Vieraskynä: Saija Karnisto-Toivonen 9.12.2022

Ihmisoikeudet ovat tiivis osa kuntien arkea

Kun puhutaan ihmisoikeuksista, mieli vaeltaa usein muun maailman naisten, lasten tai vähemmistöjen oikeuksiin. Ihmisoikeuksista on viime viikkoina puhuttu paljon, kun Iranissa naiset ovat nousseet barrikadeille ja jalkapallon MM-kisoja pelataan ihmisoikeuksien näkökulmasta ongelmallisessa maailmankolkassa, Qatarissa.

Koska ihmisoikeusloukkaukset ovat toisaalla niin jokapäiväisiä ja yleisiä, omassa maassa ja kunnassa tapahtuva ihmisoikeustyö jää varjoon. Harvoin tulee pysähdyttyä miettimään, millä kaikilla tavoilla kunnat ovat joka päivä osaltaan huolehtimassa ihmisoikeuksien toteutumista aivan kaikkein arkisimmassa työssään.

Vaikka otsikoihin usein nousevatkin valtuustojen kiistelyt esimerkiksi Pride-liputuksen sallimisesta, todellinen ihmisoikeustyö tapahtuu parrasvalojen ulkopuolella. Kerran vuodessa liehuva lippu kertoo kunnan halusta olla tasa-arvoinen, oikeudenmukainen, syrjimätön ja avarakatseinen. Sen sijaan se ei yksinään kerro siitä, millaisella tolalla ihmisoikeustyö kokonaisuudessaan on.

Ihmisoikeudet ovat läsnä meidän jokaisen arjessa aivan joka päivä. Koulut ja päiväkodit huolehtivat lasten oikeuksien toteutumisesta, tekevät tuiki tärkeää kasvatustyötä suvaitsevaisuuden eteen ja huolehtivat lasten turvallisuudesta koulu- ja hoitopäivien aikana. Kiusaamisen ja väkivallan ehkäisy on pohjimmiltaan ihmisoikeustyötä.

Myös ikäihmisten oikeus hyvään vanhuuteen, vammaisten ihmisten oikeudet tarvitsemiinsa palveluihin ja esteettömyyteen sekä ihmisten tasapuolinen kohtelu ovat ihmisoikeustyön ytimessä.

Kunnat ohjaavat ihmisoikeustyötään monin erilaisen ohjelmin, joista osan laatiminen on pakollista. Ohjelmien perusajatus on hyvä, mikäli niihin löydetään riittävästi konkretiaa tukemaan kirjattujen tavoitteiden toteuttamista. Vaarana on, että ohjelmat eivät johda aitoihin toimenpiteisiin vaan jäävät hyväksymisensä jälkeen hyllyyn pölyyntymään. Ohjelmat tulisi aina sitoa osaksi kunnan strategiaa, jolloin niiden seuranta ja toteutus ei unohdu.

Suomi on ihmisoikeustyössä yksi maailman suunnannäyttäjistä, mutta moni epäkohta kaipaa yhä korjaamista. Meidän on huolehdittava, että työntekijämme osaavat kohdata erilaisuutta ja että työyhteisömme ovat turvallisia kullekin omana itsenään. Lasten on voitava luottaa aikuisten kykyyn turvata syrjimätön ympäristö kasvaa, kehittyä ja oppia. Hyvässä kunnassa omaisten ei tarvitse kantaa huolta vanhuksen kohtelusta.

Tämä kaikki vaatii jatkuvaa kehittämistä ja huomiota, eikä ihmisoikeuksia voi kunnissa unohtaa hetkeksikään. Ne luovat meille oikeastaan yhden kuntien tärkeimmistä tehtävistä.

 

Kirjoittaja: Saija Karnisto-Toivonen, Euroopan neuvoston kunta- ja aluehallintokongressin Suomen valtuuskunnan varajäsen, kaupunginvaltuutettu Salossa sekä kehittämissuunnittelija Salon kaupungin talouspalveluissa.

Kuntaliitto tukee kuntien työtä ihmisoikeuksien eteen.

Lisää kirjoittajasta

Tässä blogissa julkaistaan Kuntaliiton ulkopuolisten kunta-alan asiantuntijoiden ja vaikuttajien bloggauksia.