Kuntaliitto kiittää mahdollisuudesta lausua rakennusten energiatehokkuuslain luonnoksesta (jäljempänä ”Lakiluonnos”).
Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin (EPBD) uudet ja tiukkenevat velvoitteet koskevat myös kuntakonsernien rakennuksia kiinteistönpidon näkökulmasta hankalassa tilanteessa. Kuntien eriytyminen muuttoliikkeen, väestön ikääntymisen ja oppilaiden ikäluokkien pienenemisen takia johtaa arvioiden mukaan merkittäviin palveluverkon muutoksiin. Muutosten johdosta tulevina vuosina on jäämässä tarpeettomiksi erityisesti kouluja ja sote-rakennuksia, joiden kohtaloksi koituu useimmiten purkaminen ja joille kalliiden investointien tekeminen ei sen vuoksi ole enää mielekästä.
Kuntaliitto toteaa, että rakennusten energiatehokkuusdirektiivin toimeen-panossa on kaiken kaikkiaan noudatettu hyvin hallitusohjelman periaatetta hyödyntää direktiivin sallimia joustoja ja välttää direktiiviä tiukempia säädöksiä (ns. Suomi-lisä). Linjauksen noudattaminen on kunta-alalle tervetullut kansallisen toimeenpanon periaate.
Esityksen kohdassa 4.2.4 ”Vaikutukset julkiseen talouteen” todetaan seuraavasti: ”Suuri osa tässä laissa säädettäväksi ehdotettujen velvoitteiden kohteena olevista rakennuksista on julkisten elinten omistamia, eli ehdotetulla sääntelyllä voidaan arvioida olevan vaikutusta siltä osin myös julkiseen talouteen. Rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen sekä aurinkoenergialaitteistojen käyttöönottoa koskeviin investointeihin liittyy vähintään lyhyellä aikavälillä kustannuksia.”
Julkisesti omistettua tilakantaa koskevat monet muutokset mm. kaupungistumisen, demografiamuutosten ja sote-uudistuksen seurauksena. Sen lisäksi, että esitettyihin velvoitteisiin liittyy kustannusvaikutuksia, nämä kustannukset kohdistuvat epätarkoituksenmukaisesti suhteessa siihen, miten julkisia varoja kohdennettaisiin rakennusten perusparannuksiin ilman rakennusten energiatehokkuuslain tuomia velvoitteita. Tämä tulisi suoraan todeta perusteluissa. Julkisille tahoille syntyvien kustannusten lopullinen määrä riippuu siitä, miten säädöksiä tulkitaan käytännössä, ja mitkä ovat jatkossa energiamuotokertoimien tasot. Vaikutusarvioissa olisi hyvä olla suuntaa antava kustannusarvio energiatehokkuusvelvoitteiden (3 §) toimeenpanosta.
Seuraavassa on esitetty yksityiskohtaisia huomioita Lakiluonnoksesta.
Lain soveltamisalasta on jätetty pois rakentamislain 37 § 2 momentin 1–7 kohdassa mainitut rakennukset. Kuntaliitto toteaa, että rajaus on kannatettava.
Rakennuksen määritelmänä on käytetty EPBD:n mukaista rakennuksen määritelmää (”seinällinen rakenne, jonka sisäympäristön ylläpitämiseen käytetään energiaa)”. Määritelmä eroaa rakentamislain määritelmästä, mutta sen käyttö on sikäli perusteltua, että energiatehokkuusvelvoitteita voi käytännössä soveltaa vain rakennuksiin, joissa energiaa käytetään.
Kohdan 6 (taloudellinen toteutettavuus) osalta tarkasteluun voi kuulua myös muita näkökohtia kuin itse aurinkoenergiajärjestelmä tai sen osa. Esimerkiksi vesikatolla voi olla lyhyempi jäljellä oleva elinkaari kuin sinne asennettavilla aurinkokeräimillä tai -sähköpaneeleilla. Tällöin olisi perusteltua käyttää taloudellisessa tarkastelussa lyhintä elinkaarta. Kohtaa voisi tarkentaa seuraavasti: ”… , jollei tarkasteltavan rakennusosan tai järjestelmän tai sen osan tai järjestelmän asennuksen kannalta keskeisen rakennuksen osan normaali elinkaari tai jäljellä oleva käytön elinkaari ole tätä lyhyempi.”
Lakiluonnoksen 3 §:ssä (1 ja 2 momentit) asetetaan EPBD:n artikla 9:n toi-meenpanemiseksi olemassa oleville muille kuin asuinrakennuksille raken-nuskohtaiset energiatehokkuuden kynnysarvot (E-luvun maksimiarvot, jot-ka on alitettava) vuosille 2030 ja 2033 (pl. 1 § poikkeukset). Vaikka vertai-luvuosi on 2020 ja siten koko 2020-luvun energiatehokkuustoimet helpot-tavat kynnysarvojen saavuttamista, on odotettavissa osan rakennuksista ylittävän kynnysarvot määräaikojen koittaessa.
Kiinteistönpidon eriytyvien näkymien takia on ensiarvoisen tärkeää, että erilaiset olosuhdetekijät voidaan ottaa huomioon 4 momentissa kuvatulla tavalla. Olisi kuitenkin hallinnollisen taakan keventämiseksi suotavaa, että vapautuksen vaadittavat selvitykset pitäisi laatia määräaikaan mennessä, mutta ne pitäisi toimittaa rakennusvalvontaviranomaiselle pyynnöstä. Perusteluosaan olisi syytä lisätä vielä esimerkkejä siitä, miten eri tapauksissa vapautus 1 ja 2 momenttien velvoitteista määritetään.
Lakiluonnoksen 4 § kohdan 1) mukaan rakennuksissa on oltava soveltuvat aurinkoenergialaitteistot ”viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2026 kaikissa uusissa julkisissa rakennuksissa ja muissa kuin asuinrakennuksissa, joiden pohjakerroksen hyötypinta-ala on yli 250 m2”.
Direktiivissä vastaava kohta on esitetty muodossa ”viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2026 kaikissa uusissa julkisissa muissa kuin asuinrakennuksissa, joiden hyötypinta-ala on yli 250 m2”. Kyseessä on nähtävästi virhe. Kohta 1) on syytä korjata direktiivin perustason mukaiseen muotoon ”1) viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2026 kaikissa uusissa julkisissa muissa kuin asuinrakennuksissa, joiden pohjakerroksen hyötypinta-ala on yli 250 m2”.
Pykälän 2 momentissa kuvataan 1 momentin velvoitteista poikkeamisen edellytykset (taloudellinen kannattavuus, tekninen tai toiminnallinen toteutettavuus). Kuntaliitto kannattaa 2 momentin muotoilua Lakiluonnoksessa esitetyllä tavalla, jota noudatettaessa tarpeelliset selvitykset on esitettävä, jos kunnan rakennusvalvontaviranomainen niitä pyytää. Menettely ehkäisee hallinnollisen lisätaakan syntymistä osapuolille.
Perusteluosassa mainitaan teknisestä soveltumattomuudesta hyvinä esimerkkeinä tilanteet, joissa katolla ei ole tilaa aurinkoenergialaitteistoille tai katon kaltevuus tai rakennuksen julkisivut eivät sovellu laitteistojen asentamiseen. Lisäksi samassa yhteydessä olisi syytä mainita esimerkkinä tilanne, jossa katto ei nykyisellään kestä laitteistoja. Tällaisia rajoitteita on lukuisasti esimerkiksi vanhoissa päiväkodeissa ja kouluissa, joiden kattoa ei ole alun perin mitoitettu kestämään aurinkoenergialaitteiston aiheuttamaa kuormaa.
EU:n vuoden 2040 tavoitteet saattavat vaikuttaa EU-säädöksiä päivitettäessä myös kunnille tuleviin velvoitteisiin, joista nykyään jo noin puolet tulee EU:sta. Kuntaliitto muistuttaa, että Suomen proaktiivinen EU-vaikuttaminen on välttämätöntä jo varhaisessa vaiheessa myös EPBD:n revision osalta.
Kuntaliitto muistuttaa lisäksi, että uusien tehtävien tai kustannusten merkittävä lisääminen kunnille edellyttää rahoitusperiaatteen noudattamista.
SUOMEN KUNTALIITTO
Pirjo Sirén Vesa Peltola
johtaja erityisasiantuntija
Miten kunnat voivat menestyä murroksen keskellä? Järjestämme keväällä 2026 sarjan webinaareja väestönmurroksesta.
Kuntajuristi! Liity mukaan ja hyödynnä verkostotapaamiset työsi tukena.
Teknisen alan työvoimapula on pahenemassa. Kunnista puuttuu lukuisia ammattilaisia.