Kiinteistöverotuksen kehittämisessä ei saa jäädä tuleen makaamaan

Jälleen yksi hallituskausi on pian päättymässä ilman kiinteistöverotuksen arvostamisuudistuksen toteuttamista. Uudistuksen tavoitteena oli ajantasaistaa maapohjien ja rakennusten verotusarvot sekä korjata niiden välille vuosien mittaan syntyneitä vinoutumia. Lähtökohtana oli verotuottoneutraali kokonaisuus. Kahdesta edellisestä hallituskaudesta poiketen Petteri Orpon hallitus ei kuitenkaan vienyt uudistusta edes hallituksen esitysluonnoksena lausuntokierrokselle.

Kiinteistövero on kunnille merkittävä ja vakaa verotulon lähde. Sote-uudistuksen rahoitusjärjestelyjen seurauksena sen suhteellinen painoarvo kuntien verotuloissa kaksinkertaistui ja vakiintui noin 17 prosenttiin. Kiinteistöveron vahvuuksia ovat myös veropohjan pysyvyys ja verotuoton hyvä ennustettavuus. Kuntien talouden kannalta kyse on siten olennaisesta verotulosta, jonka toimivuudesta on huolehdittava pitkäjänteisesti.

Kuntien näkökulmasta kiinteistöverotusarvojen ajantasaisuus on ennen kaikkea oikeudenmukaisuuskysymys. Hyvä verojärjestelmä jakaa verorasituksen yhdenmukaisesti ja ennakoitavasti sekä perustuu hyväksyttävään ja läpinäkyvään veropohjaan. Verotusarvojen tulee vastata riittävän hyvin kiinteistöjen todellisia arvoeroja, jotta samanlaisia kiinteistöjä kohdellaan yhdenvertaisesti. Verotuksen perusteiden tulee kestävää aikaa ja kansalaisten kriittisen tarkastelun.

Täyteen toimettomuuteen ei kiinteistöverotuksen kehittämisessä ole kuitenkaan jääty. Uudistuksen kokonaisuudesta on erotettu erillisiin lainsäädäntöhankkeisiin muun muassa maapohjan yleinen kiinteistöveroprosentti sekä merituulivoimaloiden kevennetty arvostamistapa osana talousvyöhykkeen kiinteistöverotusta koskevia ratkaisuja. 

Kiinteistöverotuksen arvostamisuudistus on saatettava loppuun seuraavalla hallituskaudella

Työssä tulee hyödyntää jo tehtyjä selvityksiä ja niiden pohjalta kehitettyjä arvostamisratkaisuja sen sijaan, että uudistusta ryhdyttäisiin jälleen valmistelemaan alusta. Myös VM nosti arvostamisuudistuksen esille 26.10. julkaistussa verokartoituksessa.

Valmistelussa on jo luotu merkittävä tietopohja. Maanmittauslaitos on muodostanut koko maan kattavat maapohjan hinta-alueet ja määrittänyt niille aluehinnat. Tilastokeskus puolestaan on mallintanut rakennusluokituksen mukaiset alueelliset uudisrakentamiskustannukset ja rakennusten ikäalennusjärjestelmän. Näiden pohjalta on mahdollista rakentaa aiempaa yhdenmukaisempi ja ajantasaisempi arvostamisjärjestelmä.

Jos laaja uudistus ei osoittaudu poliittisesti toteuttamiskelpoiseksi, vaihtoehtona olisi edetä vaiheittain. Ensimmäisenä voitaisiin ottaa käyttöön Maanmittauslaitoksen laatimat maapohjan hinta-alueet, ja niitä vastaavat aluehinnat ilman rakennusten arvostamisen kokonaisuudistusta. Samalla tulisi avata julkinen verkkopalvelu, josta hinta-alueet ja niiden arvot olisivat kaikkien nähtävillä.

Uudet aluehinnat tarjoavat nykyisiä kunnittaisia hinta-alueita paremman lähtökohdan maapohjien arvostamiselle. Niiden käyttöönotto edellyttäisi mitä ilmeisimmin joitakin lainsäädäntömuutoksia. Muutokset olisivat kuitenkin rajatumpia kuin koko arvostamisjärjestelmän uudistaminen kerralla.

Julkisuus ja läpinäkyvyys tukisivat uudistuksen hyväksyttävyyttä. Kun arvostamisen perusteet ja aluehinnat ovat avoimesti nähtävillä, verovelvollisten on helpompi ymmärtää oman kiinteistönsä verotusarvon muodostumista ja arvioida sen oikeellisuutta. Samalla paranisivat verotuksen yhdenmukaisuuden ja ennakoitavuuden edellytykset.

Myös kiinteistöveron maksutapaa on syytä tarkastella

Arvostamisuudistusta on jarruttanut veronmaksajien voimakas kritiikki sekä arvostamisratkaisuja että kiinteistöveroa veromuotona kohtaan. Kielteiseen suhtautumiseen voi vaikuttaa myös veron nykyinen maksutapa. Toisin kuin ennakonpidätyksen kautta kertyvät verot, kiinteistövero maksetaan erillisen verotuspäätöksen perusteella suoraan kiinteistönomistajan tililtä. Vaikka vero on vuosittain toistuva ja lähtökohtaisesti ennakoitava, sen maksaminen voi tuntua yksittäisenä suorituksena suurelta menoerältä.

Olisikin perusteltua selvittää, voitaisiinko kiinteistövero siirtää nykyisestä kertaluonteisesta maksamisesta säännöllisen ennakkoperinnän piiriin. Nykyisin kiinteistöverotuspäätös annetaan keväällä, ja vero maksetaan yhdestä kahteen erässä elo–marraskuussa. Verohallinto tilittää kertyneen veron kiinteistön sijaintikunnalle.

Tavoitteena voisi olla järjestelmä, jossa kiinteistövero kertyisi kuukausittain tai neljännesvuosittain. Tämä edellyttäisi tarvittavia muutoksia kiinteistöverolakiin ja ennakkoperintälakiin sekä Verohallinnon tietojärjestelmiin. Järjestelmään voitaisiin luoda mahdollisuus säännöllisiin maksueriin ja ennakon määrän muuttamiseen. Jos kiinteistön tiedot muuttuisivat esimerkiksi rakennustöiden tai rakennusoikeuden muutoksen vuoksi, myös maksun perusteena olevaa ennakkoa voitaisiin päivittää. Verovelvollisella olisi lisäksi mahdollisuus hakea muutosta ennakon määrään.

Kiinteistövero soveltuisi ominaisuuksiensa puolesta tällaiseen menettelyyn: se kohdistuu pysyvään omaisuuteen, toistuu vuosittain ja on tuotoiltaan suhteellisen vakaa. Säännöllisempi maksaminen voisi helpottaa verovelvollisten talouden suunnittelua ja tasata maksurasitusta vuoden mittaan. Uudistuksen toteuttamiskelpoisuus, hallinnolliset kustannukset ja vaikutukset kuntien verotulojen kertymiseen olisi kuitenkin arvioitava huolellisesti. 

Kunnat tarvitsevat ajantasaista tietoa verotuksen muutoksista

Kiinteistöverotuksen kehittämisessä on huomioitava myös kuntien tiedonsaanti. Kunnat tarvitsevat talousarvioidensa ja taloussuunnittelunsa tueksi mahdollisimman oikea-aikaista tietoa toteutuvasta verotuksesta. Tämä koskee valmistuneen verotuksen lisäksi myös myöhemmin tehtäviä muutoksia ja niiden vaikutuksia kuntien verotuloihin.

Tarve on konkretisoitunut viime aikoina, kun korkeimman hallinto-oikeuden linjaamaan yleisessä käytössä olevien rakennusten arvostamismenettelyn muutokseen liittyvät oikaisut ovat pienentäneet kuntien kiinteistöverotuloja tuntuvasti. Kuntien talousarviovalmistelun ja veronsaajan edunvalvonnan kannalta olisi tärkeää saada nykyistä parempi käsitys vireillä olevien oikaisuvaatimusten määrästä ja laajuudesta sekä niiden mahdollisista vaikutuksista kunnan verotuloihin.

Kuntien käyttöön toimitettaviin verotustietoihin tulisikin lisätä tieto vireillä olevista oikaisuvaatimuksista sekä niiden perusteella mahdollisesti muuttuneesta verotuksesta. Näin kunnat pystyisivät arvioimaan verotuloihinsa kohdistuvia riskejä nykyistä paremmin ja ottamaan ne huomioon taloussuunnittelussaan. Tietojen välittäminen olisi luonteva osa kuntien ja Verohallinnon välistä tiedonkulkua, ja sen toteuttaminen edellyttäisi lähinnä muutosta verotietolakiin.

Nyt tarvitaan päätöksiä, ei uutta aloitusta

Kiinteistöverotuksen kehittämistä ei voida lykätä loputtomiin. Seuraavalla hallituskaudella on vietävä eteenpäin sekä arvostamisjärjestelmän uudistamista että verotuksen ennakoitavuutta ja kuntien tiedonsaantia parantavia ratkaisuja. Valmistelutyötä on jo tehty paljon – nyt on aika muuttaa se päätöksiksi. Kuntien verotulojen ja verovelvollisten oikeudenmukaisen kohtelun vuoksi kiinteistöverotuksen kehittämisessä ei saa enää jäädä tuleen makaamaan.

Tutustu myös verkkosivuihimme: Näkökulmia kuntien rahoitusjärjestelmän kokonaisuudistukseen