Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelman luonnos vuosille 2026-2033

Kuntaliitto kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto. Olemme olleet mukana kuluvalla kaudella NAPE-toimikunnassa vaikuttamassa myös toimenpideohjelman sisältöön.

Pyydämme kohdentamaan huomionne kappaleittain:

1. Johdanto

Ei huomautettavaa.

1.1 Toimeenpanosuunnitelman valmistelu ja lähtökohdat

Toimeenpanosuunnitelman vaikuttavuuden näkökulmasta pidämme erityisen tärkeänä, että yhteistyötä eri toimintaohjelmien välillä tehostetaan ja etsitään synergioita mm. Valmisteilla olevan Väkivallaton lapsuus-toimenpideohjelman kanssa. Useat toimeenpanosuunnitelmat huomioivat myös kunnat toimeenpanijoina, jolloin kuntien on vaikea saada kuvaa eri ohjelmien kokonaisuudesta ja keskeisimmistä painotuksista.

1.2 Toimeenpanosuunnitelman rakenne

Kuntaliitolla ei ole huomautettavaa toimeenpanosuunnitelman rakenteeseen. Pidämme päätavoitteiden valintaa onnistuneena. Erityisesti tietopohjan vahvistaminen tukee myös kunnissa tehtävää ennaltaehkäisevää työtä.

1.3 Toimeenpanosuunnitelman toteutuksen koordinointi ja seuranta

Toimeenpanosuunnitelma on kuvan lailla hyvä olla vuorovaikutuksessa toimintaympäristön muutosten kanssa. Huomautamme, että Kuntaliiton ollessa mainittuna vastuutahona jäävät varsinaiset toimenpiteet jokaisen kunnan oman harkinnan mukaisesti toteutettaviksi. Näemme riskinä sen, että toimeenpanosuunnitelman toteutukselle ei ole osoitettu erillistä rahoitusta. Kuntaliitto voi parhaiten toimia esimerkiksi materiaalin jakajana kuntien suuntaan.

1.4 Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan esiintyvyys

Jaamme huolen naisiin kohdistuvan ja perheväkivallan yleisyydestä Suomessa. Tarvitsemme myös lisää osaamista mm. vähemmistöihin kohdistuvan seksuaaliväkivallan tunnistamisen osalta. Yhä nuorempiin ikäryhmiin kohdistuva häirintä, digitaalisissa ympäristöissä tapahtuva väkivalta sekä lähisuhdeväkivallan eri muodot jättävät lasten ja nuorten elämään pitkäkestoisia hyvinvointihaasteita, jotka voivat siirtyä sukupolvelta toiselle. Toimintaohjelmalla tulee olla riittävän kunnianhimoiset tavoitteet näiden ilmiöiden kitkemiseksi.

2 Tavoitteet ja toimenpiteet

2.1 Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ennaltaehkäisy

Kuntaliitto on mainittu yhtenä vastuutahoista (ei päävastuutahona) kolmessa eri toimenpiteessä liittyen ennaltaehkäisyyn:

Toimenpide 1.3 – Naisten ja tyttöjen turvallisuus julkisissa tiloissa

Kuntaliitto osallistuu toimenpiteeseen 1.3 mahdollisuuksien mukaan viestinnällisin keinoin.

Toimenpide 1.8 – Seksuaali-, tunne- ja turvataitokasvatuksen vahvistaminen

Toimenpide 1.12 – Ammattilaisten osaamisen vahvistaminen kunnissa ja hyvinvointialueilla

Toimenpiteisiin 1.8 ja 1.12 liittyen varhaiskasvatussuunnitelman sekä esiopetussuunnitelman ja perusopetussuunnitelman perusteissa on jo nykyisellään huomioitu seksuaali-, tunne ja turvataitokasvatuksen vahvistamiseen suuntaavia tavoitteita. Kuntaliiton näkemyksen mukaan tulisikin voimavaroja suunnata enemmän ammattilaisten osaamisen vahvistamiseen. Tätä kokonaisuutta tulisi huomioida jo kelpoisuuden saamiseksi edellytettävissä perustutkintokoulutuksissa.

2.2 Väkivallan uhrien tuki ja palvelut väkivallan kaikille osapuolille

Palveluita koskevissa toimenpiteissä Kuntaliitto on merkittynä muuksi vastuutahoksi väkivaltapalveluiden saavutettavuuden parantamiseen liittyen. Myös tässä yhteydessä huomautamme, että Kuntaliiton ollessa mainittuna vastuutahona jäävät varsinaiset toimenpiteet jokaisen kunnan oman harkinnan mukaisesti toteutettaviksi.

Toimenpide 2.4 – Väkivaltapalveluiden saavutettavuuden parantaminen:Parannetaan väkivaltapalveluiden saavutettavuutta lisäämällä monikielistä (ml. saamen kielet ja viittomakieli) ja monikanavaista tiedotusta sekä kannustamalla hyvinvointialueita ja kuntia tuottamaan verkkosivuilleen selkeää ja saavutettavaa tietoa väkivaltaerityisistä palveluista. 

On hyvä huomioida, että kuntien osalta tiedon tuottamisen sijaan kyse on erityisesti tiedon jakamisesta verkkosivuilla.

Toimenpiteen 2.2 osalta huomautamme, että rakenteiden vahvistaminen lainsäädännöllä voi vaikutta nopealta ratkaisulta, mutta lakiin kirjaaminen ei ole aina toimivin ratkaisu, joka johtaa suoraan vaikuttavaan toimintaan. Kunnan tehtävät ovat sote-uudistuksen jälkeen pienentyneet lähisuhdeväkivallan kysymyksissä. Väkivaltaa ennaltaehkäisevää työtä pystytään tekemään nykyisenkin hyvinvoinnin edistämisen lainsäädännön ja esim. varhaiskasvatusta koskevan säädännön puitteissa. Meillä on siltä osin jo riittävä lainsäädäntö. Kuntaliitto vastustaa toimenpiteessä mainittua kirjausta ”lainsäädännön keinoin” kuntien osalta.

2.3 Väkivallan uusiutumisen estäminen ja rikosvastuun toteutuminen 

Kuntaliitolla ei huomautettavaa tästä luvusta.

2.4 Toimien yhteensovittaminen ja tiedonkeruu

Tiedonkeruun osalta on tunnistettava haasteet, joihin kunnat törmäävät väkivaltaa koskevan tiedon osalta: koska kansallisesti tietoa ei ole saatavissa riittävän monipuolisesti, ei myöskään kuntakohtaista tietoa ole saatavilla. Tämä haastaa ennaltaehkäisevien toimien mitoittamista ja tarpeen hahmottamista kuntatasolla. Ongelman monimuotoisuus ei tule näkyviin eivätkä myöskään mahdolliset kuntakohtaiset erot. Tiedonkeruun haasteellisuudesta huolimatta ei sen kehittämisen osalta ole tarkoituksenmukaista lisätä kuntien ja hyvinvointialueiden hallinnollista työtaakkaa.

Yleisiä huomioita

Lähisuhdeväkivalta on maassamme vakava ongelma, johon on etsittävä vaikuttavimmat ratkaisut. Pidämme tärkeänä, että roolien selkeyttämisessä keskitytään nykyisten rakenteiden, yhteistyön, yhdyspintatyön, tiedon kulun, järjestöjen tuen ja kaikkien toimijoiden osaamisen kehittämiseen sekä toimivien mallien levittämiseen uusien kuntatyötä säätelevien normien sijaan. 

Muistutamme myös kuntien erilaisuudesta, joka kattaa niin koon, sijainnin, väestöpohjan kuin palvelurakenteen. Sama ratkaisu ei toimi kaikkialla, erilaisten toimintamallien mahdollistaminen on onnistumisen kannalta ratkaisevaa. Hyvinvointialueiden rooli on keskeinen ja kuntien kanssa tehtävä yhdyspintatyö tukee onnistumista.

SUOMEN KUNTALIITTO

Susanna Huovinen                      
varatoimitusjohtaja 

Maria Salenius
hyvinvointiasioiden johtaja