Miten auttaisi ruuhkavuosien kuntaa?

Eikö olekin vaikeaa olla ruuhkavuosien kunta nykyajan modernissa maailmassa, jossa toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti ja vaatimukset kuntana olemiselle kasvavat? Pitäisi olla samaan aikaan idyllinen kylä, jolla on metropolin palvelut, ravihevosen identiteetti ja Eiffel-tornin tunnettavuus. Pitäisikö kunnille suunnitella oma coaching-ohjelma, joka rakentaisi kuntia vastaamaan asetettuihin vaatimuksiin?

Kuntana olemisen ”ihanuuden” pohjana on jumppapallon kaltainen toimintaympäristö, jossa autonomiasta huolimatta pitää lakiin vedoten seistä yhdellä varpaalla. Esimerkiksi väestönmurros on vain yksi toimintaympäristöä muovaavista pirullisista tekijöistä. Oli sinulla sitten leveät tai kapeat hartiat, jumppapallo keikkuu joka tapauksessa. 

Geopolitiikka ja arvopolarisaatio, joiden heilahtelut ovat viimeistään viimeisen vuoden aikana säädelleet jumppapallon paineita edestakaisin, eivät toden totta helpota kuntana olemista. Kyse ei ole vain talouden ja suhdanteiden aiheuttamista haasteista vaan myös länsimaisen demokratian puolustamisesta. 

Arvoaallokko rantautuu myös suomalaisen sääntelynkulttuurin rannoille. Valtameren takana koetut hyökyaallot saavat meidät rakentamaan niin kansallisesti kuin paikallisestikin pommin kestäviä aallon murtajia pienille mainingeille. Kunnat joutuvat käyttämään rakennuspalikkansa näiden rakennelmien kokoamiseen, oli sille tarvetta tai ei.

Auttaisiko kuntacoaching?

Ruuhkavuosiaan eläville kunnille tulisikin kehittää ratkaisukeskeinen valmennusmalli, jossa tuetaan tunnistamaan voimavaroja ja vahvuuksia samalla itsetuntemusta vahvistaen. Suomalaiseen kuntamentaliteettiin kuuluu lähtemättömästi myös suhteellisuudentaju, jota toki koetellaan kaikenlaisilla sisäisillä ja ulkoisilla kriisiytymisillä. 

Kriisit kuuluvat olemassaoloon ja niistä voi myös oppia, kasvaa ja vahvistua. Monet oivallukset ja innovaatiot itävät tiukoissa paikoissa ja niistä selviytyessä. On myös eri asia olla jatkuvasti hädissään kuin kriisitietoinen. Ymmärrys toimintaympäristön kärjistyneistä ilmiöistä auttaa suhteuttamaan omaa toimintaansa niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä.

Kuntacoaching-valmennuksessa tunnistetaan kuntien vahvuuksia; realistinen tulevaisuususko sekä ylpeys ja varmuus suomalaisen (yhteis)kunnan resilienssistä. Olemassaolon pohjana on merkityksellisyys: Kunta on ja pysyy suomalaisen hyvinvoinnin ja elinvoiman perusyksikkönä. Jokainen kunta on autenttinen ja toiminta perustuu strategiassa sovittuihin tavoitteisiin, arvoihin ja visioon. Vaikka kuntana oleminen on usein haastavaa, valmennuksessa opetetaan katsomaan toimintaa itsemyötätuntoisesti ja määrätietoisesti varmistamaan kuntalaisten hyvinvoinnin olosuhteista riippumatta.

Jonglööraamista jumppapallon päällä

Kunnilla on mahdollisuudet olla paras versio itsestänne. Tämän ulosmittaamisen voisimme kuntacoaching -ohjelmalla mahdollistaa. Mutta kuinka pitkään enää riittää edes paras versio kunnasta, jos kunnat eivät saa toteuttaa itseään?

Jos kuntana oleminen vaatii jumppapallon päällä kolmen moottorisahan jonglööraamista samalla viheltäen Happy days -tunnaria, kannattaako edes yrittää? ”Mitäpä se hyvejää” sanoisi kainuulainen.

Kunnat on rakennettu paikallisten tarpeiden ja suomalaisen yhteiskunnan toimintakyvyn tukipilareiksi, joiden tehtävänä on paikallisten asukkaiden hyvinvointi ja alueen elinvoima. Tämä on se tehtävänkuva, johon kuntia on valmennettu ja niitä voidaan edelleen kehittää. 

Hyvä ruuhkavuosien kunnan ”työnantaja”. Ethän heitä kyytiin enää enempää tasapainoteltavaa. Me otamme lisää kuormaa, jos uskomme siihen pystyvämme. Kunnat ymmärtävät, ettei jumppapalloa voi poistaa, mutta sen päällä olemista voi helpottaa.