Paljonko työllisyysalueet käyttävät rahaa TE-palveluihin?

Kuntaliitto selvitti työllisyysalueiden ensimmäisen toimintavuoden (2025) kustannuksia sekä ensi vuoden (2026) budjetteja. Tarkoituksena oli saada kokonaiskuva siitä, paljonko kunnat ja työllisyysalueet panostavat työllisyyden hoitoon nyt, kun järjestämisvastuu on siirtynyt valtiolta kuntasektorille.

Kunnat panostavat työllisyyteen enemmän kuin valtio siirsi rahaa

Kerätty aineisto näyttää varsin selvästi, että työllisyysalueet ovat lähteneet hoitamaan uutta tehtäväänsä määrätietoisesti.

• Työllisyysalueiden alustavien tilinpäätösennusteiden mukaan valtiolta siirtynyt 607 miljoonan rahoitus ei riittänyt kattamaan menoja.
• Työllisyysalueiden kokonaismenot näyttävät ylittäneen siirtyneen rahoituksen reilulla 100 miljoonalla eurolla.

On perusteltua todeta, että kunnat ovat lisänneet työllisyyden hoidon resursseja enemmän kuin mitä rahoitusta siirtyi – joko omasta tahdostaan tai pakon edessä esimerkiksi periytyneiden sidontojen ja heikon työllisyystilanteen vuoksi.

Ensi vuoden budjeteissa vain maltillista kasvua

Työllisyysalueiden alustavat budjetit vuodelle 2026 kertovat melko maltillisesta kulukasvusta.

• Useimmilla alueilla budjetti kasvaa, mutta keskimäärin vain noin 3 %.
• Kasvu jää alle ensi vuoden ansiotasoindeksin (3,6 %), joten reaalisesti panostus pysyy suurin piirtein ennallaan.

Tilanne on ymmärrettävä. Järjestämisvastuun siirron ensimmäinen vuosi on ollut poikkeuksellinen: talous- ja työllisyystilanne on heikentynyt, kunnat tekevät sopeutuksia ja sidontoja on maksettu pois. Nyt kun sidonnat on pääosin maksettu, työllisyysalueille avautuu uusia mahdollisuuksia suunnata resurssejaan.

Heikko työllisyystilanne rokottaa taloutta

Nykyinen heikko työllisyys- ja taloustilanne tuntuu sekä työllisyysalueilla että kunnissa.

Kokonaisuudessaan kunnille kertyy TE-uudistuksen ja heikon työllisyyskehityksen seurauksena arviolta 250–300 miljoonaa euroa lisäkuluja, jotka muodostuvat:

• TE-palvelujen siirron aliresursoinnista (noin 100–130 m€)
• Etuuskulujen ylittymisestä suhteessa kompensaatioihin (50–100 m€)
• Perustoimeentulotuen kuntaosuuden kasvusta (100–150 m€)

Panostusten lisääntyminen on siis osin välttämätöntä. Samalla on kiinnostavaa nähdä, mitä tapahtuu, jos työllisyystilanne alkaa kohentumaan ensi vuonna, kuten VM ennustaa. Pienenevätkö TE-budjetit kysynnän laskiessa? 

TE-palveluiden vaikuttavuus ratkaisee (kaiken)!

Työllisyysalueet tahtovat budjetoida euromäärien lisäksi ennen kaikkea vaikuttavuutta:

1. Liian tarkkarajaiset budjetit.
   Yksittäisille palveluille, kuten palkkatukeen tai starttirahaan, ei kannata asettaa liian tiukkoja määrärahoja. Sopivalle tasolle viety nettobudjetointi antaa liikkumavaraa reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin kesken talousarviovuoden.
2. Hyödynnetään dataa.
   Kuntien datahuone, tulorekisteri ja muu datainfrastruktuuri tarjoavat uusia mahdollisuuksia arvioida, mitkä palvelut todella toimivat.
3. Kuunnellaan arjen asiantuntijoita.
   Korviini kantautuneiden arkikokemusten perusteella vaikuttavimmiksi palveluiksi liputetaan:
   • työnhaun tuki ja henkilökohtainen neuvonta,
   • starttiraha,
   • yksityisille työnantajille suunnattu palkkatuki (tai kuntalisä)
   • ammatillinen työvoimakoulutus.
4. Risteytetään tutkimus ja käytäntö.
   Innokkaimmat työllisyysalueet voivat tutkia vaikuttavuutta yhdessä tutkimustahojen kanssa ja jakaa tulokset koko kentälle. Yhdistetään akateeminen analyysi arjen havaintoihin – ja kohdennetaan rahat sinne, missä niillä on eniten vaikutusta!

Työllisyysalueiden budjetti sekä työttömyys ja toimeentulotuen tarve -diat (PDF, 2 sivua)