Ammatillinen koulutus on ratkaisu koulutustason nostoon

Yksi suurimpia koulutuspoliittisia kysymyksiä on, miten Suomen koulutustasoa saataisiin nostettua verrokkimaiden tasolle. Tällä hetkellä vain noin 40 prosenttia 25–34-vuotiaista on korkeakoulutettuja, joten tavoitteena olisi päästä aluksi ainakin 50 prosentin tasolle. Muutoin näyttää siltä, että 1970-luvulla syntyneet jäävät toistaiseksi korkeimmin koulutetuksi ikäluokaksi.

Aloituspaikkoja korkeakouluihin on lisätty, mutta haasteena on edelleen koulutuksen kasautuminen samoille henkilöille sekä se, että vain kolmasosa lukion päättävistä pääsee jatkamaan välittömästi korkeakouluun, vaikka kolme neljästä sinne heti hakeutuukin. Ammatillisesta valmistuneista vielä pienempi osa jatkaa suoraan korkeakouluihin, reilu enemmistö menee työelämään ja osa tekee tyypillisesti myöhemmässä vaiheessa esimerkiksi ammattikorkeakoulututkinnon.

Monenlaisia toimenpiteitä on tehty sen eteen, että yhä useamman lukiosta valmistuvan tie jatkuisi heti korkeakouluun, eikä välivuosia tulisi ainakaan tahattomasti. Noin neljän vuoden jälkeen kuitenkin reilu kaksi kolmasosaa valmistuneista ylioppilaista on siirtynyt korkeakouluihin opiskelemaan. Aiempien ikäluokkien muodostama hakijatulppa siis vaikeuttaa nopeaa siirtymistä lukiosta korkeakouluihin. 

Monenlaisia väyliä pitkin ammatillisesta ammattikorkeaan

Katseet ovat kääntyneet jo useamman vuoden ajan ammatillisen koulutuksen suuntaan, eikä syyttä. Koulutustason nostamiseksi yhä useamman tulisi siirtyä ammatillisesta suoraan korkeakouluun. Haasteena on edelleen se, etteivät kaikki opiskelijat tai huoltajat tunnista sitä, että ammatillisesta voi ponnistaa lukion tavoin ammattikorkeakouluun sekä yliopistoon. Viimeisen viiden vuoden ajan ammattikorkeaan on voinut tulla valituksi pääsykokeiden lisäksi myös suoraan todistusvalinnalla. 

Kahden tutkinnon tekeminen eli ammatillisen perustutkinnon ja ylioppilastutkinnon samanaikainen suorittaminen antaa erityisen vahvat valmiudet jatko-opintoihin, mutta on kokonaisuutena usein raskas ja mahdollisuudet sen suorittamisen vaihtelevat oppilaitoksittain sekä aloittain. 

Monissa ammatillisissa oppilaitoksissa voi myös yhä enenevissä määrin suorittaa ammattikorkeakouluopintoja ns. väyläopintoina, jotka sujuvoittavat siirtymistä korkeakouluopintoihin. Väyläopintojen käytänteet vaihtelevat kuitenkin suuresti. Ne eivät välttämättä mahdollista siirtymää toiselle alalle tai eri paikkakunnalle.

Väyläopintoihin tulisi luoda valtakunnalliset rakenteet, jotka vahvistaisivat yhdenvertaisuutta ja loisivat yhdenmukaisuutta.

Ammatillisen tutkinnon suorittaneet valmistuvat tilastojen mukaan, ehkä monen yllätykseksikin, ammattikorkeakouluopinnoista hieman lukiotaustaisia opiskelijoita nopeammin. Syy juontaa juurensa varmasti korkeaan motivaatioon sekä siihen, että etenkin samalla alalla korkeakouluun siirryttäessä on ammatillisen opinnoissa paljon samoja teemoja kuin ammattikorkeakoulun alun sisällöissä. Toisaalta etenkin yleissivistävissä opinnoissa tukea tarvitaan yleensä lukiotaustaisia enemmän.

Polkuja ammatillisesta etenkin yliopistoon tarvitaan lisää

Siinä missä väyliä ammattikorkeaan on kehitetty, on yliopistoissa aloittavissa edelleen vain pieni vähemmistö ammatillisesta valmistuneita. Toki suuri osa käytännönläheistä koulutusta opiskelevista ei koe luontevaksi tiedekorkeakoulussa opiskelua teoreettisista lähtökohdista. 

Osalla peruskoulun päättävistä voi kolmen vuoden aikana ajatukset toisella asteella muuttua, ja joillain aloilla on yliopistoissakin käytännönläheistä opetusta teorian lisäksi.

Polku on auki pääsykokeiden myötä, mutta olisi kohtuullista luoda myös monipuolisempia väyliä yliopistoihin. Esimerkiksi Tampereella on alkamassa pilotti, jossa kaupunki kouluttaa lastenhoitajia varhaiskasvatuksen opettajiksi. Samankaltaisia esimerkkejä tulisi olla myös muilla aloilla ja siten, että väylä olisi auki muutenkin kuin työnantajan kautta. 

Ammatillisen koulutuksen käyneillä on paljon sellaista osaamista, josta on myös akateemisissa opinnoissa hyötyä, kun potentiaali vain tunnistetaan. 

Ratkaisut edellyttävät uudenlaista yhteistyötä  

Korkeakoulutettujen määrän lisääminen ammatillisen väylää pitkin edellyttää monipuolisempia rakenteita nivelvaiheisiin, uudenlaista ajattelua ja yhteistyön rakentamista. Katse kohdistuu erityisesti korkeakoulujen suuntaan. Niillä on paljon mahdollisuuksia kehittää opiskelijavalintoja nykyisestään. Ammatillisessa koulutuksessa rahoitusjärjestelmä ohjaa jatkossa tähän entistä vahvemmin, mutta tarvitaan myös taloudellisia kannustimia korkeakoulujen suuntaan.

Ammatillisella koulutuksella elää edelleen yhteiskunnassamme osin sitkeästi vanhanaikainen maine, eikä arvostus ole sen ansaitsemalla tasolla. Tämä näkyy edelleen siinä, miten peruskoulun päättäviä ohjataan keskiarvojen perusteella toiselle asteelle. Nuorten kiinnostuksenkohteita ja osaamista ei huomioida riittävän monipuolisesti. Myös ysin keskiarvolla on järkevää suunnata amikseen, kun oma ala on löytynyt. 

Ammatillisessa koulutuksessa opiskelevat ansaitsevat sen, että heidän osaamisensa ja potentiaalinsa tunnistetaan ja pääsyä korkeakouluopintoihin helpotetaan kaikkien halukkaiden osalta - se on myös koko Suomen etu. 

5 konkreettista keinoa siihen, miten koulutustasoa nostetaan ammatillisen koulutuksen avulla

1. Väyläopintojen yhdenmukaistaminen

2. Riittävä määrä aloituspaikkoja todistusvalinnan kautta ammatillisella tutkinnolla tuleville ammattikorkeakouluun sekä selvitys, voisiko tietyille aloille yliopistossa kokeilla todistusvalintaa 

3. Taloudelliset kannustimet korkeakouluille vahvistaa ammatillisesta tulevien sisäänottoa 

4. Uudenlaisten väylien ja reittien luominen korkeakouluun: esimerkkinä Taitaja-väylä

5. Ammatillisten opintojen aikana vahvempaa kannustusta opiskelijoille ja uskon luomista siihen, että taidot ja kyvyt riittävät korkeakouluun