouksissa syntyneiden lääkejätteiden osalta. Apteekit ovat tällöin sopineet toiminnasta kuntien kanssa. 

Pidämme tärkeänä, että kunnat tai kuntien jätelaitokset ja apteekit toimivat jatkossakin yhteistyössä lääkejätteiden keräämistoiminnassa.  

Järjestelmää voidaan pitää sekä asukkaiden että myös kunnan vaarallisten jätteiden jätehuollon kannalta tarkoituksenmukaisena. Kotitalouksien on helppoa tuoda vanhentuneet lääkejätteensä apteekkeihin, ja jätelaitosten kannalta apteekit ovat turvallisia vastaanottopaikkoja. Järjestelmä on kattava, ja siten lääkejätteiden loppukäsittely tapahtuu asianmukaisesti.  

Apteekit toimivat lääkejätteiden osalta jätteiden keräyspisteinä kunnan jätelaitosten puolesta (nimissä ja lukuun sopimuksen perusteella). Kuntien jätelaitokset hyötyvät yhteistyöstä siten, ettei niiden tarvitse itse järjestää kotitalouksille erillistä lääkejätteiden vastaanottopistettä. Asiakas saa palauttaa lääkejätteensä maksutta apteekkiin, joka toimii kunnan lukuun vastaanottopisteenä. 

Apteekista jätelaitos toimittaa lääkejätteet eteenpäin vaarallisten jätteiden käsittelyyn. Apteekeille ei tule aiheutua kuluja kotitalouksien lääkejätteiden noudosta. On kohtuullista, että keräämispalvelujen tarjoamisen vastapainoksi apteekit saavat laittaa lääkejätteen joukkoon vähäisiä määriä omia lääke- ja kemikaalijätteitään sopimuksessa määritellyissä puitteissa. 

Suomen Apteekkariliiton selvitysten valossa apteekeissa syntyy nykyisin omia kemikaalijätteitä varsin vähän. Lähinnä kemikaalijätteitä syntyy muutamissa niin sanotuissa sopimusvalmistusapteekeissa, jotka valmistavat lääkkeitä muille myyntiin.  

Lue lisää: 

Sopimusmalli lääkejätteiden keräämisestä ja noudosta 

Ohje lääkejätekeräyksestä apteekeille ja kunnille

Tulkintoja ja ohjeita: Roskaaminen

Jätelaissa on säädetty roskaamiskiellosta ja roskaajan velvollisuudesta puhdistaa roskaantunut alue. Jätelain mukaan ympäristöön ei saa jättää jätettä, hylätä konetta, laitetta, ajoneuvoa, alusta tai muuta esinettä eikä päästää ainetta siten, että siitä voi aiheutua epäsiisteyttä, maiseman rumentumista, viihtyisyyden vähentymistä, ihmisen tai eläimen loukkaantumisen vaaraa tai muuta niihin rinnastettavaa vaaraa tai haittaa.  

Roskaaminen ei edellytä sitä, että olisi kyse jätteistä tai arvottomista esineistä. Tilanteeseen sisältyy kuitenkin tietyssä määrin esineen hylkääminen niin, ettei siitä ole asianmukaisesti huolehdittu. Jotta olisi kyse roskaamisesta, tulee edellä todetun haitallisen seurauksen, kuten esimerkiksi epäsiisteyden, olla todennäköinen.  

Kenen on siivottava?  

Jätelain mukaan roskaaja on velvollinen poistamaan roskaavan esineen tai aineen ympäristöstä ja muutoinkin siivoamaan roskaantuneen alueen. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi määrätä roskaajan tai muun puhdistamiseen velvollisen siivoamaan roskaantuneen alueen. 

Jos roskaaja laiminlyö siivoamisvelvollisuutensa, kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi määrätä alueen haltijan siivoamaan roskaantuneen alueen.  

Asemakaava-alueella alueen haltijan toissijainen siivoamisvelvollisuus on ehdoton. Asemakaava-alueen ulkopuolella edellytetään, ettei alueen haltijan siivoamisvelvollisuutta ole pidettävä kohtuuttomana. Jos muun alueen haltijan siivoamisvelvollisuutta voidaan pitää kohtuuttomana tai haltija laiminlyö siivoamisen, siivoamisvelvollinen on kunta.  

Jos roskaajaa ei saada selville tai tavoiteta taikka jos roskaaja ei huolehdi siivoamisvelvollisuudestaan, siivoamisvelvollinen on jätelakiin kirjatun niin sanotun toissijaisen velvollisuuden perusteella: 

1) maantien, yksityisen tien, radan tai sataman pitäjä alueella, joka on roskaantunut tien, radan tai sataman käytöstä;  

2) virkistykseen yleisesti käytettäväksi tarkoitetun alueen haltija tai ulkoilu- tai moottorikelkkareitin pitäjä alueella, joka on roskaantunut alueen tai reitin käytöstä;  

3) yleisötilaisuuden järjestäjä tilaisuuteen varatulla ja sen välittömässä läheisyydessä olevalla alueella, joka on roskaantunut tilaisuuden johdosta, tai alueen haltija, jos tilaisuus järjestetään hänen suostumuksellaan eikä tilaisuuden järjestäjä huolehdi siivoamisvelvollisuudestaan;  

4) jätteen vastaanottopaikan pitäjä sille varatulla ja sen välittömässä läheisyydessä olevalla alueella, joka on roskaantunut paikan käytöstä. 

Lisäksi maantien, yksityisen tien, radan tai sataman pitäjän, virkistykseen yleisesti käytettäväksi tarkoitetun alueen haltijan, ulkoilu- tai moottorikelkkareitin pitäjän taikka yleisötilaisuuden järjestäjän on järjestettävä roskaantumisen ehkäisemiseksi alueella riittävä jätteen keräys ja muut jätehuollon palvelut. 

Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi virkistysalueilla on oltava riittävästi yleiseen käyttöön tarkoitettuja roska-astioita, joita tyhjennetään määrävälein.  

Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi tehostaa siivoamismääräystä hallintopakolla eli uhkasakolla tai teettämisuhalla. Säännös edellyttää aina kiellon tai määräyksen antamista (päävelvoite). 

Käytännössä teettämisuhka lienee menettelynä nopein tapa saada roskaantunut alue siivotuksi. Tällöin kunnalla on kuitenkin oltava siivousta varten voimavarat eli esimerkiksi henkilökuntaa tai varoja budjetoituna siivoustyön maksamiseksi. Kustannukset peritään sitten siivoamisvelvolliselta jälkikäteen. 

On syytä kuitenkin harkita, käytetäänkö teettämisuhkaa, jos siivoamiskustannusten perityksi saaminen roskaajalta on epätodennäköistä eikä yleinen etu vaadi tilanteen oikaisemista. Uhkasakko saattaa olla kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen kannalta käytännöllisempi tehoste erityisesti silloin, jos velvoitettu taho on maksukykyinen.   

Voiko kunta joutua puhdistamaan toisen roskaaman alueen?  

Mikäli ympäristönsuojeluviranomainen päätyy päätöksessään siihen, että toissijainen siivoamisvelvoite on muun kuin asemakaava-alueen haltijalle kohtuuton, kunnan on siivottava roskaantunut alue. 

Kunnalla on jätelain mukaan myös siivoamisvelvoite, mikäli alueen haltija laiminlyö siivoamisvelvollisuutensa. Jos kunta ei tätä tee, Lupa- ja valvontavirasto voi määrätä kunnan siivoamaan alueen jätelain nojalla.  

Kunnalla on asianosaisena valitusoikeus kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen sellaisesta päätöksestä, jossa on päätetty, että toissijainen siivoamisvelvollisuus on roskaantuneen alueen haltijalle kohtuuton ja siivoamisvastuu siirtyy kunnalle. Lisäksi kunnalla on valitusoikeus Lupa- ja valvontaviraston siivoamismääräystä koskevasta päätöksestä.  

Mitä tarkoitetaan siivoamisvelvollisuuden kohtuuttomuudella?  

Kohtuuttomuuden harkintaan vaikuttaa roskaamisasioissa lähinnä se, onko kiinteistön haltija voinut vaikuttaa roskaantumisen tapahtumiseen tai pyrkinyt aktiivisesti estämään roskaantumista, tai onko alueen uusi haltija ollut tai olisiko hänen pitänyt huolellisena ostajana olla tietoinen alueella olevista mahdollisesti roskaavista esineistä. 

Kohtuuttomuuden harkintaan ei siten vaikuta se, onko menettely ollut vireillä ja merkittynä kiinnitysrekisteriin taikka se, onko esimerkiksi pakkohuutokaupassa todettu kiinteistöllä olevat esineet.  

Jos roskaantuminen tapahtuu alueella, joka kokemuksen mukaan on altis roskaantumaan, alueen haltija olisi yleensä velvollinen huolehtimaan siivoamisesta ja pyrkimään estämään roskaantumista esimerkiksi puomittamalla tie tai aitaamalla alue. 

Sen sijaan viranomaisen voisi olla kohtuutonta velvoittaa haltija siivoamaan esimerkiksi roskaantunut vesialue, koska tällaisen alueen roskaantumista on usein vaikea ehkäistä ja jätteillä voidaan roskata etäisiäkin alueita. 

Samoin yksityisen voi olla kohtuutonta siivota roskaantunut alue esimerkiksi, jos roskamäärä on suuri eikä alueen haltija ole voinut kohtuullisin toimin ehkäistä roskaantumista. Vähäisen roskaamisen olisi alueen haltija kuitenkin velvollinen siivoamaan, jos roskaajaa ei tavoiteta.   

Muuta kuin asemakaava-aluetta koskevassa mahdollisessa päätöksessä on syytä käsitellä ja perustella myös kohtuuttomuutta koskeva asia, johon puhdistamiseen velvoitetulla alueen haltijalla on mahdollista hakea muutosta valittamalla päätöksestä.  

Voiko kunta vapaaehtoisesti siivota roskaantuneen alueen?  

Kunnan ei välttämättä kannata ryhtyä oma-aloitteisesti vapaaehtoisiin siivoamistoimiin, ellei yleinen etu, kuten pohjaveden pilaantumisriski tai merkittävä maisemahaitta, vaadi kunnalta pikaisia toimenpiteitä. 

On kuitenkin tapauksia, joissa yleinen etu vaatii ripeitä toimia. Niissäkin tapauksissa on yleensä kuitenkin syytä käynnistää päätösmenettelyt, yrittää saada teettämisasia päätökseen ja periä kustannuksia suoraan ulosottoteitse vastuulliselta taholta. 

Vähintään viranomaisen tulisi tehdä nimenomainen päätös siitä, että yleisen edun vaatiessa roskaantunut alue siivotaan ja kustannukset pyritään perimään jälkikäteen oikeusteitse roskaajalta. Roskaantuneen kiinteistön haltijan kanssa on mahdollisuuksien mukaan suositeltavaa sopia asiasta.   

Kunnan vapaaehtoinen siivoaminen voinee kohdistua lähinnä täysin arvottomiin roskaaviin esineisiin, joita voidaan selkeästi pitää jätteinä.  Ilman määrämuotoista päätöksentekoa ei ole syytä ryhtyä siivoamiseen. 

Roskaaja saattaa pitää roskaavia esineitä rahanarvoisina tavaroina, joiden pois viemisestä hän saattaa esittää korvausvaatimuksia. Yhteiskunnan varoilla tapahtuva roskaantuneen alueen vapaaehtoinen puhdistaminen saattaa myös tuottaa alueen omistajalle huomattavaa hyötyä nostamalla kiinteistön arvoa, eikä yhteiskunnan varoja saada välttämättä roskaajalta takaisin.   

Miten roskaamista koskevat vaatimukset käsitellään?  

Jätelain mukaan sillä, jonka oikeutta tai etua asia saattaa koskea, on oikeus panna roskaantumista koskeva asia Lupa- ja valvontavirastossa tai kunnan ympäristönsuojeluviranomaisessa. 

Jos joku on saattanut asian vireille kunnan ympäristönsuojeluviranomaisessa kirjallisesti, asia täytyy yleensä käsitellä ja tehdä päätös, johon tulee liittää valitusosoitus ja joka tulee antaa tiedoksi vireillepanijalle ja muille asianosaisille.  

Hallintolain mukaan asia pannaan vireille kirjallisesti ilmoittamalla vaatimukset perusteineen. Viranomaisen suostumuksella asian saa panna vireille myös suullisesti. Kirjallinen vireillepano on kuitenkin suositeltavin. Suullisenkin ilmiannon tai valituksen johdosta saattaa kuitenkin olla tarpeen käynnistää viran puolesta roskaamisasian käsittely.  

Jos asian vireillepanijaa ei voida pitää asianosaisena tai muuna jätelain mukaisena vireillepanoon oikeutettuna tahona, voidaan asia päättää jättää tutkimatta. Yleensä silloinkin pitäisi asiassa tehdä päätös, johon liitetään valitusosoitus. 

Jos viranomainen tällaisen vireillepanon vuoksi tutkii asian viran puolesta ja antaa siitä siivoamismääräyksen, viranomaisen ei ole tarpeen tehdä erillistä tutkimatta jättämispäätöstä.  

Myös rakentamislaki velvoittaa siisteyteen  

Eräissä tapauksissa jätelain roskaamissäännösten sijasta on järkevää soveltaa rakentamislakiin kirjattuja rakennuksen ympäristön siisteyttä ja kunnossapitoa sekä ulkovarastointia koskevia säännöksiä. 

Lain mukaan rakennus ympäristöineen on pidettävä sellaisessa kunnossa, että se täyttää jatkuvasti terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset eikä aiheuta ympäristöhaittaa tai rumenna ympäristöä. 

Rakennuksen haltijan on pidettävä rakennuksen ympäristö rakentamisluvan mukaisessa käytössä ja siistissä kunnossa. Rakennuksen haltija ei saa käyttää tonttia tai rakennuspaikkaa niin, että sen rakentamisluvassa istutettaviksi osoitetut alueet, leikkipaikat tai oleskelualueet taikka muut asumisviihtyisyyteen vaikuttavat alueet supistuvat.   

Jos rakennuksen omistaja laiminlyö kunnossapitovelvollisuutensa, kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi määrätä rakennuksen tai sen osan korjattavaksi tai rakennuksen ympäristön siistittäväksi.   

Rakentamislaissa todetaan ulkovarastoinnista, että rakennuksen omistajan ja haltijan on osaltaan järjestettävä ulkona tapahtuva varastointi niin, ettei se turmele tieltä tai muulta yleiseltä kulkuväylältä tai alueelta näkyvää maisemaa eikä häiritse ympäröivää asutusta.  

Jos henkilö toimii rakentamislain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti tai laiminlyö säännöksiin tai määräyksiin perustuvan velvollisuutensa, kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi päätöksellään velvoittaa henkilön oikaisemaan annetussa määräajassa laiminlyöntinsä. Viranomainen voi tehostaa määräystä tai kieltoa uhkasakolla tai teettämisuhalla. 

Tulkintoja ja ohjeita: Vaaralliset jätteet

Vaarallisella jätteellä tarkoitetaan jätelain mukaan jätettä, jolla on palo- tai räjähdysvaarallinen, tartuntavaarallinen, muu terveydelle vaarallinen, ympäristölle vaarallinen tai muu vastaava ominaisuus (vaaraominaisuus). Jäte voi siis kemiallisen tai muun ominaisuutensa takia voi aiheuttaa erityistä vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Jätedirektiivin liitteessä III on lueteltu ominaisuudet, jotka tekevät jätteistä vaarallisia, sekä kyseisten ominaisuuksien arvioinnissa käytettävät kriteerit. Jäte on vaarallista, jos sillä on yksikin komission asetuksessa ((EU) N:o 1357/2014) määritelty vaaraominaisuus. Lisätietoa jätteen luokittelusta vaaralliseksi jätteeksi saa Ympäristöministeriön Jätteen luokittelu vaaralliseksi jätteeksi -oppaasta (Ympäristöministeriön julkaisuja 2019:2).

Vaarallisten jätteiden luettelo

Jätteen luokittelun lähtökohtana on EU:n jäteluettelo, joka on pantu Suomessa täytäntöön jäteasetuksen liitteessä 3 (Valtioneuvoston asetus jätteistä 978/2021).

Jäteluettelossa on kolmenlaisia nimikkeitä:

  • jätteet, jotka on aina luokiteltu vaarallisiksi (tähdellä merkityt nimikkeet)
  • jätteet, jotka on aina luokiteltu vaarattomiksi
  • jätteet, joille löytyy sekä vaarattoman että vaarallisen jätteen nimike (ns. rinnakkaisnimikkeet)

Jätenimikkeet on jaettu luettelossa kaksinumeroisten pääotsikoiden ja nelinumerotason alaotsikoiden alle. Jokaisella jätenimikkeellä on kuusinumeroinen tunnusnumero. Jos jäte on vaarallinen jäte, tunnusnumeron jälkeen on merkitty tähti (*).

Jäteluettelo on pääasiassa tarkoitettu ammattimaisten jätetoimijoiden, yritysten ja viranomaisten käyttöön. Jätteen ominaisuuksien tunteminen on yleensä tarpeen jätteen asianmukaisen käsittelytavan määrittämiseksi, tai jätteen pakkaamiseksi ja merkitsemiseksi oikein kuljetusta varten.

Asumisen vaaralliset jätteet

Tavallisimpia kotitalouksissa syntyviä vaarallisia jätteitä ovat mm. erilaiset liuottimet, maalit, raskasmetalliparistot, loisteputket, lääkejätteet, kylmälaitteet, TV- ja tietokonenäytöt sekä jäteöljy. On tärkeää, ettei näitä jätteitä heitetä sekajätteen joukkoon, vaan ne toimitetaan asianmukaiseen vastaanottopaikkaan käsiteltäväksi erikseen.

Kunnan jätehuoltovastuulle kuuluu kotitalouksissa syntyvän vaarallisen jätteen hyödyntäminen ja käsittely. Lisäksi kunnan vastuulle kuuluu maa- ja metsätaloudessa syntyvän vaarallisen jätteen hyödyntäminen ja käsittely, jollei kysymys ole kohtuuttomasta määrästä jätettä. 

Vaarallinen jäte on toimitettava kunnan järjestämään vastaanottopaikkaan. Lääkejätteet toimitetaan apteekkiin, jonka kanssa kunnalla on sopimus vastaanotosta. Yleensä kuntien jätelaitokset vastaanottavat kotitalouksien vaaralliset jätteet maksutta.

On huomattava, että osa asumisen vaarallisista jätteistä kuitenkin kuuluu tuottajavastuun piiriin (erityisesti sähkö- ja elektroniikkaromu SER). Sähkö- ja elektroniikkaromua ja paristoja voi palauttaa tuottajien järjestämiin keräyspisteisiin, mutta yleensä myös kuntien jäteasemilla on vastaanottomahdollisuus näillekin jätteille.

POP-jätteen tunnistusopas

Pysyvät orgaaniset yhdisteet (POP) ovat myrkyllisiä, hitaasti hajoavia kemiallisia yhdisteitä, jotka kertyvät eliöihin ravintoketjussa ja kulkeutuvat kauas päästöpaikastaan ilman, veden tai muuttavien eläinlajien välityksellä. Tällaisten kemikaalien on arvioitu voivan aiheuttaa merkittäviä ympäristö- ja terveyshaittoja kaukana päästölähteestä. Siksi niiden käyttöä on rajoitettu kansainvälisissä sopimuksissa.

Lue lisää:

Ympäristöministeriön POP-jätteen tunnistusopas

Tulkintoja ja ohjeita: Kunnallisesta yhdyskuntajätehuollosta poikkeaminen

Kunnan jätehuoltovastuulle kuuluvat jätteet on lähtökohtaisesti luovutettava kunnalliseen jätehuoltoon. Lakiin on kuitenkin rakennettu poikkeamismahdollisuus pääsäännöstä, jonka mukaan kunnan hallinto- ja palvelutoiminnassa syntyvä yhdyskuntajäte voidaan hakemuksesta jättää kunnallisen jätehuollon ulkopuolelle. On huomattava, että poikkeamismahdollisuus on kiinteistökohtainen, ei yleinen. 

Esimerkki poikkeamismahdollisuudesta saattaisi olla sellainen kunnan pieni sivutoimipiste, joka sijaitsee vuokralla yksityisessä liikekiinteistössä, jossa pääasiassa syntyy elinkeinotoiminnan jätteitä ja jossa kiinteistön omistaja huolehtii jätehuoltopalveluista.  

Jätehuoltoviranomainen käsittelee hakemuksen ja voi myöntää poikkeuksen, mikäli kyseisen jätteen jätehuolto kokonaisuutena arvioiden on perusteltua kiinteistön jätehuollon järjestämiseksi.

Edellytyksenä on, että se johtaa etusijajärjestyksen toimeenpanon kannalta vähintään yhtä hyvään lopputulokseen kuin kunnallinen jätehuolto eikä siitä aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle eikä terveydelle. Poikkeus voidaan jätelain 42 §:ssä säädetyin edellytyksin myöntää myös sellaiselle kiinteistölle, jolla syntyy vain yhdyskuntajätettä.  

Jätteen haltijan tulee hakea poikkeusta yksilöitynä kiinteistökohtaisesti ja sen myöntämisen edellytykset arvioidaan kiinteistökohtaisesti. Päätös tehdään määräajaksi enintään viideksi vuodeksi.  

Vapautuksen saaneen jätteen haltijan on annettava tietoja vuosittain kunnan jätehuoltoviranomaiselle toiminnassa syntyneen jätteen lajista ja määrästä sekä jätteen toimituspaikoista ja käsittelytavasta. Vapautuksen saaneella on oikeus milloin tahansa liittyä takaisin kunnan järjestämään jätehuoltoon ja kunta on tällöin velvollinen antamaan jätehuoltopalvelua.  

Poikkeusmahdollisuus ei ulotu asumisessa syntyvään jätteeseen. Siten kunnan hallinto- ja palvelutoimintaan kuuluvat asumispalvelut, kuten esimerkiksi erilaiset koulujen tai sosiaalitoimen asuntolat ja palveluasumisen yksiköt, rajautuvat ulos. 

Kuntien ja niiden jätelaitosten kannalta on  järkevää säilyttää yhdyskuntajätehuollon tehtävä kokonaisuutena kustannustehokkaan jätehuoltojärjestelmän mahdollistamiseksi. Yleensä ei ole kunnan tai sen jätelaitoksen edun mukaista hajauttaa yhdyskuntajätehuoltoa 42 §:n tarkoittamalla tavalla.

Poikkeaminen voi kuitenkin yksittäisissä tapauksissa olla kiinteistönhaltijan muun jätehuollon kannalta perusteltua ja etusijajärjestyksen kannalta perusteltua. 

Kiinteistökohtainen tarkastelu 

Poikkeamisen edellytysten arvioinnissa tarkastellaan kunkin kiinteistön jätehuoltoa erikseen. Päätöstä asiassa ei siis voida tehdä yhden jätteen tuottajan eri toimintojen osalta koskemaan laajempaa kunnan aluetta yleisesti. Tapaukset on tarkasteltava  kiinteistökohtaisesti.

Lopputulemassa pitää ottaa huomioon kiinteistöjen ja niiden yhteisen jätehuollon kokonaisuus ja järjestely voi tarvottaessa kattaa isomman alueen tai useamman kiinteistön.  

Suunnitelma jätehuollosta ja perustelut poikkeamalle 

Hakijan on selvitettävä edellytysten täyttyminen. Pelkkä kirjallinen hakemus ilman selvityksiä ei riitä päätöksenteon pohjaksi. Hakemukseen täytyy liittää kiinteistön jätteisiin ja muihin olosuhteisiin liittyvä (alustava) suunnitelma, Suunnitelmasta on käytävä ilmi:  

  • miten kiinteistön jätehuolto eri jätelajien osalta hoidetaan ja sekä selvitykset siitä ja jätteiden toimituspaikoista 
  • miksi on kokonaisuutena arvioiden perusteltua hoitaa yhdyskuntajätehuolto muuta kuin kunnallista jätehuoltoa käyttäen sekä 
  • millä tavalla se johtaa etusijajärjestyksen toimeenpanon kannalta vähintään yhtä hyvään lopputulokseen kuin kunnallinen jätehuolto 
  • että menettelystä ei aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle eikä terveydelle. 

Viranomaiskäsittely 

Kunnan jätehuoltoviranomaisen on viranomaisperiaatteen mukaisesti pyydettävä hakemukseen tarvittavia lisäselvityksiä ja ohjattava hakijaa hakemuksen täydentämisessä. 

Kun riittävät suunnitelmat ja selvitykset vertailuineen on toimitettu, viranomaisen tulee kuulla kunnan jätelaitosta ja selvittääkseen, voisiko kunnallinen jätehuolto tarjota vastaavan tasoista ja etusijajärjestyksen kannalta yhtä hyvää palvelua yhdyskuntajätehuollon osalta. Jätehuoltoviranomaisen tehtävänä on yhdessä jätelaitoksen kanssa selvittää palveluvaihtoehdot. 

Jätehuoltoviranomainen voi myös omalta osaltaan vaikuttaa jätehuoltopalveluihin esimerkiksi jätehuoltomääräyksiä muuttamalla ja räätälöimällä kunnallista jätehuoltopalvelua paremmin esimerkiksi sairaaloiden tarvetta vastaavaksi.

Pelkkä jätehuoltomääräysten muuttaminen ei kuitenkaan riitä, kun palvelu on voitava myös toteuttaa jätelaitoksessa. Jätehuoltopalvelu voi perustua muun muassa vapaaehtoiseen erilliskeräykseen ja tätä varten suunniteltavaan palvelukokonaisuuteen ilman jätehuoltomääräyksissä olevia erilliskeräysvelvoitteita. Jätetaksaan saatetaan tällaisissa tapauksissa kuitenkin tarvita omat uudet maksuperusteensa, jollei sellaisia löydy entuudestaan. 

Poikkeuksen edellytysten harkinta 

Poikkeus voidaan myöntää, jos jätelain 42 §:n edellytykset hakemukselle täyttyvät eikä jätelaitos pysty tarjoamaan vastaavaa palvelua kuin hakemuksessa esitetty vaihtoehtoinen jätehuolto.

Hallinnon tarkoitussidonnaisuusperiaate rajaa viranomaisen harkintaa poikkeuksen myöntämisessä. Pääsääntöisesti poikkeus tulisi myöntää, jos lopputulos on hakijan jätehuollon kannalta kokonaisuutena parempi kuin kunnallinen jätehuolto eli perusteet poikkeaman myöntämiselle ovat olemassa.

Järjestelyn paremmuutta tarkastellaan objektiivisesti jätehuoltoa ja etusijajärjestystä sekä ympäristön- ja terveydensuojelua koskevien seikkojen kannalta. Jätehuoltoviranomaisen tehtävä on haasteellinen, koska se edustaa kunnallista jätehuoltonäkökulmaa ja vastaa omalta osaltaan kunnallisen jätehuollon tehokkuudesta ja toimivuudesta. 

Poikkeaminen ja kunnan toissijainen jätehuoltopalvelu  

Jos jätelain 42 §:n mukaista poikkeusta hakevan tahon yhdyskuntajätteet on suunniteltu tuotavan kunnalliseen jätehuoltoon jossain vaiheessa kunnan toissijaisen jätehuoltovelvollisuuden perusteella, ei voida katsoa olevan perusteita poikkeuksen myöntämiselle.

Tällöin ei poikettaisi kunnan vastuusta vaan siirrettäisiin vain osa palveluketjusta yksityisille toimijoille, jätteenkuljetusyrityksille. Kuntavastuujätteestä siirtymiselle niin sanotuksi TSV-jätteeksi ei siis voida myöntää poikkeusta. 

Päätös on perusteltava 

Päätös pitää perustella kattavasti, oli se sitten myönteinen tai kielteinen. Jotta päätös voidaan perustella hyvin, tulee päätöksen perusteena olevan aineiston olla riittävä. Tätä varten saattaa olla tarpeen käyttää vertailutaulukkoja. Vertailun rakenne riippuu jätehuoltojärjestelmistä. 

Vaikka jätehuoltoviranomainen joutuu tässä neuvottelemaan kiinteästi jätelaitoksen kanssa palvelun tuottamisen vaihtoehdoista, jätehuoltoviranomainen tekee päätöksen itsenäisesti. Se ei esimerkiksi tarvitse myönteiseen kantaan jäteyhtiön puoltoa. Jos jätelaitos puoltaa hakemusta, puolto voi toimia lähtökohtana, mutta päätös edellyttää jätelaitoksen selvitystä siitä, miksi vastaava palvelu kunnallisena ei ole mahdollinen.  

Päätökseen haetaan muutosta hallintovalituksella alueelliseen hallinto-oikeuteen. Valitusoikeus kielteiseen päätökseen on hakijalla ja myönteiseen päätökseen ainakin jätelaitoksella. 

Lue lisää:

Kuntaliiton asiantuntijat, jotka voivat kertoa lisää

Löydä lisää sisältöä samoista teemoista
Yhdyskunnat ja ympäristö
jäte