Lausunto luonnoksesta Verohallinnon ohjeeksi arvolisäverotuksen uudistuneista laskutussäännöistä

​Verohallinnon yritysverotusyksikkö on 27.6.2012 pyytänyt lausuntoa luonnoksesta Verohallinnon ohjeeksi uusista laskutussäännöistä.

Verohallinnon ohje luonnos on varsin kattava ja selventää hyvin laskutussäännöksiä ja niissä tapahtuvia muutoksia. Alla muutamia huomioita ohjeluonnoksesta, jotka vaativat mielestämme tarkennuksia kyseiseen ohjeeseen tai muuhun ohjeistukseen.

Ohjeluonnoksen kohdassa 5.1.11 Merkintä verottomuudesta sanotaan, että “pelkkä merkintä verottomuudesta on riittävä. Merkintä voidaan tehdä vaihtoehtoisesti myös viittaamalla arvon lisäverolain tai arvonlisäverodirektiivin asianomaiseen säännökseen.”, mutta että Verohallinto suosittelee, että “kun palvelujen tuottaja luovuttaa kunnalle verottomia terveyden- ja sairaanhoitoon tai sosiaalihuoltoon liittyviä palveluja ja tavaroita, laskuun merkitään esimerkiksi terveydenhuoltopalvelun osalta “AVL 34 §:ssä tarkoitettu myynti”.

Aiemmassa ohjeessa on tulkinta, että “jos myynnistä ei ole suoritettava veroa, laskuun on merkittävä verottomuuden peruste.” Lisäksi Verohallinto suosittelee, että “kun myyjä luovuttaa kunnalle verottomia terveyden- ja sairaanhoitoon sekä sosiaalihuoltoon liittyviä palveluja ja tavaroita, myyjä merkitsee laskuun “Veroton AVL 130a §:ssä tarkoitettu myynti”.”

Näin ollen luonnoksen ohjeistus eroaa aiemmasta eikä verottomuuden perustetta olisi jatkossa välttämättä mainittava.

Verohallinnon ohje kuntien laskennallisesta arvonlisäveron palautuksesta on vuo-delta 2002. Sen jälkeen on muutettu sekä sosiaalipalvelujen että 
terveydenhuollon palvelujen ohjeita ja nyt päivitetään ohjetta laskumerkinnöistä. Mielestämme Verohallinnon ohje laskennallisesta arvonlisäveron palautuksesta tulee päivittää, jotta on selvää mitkä kaikki hankinnat oikeuttavat laskennalliseen arvonlisäveron palautukseen ja mitä siihen liittyvien tositteiden tietosisällöltä vaaditaan.

Ohjeluonnoksen kohdassa 4.3.3 jää mielestämme epäselväksi se, että millaisissa kiinteistön luovutuksista lasku on annettava ja millä perusteella näin on tehtävä. Milloin kiinteistönluovutus katsotaan myydyksi toisessa maassa? Kyseinen kappale on mielestämme muutoinkin epäselvä ja tulkintaa voisi helpottaa esimerkein.

Ohjeluonnoksen kappaleessa 6. Laskutustavoista ja sähköisestä laskutuksesta sanotaan, että “sekä myyjä että ostaja voivat varmistaa alkuperän aitouden toisistaan riippumatta.”. Sähköisen laskun alkuperän aitouden varmistuksen toteuttaminen käytännössä jää ohjeistuksessa käsittelemättä ja tätä asiaa olisi mielestämme hyvä avata hieman laajemmin ja liittää mukaan mahdollisesti esimerkkejä asiasta.

Ohjeluonnoksen kappaleessa 9 on otettu aiemmasta poikkeava kanta kulujen 
edelleen veloitukseen. Uuden ohjeistuksen mukaan “palkkion katsotaan liittyvän varsinaiseen pääsuoritteeseen ja olevan vastikkeeseen luettava hinnanlisä. Näin ollen palkkion verokanta määräytyy pääsuoritteen mukaisesti.”. Kuitenkin asiaan liittyvässä esimerkissä 5 sanotaan, että “Palkkionsa hän jakaa eri verokantoihin veloitettavien hyödykkeiden verottomien hintojen suhteessa.” vaikka esimerkistä voisi saada sellaisen kuvan, että koulutustilaisuuden pääsymaksu olisi kyseisen laskutuksen pääsuorite. Ohjeistusta ja esimerkkiä tulisi täsmentää, että tulkinta laskutuskäytännöstä ja pääsuoritteen soveltamisesta olisi selkeä.

Muilta osin Kuntaliitolla ei ole huomautettavaa luonnoksesta Verohallinnon 
ohjeeksi arvolisäverotuksen uudistuneista laskutussäännöistä.

SUOMEN KUNTALIITTO

Jukka Hakola
veroasiantuntija