Onko Agenda2030:n aika ohi vai onko se tärkeämpi kuin koskaan?

Agenda2030 on ollut maailman yhteinen kompassi kestävän kehityksen edistämisessä jo kymmenen vuoden ajan. Ensimmäiset vuodet toivat merkittäviä edistysaskelia, mutta viime vuosina kehitys on hidastunut ja monilla mittareilla jopa kääntynyt väärään suuntaan. Silti tarve yhteiselle suunnalle ei ole kadonnut vaan päinvastoin se on tärkeämpää kuin koskaan.

Tarvitaanko uusi Agenda2030 vai riittääkö päivitys?

Agenda2030 on tarjonnut yhteisen kielen, näkymän ja suunnan, mutta konkreettinen toiminta ja vastuunotto ovat jääneet usein taka-alalle. Maailmanpoliittinen tilanne tekee globaalista konsensuksesta vaikean, mutta vaihtoehtona voi olla yhteistyö samanmielisten valtioiden, kaupunkien ja yhteisöjen kesken. Pohjoismaiset kunnat haluavat jatkaa työtä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta toivovat päivitystä ja tiivistystä viitekehykseen.

Kun kansainvälinen yhteistyö horjuu ja politiikka polarisoituu, yhteinen kieli ja kompassi ovat elintärkeitä. Agenda2030:n neuvottelujen onnistuminen ja kaikkien maiden sitoutuminen vuonna 2015 oli merkittävä osoitus siitä, että yhteinen sopimus on mahdollinen. Ehkä onnistumme siinä uudelleen.

Nuoret vaativat uutta kestävyysajattelua

Nuoret perivät maailman, jossa Agenda2030:n lupaukset eivät ole toteutuneet ja polarisaatio syvenee. Heidän visionsa kyseenalaistaa ajatuksen jatkuvasta talouskasvusta ja korostaa uudistavaa kestävyysajattelua. Samaan aikaan Agenda2030 kärsii kyllästymisestä ja jopa vastareaktiosta. Maailma on muuttunut radikaalisti vuoden 2015 jälkeen, ja nykyinen Agenda2030 kaipaa uusia elementtejä, kuten kulttuuri, tekoäly ja turvallisuus. 

Jos harva enää kokee Agendan kunnolla omakseen, onko sillä merkitystä, vaikka aikajännettä jatkettaisiin vuoteen 2040 tai 2050 asti?

Viisi vuotta aikaa korjata suunta

Ensimmäiset viisi vuotta olivat lupaavia, seuraavat viisi haastavia. Nyt on kuitenkin jäljellä vielä viisi vuotta aikaa oppia toisiltamme ja palauttaa kehitys oikeille raiteille. Tämä vaatii rohkeutta, yhteistyötä ja uusia toimintamalleja. Vuosi 2030 on neuvoteltu päämäärä, ei luonnonlaki. Me voimme myös siirtää aikarajoja, jos kunnianhimoiset tavoitteet eivät näytä toteutuvan ajallaan. 

Tärkeintä on prosessi, työ kohti kestävää maailmaa, ei jokin yksittäinen vuosiluku. Toisaalta inhimillinen kyky motivoitua erittäin pitkien aikajänteiden prosesseihin on huonompi kuin lyhytjänteisempiin verrokkeihin. Tarvitaan siis useita osatavoitteita yhden yksittäisen päätavoitteen ja aikarajan sijaan.

Kaikki alkaa luottamuksesta ja yhteistyöstä

Luottamus kansalliseen päätöksentekoon on maailmanlaajuisesti matalalla, mikä vaikeuttaa työtä monikriisin keskellä. Kansalaisten osallisuus ja elävä demokratia luovat pohjan kestävälle päätöksenteolle. Meidän on sanoitettava kuntalaisten toiveet unelmakunnista kestävän kehityksen kielelle ja ylläpidettävä suomalaista yhteistyöverkostoa, jossa paikallinen ja kansallinen hallinto sekä sidosryhmät ratkovat kestävyysongelmia yhdessä.

Työ ei rajoitu yhteen valtuustokauteen, oli kyse sitten Agenda2030:stä tai samanaikaisten kriisien, kuten ilmastonmuutoksen, talouskurimuksen ja geopoliittiset jännitteiden muodostamiin haasteisiin vastaamisesta. Väestönmurros ja muut megatrendit muokkaavat kuntia ja kaupunkeja, mutta yksi asia on varmaa: kaupungit jatkavat yhdessä kestävän kehityksen johtamisen kehittämistä. Tästä yhteistyöstä löytyvät ratkaisut, jotka kantavat yli hallituskausien ja turvaavat pitkäjänteisen menestyksen myös muuttuvassa maailmassa.