Kuntia haastavat vuonna 2026 lasten määrän väheneminen sekä valtionosuuksien leikkaukset

Valtion rahoitusosuus kuntien lakisääteisiin tehtäviin on pienentynyt pitkällä aikavälillä. Myös kuntien veroprosentti pieneni sote-uudistuksen yhteydessä reippaasti. Kuntapäättäjät ovatkin uuden vuoden kynnyksellä näreissään Orpon hallituksen kuntalinjauksiin, mutta millaiselta ne näyttävät vuonna 2026?

Eduskunta hyväksyi joulun alla valtion budjetin vuodelle 2026. Valtion menot nousevat noin 91 miljardiin euroon, josta kunnan peruspalvelujen valtionosuus ja veromenetysten korvaukset yhteensä ovat noin 4 miljardia euroa. Sen lisäksi kunnille osoitetaan valtionrahoitusta OKM:n valtionosuutena sekä valtionavustusten kautta noin 1,8 miljardia euroa*.

Vuonna 2026 kuntien lakisääteisten peruspalveluiden valtionosuusprosentti nousee 0,7 prosenttiyksikköä ja valtionosuudet kasvavat 4,4 prosenttia. Kunnat rahoittavat peruspalveluistaan siis 74,28 prosenttia ja valtio 25,72 prosenttia (uusi valtionosuusprosentti). 

Valtionosuusprosentin vähäinen nousu vuonna 2026 ei muuta sitä tosiasiaa, että kunnat rahoittavat pääosan palveluistaan itse omilla verotuloillaan. Kun kuntien tehtävät ja rahoitusvastuut lisääntyvät, kehityshankkeet ja investoinnit etenevät sekä palkkakustannukset kasvavat niin valtionosuuksien pienellä kasvulla ei pysty muuttamaan kuntatalouden suuntaa. Sen ratkaisevat kunnan asukkaat ja verotulojen kehitys. Valtaosassa kuntia nämä molemmat tekijät ovat kehittyneet viime kuukausina mollivoittoisesti.

Valtio heikentää kuntataloutta vuonna 2026

Valtion vähintäänkin useilla kymmenillä kuntapäätöksillä tai päättämättä jättämisillä on toki oma merkityksensä. 

Kuntien peruspalvelujen valtionosuutta vuonna 2026 lisäävät tekijät kiteytyvät kuntien ja valtion väliseen kustannustenjaon tarkistukseen, valtionosuuden osittaiseen indeksitarkistukseen sekä kuntien laajenevien tehtävien kompensointiin. Laajenevista tehtävistä merkittävin on oppimisen ja koulunkäynnin tuen uudistus (53,5 miljoonaa euroa).

Osa kuntien talouteen kipeästi iskevistä linjauksista, muun muassa hyvinvointialue- ja TE-palvelu-uudistus, on tehty jo ennen Orpon hallituskautta. Kuluvalla hallituskaudella kuntien valtionrahoitusta on kuitenkin leikattu systemaattisesti pienehköillä, mutta toistuvilla ja ajan mittaan kasvavilla päätöksillä. 

Kuntien valtionosuutta vähennetään vuonna 2026 muun muassa sen vuoksi, että kuntien normitalkoissa ei ole löydetty riittävästi vähennettäviä tehtäviä ja puuttuva ”säästö” leikataan kuntien valtionosuuksista. Tätäkin isompi leikkaus, 75 miljoonaa euroa, tehdään kehysriihessä päätettyjen kasvutoimien rahoittamiseksi. Lisäksi valtionosuutta pienentävät vuonna 2026 sote-siirtolaskelmien tarkentumisesta aiheutuvat tuntuvat 231 miljoonan euron takaisinperinnät. 

Vuonna 2026 hallitus vie eteenpäin yhä laajoja uudistuksia esimerkiksi toimeentulolakiin, työttömyysturvalakiin, hankintalakiin, ammatillisen koulutuksen toiminnanohjaukseen ja kotihoidon tukeen. Kuntakenttä ei tätä niele, mutta pääsääntöisesti ministeriöt väittävät, että lakiuudistukset eivät vaikuta kuntatalouden tilaan. Poikkeuksen tekee STM:n hallinnonala, jolla päätösperäisten toimien arvioidaan vuonna 2026 heikentävän kuntataloutta jonkin verran sekä TEM:in hallinnonala, jossa TE-palveluiden normikevennyksen vuoksi valtionosuutta leikataan hieman. 

Eniten kuntapäättäjien mieliä on synkentänyt vuonna 2025 kuitenkin jyrkästi noussut työttömyys. Vaikka työllisyyspalveluiden siirto kunnille arvioitiin valtion budjetissa neutraaliksi niin heikko suhdanne ja kohonnut työttömyys ovat kääntäneet työllisyysalueille ohjatut valtion rahat auttamattomasti miinukselle. Kuntaliitto on arvioinut, että rahoitusvajaus työllisyyspalveluiden osalta on tällä hetkellä noin 100 miljoonaa euroa ja työttömyysturvan osalta noin 80 miljoonaa euroa. 

Vuonna 2026 työttömyyden, erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden, ennakoidaan kasvavan yhä. Se merkitsee kuntien ns. sakkomaksujen kasvua ja lisääntyvää työllisyyspalvelujen tarvetta. Työllisyyspalvelujen palvelutarvetta lisää vuonna 2026 entisestään myös yksi hallituksen uudistus: nuorten 18–24-vuotiaiden perustoimeentulotuen rahoitusvastuun täysimääräinen siirto kunnille. 

Valtion talousarvion mukaan valtio heikentää kuntataloutta 170 miljoonalla eurolla vuonna 2026. Jos vaikutusarvioissa otettaisiin huomioon valtion kaikki kuntapäätökset ja vieläpä niiden todelliset vaikutukset niin lopputulos olisi useita satoja miljoonia euroja synkempi.

Puolet kunnista saa vuonna 2026 vähemmän valtionosuutta kuin vuonna 2025

Yksikään kunta ei saa kuntien peruspalvelujen valtionosuutta maan keskiarvon, 25,72 prosenttia, mukaan, vaan valtionosuusprosentit vaihtelevat kunnittain hyvin paljon. Pienimmillään valtionosuusprosentti on vuonna 2026 Sysmässä (-21,3 %) ja suurimmillaan Luodossa (57,5 %). 

Vuonna 2026 peruspalvelujen valtionosuus on miinuksella yhteensä 13 kunnalla. Noin kaksi kolmasosaa kuntakentästä alittaa koko valtakunnan valtionosuusprosentin ja vähemmistö eli 104 kuntaa ylittää valtakunnallisen valtionosuusprosentin. Valtionosuudet jakautuvat kuntakentän sisällä siten hyvin epätasaisesti. 

Valtionosuuksien epätasaista kuntajakaumaa kuvaa myös se, että vaikka valtionosuuksien määrä koko valtakunnan tasolla kasvaa niin puolet kunnista saa vuonna 2026 vähemmän valtionosuutta kuin vuonna 2025. Keskeisin syy valtionosuuksien laskuun puolessa kuntia on lasten määrän väheneminen. Käytännössä siten väestökehitys ohjaa voimakkaasti kuntien valtionrahoitusta. Muita keskeisiä syitä valtionosuuksien laskuun ovat sote-uudistuksen vaikutukset sekä valtionosuuksiin kohdistetut leikkaukset vuonna 2026. 

Kuntapäättäjät ovat syystäkin tyytymättömiä valtion kuntalinjauksiin, sillä valtio pyörii vuonna 2026 lukuisilla eri tavoilla kuntien kukkarolla. Tyytymättömyyttä ruokkii myös se, että kansalaisten usko tulevaisuuteen matelee pohjamudissa. Heikko luottamus tulevaisuuteen säteilee myös väestökehitykseen ja verotuloihin. 

Tässä blogissa on hyödynnetty Olli Riikosen Kuthanek-muistiota valtioneuvoston asetusmuutoksesta asetus kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun valtioneuvoston asetuksen 1 §:n ja liitteen muuttamisesta (16.12.2025)

*Hyvinvointialueiden yleiskatteellinen rahoitus on noin 27 miljardia euroa