Vihreä siirtymä alueiden ja kuntien elinvoimaisuuden mahdollistajana  

vihreä siirtymä

Kirjoittaja: Mika Määttä. Määttä on ilmastonmuutokseen sekä kuntien ja alueiden kestävän kehityksen tematiikkaan perehtynyt asiantuntija. 

Euroopan unioni tavoittelee tulevina vuosina kestävän yhteiskuntakehityksen globaalia johtajuutta. Vihreän kehityksen ohjelmaksi (European Green Deal) nimetyllä uudella kasvustrategialla pyritään edistämään samanaikaisesti sekä EU-alueen talouskasvua että ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää kehitystä. Millaisia kehittämisen näkymiä tämä vihreäksi siirtymäksi kutsuttu toimenpidekokonaisuus avaa suomalaisille alueille ja kunnille? Tähän kysymykseen etsitään vastausta Kuntaliiton uudessa artikkelisarjassa.

Mistä Green Dealissa on kysymys?  

Ympäristöliiketoiminnan painoarvo on kasvanut viime vuosina vauhdilla globaalin talouden kilpailukykytekijänä. Kehityksen taustalla vaikuttavat monet globaalit kriisiytyneet kestävyyshaasteet, kuten ilmastonmuutos, luonnonvarojen ylikulutus, luontokato sekä ekosysteemien pilaantuminen. Tilanteen korjaamisessa tarvitaan koko yhteiskuntaa ja taloutta läpileikkaavia rakenteellisia uudistuksia, joiden läpivieminen on nyt nostettu Euroopan unionin uuden kasvustrategian ytimeen.   

Green Deal hyväksyttiin Euroopan komission toimesta joulukuussa 2019. Kyseessä on massiivinen ohjelmakokonaisuus, jonka tavoitteena “on tehdä EU:sta ilmastoneutraali, oikeudenmukainen ja vauras yhteiskunta, jonka talous on moderni resurssitehokas ja kilpailukykyinen”. Green Deal koostuu seitsemästä toimialakohtaisesta kokonaisuudesta, jotka monilta osin limittyvät myös toisiinsa. Kukin osakokonaisuus sisältää vaihtelevan määrän erilaisia aloitteita ja toimenpiteitä, joilla sektorikohtaisesti määritellyt tavoitteet pyritään saavuttamaan. Ohjelman tavoitteita tukevaa poliittista ohjausta tehdään tulevina vuosina myös monin lainsäädäntöä ja direktiivejä koskevin uudistuksin.     

Green Dealin sisältämät toimialakohtaiset ohjelmat ja niiden keskeiset tavoitteet:  

  • Kestävä teollisuus: kiertotalouteen perustuvan kestävämmän tuotannon edistäminen 
  • Puhdas energia: hiilivapaan energiantuotannon ja energiatehokkuuden edistäminen 
  • Kestävä liikkuvuus: liikenteen päästöjen vähentäminen (90% vuoteen 2050 mennessä) 
  • Rakentaminen ja kunnostaminen: energiatehokkuuden, kiertotalouden, digitalisaation ja ilmastokestävyyden edistäminen korjaus- ja uudisrakentamisessa 
  • Pellolta pöytään -strategia: ruokaketjun kokonaiskestävyyden edistäminen (ruokaturvallisuus, ilmastonmuutoksen hillintä, luonnon monimuotoisuuden turvaaminen) 
  • Ympäristön pilaantumisen torjunta: ilman, veden ja maaperän pilaantumisen ehkäiseminen 

Green Dealin toimeenpano edellyttää tulevina vuosina sekä valtavia investointeja että mittavaa panostusta tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan. Edetessään suunnitellusti Green Deal merkitsee elinkeinotoiminnan laajamittaista ekologista rakennemuutosta, joka muuttaa voimakkaasti sekä toimialojen keskinäisiä voimasuhteita että työmarkkinoiden ammattirakenteita. Käytännössä vihreä siirtymä ilmenee tyypillisesti bio- ja kiertotalouteen sekä puhtaaseen teknologiaan liittyvän yritystoiminnan ja työpaikkojen määrän kasvuna.  

On ennakoitavissa, että vihreä siirtymä heijastuu tulevina vuosina monin tavoin myös valtioiden, alueiden ja kaupunkiseutujen keskinäisiin kilpailukykyasetelmiin. Näin siitäkin huolimatta, että siirtymä pyritään toteuttamaan oikeudenmukaisuuden ja osallisuuden periaatteita noudattaen. Toisaalta uudistuksiin kanavoitava runsas rahoitus avaa periaatteessa kaikille muutoskyvykkäille alueille hyviä mahdollisuuksia rakenteelliselle uudistumiselle ja kestävän elinvoimaisuuden vahvistamiselle.   

Mitä vihreä siirtymä merkitsee suomalaisten alueiden ja kuntien elinvoimalle?  

Kuntaliiton uudessa vaiheittain julkaistavassa artikkelisarjassa avataan suomalaisten alueiden näkymiä vihreään siirtymään liittyen neljässä maakunnassa; Etelä-Karjalassa, Keski-Suomessa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa. Maakunnat on valittu harkinnanvaraisesti niin, että mukana on sekä elinkeinorakenteeltaan että maantieteelliseltä sijainniltaan erilaisia aluekokonaisuuksia.

Vihreän siirtymän tematiikkaa lähestytään artikkeleissa ensisijaisesti elinkeinoelämän ekologisena rakennemuutoksena, jossa erilaisten ympäristöliiketoiminnan muotojen suhteellinen painoarvo aluetaloudessa kasvaa. Lisäksi tarkasteluun on otettu mukaan myös energia- ja liikennejärjestelmien kestävyyden kehittämiseen liittyviä näkökulmia.

Artikkelien lähestymistapa on enemmänkin laadullinen kuin määrällisiin tilastofaktoihin pohjautuva. Osaltaan tämä johtuu siitä, että vihreän siirtymän todentaminen elinkeinorakenteessa on tilastollisesti vielä toistaiseksi varsin haastavaa. Tilastollista seurantaa vaikeuttaa etenkin se, että vihreää siirtymää edistävä ympäristöliiketoiminta on hajautunut moniin eri toimialaluokkiin. Lisäksi ympäristöliiketoimintaa toteutetaan yrityksissä vaihtelevin tavoin sekä pää- että sivutoimisesti.   

Alueellisten tarkastelujen tärkeimpinä tietolähteinä ovat toimineet asiantuntijahaastattelut, jotka on kohdistettu maakuntaliittojen ja ELY-keskusten viranhaltijoille sekä seutu- ja kuntatasolla toimiville elinkeinoelämän kehittäjille. Haastattelujen avulla on haluttu kerätä tietoa etenkin siitä, miten elinkeinorakenteen vihertyminen näyttäytyy tällä hetkellä eri maakunnissa. Lisäksi haastatteluissa on koottu aluekehityksen asiantuntijoiden näkemyksiä omien alueidensa muutoskyvykkyydestä vihreän siirtymän etenemiseen liittyen. 

Etelä-Karjala panostaa ympäristöteknologian osaamiseen

Monimuotoiset järvimaisemat ja valtakunnan rajan läheisyys ovat Etelä-Karjalaa vahvasti määrittäviä piirteitä. Alueen elinkeinorakenteessa metsä- ja kaivannaisteollisuudella on ollut perinteisesti iso merkitys. Uutta kasvua on näköpiirissä erityisesti sähköteknologisen osaamisen vauhdittamana. Maakunnan elinkeinopolitiikan vahvuuksiin lukeutuu myös kehittäjätoimijoiden tiivis verkostomainen yhteistyö.

Etelä-Karjala on osa Kaakkois-Suomen mittavaa metsäteollisuuden keskittymää. Maakunnassa sijaitsevat metsäteollisuuden tuotantoyksiköt käyttävät huomattavan osan kaikesta Suomen metsäteollisuuden käyttämästä raakapuusta. Alueen metsäteollisuuden tuotannossa uusien tuoteinnovaatioiden merkitys on ollut viime vuosina selvässä kasvussa. UPM:n Kaukaan tehtaan yhteydessä toimiva biojalostamo on toiminut kansainvälisenä edelläkävijänä sellun valmistuksen sivutuotteena syntyvän mäntyöljyn jalostamisessa biopolttoaineeksi. Stora Enson Imatran tehtailla tuotekehitystyötä on tehty erityisesti nanoselluun ja ligniinin jatkojalostukseen pohjautuvien innovaatioiden osalta.

Metsäteollisuuden prosessien ja tuotantosuuntien uudistumisesta huolimatta teollisten työpaikkojen määrä on vähentynyt Etelä-Karjalassa kuluvalla vuosituhannella merkittävästi. Kehitys ei ole johtunut niinkään kokonaisten tehtaiden sulkemisista vaan pääsääntöisesti tuotannon tehostamistoimista ja yksittäisten tuotantolinjojen sulkemisista. Maakunnan yritysten kokorakenne on tällä hetkellä varsin polarisoitunut; alueella on muutamia suuria teollisia toimijoita ja toisaalta iso määrä pien- ja mikroyrityksiä. Elinvoimaisuuden vahvistamiseksi alueella pyritään lisäämään erityisesti kasvuhakuisten, kansainvälisille markkinoille tähtäävien keskisuurten yritysten määrää.

Ympäristöliiketoiminnan edistäminen on nostettu Etelä-Karjalassa elinkeinopoliittisen kehittämisen kärkiteemaksi. Maakunnan kovat ilmastopoliittiset tavoitteet tukevat luontevasti ympäristöosaamiseen nojaavaa elinkeinopoliittista kehittämistä. Etelä-Karjala tavoittelee hiilineutraaliutta jo vuoteen 2030 mennessä, viisi vuotta kansallista tavoiteaikataulua aiemmin. Paljon alueen sitoutumisesta ympäristöteemoihin kertoo sekin, että maakunnan keskuskaupunki Lappeenranta voitti viime syksynä Euroopan vihreimmän kaupungin tittelin Euroopan komission järjestämässä kilpailussa (European Green Leaf 2021).

Yliopisto ja uudistunut ammattikorkeakoulu tuovat alueelle veto- ja pitovoimaa

Lappeenrannassa yliopiston rooli elinkeinopoliittisessa kehittämisessä on ollut jo pitkään varsin tärkeä. Tekniikan ja talouden tutkimukseen ja opetukseen erikoistunut korkeakoulu on kantanut vuodesta 2018 alkaen nimeä Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto (LUT). Hieman yli vuosi sitten Lappeenrantaan syntyi myös kahden autonomisesti toimivan korkeakoulun konserni, kun Saimaan ja Lahden ammattikorkeakoukut yhdistyivät LAB-ammattikorkeakouluksi ja siirtyivät LUT:n omistukseen. Kahdessa kaupungissa toimivassa uudessa korkeakoulukeskittymässä on yhteensä n. 13 000 opiskelijaa ja 1400 asiantuntijaa.

Etelä-Karjalan liiton vt. aluekehitysjohtaja Laura Peuhkuri uskoo, että uusi ammattikorkeakoulu avaa isoja mahdollisuuksia alueen ympäristöosaamisen vahvistamiseen entisestään. “Koulutustarjonnan muodostama yhteispaletti Lahden kanssa on hyvin kiinnostava”, sanoo Peuhkuri. Erityisesti LAB:n Lahden kampuksen kiertotalousosaamiselle hän uskoo löytyvän lähivuosina runsaasti käyttöä myös Etelä-Karjalassa.   

Vahvan erikoistuneen osaamisprofiilin omaava yliopisto on luonut Lappeenrannan seudulle arvokasta aluekehityksellistä pitovoimaa. Tämä on näkynyt selvästi useissa viime vuosina alueelle kohdistuneissa kansainvälisissä yrityskaupoissa, joissa iso ulkomainen toimija on ostanut paikallisen kasvuyrityksen. “Nämä maailmanluokan yritykset ovat tehneet isoja investointeja alueelle ja myös työllistäneet noususuhdanteisesti”, Laura Peuhkuri toteaa. Hyvä esimerkki tästä on älykkäitä sähköisiä voimansiirtojärjestelmiä tekevän Visedo Oy:n myynti muutama vuosi sitten globaaleilla markkinoilla toimivalle tanskalaiselle Danfoss-konsernille. “Alueella olevan teknisen osaamisen ja yliopistoyhteistyön ansiosta ei ole yleensä välitöntä riskiä, että uuden omistajan myötä toiminnot häviäisivät jonnekin”, Peuhkuri toteaa. 

Sähköteknologian ja vetytalouden osaaminen ovat Etelä-Karjalan vahvuuksia

Älykkään sähköteknologian osaaminen näyttelee isoa roolia maakunnan elinkeinopoliittisissa kehittämistavoitteissa. Lappeenranta-Imatran kaupunkiseutu onkin valinnut vihreän sähköistämisen ekosysteemisopimuksensa kärkiteemaksi. Tavoitteena on, että seudusta muodostuu alkavan rakennerahastokauden aikana yhä merkittävämpi vihreän sähköistämisen innovaatiokeskittymä.

Lappeenrannan-Imatran ekosysteemisopimuksen keskeisiä teemoja ovat sähköteknisten järjestelmien energiatehokkuuden parantaminen, hiilineutraalien synteettisten ja biopolttoaineiden tuotantomenetelmien (P2X) edistäminen, älykkäiden kulutusjoustavien sähköverkkojen rakentaminen sekä pieniin modulaarisiin kaukolämpöreaktoreihin (Small Modular Reactor, SMR) perustuvan ekosysteemin kehittäminen. Etenkin P2X-teknologioihin kytkeytyy tulevaisuudessa valtavan suuri kehittämispotentiaali, kun energian ja ruoan tuotantoon etsitään uusia kestäviä ratkaisuja globaalilla tasolla.

Etelä-Karjalassa älykkään sähköteknologian kasvupotentiaalin lunastamiselle on olemassa hyvät lähtökohdat. Yksi tärkeä kehittämistyön resurssi on LUT:ssa sijaitseva älykkäiden koneiden laboratorio, jossa voidaan kehittää erityisesti liikkuvien työkoneiden ja teollisten prosessien energiatehokkuutta ja automaatiota. Myös isot kansainväliset teolliset toimijat kuten Danfoss ja japanilainen Yaskawa Electric Corporation ovat viritelleet seudulle sähkötekniseen testaukseen liittyviä investointeja. Lappeenrannan kaupungin kehityspäällikkö Markku Mäki-Hokkonen pitää tärkeänä, että julkisten ja yksityisten sähköteknologian testausympäristöjen välille luodaan synergiaa. “Varsinkin testausinfran ja sen palvelujen markkinointiin liittyvä yhteistyö vahvistaisi entisestään kehitysympäristön kansainvälistä houkuttelevuutta”, hän sanoo.

LUT:n, energiayhtiö ST1:n ja teknologiayhtiö Wärtsilän yhteistyössä laatimassa selvityksessä visioidaan vetyteknologian avaamia kehitysmahdollisuuksia. Niin kutsutun Power-to-X (P2X) -teknologian perusideana on muuttaa sähköä toiseen energiamuotoon, kaasuksi tai nesteeksi ja tarvittaessa takaisin sähköksi. Alalla on potentiaalia tarjota toimivia ratkaisuja puhtaaseen energiantuotantoon ja raivata samalla tietä Suomen hiilineutraaliustavoitteiden saavuttamiselle. Jos asiat etenevät suotuisesti, alalle voi avautua myös huikeat globaalin tason vientinäkymät.

Vetyteknologian tuotannollisten läpimurtojen toteutumiseksi kaikkien osatekijöiden on kuitenkin loksahdettava kohdalleen. Esimerkiksi P2X-teknologiaan pohjautuvien energiantuotantomuotojen käyttöönotto odottaa vielä lainsäädännön päivittämistä.  “Yhteiskunnassa halutaan ymmärrettävästi ohjata näitä isoja nopeasti kehittyviä asioita hallitusti”, sanoo Laura Peuhkuri. “Mutta toisaalta teknologista kehitystä ei kuitenkaan saisi liikaa jarruttaa”, hän pohtii. Toinen kriittinen kysymys maakunnan isojen kehittämishankkeiden läpiviemisessä on Peuhkurin mukaan rahoittajien kärsivällisyys. “Uuden luomisessa tarvitaan ennen kaikkea oikea-aikaista ja kärsivällistä rahoituspohjaa”, hän tiivistää.

Verkostosta voimaa kehittämistyöhön

Maakunnassa on toiminut jo lähes vuosikymmenen ajan energia- ja ympäristöalan yritysverkosto Greenreality Network. Lappeenrannan kaupungin koordinoima verkosto kokoaa yhteen maakunnan alueella toimivia energia- ja ympäristöalan yrityksiä, tutkimus- ja koulutuslaitoksia sekä kuntia. Tähän mennessä verkostoon on liittynyt jo lähes 50 toimijaa. Verkoston toiminnan ja kehittämisen suuntaviivoista päättää 12-henkinen ohjausryhmä, jonka toimintakausi on kolmevuotinen.

Green Reality Networkin toiminnan yhtenä keskeisenä tavoitteena on edistää ympäristöliiketoimintaa tukevia ison mittakaavan investointihankkeita Etelä-Karjalan alueella. Tällä hetkellä suunnitelmia on vireillä erityisesti uusiutuvan energian tuotannon kehittämiseen sekä P2X-teknologialla tuotettujen synteettisten polttoaineiden tuotantoon. Agendalla ovat myös sähköteknologisten testausympäristöjen vahvistaminen sekä uusiutuvan energian varastoinnissa tarvittavien isojen akkujen kehitystyö.   

Verkoston toiminnassa alusta alkaen mukana ollut kehityspäällikkö Mäki-Hokkonen on tyytyväinen verkoston vahvistumisesta ja sen toimijoiden aktiivisuudesta. Samalla hän kuitenkin painottaa, että verkoston kyvykkyyden kehittäminen nopeasti muuttuvassa liiketoimintaympäristössä on jatkuva haaste. “Keskeisiä asioita verkoston kehittämisessä ovat yhteisen näkemyksen ja tahtotilan vahvistaminen, ulkoisen viestinnän kehittäminen ja edunvalvonta”, sanoo Mäki-Hokkonen. Menestyminen kovassa kansainvälisessä kilpailussa suuryritysten investoinneista vaatii hänen mukaansa alueilta ja kaupungeilta ennen kaikkea aktiivista otetta ja prosessien edistämiseen liittyvää ketteryyttä.

Ympäristöliiketoiminnan tilastointia kehitetään seurannan tueksi 

Etelä-Karjalan maakuntakeskuksessa ympäristöliiketoiminnan kehittämiselle on asetettu myös konkreettisia määrällisiä tavoitteita. Lappeenrannan kaupunkistrategiaan on kirjattu tavoite 800:n uuden energia- ja ympäristöalan työpaikan syntymisestä vuoteen 2033 mennessä. Tavoitteen toteutumista pyritään seuraamaan aktiivisesti ympäristöliiketoiminnan tilastoinnin avulla. Seuranta on kuitenkin haasteellista, koska kyseessä ei ole erillinen toimialaluokka. Arviointia vaikeuttaa myös se, että ympäristöliiketoiminnaksi luokiteltava toiminta voi olla yrityksissä vaihtelevissa suhteissa sekä pää- että sivutoimista.

Haasteista huolimatta Lappeenrannan kaupunki on ollut aloitteellinen ympäristöliiketoiminnan tilastoinnin kehittämisessä. Kaupungin kehityspäällikkö Mäki-Hokkosen idean pohjalta LUT:ssa valmistui v. 2017 diplomityö, jossa kehitettiin metodologista työkalua ympäristöliiketoiminnan keskeisten tunnuslukujen laskemiseksi aluetasolla. EU:n ympäristötilinpidon käsikirjaan pohjautuvassa menetelmässä eri toimialaluokkien ympäristöliiketoiminnan aluetasoinen volyymi lasketaan kertoimien avulla. Kertoimien määrityksen perusteena toimivat Tilastokeskuksen ympäristöliiketoiminnan tilasto ja yritystoimitilasto. Työn tuloksena saatiin selville, että ympäristöliiketoiminta työllisti Etelä-Karjalan maakunnassa 12% työvoimasta vuoden 2016 tilastoaineistoihin pohjautuen.

Alueellista ympäristöliiketoimintaa mittaava menetelmä on osoittautunut Mäki-Hokkosen mukaan kaupungin strategisten tavoitteiden seurannan kannalta käyttökelpoiseksi. Työkalun merkittävin heikkous on se, että tausta-aineistona käytettävät Tilastokeskuksen tilastot päivittyvät vain vuosittain. Tästä syystä menetelmä ei tarjoa riittävän tuoretta tietoa operatiiviselle kehittämistoiminnalle. Mäki-Hokkonen uskoo, että ympäristöliiketoiminnan tilastoinnin menetelmät kehittyvät lähitulevaisuudessa nopeasti niin Suomessa kuin EU-tasollakin. “Meillä lähdettiin liikkeelle omista lähtökohdista ja tarpeista. Nyt näyttää siltä, että oltiin vähän etunojassa tässä asiassa”, hän toteaa.

Väestökehitys ja osaavan työvoiman saatavuus haastavat Etelä-Karjalaa

Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Etelä-Karjalan väestökehitys on tulevina vuosikymmeninä selvästi negatiivinen. Vuosien 2018 ja 2040 välisenä aikana maakunnan väkiluvun ennakoidaan supistuvan peräti 16 600:lla henkilöllä. Suurimmat tekijät väestön vähenemisen taustalla ovat väestön ikääntyminen, syntyvyyden voimakas laskeminen sekä negatiivinen muuttoliike. Huolestuttavasta trendistä kertoo paljon myös se, että alueen työikäinen väestö supistui vuosien 2007-2018 välisenä aikana yli 10 000 henkilöllä (-11,7%).

Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen strategiapäällikkö Hanna Kailasto pitää osaavan työvoiman saatavuutta Etelä-Karjalan kannalta yhtenä olennaisen tärkeänä menestystekijänä. “Väestömme myös vanhenee tällä hetkellä, joten työvoimaa tarvitaan tulevaisuudessa kipeästi”, hän toteaa. Tärkeinä lääkkeinä näihin haasteisiin hän näkee sekä jatkuvaan elinikäiseen oppimiseen panostamisen sekä uusien osaajien houkuttelemisen alueelle. “Meillä on varmasti osaamisen kehittämisen paikka siinä, miten tätä vihreää lähestymiskulmaa voitaisiin nostaa paremmin esille erilaisissa liiketoimintamalleissa”, sanoo Kailasto.

Vihreään siirtymään tarjolla olevaa kehittämisrahoitusta Kailasto suuntaisi erityisesti ympäristöliiketoimintaan suuntautuvien startup-yritysten innovaatioiden kehittämiseen sekä kansainvälistymisen edistämiseen. Hän näkee Etelä-Karjalassa hyviä mahdollisuuksia myös kestävien logististen ratkaisujen kehittämisessä niin rajaliikenteen kuin Saimaan vesiliikenteenkin osalta. Kailaston mukaan ulkomaisten osaajien rekrytoinnissa alueelle voidaan toisinaan törmätä jonkinasteiseen kielikynnykseen. “Kaikki suomalaisyritykset eivät ole valmiita palkkaamaan henkilöitä, jotka eivät osaa suomea lainkaan”, hän sanoo.

Kiertotalous uusien mahdollisuuksien avaajana

Nopeasti kehittyvät kiertotalousratkaisut ovat näkyvästi esillä myös Etelä-Karjalan elinkeinotoiminnassa. Maakunta on mukana Suomen ympäristökeskuksen koordinoimassa mittavassa Circwaste -hankkeessa. Vuonna 2016 käynnistyneen seitsenvuotisen hankkeen tavoitteina on edistää materiaalivirtojen tehokasta käyttöä, jätteen synnyn ehkäisyä ja materiaalien kierrätystä. Etelä-Karjalassa hankkeen keskeisenä kehittämiskohteena on ollut jätteiden uudelleenmaterialisointia toteuttavan pilottilaitoksen käynnistäminen. Kompotek Oy:n ja Wimao Oy:n kehittämän laitoksen ensimmäinen yksikkö käynnisti toimintansa vuonna 2019 Kukkuroinmäen jätteiden käsittelykeskuksessa. Kehitetyn prosessiteknologian avulla laitos tuottaa sekalaisesta muovijätteestä komposiittituotteita erilaisiin käyttötarkoituksiin. Laitoksessa hyödynnettävän teknologian suurimpia etuja ovat tuotannossa hyödynnettävien kierrätysmateriaalien monipuolisuus sekä tuotantoprosessin aiheuttaman vesi- ja hiilijalanjäljen pieni koko.  

Viime vuosina Etelä-Karjalassa on ollut meneillään myös toinen merkittävä kiertotalouden edistämiseen tähtäävä hanke. Euroopan aluekehitysrahastosta pääosin rahoituksensa saanut kolmevuotinen Urban Infra Revolution -hanke päättyi viime syksynä. Laajan toimijajoukon yhdessä toteuttamassa hankkeessa etsittiin uusia ratkaisuja kierrätysmateriaaleihin pohjautuvien kaupunkirakentamisen tuotteiden valmistukseen. Tärkeimpänä kehittämiskohteena olivat erilaisista teollisuuden sivuvirroista valmistetut betonia korvaavat biokomposiittirakenteet, joiden valmistuksessa hyödynnettiin mm. 3D-tulostusteknologiaa.    

Saimaalla panostetaan matkailun kestävyyteen

Etelä-Karjalan elinkeinorakenteessa matkailun merkitys on ollut jo pitkään hyvin merkittävä. Etenkin eteläisen Saimaan alueen vetovoima ja valtakunnan rajan läheisyys ovat ruokkineet viime vuosina maakunnan matkailutoimialan kasvua. Koronapandemian aiheuttamasta rajusta notkahduksesta matkailun kehittämisessä pyritään katsomaan vahvasti eteenpäin. Tärkeäksi kehittämisteemaksi Saimaan alueen matkailun kehittämisessä on nostettu erityisesti kestävän ja turvallisen luonto- ja liikuntamatkailun kehittäminen. Keskeisiä kehittämiskohteita aiheeseen liittyen ovat etenkin Saimaa Geopark sekä Saimaan saaristoreitti. 

Etelä-Karjalassa isoja odotuksia liittyy myös koko Saimaan alueen mittavaan yhteishankkeeseen, Saimaa-ilmiö2026:een.  Usean itäsuomalaisen maakunnan ja niiden keskuskaupunkien yhteisen ponnistuksen tavoitteena on nostaa Savonlinna Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 2026. Ainutlaatuisen luonnonympäristön rinnalla yhteisessä markkinoinnissa on tarkoitus nostaa esille alueen kulttuurista pääomaa.

Laura Peuhkurin mukaan kulttuurista näkökulmaa pyritään tuomaan jatkossa muutenkin aiempaa näkyvämmin esille maakunnan kehittämisessä. Kestävästä kehityksessä käytävässä keskustelussa kulttuuri on jäänyt hänen mukaansa etenkin ekologisen ja taloudellisen tematiikan jalkoihin. Nyt koronapandemian keskellä olisi Peuhkurin mukaan korkea aika keskustella aiempaa laajemmin kulttuurin merkityksestä alueiden ja koko yhteiskunnan kehittämisessä. “Kyse on toimintakulttuurin, elämäntapojen ja kulttuuristen valintojen uudistumisesta”, hän sanoo. Peuhkurin mukaan näitä teemoja aiotaan pohtia syvällisemmin Etelä-Karjalan uuden maakuntaohjelman laatimisen yhteydessä.

Lisätietoja:

Laura Peuhkuri, aluekehityspäällikkö, Etelä-Karjalan liitto, laura.peuhkuri(a)ekarjala.fi, p. 040 631 5970

Kirjoittaja: 

Mika Määttä, p. 0400 244 474, maatta.mika(a)outlook.com

Lisätietoja Kuntaliitossa:

Annukka Mäkinen, kehittämispäällikkö, Kuntaliitto, p. 040 594 1252, annukka.makinen(a)kuntaliitto.fi

 

Varsinais-Suomessa puhdas teknologia, kiertotalous ja ruokaketjun kestävyys ovat vihreän siirtymän ydinteemoja

Varsinais-Suomi tunnetaan viljavista peltovainiosta, ainutlaatuisesta saaristosta sekä Suomen vanhimman kaupungin arvovaltaa henkivästä Turun kaupungista. Maakunnan elinkeinotoiminnassa vihreän siirtymän näkökulmat ovat näkyvästi esillä monilla eri toimialoilla. Kestävään kasvuun tähdätään etenkin valmistavan teollisuuden tuotekehitystyössä, kiertotalous- ja energiaratkaisujen edistämisessä sekä ruokaketjun kehittämisessä. 

Varsinais-Suomen vetovoima on ollut 2000-luvulla varsin hyvä. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan on mahdollista, että runsaasta positiivisesta nettomuutosta nauttiva maakunta saavuttaa puolen miljoonan asukkaan rajan 2030-luvun loppuun mennessä. Kasvavasta väestöstä huolimatta alueen yrityksissä on koettu 2010-luvun loppuvuosina ajoittain ankaraakin työvoimapulaa. Tilanteen taustalla oli usealla eri toimialalla lähes yhtäaikaisesti koettu vahva noususuhdanne, jonka seurauksena työvoiman kysyntä kasvoi lyhyellä ajanjaksolla erittäin voimakkaasti.

Varsinais-Suomen aluetaloudessa vientiteollisuuden rooli on ollut historiallisesti erittäin merkittävä. Alueen raskaan teollisuuden kehitystä ovat aikojen saatossa ruokkineet sekä otollinen merellinen sijainti että alueen vahvat tutkimus- ja koulutusinstituutiot. Vientiyritysten kilpailukyvyn säilyttäminen on epäilemättä Varsinais-Suomen menestymisen avaintekijä myös tulevaisuudessa. Tällä hetkellä etenkin telakka- ja autoteollisuudessa sekä erilaisten koneiden ja laitteiden valmistuksessa puhtaan teknologian innovaatiot tuovat alueen yrityksille merkittävää kansainvälistä kilpailuetua. Vihreän siirtymän merkitys kasvaa nopeasti myös muilla maakunnan perinteisesti vahvoilla toimialoilla, kuten kemian teollisuudessa ja ruoantuotannossa.

Telakkateollisuudessa haetaan kilpailukuykyä kestävistä innovaatioista

Turun telakalla vaalitaan lähes kolmen vuosisadan mittaista laivanrakennuksen perinnettä. Nykyisin saksalaisomisteinen Meyer Turku Oy työllistää Pernon telakka-alueella noin 2000 työntekijää. Koko mittava alihankkijaverkosto mukaan lukien toimialan työntekijämäärä on kuitenkin huomattavasti suurempi; arvion mukaan telakka-alan verkosto työllistää alueella jopa 10 000 ihmistä. Viime vuosina telakan vahva tilauskanta on luonut uskoa alan menestymisen jatkumiseen myös tulevaisuudessa. Koronapandemia on kuitenkin tuonut synkkiä pilviä myös Meyer Turun tulevaisuuden näkymiin. Tilauskantaan liittyvien aikataulumuutosten seurauksena tuotanto ei ole toiminut viime aikoina täydellä teholla, eikä lomautuksiltakaan ole kokonaan vältytty.

Laivaliikenteen aiheuttaman ympäristökuormituksen vähentäminen on tällä hetkellä hyvin ajankohtainen teema. Esimerkiksi kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) tavoittelee laivaliikenteen päästöjen puolittamista vuoden 2008 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Meyer Turku Oy on toiminut edelläkävijänä etenkin nesteytetyn maakaasun (LNG) hyödyntämisessä matkustajalaivojen polttoaineena. LNG-laivat tuottavat perinteisiin raskasta polttoöljyä käyttäviin laivoihin verrattuna 20% vähemmän hiilidioksidipäästöjä. Rikkidioksidi- ja pienhiukkaspäästöjä LNG laivat eivät tuota käytännössä lainkaan, typpioksidinkin osalta päästöjen määrä on 90% alhaisempi perinteisiin laivoihin verrattuna.

Turun telakkateollisuudessa on tehty viime vuosina varsin huomattavia T&K-panostuksia laivateknologian kestävien ratkaisujen edistämiseksi. Ne liittyvät esimerkiksi puhtaiden käyttövoimaratkaisujen ja älykkäiden laivausmenetelmien kehittämiseen. Alan jatkuvan kehityksen takaamiseksi Turku Business Region toteuttaa Maritime Growth -kasvuohjelmaa, jolla edistetään alan veturi- ja kasvuyritysten yhteistyötä. Turku Science Park Oy:n toimitusjohtaja Niko Kyynäräinen painottaa, että puhtaan teknologian osaaminen on jatkossakin keskeinen edellytys alueen laivanrakennusalan tulevaisuuden kannalta. “Suomalainen meriteollisuus pärjää vain, jos se pystyy luomaan uusia kestäviä innovaatioita”, hän toteaa.

Älykäs sähköistyminen on autojen ja koneiden valmistuksen megatrendi

Telakkateollisuuden ohella vientiteollisuuden vire on ollut Turun seudulla viime vuosina muiltakin osin varsin hyvä. Niko Kyynäräisen mukaan tilanteen taustalla näkyvät selvästi seudulla tehdyt vahvat panostukset T&K-toimintaan. Maakuntien välisessä vertailussa Varsinais-Suomi on noussut joitakin vuosia sitten Business Finlandin myöntämien TKI-rahoitusten bruttovolyymissa toiselle sijalle heti Uudenmaan jälkeen.

Varsinaissuomalaisen teollisen ympäristöosaamisen kädenjälki näkyy tällä hetkellä vahvasti esimerkiksi autoalan sähköistymiskehityksessä. Uudessakaupungissa pääkonttoriaan pitävä Valmet Automotive Oy tekee eri autonvalmistajille aktiivista tuotekehitystyötä mm. tulevaisuuden robottiautoihin sekä itsenäisesti liikkuviin henkilökuljettimiin liittyen. Lisäksi yritys valmistaa sekä autoja että sähköajoneuvoissa tarvittavia akkuja ja muita komponentteja. Vuoden 2021 lopulla akkutuotannon kapasiteetti kasvaa huomattavasti, kun Valmet Automotive käynnistää akkujen tuotannon nykyisen Salon akkutehtaan ohella myös Uudessakaupungissa

Älykkääseen sähköistymiseen ja mobiiliteknologiaan liittyvät innovaatiot ovat siivittäneet myös muita varsinaissuomalaisia yrityksiä globaalin kehityksen kärkijoukkoon. Hyvä esimerkki tästä on kaivosalan laitevalmistaja Sandvik, joka tuottaa yhteistyössä Nokian ja Telian kanssa 5G-teknologiaan pohjautuvia itse- ja etäohjautuvia järjestelmiä alan toimijoille. Yrityksen tuotekehityksessä panostetaan vahvasti myös kaivoksissa käytettävien koneiden energianlähteiden puhtauteen sekä energiatehokkuuden parantamiseen. 

Kiertotalousratkaisut ja vesiteknologian osaaminen ovat Varsinais-Suomen vahvuuksia

Uusilla kiertotalousratkaisuilla on Varsinais-Suomessa erittäin tärkeä rooli sekä elinkeinojen kehittämisessä että ympäristö- ja ilmastopolitiikassa. Maakunnallisiin kiertotalouden teemoihin ja ajankohtaisiin kehittämistoimenpiteisiin voit tutustua tarkemmin täällä. Bio- ja kiertotalouteen liittyvän osaamisen ja yritystoiminnan kehittäminen on myös yksi Turun seudun viidestä kärkialasta. Tärkeä ajuri seudun kiertotalouden kehittämiselle on myös Turun kaupungin asettama hiilineutraaliustavoite vuodelle 2029.

Turun kaupungin koordinoimassa ja Sitran rahoittamassa Circular Turku -hankkeessa valmistellaan parhaillaan alueellista resurssiviisauden ja kiertotalouden tiekarttaa, joka valmistuu tulevan kevään aikana. Circular Turku-hankkeessa tunnistetaan keskeiset kiertotaloutta edistävät toimenpidekokonaisuudet sektoreittain ja aktivoidaan toimijoita edistämään niiden toteuttamista. Tavoitteena on että, tiekarttatyöskentelyssä luotavaa kiertotalouden kehittämisen toimintamallia voidaan skaalata myös muiden kuntien ja kaupunkien käyttöön niin Suomessa kuin kansainvälisestikin.

Varsinais-Suomessa yhden tärkeän innovaatio- ja yhteistyöalustan kiertotalouden kehittämiselle  muodostaa Smart Chemistry Park. Turku Science Park Oy:n vetämänä Raisiossa toimiva yrityspuisto vauhdittaa kemian teollisuuteen kytkeytyvän kiertotalouden kehittämistä. Smart Chemistry Parkissa toimii tällä hetkellä 14 kiertotalousalan yritystä. Toimintaan kytkeytyy seudullisesti huomattavasti suurempi määrä yrityksiä, yhteensä noin sata toimijaa. Alan innovaatioille on nopeasti kasvavaa kysyntää monella valmistavan teollisuuden osa-alueella, kuten esimerkiksi metalli- ja energiateollisuudessa, paperi- ja pakkaustuotteiden valmistuksessa sekä rakennusalalla.

Kiertotalous- ja energiateemojen parissa Varsinais-Suomen liitossa työskentelevä erikoissuunnittelija Aleksis Klap toivoo, että vihreän siirtymän edistämiseksi tarjolla olevat rahoituskanavat avaisivat mahdollisuuksia keskisuuriin, parin kolmen miljoonan euron kiertotalousinvestointeihin. Niitä voitaisiin kohdistaa konkreettisiin kokeiluihin ja pilotteihin, joissa piilee potentiaalia uusien kiertotalousratkaisujen käyttöönottoon myös isommassa mittakaavassa. Klapin mukaan yksi hyvä esimerkki tämänkaltaisesta investoinnista on Paimioon valmistunut pienen kokoluokan tekstiilien kierrätyslaitos, jossa käytetyt ratkaisut ovat skaalattavissa myös muualle. Laitoksen perustamisen taustalla olevaan tekstiilialan kiertotaloutta edistävään Telaketju-hankekokonaisuuteen voit tutustua täällä.    

Niko Kyynäräisen mukaan alueen teollisuuden sivuvirtoihin liittyvät kiertotalouden liiketoimintapotentiaalit tunnistetaan yleisesti ottaen jo varsin hyvin. Ratkaisujen kaupallistamista ei kuitenkaan hänen mukaansa haluta tehdä kiirehtien, koska liiketoimintaketjujen täytyy olla kaikilta osin kestävällä pohjalla. “Hinnan ohella sivuvirralle pitää olla myös ostajat ja markkinat”, hän muistuttaa. “Esimerkiksi tekstiilien kierrätyksen osalta tilanne on arviomme mukaan se, että teollisen luokan kiertotalouslaitoksia syntyy alalle pohjoismaihin vain yksi, ei sen enempää”, toteaa Kyynäräinen. Hänen visionaan on, että tuo yksi laitos voisi hyvinkin sijoittua tulevaisuudessa Turkuun.

Varsinais-Suomessa korkea teknologinen osaaminen ja kiertotalouden edistäminen näkyvät vahvasti alueen vesi- ja jätevesihuollon ratkaisuissa. Turun seudun vesi Oy:n käyttämä menetelmä tekopohjaveden valmistuksessa edustaa globaalin tason kärkiosaamista. Myös jäteveden puhdistuksesta vastaavassa Turun seudun puhdistamo Oy:ssä hyödynnetään edistyneitä kiertotalouden teknologioita. Niiden ansiosta jätevesien puhdistus tuottaa esimerkiksi huomattavan määrän energiaa, jota hyödynnetään sekä kaukolämmön että -jäähdytyksen lähteenä. Niko Kyynäräisen mukaan Turun seudun vesiteknologisen osaamisen myymisessä kansainvälisille markkinoille piilee huomattava potentiaali. “Tanskalaiset väittävät olevansa maailman ykkösiä vesiteknologiassa. Tekemämme benchmarkkauksen perusteella meillä päästään vieläkin parempiin tuloksiin”, hän sanoo.
 

Ruokaketjujen kestävyyteen panostetaan vahvasti

Ilmastonmuutoksen ja luontokadon pysäyttäminen vaativat suuria muutoksia globaalin ruokajärjestelmän rakenteisiin. Varsinais-Suomen älykkään erikoistumisen strategiassa kestävä ja innovatiivinen ruoantuotanto on nostettu yhdeksi keskeiseksi kehittämisen painopisteeksi. Aiheeseen liittyviin kärkiteemoihin voit tutustua tarkemmin täällä.

Maatalouden ja elintarvikkeiden jatkojalostuksella on tärkeä merkitys Varsinais-Suomen elinkeinorakenteessa, sillä alueen liikevaihdosta noin 15 prosenttia muodostuu ruokaketjusta. Useilla maa‐ ja puutarhatalouden aloilla alueen tuotantomäärät ovat maakunnallisesti vertaillen valtakunnan kärkitasoa. Varsinais-Suomessa on myös lukumääräisesti kaikkein eniten jalostavia elintarvikeyrityksiä Suomessa. Toimialan työllistävä vaikutus on myös maakunnassa huomattavan suuri, yhteensä n. 16 000 työntekijää.

Aleksis Klapin mukaan ruokaketjun kestävyyden parantamisen eteen on tehty maakunnassa viime vuosina paljon hyvää yhteistyötä. Työsarkaa on kuitenkin vielä paljon myös edessä. Keskeisenä haasteena Klap pitää ruokaketjun kokonaisuuden laajuutta ja monimutkaisuutta. “Kehittämistoimenpiteitä on pilkottava temaattisesti sopiviin osakokonaisuuksiin, että toimijat kokevat asian omakseen”, hän sanoo. Yksi tärkeä konkreettinen ja selkeärajainen kehittämiskohde maakunnassa liittyy proteiinikasvien tuotannon ja jalostuksen lisäämiseen. Varsinais-Suomen liiton Gaia Consulting Oy:ltä tilaamaan selvitykseen aiheesta voit tutustua täällä.

Klapin mukaan alueen maatalouden vihreää siirtymää vaikeuttaa osaltaan myös tilojen lähtökohtien erilaisuus. “Meillä on isoja tiloja, joilla on halua ja mahdollisuuksia investoida uuden tyyppiseen ja kestävämpään tuotantoon. Toisaalta on myös paljon pieniä tiloja, joilla liikkumavaraa ja taloudellisia resursseja muutoksille ja riskienotolle on hyvin vähän”, hän toteaa. Investointikustannusten ohella proteiinikasvien viljelyn kynnystä voi pienillä tiloilla nostaa se, ettei uusien viljelylajikkeiden satovarmuudesta ole aina riittäviä takeita.   

Ruokaketjun kestävyyden kehittäminen on Varsinais-Suomessa ajankohtainen teema myös elintarvikkeiden jatkojalostuksessa. Vuoden alussa käynnistyneessä Turun yliopiston koordinoimassa Tulevaisuuden Kehitystarpeet Varsinaissuomalaisessa ruokaketjussa (TuKeVa) -hankkeessa on tavoitteena löytää ratkaisuja etenkin elintarvikkeita jalostavien yritysten kehittämishaasteisiin.   
 

Saaristomeren tilaan halutaan saada parannusta

Varsinais-Suomessa ruokaketjun vihreä siirtymä kytkeytyy erittäin vahvasti myös Saaristomeren erityiskysymyksiin. Etenkin eläintuotannosta ja kalankasvatuksesta aiheutuvat ravinnekertymät kuormittavat huomattavasti Saaristomeren herkkää ekosysteemiä. Osaltaan tilannetta pahentaa myös ilmastonmuutoksen eteneminen, sillä sademäärien lisääntyminen ja talvien lumettomuus lisäävät maataloudesta aiheutuvia ravinnevalumia.

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen E-vastuualueen johtaja Timo Metsä-Tokilan Saaristomeren tilan kohentaminen on nostettu alueen kehittämisen tärkeysjärjestyksessä varsin korkealle. Yhtenä tärkeänä ohjenuorana työssä toimii EU:n Pellolta pöytään-strategia. Sen tavoitteiden saavuttaminen olisi Metsä-Tokilan mukaan iso asia myös Saaristomeren kannalta. “Ely-keskus, Varsinais-Suomen liitto, Turun kaupunki sekä alueen muut kaupungit ja kunnat toimitaan tässä asiassa yhteisessä rintamassa niin, että kehitys voidaan kääntää parempaan suuntaan”, hän sanoo.

Saaristomeren tilan parantaminen edellyttää rakenteellisia uudistuksia sekä maatalouden että kalankasvatuksen tuotantomenetelmissä. Maataloudessa isoja mahdollisuuksia liittyy etenkin ravinnekiertojen optimointiin sekä erilaisten hiiliviljelytekniikoiden kehittämiseen ja käyttöönottoon. Kalankasvatuksessa päästöjen vähentäminen onnistuisi tehokkaimmin kiertovesitekniikkaan perustuvia ratkaisuja hyödyntämällä. Metsä-Tokilan mukaan kiertovesikasvatuksen kehittämistä nykyistä kannattavammaksi kannattaisi tukea julkisin varoin nykyistä enemmän. “Pidemmällä tähtäimellä kiertovesikasvatus on se kestävin ratkaisu. Sen avulla voitaisiin myös monipuolistaa kasvatettavien kalojen valikoimaa, joka on nyt melko kapea kansainvälisesti vertaillen”, hän sanoo.

Maatalouden biokaasutuotannon kehittämisessä on paljon potentiaalia

Biokaasun tuotannon kehittäminen on tärkeä osa sekä maatalouden että energiasektorin vihreää siirtymää. Lisääntyvällä biokaasun käytöllä voidaan korvata fossiilisia polttoaineita ja tuottaa hyödyllisiä kierrätysravinteita. Myös alan työllistävä vaikutus voi kasvaa tulevaisuudessa merkittäväksi. Toistaiseksi biokaasun tuotannon yleinen kannattavuus on kuitenkin osoittautunut Suomessa yleisesti ottaen heikoksi johtuen korkeista investointikustannuksista ja matalista lopputuotteiden hintatasosta.  

Varsinais-Suomessa maatalouteen kytkeytyvän biokaasutuotannon kehittämisen potentiaali on valtakunnallista kärkitasoa. Vuonna 2017 tehdyn selvityksen mukaan alueen orgaanisista sivuvirroista tuotettavan biokaasun määrä olisi mahdollista kymmenkertaistaa. Etenkin maakunnan sikaloiden ja broilerinkasvattamoiden kokoluokka on kasvanut viime vuosina niin, että tilakohtaiset biokaasuratkaisut olisivat varteenotettava vaihtoehto etenkin suurimpien tilojen energiaratkaisuksi. Eläintuotannon ohella myös kasvituotannon sivuvirtoja, etenkin olkea, voitaisiin hyödyntää nykyistä enemmän biokaasun tuotannossa. Alan kehittämiseen liittyvän potentiaalin hyödyntäminen synnyttäisi alueelle myös huomattavan määrän uusia työpaikkoja, arviolta n. 330 htv.

Biokaasun tuotannon kehittämisessä pohdintaa ovat aiheuttaneet Varsinais-Suomessa etenkin raaka-aineiden kuljetuslogistiikan sekä tuotantolaitosten koon optimointi. Yksi aiheeseen liittyvä avainkysymys on myös se, millaiseksi alaa koskeva tukipolitiikka lähitulevaisuudessa muotoutuu. Tällä hetkellä tukiin liittyvät ehdot estävät pääsääntöisesti biokaasun myynnin tilan ulkopuolelle lämpönä, sähkönä tai liikennepolttoaineena. Näiden tukiehtojen poistaminen mahdollistaisi laitosten koon kasvattamisen ja parantaisi tuotannon kannattavuutta. Kolikon kääntöpuoli on se, että nykyisin käytössä olevia tukimuotoja ei voida käyttää, jos investointien kokoluokka nousee merkittävästi.

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen Timo Metsä-Tokilan mielestä olisi tärkeää, että tilakohtaisia pienen mittakaavan biokaasuinvestointeja voitaisiin tukea jatkossakin. “Yritystukilain ja maatalouden kehittämisrahoituksen nykyiset rajoitukset sulkisivat isomman kokoluokan laitokset tukien ulkopuolelle”, sanoo Metsä-Tokila. “Tarvitaan lakimuutoksia, jos maaseudun biokaasun tuotantoa halutaan edistää vain suurten yksiköiden varassa”, hän muistuttaa.

Uunituore tiekartta ohjaa maakunnan ilmastotyötä

Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) laskelmien Varsinais-Suomen päästöt ovat vähentyneet 20% vuosien 2005 ja 2017 välisenä aikana. Alueen ilmastotyön tahtia halutaan kiristää maakunnassa tuntuvasti niin, että tavoitteena oleva 80%:n päästövähennys vuoteen 2030 mennessä olisi mahdollista saavuttaa. Konkreettiset toimenpiteet on kirjattu uuteen maakunnallisen ilmastotiekarttaan, jonka Varsinais-Suomen maakuntahallitus hyväksyi tammikuun lopussa. 

Varsinais-Suomen ilmastotiekarttatyön ensimmäinen vaihe kohdistuu energiahuoltoon, liikenteeseen ja maatalouteen. Kyseiset sektorit ovat tällä hetkellä maakunnan suurimpia päästölähteitä. Tiekartta ohjaa maakunnan ilmastotyötä hiilineutraaliuden saavuttamiseksi viimeistään vuonna 2035, yhtenevästi kansallisiin tavoitteisiin nähden. Tahtia voidaan tilanteen salliessa myös kiristää, mikäli nyt valitut toimenpiteet tehoavat ennakoitua paremmin tai kokonaan uusia toimivia päästövähennyskeinoja ilmaantuu.

Maakunnallisen tiekartan valmistelua on koordinoinut MYR:n asettama ilmastojaosto. Sen puheenjohtajana toiminut Timo Metsä-Tokila on ollut hyvin tyytyväinen työhön osallistuneiden toimijoiden sitoutumisesta asian edistämiseen. “Meillä on ollut todella hyvä draivi tässä asiassa. Kaikki kolmisenkymmentä toimijaa ovat osallistuneet aktiivisesti kokouksiin, vaikka asialistalla on ollut aika vaikeitakin teemoja”, hän sanoo.

Myöhemmässä vaiheessa tiekarttaan päivitetään myös yhdyskuntarakenteeseen, rakentamiseen ja maankäyttöön sekä hiilinieluihin liittyviä tavoitteita ja toimenpiteitä. Myös ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja siihen varautumisen tematiikka aiotaan nostaa tulevina vuosina esille maakunnan tiekarttatyössä.

Lisätietoja Varsinais-Suomen osalta:

Tarja Nuotio, aluekehitysjohtaja, Varsinais-Suomen liitto, puh. 040 5063 715, tarja.nuotio(at)varsinais-suomi.fi

Kirjoittaja: 

Mika Määttä, p. 0400 244 474, maatta.mika(a)outlook.com

Lisätietoja Kuntaliitossa:

Annukka Mäkinen, kehittämispäällikkö, Kuntaliitto, p. 040 594 1252, annukka.makinen(a)kuntaliitto.fi

Pohjois-Pohjanmaalla energiamurros ja kuntien ilmastoratkaisut ovat vihreän siirtymän ydinteemoja

Koillismaan perukoilta aina Kalajoen hiekkarannoille asti ulottuva laaja Pohjois-Pohjanmaan maakunta koostuu seitsemästä seutukunnasta ja kolmestakymmenestä kunnasta. Alue tunnetaan perinteisesti etenkin vahvasta alkutuotannosta, metsä- ja metalliteollisuudesta sekä Oulun seudun vahvasta ICT-klusterista. Ilmasto- ja energiatavoitteiden kiristyminen avaa maakunnalle monia mahdollisuuksia uudistumiseen ja elinvoiman kehittämiseen. Toisaalta nopeiden muutosten keskellä on tärkeää pitää huolta siitä, etteivät taantuvien tai jopa kokonaan väistyvien elinkeinojen tappiot koidu liian raskaiksi.     

Ilmastotyö marginaalista ohjaavaksi tekijäksi  

Pohjois-Pohjanmaalla ilmastotyötä edistetään laajasti monilla eri toimijatasoilla ja sektoreilla. Maakunnan kunnista kymmenen on liittynyt Suomen ympäristökeskuksen koordinoimaan Hinku-verkostoon. Parhaillaan käynnissä olevassa Pohjois-Pohjanmaan ilmastotiekartta-hankkeessa (POPilmasto) EU:n ja Suomen ilmastotavoitteet kytketään kokonaisvaltaisesti osaksi maakunnan kehittämistä.

POPilmasto-hankkeessa tuotettavan tiekartan tehtävänä on ohjata maakuntaa kohti kestävää ja vähähiilistä taloutta älykkäisiin bio- ja kiertotalouden ratkaisuihin perustuen. Tiekarttatyön tärkeänä tavoitteena on myös luoda selkeät toimintamallit sekä maakunnallisten ilmastotavoitteiden edistämiseen että niiden saavuttamisen arviointiin. Valmistumaisillaan oleva tiekartta on etenemässä maakuntahallituksen hyväksyttäväksi jo helmikuun aikana.

Pohjois-Pohjanmaan liitossa ilmasto- ja kiertotalousteemojen parissa projektipäällikkönä työskentelevä Ritva Isomäki on nähnyt läheltä, miten ilmastonmuutos on noussut kehittämistyön keskiöön. “Ilmastoasiat ovat nousseet marginaalista ihan valtavirtaan ohjaamaan muita kehittämisteemoja. Meille ilmastoasioiden edistäminen on nykyisin sama asia kuin aluetalouden boostaaminen”, Isomäki sanoo. Positiivisten taloudellisten kannusteiden ansiosta monien ilmastotoimien perusteleminen poliittisille päättäjille on nykyisin aiempaa helpompaa. Toisaalta etenkin energia- ja liikennesektoreiden siirtymään liittyy edelleen monia haasteita, joiden ratkomisessa eri toimenpidevaihtoehtojen ja etenemisvauhdin puntarointi on edelleen usein vaikeaa.

Energia- ja liikennejärjestelmien uudistamisen sekä digitalisaatioon liittyvien mahdollisuuksien hyödyntämisen ohella Pohjois-Pohjanmaan ilmastotyön tärkeänä painopisteenä ovat myös maa- ja metsätalouden toimet. Lisäksi puurakentamisen vauhdittamiseen liittyy toiveikkaita odotuksia, eikä vähiten siksi, että mekaaninen metsäteollisuus on alueella merkittävä työllistäjä. Lisäksi  alueella on myös aiheeseen liittyen palkittua arkkitehtuurin osaamista. 

Kuntatasoinen ilmastotyö kansainvälisenä menestystarinana  

Maakunnan kunnista ilmastotyössään on profiloitunut korkeimmalle Ii. Kansainvälistäkin tunnustusta saaneen 10 000 asukkaan kunnan päästöt ovat vähentyneet vuosien  2007-2017 välisenä ajanjaksona peräti 60%. Iin kunnan menestystekijöihin pääsee tutustumaan tarkemmin Euroopan komission älykkään erikoistumisen alustan (S3 Smart Specialisation Platform) tuottamassa esittelyssä täällä

Keskeisessä roolissa menestyksen tekijänä on toiminut paikallinen kehittämisyhtiö Iin Micropolis Oy, jonka toiminta-alue ulottuu laajemminkin Oulun seudulle ja osin myös muualle maakuntaan. Pienellä kehittämisyhtiöllä on myös laajat kansainväliset yhteistyöverkostot, jotka ulottuvat Euroopasta aina globaalille tasolle saakka. Micropoliksen toiminnassa  keskeisenä tavoitteena on kehittää sekä kuntien että elinkeinoelämän käyttöön toimivia ilmastoratkaisuja, jotka olisivat siirrettävissä ja skaalattavissa myös muualle. 

Iin Micropoliksen toimitusjohtaja Leena Vuotovesi näkee Iin kunnassa ja Micropoliksessa tehtävän ilmastotyön etenemisen taustalla kolme erityisen merkittävää asiaa. Niistä ensimmäinen on rohkea kokeilukulttuuri, jonka ansiosta uusia ideoita on voitu testata varsin matalalla kynnyksellä. Toinen tärkeä asia on ollut se, että ilmastotoimien taloudellisia vaikutuksia on laskettu alusta alkaen. “Yleensä puhutaan paljon siitä, onko ilmastotyöhön varaa. Me taas kysytään, onko kellään varaa olla tekemättä sitä”, toteaa Vuotovesi. Kolmantena olennaisena elementtinä ilmastotyössä on ollut osallistaminen, jonka ansiosta kunnan, asukkaiden ja yritysten yhteistyö on kehittynyt sekä aktiiviseksi että luottamukselliseksi. “Täällä ajatellaan niin, että vain yhdessä tehty on kestävää”, sanoo Vuotovesi.

Vuotovesi uskoo, että Oulun seudun vahva ICT-osaaminen voi osoittautua vielä hyvinkin merkittäväksi vahvuudeksi myös vihreän siirtymän edistämisessä. Hän toivoo, että tähän osaamisalueeseen liittyviin hankkeisiin ohjattaisiin jatkossa yhä enemmän myös TKI-rahoitusta. Uusia avauksia vihreän siirtymän vauhdittamiseen kehitellään Micropoliksessa koko ajan. Isoja odotuksia liittyy esimerkiksi älykkään liikennöintialustan kehittämiseen sekä teollisuuden sivuvirtojen puhdistamiseen ja hyödyntämiseen  mikroleväteknologian avulla. Kuusamon Rukalle suuntautuvien liikennöintikokeilujen läpiviemistä ovat osaltaan hankaloittaneet koronapandemian aiheuttamat viivästykset. Jälkimmäisen kehittämisaihion osalta yhteistyöverkostoja viritellään mahdollisesti Japanin suuntaan, jossa mikroleväteknologioiden kehittäminen on edennyt jo varsin pitkälle. 

Kevään kuntavaalien lähestyessä Vuotovesi toivoo, ettei vihreän siirtymän edistämisen tematiikkaa miellettäisi liian yksioikoisesti vain vihreän politiikan agendaksi. “Vihreään talouteen siirtyminen on edessä kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Sen vuoksi olisi erittäin tärkeää, etteivät poliittiset vastakkainasettelut kärjistyisi liikaa”, sanoo Vuotovesi. Toisaalta on kuitenkin erittäin tärkeää, että kaikki äänet tulevat tasapuolisesti kuulluksi. Vuoropuhelun lisäämisen ja näkemysten yhteensovittamisen edistämiseksi Iissä on järjestetty vuodesta 2019 alkaen ilmastoaiheista festivaalia, IlmastoAreenaa. Kaksipäiväinen tapahtuma kokoaa laajasti yhteen yhteiskunnan eri toimijoita; politiikan ja yrityskentän johtoa, kansalaisjärjestöjä, sekä tieteen, taiteen ja viihteen edustajia. 

Turpeesta tuulivoimaan - energiasektorin vihertyminen on Pohjois-Pohjanmaalla iso asia 

Pohjois-Pohjanmaalla turpeen merkitys energiapaletissa on ollut viime vuosiin saakka erityisen merkittävä; vuonna 2018 turpeella tuotettiin alueella energiaa yhteensä 2,2 TWh. Turpeen energiakäyttö painottuu voimakkaasti Oulun seudulle, jossa muutamat suuren kokoluokan kaukolämpövoimalat ja teollisuuden CHP-laitokset kuluttavat valtaosan maakunnan kaikesta turvepolttoaineesta. Esimerkiksi Oulun Energian tuottamasta kaukolämmöstä n. 60% tuotetaan edelleen turpeella.

Tuoreen selvityksen mukaan turpeen korvaaminen ensisijaisesti puubiomassalla ja muilla päästöttömillä tuotantomuodoilla laskisi Pohjois-Pohjanmaan energiantuotannon vuotuisia päästöjä noin 700 kt CO2-ekv vuoteen 2035 mennessä. Siirtymä uusiutuviin energialähteisiin edellyttää kuitenkin lähivuosina varsin huomattavia investointeja etenkin puubiomassaa hyödyntäviin polttokattiloihin. Näiden investointien taloudellinen kannattavuus ja ajoitus riippuu etenkin EU:n päästökaupan hintakehityksestä sekä Suomessa vuonna 2022 turpeen verotuksessa käyttöön otettavasta lattiahintamekanismista. Näiden yhteisvaikutus johtanee siihen, että turpeen poltto päättyy Suomessa lähes kokonaan viimeistään vuoteen 2035 mennessä, mahdollisesti jo tätä aiemminkin. 

Pohjois-Pohjanmaalla turpeen energiakäytön nopea alasajo on kova kolaus alueen turvetuotantoalan yrityskentälle. Ala on työllistänyt 2010-luvulla maakunnassa suoraan lähes 500 henkilöä ja kerrannaisvaikutuksineen yhteensä noin 750 henkilöä. EU:n Oikeudenmukaisen siirtymän rahaston (Just Transition Fund, JTF) kautta jaettavan tuen ennakoidaan vauhdittavan ensisijaisesti turpeen korvaamista muilla energianlähteillä. Sen sijaan turvealan yritysten ja työntekijöiden ahdinkoon nämä tuet eivät näillä näkymin tuo kovinkaan suurta helpotusta. 

Projektipäällikkö Ritva Isomäen mukaan tulevaa JTF-rahoitusta olisi ehdottomasti kyettävä kohdentamaan suoraan isoja menetyksiä kokeville turvealan arvoketjun yrityksille. “Monilla yrittäjillä on suuria pääomia kiinni raskaassa erityiskalustossa ja joillakin myös maapohjassa. Tämän asian hoitaminen oikeudenmukaisesti on äärimmäisen tärkeää”, hän toteaa. Asian hoitamisella alkaa olla myös kiire, koska energiaturpeen markkinaehtoinen kysyntä on laskenut viime vuosina erittäin voimakkaasti; Vapo Oy:n mukaan lasku on ollut parin viime vuoden aikana noin kahdenkymmenen prosenttiyksikön luokkaa.

Turvealaan verrattuna tuulivoiman tuotannon näkymät ovat Pohjois-Pohjanmaalla täysin päinvastaiset. Maakunnassa tuotetaan nykyisin jo lähes 40% (950 MW) koko valtakunnan tuulivoimasta, enemmän kuin missään muussa maakunnassa. Tuotantokapasiteetti kasvaa myös tulevaisuudessa, sillä tällä hetkellä suunnitteilla olevien, kaavoitus- tai YVA-prosesseissa olevien tuulivoimahankkeiden yhteenlaskettu teho on 7000 MW:n luokkaa. Tuulivoiman nopean kasvun vuoksi maakunnassa on käynnistetty hiljattain myös uusi Tuuli-hanke, jonka tavoitteen on edistää alan kehittymistä kestävästi. 

Tuulivoimarakentamisen nopea kasvu asettaa Pohjois-Pohjanmaalla kasvavia haasteita tuotannon sijainninohjauksen kehittämiselle. Ohjaaminen olisi kyettävä toteuttamaan luonto- ja kulttuuriympäristöarvot turvaten niin, että kaikki osapuolet olisivat tyytyväisiä. Ritva Isomäen mukaan Maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksessa olisi erittäin tärkeää säilyttää maakuntakaavan ohjaava vaikutus tuulivoiman sijoittumisessa. Näin voidaan parhaiten turvata yhtenäiset lähtökohdat myös kuntakaavoitukselle.

Tuulivoiman tuotannolla on iso merkitys myös Pohjois-Pohjanmaan ilmastopoliittisten tavoitteiden saavuttamisessa; toteutuessaan kaikki tuulivoimahankkeet toisivat maakunnalle laskennallisia päästökompensaatioita tulevaisuudessa yhteensä 2085 kt CO2-ekv. Määrä on erittäin suuri, sillä maakunnan käyttöperusteisesti lasketut kokonaispäästöt olivat vuoden 2018 Hinku-laskennassa 3303 kt CO2-ekv.

Akkuteknologiasta toivotaan uutta potkua maakunnan elinvoimaan  

Yhteiskuntien sähköistymiskehityksen jatkuessa akkuihin liittyvän liiketoiminnan merkitys kasvaa voimakkaasti. Esimerkiksi liikenteen sähköistyminen ja uusiutuvan energian varastoiminen nojaavat vahvasti akkuteknologiaan. Sen kestävyyden parantamisesta ja sekä akkutuotannon omavaraisuusasteen nostamisesta on noussut viime vuosina EU-alueella erittäin tärkeäksi tavoitteeksi. Taustalla vaikuttaa etenkin se, että yhä yleisesti käytettävien litiumioniakkujen valmistus edellyttää monien arvometallien kuten koboltin, mangaanin ja nikkelin louhimista, käytännössä usein Euroopan ulkopuolella.  

Akkutekniikan merkityksen kasvu näkyy monin tavoin myös Pohjois-Pohjanmaan yritys- ja TKI-kentällä. Akkujen kierrätykseen keskittyviä yrityksiä on perustettu jo useita. Esimerkiksi Nivalassa toimiva Akkuser Oy on ensimmäinen matkapuhelimien akkuja kierrättävä toimija Suomessa. Kärsämäkeläinen Tracegrow Oy puolestaan muuntaa käytettyjen alkaliparistojen metallit maataloudessa hyödynnettäväksi lannoitteeksi. Naapurimaakunnassa Keski-Pohjanmaalla on vireillä myös mittava Keliber Oy:n kaivoshanke, joka käynnistyessään tuottaa tulevina vuosina akuissa käytettävää litiumhydroksidia. Arvoltaan noin puolen miljardin euron hankkeen välillisten vaikutusten ennakoidaan piristävän tulevina vuosina myös Pohjois-Pohjanmaan elinkeinoelämää etenkin kuljetus- ja maanrakennusalalla. 

Pohjois-Pohjanmaalla on toiveita myös uusien akkuteknologian innovaatioiden kaupallistamisesta. Akkuteknologian kehittämiseen erikoistunut Oulun yliopiston kemian professori Ulla Lassi uskoo, että Pohjois- ja Keski-Pohjanmaalla sijaitsevan osaamisen avulla on mahdollista nousta tulevaisuudessa aivan kansainvälisen akkukennoteknologian osaamisen kovimpaan kärkeen. Lassin mukaan Suomi ei pärjää kilpailussa, jossa akkuvalmistajat etsivät sijaintipaikkoja perinteisille suuren tuotantovolyymin akkutehtaille. “Akkuteknologinen huippuosaaminen on se, mihin meidän kannattaa tässä profiloitua”, sanoo Lassi. 

Akkuteknologian kehityksessä tapahtuu Lassin mukaan koko ajan paljon, mutta varsinaisten teknisten läpimurtojen saavuttaminen vie yleensä aikaa. Tällä hetkellä kaikkein kiinnostavin innovoinnin kohde liittyy monien akkuvalmistajien tavoittelemaan kiinteäelektrolyyttiseen akkuun. Se voitaisiin Lassin vision mukaan toteuttaa Oulun yliopiston vahvan erikoistumisalan, painettavan elektroniikan, osaamista hyödyntäen. Idean toteutusta hiotaan parhaillaan meneillään olevassa kehityshankkeessa. Tutkimusryhmä käy koko ajan myös tiivistä vuoropuhelua alan yritysten kanssa. Lassilla onkin kalenterissaan päivittäin useita yrityspalavereita. “Pyrin siihen että kun jotain lähdetään tekemään, niin yritykset on siinä heti mukana. Meillä on se potentiaali tutkimuspuolella olemassa, mutta ne ideat jää liian helposti sinne pöytälaatikkoon jos ei ole yrityksiä niitä toteuttamassa”, hän sanoo. 

Yhteenvetoa - vihreän siirtymän näkymät Pohjois-Pohjanmaalla  

Vihreä siirtymä vaikuttaa etenevän Pohjois-Pohjanmaalla varsin vauhdikkaasti niin infrastruktuurin kehittämisessä kuin elinkeinoelämässäkin. Asiantuntijahaastattelujen perusteella alueen strategiset kärjet ja poliittinen tahtotila tukevat varsin hyvin vihreän siirtymän tavoitteita. Muutoksiin tarvittavaa valmiutta on alueella selvästi olemassa, varsinkin, jos uudistukset voidaan perustella taloudellisin argumentein. Maakunnan ulkopuolisista poliittisista päätöksistä johtuva turpeen energiakäytön alasajo on nostanut alueella kysymyksiä siitä, kenen vastuulle hiipuvan toimialan jälkihoito jää. Ulla Lassi kaipaisi maakunnalta nykyistä enemmän ketteryyttä näihin nopeisiin muutoksiin vastaamisessa. “Näitä tilanteita varten tarvittaisiin jonkinlainen varautumissuunnitelma, ettei elinkeinonharjoittajilta vedettäisi mattoa kerralla jalkojen alta”, hän toteaa.  

Pohjois-Pohjanmaan TKI-toiminta on varsin vireää ja monilta osin myös vihreän siirtymän tematiikkaan kytkeytyvää. Etenkin digitalisaation ja akkuteknologian kehityksestä on tunnistettavissa ituja, joista voi parhaimmillaan kehittyä jopa uusia kansainvälisiä menestystarinoita. Tutkimuksen ja innovaatioiden tuotteistamiseen kaivataan kuitenkin yleisesti ottaen lisää terävyyttä. Ritva Isomäki näkee yhtenä tärkeänä lääkkeenä voimien yhdistämisen niin hanketoiminnassa kuin yhteistyössä yleisemminkin. “Vaikka meillä on paljon tutkimusta ja yrityksiä, niin haasteena on ideoiden muuttaminen investoinneiksi, hän sanoo. Isomäen mukaan kyse ei vain hankerahoituksen pirstaleisuudesta, vaan myös laajempien temaattisten kokonaisuuksien ja asiayhteyksien hahmottamisesta ja yhteenkokoamisesta. 

Pohjois-Pohjanmaalta löytyy rohkeutta edistää vihreää siirtymää myös kansainvälisissä yhteistyöverkostoissa, kuten erityisesti Iin Micropoliksen esimerkki osoittaa. Kv-yhteistyötä tarvitaan jatkossa myös lisää. Ja varsinkin sellaista yhteistyötä, josta koituu selvää lisäarvoa myös omalle kehittämistyölle. Tässä suhteessa Leena Vuotovesi näkee paljon potentiaalia etenkin pohjoismaisen yhteistyön kehittämisessä. “Varsinkin ruotsalaisilta meillä on vielä paljon opittavaa”, hän sanoo. Muista potentiaalisista yhteistyökumppaneista hän nostaa esille Kanadan Vancouverin, joka on profiloitunut viime vuosina varsin korkealla ilmastotyön edistämisessä. “Potentiaalia ilmastotyössä on täällä Pohjois-Pohjanmaalla paljon. Ei muuta kuin kunnianhimoa lisää, koska me täällä ja koko Suomessa pystytään tähän”, kannustaa Vuotovesi.      

Kirjoittaja: Mika Määttä

Lisätietoja:

Mika Määttä, p. 0400 244 474, maatta.mika(a)outlook.com

Annukka Mäkinen, kehittämispäällikkö, Kuntaliitto, p. 040 594 1252, annukka.makinen(a)kuntaliitto.fi

Tiina Rajala, kehitysjohtaja, Pohjois-Pohjanmaan liitto, p. 040 685 4033, tiina.rajala(a)pohjois-pohjanmaa.fi

Vihreä siirtymä mittaa Keski-Suomen teollisuuden uudistumiskykyä  

Keski-Suomen maakunnan menestyminen on ollut historiallisesti vahvasti sidoksissa metsä- ja metalliteollisuuden suhdanteisiin. Monien alueen perinteisten menestystuotteiden, erityisesti paperin, kysyntä on hiipunut globaaleilla markkinoilla viime vuosina huomattavasti. Idän ja lännen välissä sijaitsevan, suomalaisten heimojen sulatusuuniksikin kutsutun maakunnan teollisuuden muutosvalmiutta mitataan jälleen 2020-luvulla toden teolla. Uusia lupaavia kestävän kasvun aihioita on tunnistettu erityisesti materiaaliteknologian kehitykseen liittyvistä innovaatioista.   

Suomalaisen metsäteollisuuden rakennemuutosta eletään Keski-Suomessa parhaillaan kouriintuntuvasti. Maakunnan metsäteollisuuden taloudellisesta mittakaavasta kertoo paljon se, että vielä 2010-luvun alussa alueen metsäbiotalouden tuotos oli vuosittain yli kaksi miljardia euroa. Toimiala työllisti tuolloin yhteensä noin 7000 ihmistä metsänhoidossa, puunkorjuussa, metsätalouden palveluissa, puutuotteiden valmistuksessa sekä massa- ja paperiteollisuudessa.

Metsäteollisuuden työllistävyys on ollut viime vuosina Keski-Suomessa selvässä laskussa. UPM:n Jämsän Kaipolan paperitehtaan koneet pysähtyivät lopullisesti vuoden vaihteessa. Kaipolan tehtaan 440:sta irtisanotusta työntekijästä parikymmentä siirtyi töihin yhtiön Jämsänkosken tehtaalle, jossa kotimaisen sanomalehtipaperin valmistuksen jatkumoa aiotaan tulevaisuudessa ylläpitää. Jo aiemmin kesällä Suomen vanhin, Jyväskylän Säynätsalossa yli sata vuotta toiminut ja noin 150 henkilöä työllistänyt UPM:n vaneritehdas sulki ovensa. Perinteisesti varsin korkeista työttömyysluvuista kärsineessä maakunnassa työpaikkojen menetykset kirpaisevat toden teolla.

Metsäteollisuuden tuotekehityksestä uutta virtaa aluetalouteen?

Viimeaikaisista ikävistä uutisista huolimatta keskisuomalaisen metsäteollisuuden tulevaisuus ei näytä missään tapauksessa toivottomalta. Uutta kasvua odotetaan syntyvän etenkin metsäteollisuuden uusista investoinneista, joista merkittävin on Metsä Fibren vuonna 2017 Äänekoskella käynnistämä biotuotetehdas. “Metsäteollisuuden vihreän siirtymän osalta meillä on yhtä aikaa on kylmää ja kuumaa, iloa ja surua”, tiivistää Keski-Suomen liiton vs. aluekehitysjohtajana toimiva Pirjo Peräaho.

Metsä Fibren Äänekosken tehdas on tällä hetkellä pohjoisen pallonpuoliskon suurin puunjalostuslaitos, jossa tuotetaan vuosittain 1,3 miljoonaa tonnia havu- ja koivusellua. Sellun valmistuksessa syntyvät sivuvirrat pyritään tehtaalla hyödyntämään mahdollisimman tarkasti. Tällä hetkellä  tehtaan tärkeimpiä sivutuotteita ovat mäntyöljy, tärpätti, bioenergia, tuotekaasu ja rikkihappo. Valikoimaa aiotaan täydentää tulevaisuudessa uudenlaisilla, varsinkin muovia ja puuvillaa korvaavilla puupohjaisilla tuotteilla. Innovaatioiden ja tuotekehityksen kohteena ovat esimerkiksi sellupohjaiset tekstiilikuidut, biokomposiitti ja erilaiset ligniinijalosteet. Peräaho toivoo, että metsäteollisuuden uudet mahdollisuudet toisivat tulevina vuosina myös uusia työpaikkoja maakuntaan. “Suurteollisuus on tuonut perinteisesti maakuntaan paljon liikevaihtoa, vientituloja ja arvonlisäystä. Kun katsotaan sitten työpaikkalukuja, niin tuntuu että viisarit ei värise millään”, harmittelee Peräaho.

Toiveita uudistuvan metsäteollisuuden siivittämästä myönteisestä työpaikkakehityksestä on kuitenkin olemassa. Ainakin siinä tapauksessa, että Äänekosken biotuotetehtaan ympärille rakentuva kehitystyö poikii uusia kaupallisia läpimurtotuotteita. Innovaatioiden kehityskaari ideoiden tasolta valmiiksi kaupallistettaviksi tuotteiksi on kuitenkin yleensä varsin monivaiheinen ja aikaavievä. Yksi pitkälle edennyt tuoteinnovaatio liittyy muovia korvaavan puupohjaisen pakkausmateriaalin tuottamiseen 3D-teknologiaa hyödyntäen. Metsä Fibre ja Valmet ovat jo käynnistäneet puupohjaisten elintarvikepakkauksien tuottamiseen liittyvän koelaitoksen rakentamisen. Noin kymmenen henkilöä työllistävän laitoksen tuotannollisen toiminnan on tarkoitus käynnistyä ensi syksynä.
 

Äänekoski tukee biotalouden osaamiskeskittymää kehittymällä kestävästi

Äänekosken kaupunki on ollut aktiivinen toimija paikallisen biotalouden ekosysteemin rakentumisessa. “Kyllä me nähdään olevamme edelläkävijöitä biotalouden alalla”, toteaa Äänekosken kaupungin vs. elinvoimajohtaja Markku Rautiainen. “Se on tietysti pitkälti Metsä Groupin ansiota, mutta toimimalla samaan suuntaan kaupunki voi tukea tämän ekosysteemin kehittymistä ja samalla uusien työpaikkojen syntymistä”, hän uskoo.

Kestävän kehityksen ja vähähiilisyyden edistäminen on nostettu vajaan parinkymmenen tuhannen asukkaan teollisuuskaupungin kehittämisessä jo vuosia sitten tärkeäksi teemaksi, sekä strategisesti että käytännön tasolla. Tästä yhtenä viimeisimpänä osoituksena on Äänekosken liittyminen kuntien ilmastotyötä edistävään Hinku-verkostoon vuonna 2019. 

Ympäristöteemojen korostaminen näkyy selvästi myös Äänekosken kaupungin hanketoiminnassa. Meneillään olevassa Vihreä uusiutuva Äänekoski -hankkeessa rakennetaan kaupungille ympäristöohjelma, jonka tavoitteena on luotsata kaupungin ja sen tärkeimpien sidosryhmien toimintaa kohti kestävää ja vähähiilistä kehitystä. Myös paikallisen biotalouden ekosysteemin kehitystä on pyritty vauhdittamaan hiljattain päättyneen Plänet B-hankkeen avulla. Markku Rautiaisen mukaan hanke on toiminut hyvänä pohjustuksena asian edistämiselle, vaikka uusia työpaikkoja ei hankkeen kautta suoraan syntynytkään. “Uusia verkostoja luonut hanke ruokkii varmasti tulevaa kehitystä. Yritykset ovat tällä hetkellä hyvin kiinnostuneita erilaisten kiertotalousratkaisujen kaupallistamisesta, hän sanoo. 

Puu taipuu Keski-Suomessa uusiin käyttökohteisiin

Keski-Suomessa puupohjaisten innovaatioiden kaupallistaminen etenee monien erilaisten tuotteiden osalta. Yhden esimerkin kaupallistamisen kynnyksellä olevasta pitkästä tuotekehitysprosessista tarjoaa jyväskyläläinen yritys Spinnova. VTT:n laboratoriokokeista alkunsa saaneen kehitystyön tuloksena puusellusta voidaan tuottaa laadukasta tekstiilikuitua ilman haitallisia liuotuskemikaaleja. Valtava etu puuvillaan verrattuna on myös se, että sellupohjaisen tekstiilikuidun valmistusprosessissa tarvittava vesimäärä on minimaalisen pieni. Kaiken lisäksi sellusta valmistettu tekstiili on myös täysin kierrätettävissä. Yrityksen tuotekehitys on edennyt jo niin pitkälle, että suunnitelmissa on käynnistää teollisen mittakaavan tuotantolaitos parin vuoden kuluessa. Kaupallistamisessa ja tuotannon skaalauksessa toimii pääyhteistyökumppanina toimii brasilialaisyritys Suzano, joka on maailman suurin eukalyptussellun tuottaja ja nykyisin myös Spinnovan osaomistaja. Tuotteiden kehittämisessä brändäyksessä on mukana monia kansainvälisesti tunnettuja yrityksiä, kuten esimerkiksi ja kotimainen Marimekko sekä monien tunnettujen vaatemerkkien taustalla oleva tanskalainen Bestseller.

Toinen esimerkki merkittävästä VTT:n kehitystyöhön perustuvasta ajankohtaisesta tuotelanseerauksesta liittyy vaahtorainausteknologialla valmistettaviin puukuitulevyihin. Jyväskyläläinen Aisti Corporation soveltaa menetelmää rakennusteollisuudessa käytettävien akustiikkalevyjen tuotannon käynnistämiseen. Yritys valmistelee parhaillaan tehdasinvestointia kaupallisen mittakaavan levytuotannon käynnistämiseksi. Valmistuva lopputuote on valmistustavaltaan monia vastaavia tuotteita ympäristöystävällisempi, hiilijalanjäljeltään pienempi ja täysin kierrätettävä. Rakennustuotteiden markkinoilla nämä ovat isoja kilpailuetuja, etenkin, kun rakennusten hiilijalanjäljen laskenta on muuttumassa EU:n toimesta lakisääteiseksi jo lähivuosina.

Keski-Suomi tarjoaa bio- ja kiertotalouden toimijoille kiinnostavia toimintaympäristöjä

Keski-Suomessa on vireillä useita teollisten toimintaympäristöjen kehittämiseen liittyviä suunnitelmia ja hankkeita. Jämsässä toimintansa lopettaneen Kaipolan tehtaan alueen tuleva jatkokäyttö ratkeaa UPM Kymmene Oyj:n omin päätöksin. “Alueesta kiinnostuneiden yhteydenottoja on tullut niin kotimaasta kuin ulkomailtakin”, sanoo Keski-Suomen ELY-keskuksen E-vastuualueen johtaja Pirkko Melville. Hänen mukaansa yritys käy parhaillaan neuvotteluja tehdasalueesta kahden eri toimijan kanssa. Toiveena on, että alueen uusi haltija on selvillä vielä tulevan kevään aikana. Vaikka Kaipolan tulevaisuutta koskevat suunnitelmat eivät ole vielä tarkasti tiedossa, ovat bio- ja kiertotalouteen liittyvät liiketoimintamahdollisuudet olleet Melvillen mukaan ainakin alustavissa keskusteluissa vahvasti esillä.     

Toisena merkittävänä teollisen infrastruktuurin kehittämiseen liittyvänä hankkeena Melville nostaa esiin Jyväskylän eteläpuolelle 9-tien varteen kohoavan Eteläportin alueen. Siellä on toiminut jo ennestään tuulivoimaloiden voimansiirtoratkaisuja valmistava ja huoltopalveluja tarjoava Moventas Gears Oy. Osittain Muuramen kunnan puolelle ulottuvasta noin 40:n hehtaarin kokoisesta alueesta rakennetaan parhaillaan modernia digitaalista teollista palvelukeskittymää. Sen toivotaan houkuttelevan alueelle uusia toimijoita, esimerkiksi ympäristöteknologiaan sekä bio- ja kiertotalouteen nojaavia yrityksiä. Etenkin, kun Eteläportin alueen kehittämisen yhtenä kokoavana tavoitteena on edistää teollisen toiminnan vähähiilisyyttä ja erilaisia kiertotalouden toimintamalleja. Uusi teollinen ympäristö kytketään energiaratkaisujen kautta yhteen myös vieressä kohoavaan Kauramäen asuinalueeseen. Eteläportin kehittämistä vauhditetaan EAKR-hankkeella, jonka rahoittajina toimivat Keski-Suomen ELY-keskus, Jyväskylän kaupunki ja Muuramen kunta.

Keski-Suomessa biotalouteen perustuvaa yritystoimintaa vauhditetaan myös Jyväskylän ammattikorkeakoulun Biotalousinstituutissa Saarijärvellä. Tarvaalan biotalouskampuksella on vahvistettu pitkäjänteisesti erityisesti bioenergiaan liittyvää osaamista. Laajapohjaista alueellista ja kansainvälistä yhteistyötä tekevässä Biotalousinstituutissa on toteutettu vuosien varrella lukuisia yrityslähtöisiä tutkimus- ja kehittämisprojekteja. Parhaillaan instituutissa on käynnissä kolmevuotinen kehittämishanke BioPaavo, Suomen ensimmäinen kokonaan biotalouden alaan keskittyvä yrityskiihdyttämö.  

Energiamurros vie työpaikkoja mutta nollaa päästöjä

Vihreään siirtymään liittyvä energiamurros on iso kysymys myös Keski-Suomessa. Turvetuotantoa on maakunnan 22:sta kunnasta 14:ssä; suurimmat tuotantovolyymit ovat Karstulassa, Kyyjärvellä, Multialla ja Joutsassa. Turpeesta luopumisen on arvioitu merkitsevän alueella lähes 300:n työpaikan menetystä. Turvetuotannon alasajon vaikutusten lieventämiseksi Keski-Suomen maakuntahallitus perusti viime syksynä työryhmän, jonka tehtävänä on suunnitella oikeudenmukaisen siirtymän rahaston (JTF) jakamien tukirahojen käyttöä maakunnan tasolla.

Turpeen korvaaminen alueen energiapaletissa edellyttää lähivuosina monia erilaisia toimenpiteitä. Esimerkiksi Jyväskylän kaupungin energiayhtiö Alvassa on suunnitelmissa lopettaa turpeen käyttö vuoteen 2030 mennessä ja nollata samalla energiantuotannon hiilipäästöt. Tavoitteeseen pääseminen edellyttää voimalaitoksissa tehtäviä teknisiä parannuksia, jätevesipuhdistamon hukkalämmön ja lämpöpumppujen hyödyntämistä sekä kaukolämmitysjärjestelmän kulutusjoustojen käyttöönottoa. Myös geotermisen lämmön ja biokaasun käyttäminen puhtaamman kaukolämmön tuottamisessa on ollut tulevaisuuden suunnitelmissa esillä.

Koulutus ja osaaminen ovat Keski-Suomen vahvuuksia myös vihreässä siirtymässä

Keski-Suomessa on totuttu luottamaan koulutukseen ja osaamiseen menestymisen tärkeänä kulmakivenä. Jyväskylän yliopisto, ammattikorkeakoulu sekä maakunnan lukuisat toisen asteen ammatillista koulutusta tarjoavat oppilaitokset takaavat, että alueelta löytyy monipuolista osaamista eri toimialojen tarpeisiin. Mutta miten hyvin nykyinen koulutustarjonta tukee vihreään siirtymään liittyviä uudenlaisia osaamisvaatimuksia?

Pirjo Peräaho luottaa siihen, että yleinen osaamistason kehittäminen riittää jatkossakin pitkälle. “Kun jaksetaan hilata kaikkien koulutustasoa ylöspäin, niin kyllä se jossain vaiheessa palkitaan”. Hän näkee erityisesti alueen vahvassa digitalisaation ja kyberturvallisuuden osaamisessa paljon lupaavia tarttumapintoja vihreän siirtymän edistämiseen.

Sekä Peräaho että Melville uskovat, että Jyväskylän yliopistolla voi olla jatkossa kasvava rooli etenkin vihreään siirtymään liittyvien kestävän kehityksen näkökulmien arvioinnissa. “Yliopistolla on kokonaiskestävyyden tarkasteluun liittyvää osaamista, jota tarvitaan yrityskentällä koko ajan enemmän”, sanoo Peräaho. Myös Melville pitää yliopiston osaamisen hyödyntämistä ja jalostamista ensiarvoisen tärkeänä resurssina vihreä siirtymän edistämisessä. Yksi ajankohtainen ja konkreettinen askel tähän suuntaan on se, että yliopistossa toimiva monitieteinen Jyu.Wisdom tutkimusyhteisö on lähtenyt kehittämään kokonaiskestävyyden arviointiin liittyvää uudenlaista työkalua. Melville ja Peräaho toivovat, että sitä voitaisiin tulevaisuudessa käyttää etenkin hankesuunnittelussa ja rahoituksen kohdentamiseen liittyvän päätöksenteon tukena. 

Yhteenvetoa - Vihreän siirtymän näkymät Keski-Suomessa

Maailmantalouden suhdanteet ovat aina näytelleet Keski-Suomen aluetaloudessa isoa roolia, niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Tällä hetkellä erityisesti uusien metsäteollisuuden tuotteiden imun toivotaan piristävän alueen vientiä ja tuovan myös helpotusta maakunnan heikohkoon työllisyystilanteeseen. Osa metsäbiotalouden monista lupaavista innovaatioista onkin jalostunut jo kaupalliseen vaiheeseen, osa hyvin lähelle sitä. Uusien tuotteiden valmistukseen keskittyvät yritykset työllistävät alueella jo jonkin verran, mutta viimeaikaisia isoja teollisten työpaikkojen menetyksiä ne eivät ainakaan välittömästi pysty korvaamaan. 

Keski-Suomessa on paljon biotalouden osaamista ja myös useita alan osaamiskeskittymiä;  Äänekosken biotuotehtaalle kehittyvä ekosysteeni, JAMK:n biotalousinstituutti Saarijärvellä, sekä Jyväskylän seudun tutkimuslaitokset yliopiston ja VTT:n johdolla. Asiantuntijahaastattelujen perusteella alueen eri toimijoiden välisessä yhteistyössä voisi olla jatkossa vielä tiivistämisen varaa. Näin siitäkin huolimatta, että eri paikkakunnilla osaamisen painopisteissä on jonkin verran eroja. “Keski-Suomessa kannattaisi yhdistää voimat ja miettiä biotalouden kehittämistä kuntarajoista riippumatta ja koko maakunnan etua ajatellen”, kannustaa Markku Rautiainen. “Liian paljon tehdään erikseen siihen nähden, että ollaan kuitenkin aika pieniä toimijoita”, hän sanoo.

Myös Pirjo Peräaho ja Pirkko Melville kannattavat yhteisen maakunnallisen tekemisen lisäämistä vihreän siirtymän edistämisessä. Lisäksi on tärkeää panostaa yhä enemmän sekä kansallisen että kansainvälisen tason yhteistyön kehittämiseen. Näissä teemoissa Keski-Suomella on vielä Peräahon mukaan jossain määrin petrattavaa. “Ministeriöltä on tullut toisinaan palautetta, että ottakaa vähän rohkeammin!”, myöntää Peräaho. Maakunnallisina kehittäjinä Peräaho ja Melville kantavat huolta myös maakunnan monista pienistä ja sijainniltaan hieman syrjäisemmistä kunnista, joissa uudistumiseen käytettävät resurssit ovat usein varsin rajallisia. Aluekehittäjien toiveena on, että vihreän siirtymän edistämiseen avattavat rahoituskanavat tukisivat uuden elinvoiman rakentamista tasapuolisesti koko maakunnan alueella. 

Kirjoittaja: Mika Määttä

Lisätietoja:

Mika Määttä, p. 0400 244 474, maatta.mika(a)outlook.com

Annukka Mäkinen, kehittämispäällikkö, Kuntaliitto, p. 040 594 1252, annukka.makinen(a)kuntaliitto.fi

Pirjo Peräaho, ss. aluekehitysjohtaja, Keski-Suomen liitto, p. 040 591 0760, pirjo.peraaho[at]keskisuomi.fi