Pitkittyvät hellejaksot ovat merkittävä kansanterveydellinen riskitekijä myös Suomessa. Terveyshaittojen ehkäisy edellyttää sekä lyhyen että pidemmän aikavälin toimia, joiden avulla suojataan erityisesti haavoittuvia väestöryhmiä pitkittyvien hellejaksojen aikana sekä vähennetään väestön ja yhteiskunnan haavoittuvuutta kuuman sään haitoille ja edistetään sopeutumista ilmaston lämpenemiseen ja helteiden yleistymiseen. Vastuu näistä toimenpiteistä jakaantuu kansallisille, alueellisille ja paikallisille viranomaisille ja muille toimijoille eri hallinnonaloilla (ml. sosiaali- ja terveydenhuolto, ympäristöterveydenhuolto, työterveys ja työsuojelu, varautuminen ja turvallisuus, huoltovarmuus, rakentaminen ja yhdyskuntasuunnittelu, asuminen sekä sivistyspalvelut).
Helleaaltojen vaikutuksen terveyteen ja yhteiskunnan toimintakykyyn on kuvattu varsin kattavasti.
Toimintasuunnitelman tavoitteet ovat tärkeitä ja kannatettavia. Toimenpiteissä olisi hyvä korostaa pitkän aikavälin sopeutumistoimia, joilla voidaan samanaikaisesti ehkäistä laajemminkin ilmastonmuutoksen haitallisia vaikutuksia (tulvien ehkäisy, lämpösaarekeilmiön lieventäminen).
Riskiryhmiin kuuluvat ikääntyneiden, pikkulapsien, raskaana olevien ja erilaisia perussairauksia omaavien lisäksi ihmisryhmiä, jotka ovat muutoinkin haavoittuvassa asemassa (asunnottomat, työttömät, vieraskieliset ja alueelle hiljattain muuttaneet, ympärivuorokautisesta hoivasta riippuvaiset ja liikuntarajoitteiset henkilöt, jopa vuokra-asuminen voi altistaa helteen terveyshaitoille).
Helteiden pitkittyessä on joissain kaupungeissa jo ollut käytössä ns. viilentymiskeskuksia. Jotta palvelu saavuttaisi erityisesti riskiryhmät ja muutoin helteestä eniten kärsivät (haavoittuvat) ihmisryhmät, tarvitaan hyvinvointialueiden ja kuntien saumatonta yhteistyötä.
Alue- ja paikallistasolla helteisiin varaudutaan osana ilmastonmuutokseen sopeutumista. Pitkän aikavälin toimet liittyvät usein kaupunkirakenteeseen sekä vanhaan rakennuskantaan.
Ikääntyneiden ja monien haavoittuvassa asemassa olevien ihmisryhmien suojaaminen helteen terveyshaitoilta painottuu sosiaali- ja terveydenhuollon sektorille. Kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyötä ja varautumisen yhteensovittamista esim. alueellisissa yhteistyöryhmissä tulisi edelleen vahvistaa. Erityisesti asumiseen liittyvät palvelut vaativat nykyistä selkeämpää toimintasuunnitelmaa sekä eri vastuutahojen määrittelyä hellekausiin liittyvien terveyshaittojen vähentämiseksi.
Pelkkä varoitusjärjestelmän kehittäminen ei riitä parantamaan kuntien ja muiden toimijoiden valmiutta helteisiin. Hellevaroitusjärjestelmään tulisi liittää mukaan toimintaohjeet eri viranomaisille, toimijoille ja kohderyhmille. LUOVA- varoitusjärjestelmän laajentaminen kuntien ympäristöterveydenhuoltoon sekä sote-alan toimijoille, on kannatettava ehdotus. Järjestelmän piiriin tulisi ottaa myös pelastusviranomaiset.
Kuntaliitto kannattaa kansallista viestintäsuunnitelmaa, sekä viestintään liittyvää materiaalipankkia. Materiaalipankissa tulee huomioida mm. kuumuuteen liittyvät tilanteet sekä eri kohderyhmät. Konkreettiset ohjeet (esim. toimintakortti-muodossa) eri viranomaisille ja kohderyhmille tehostaisivat viestintää.
Hellekausiin varautuminen on tärkeä osa-alue ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Monet toimenpiteistä toteutetaan alue- ja paikalistasolla. Helteen terveyshaittojen ehkäisy osana alueellista riskiarviointia edesauttaa sisällyttämään helteisiin varautumisen paremmin osaksi kuntien valmiussuunnitelmia. Pääpaino tulee olla riskiryhmien ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisryhmien suojaamisessa. Jossain tapauksissa koneellinen jäähdytys on ainoa toimiva vaihtoehto. Toimivien ja laadukkaiden jäähdytysjärjestelmien rakentamiseen ja korjauksiin tulee saada yhteiskunnalta taloudellista tukea.
Toimiva viranomaisyhteistyö sekä vastuiden selkeä määrittely on edellytys valmiuden ja valmiuden parantamiselle. Pitkän aikavälin suunnittelussa korostuvat rakennetun ympäristön ratkaisut.
Toimintasuunnitelmassa ei tuoda esiin yhdyskuntasuunnittelun keinoista rakennusjärjestystä ja rakentamistapaohjeita, jotka ovat kaavoitusta täydentäviä ja kunnissa laajasti käytettyjä välineitä. Niiden avulla voidaan ohjata mm. rakennusten ja pihojen toteutusta, viher- ja varjostusratkaisuja sekä rakennusten ylilämpenemisen torjuntaa. Samoin maankäyttösopimukset sekä tontinluovutusperiaatteet ja ‑ehdot jäävät puuttumaan suunnitelmasta, vaikka ne ovat kunnille keskeisiä yhdyskuntasuunnittelun toimeenpanovälineitä. Näiden keinojen huomioiminen vahvistaisi suunnitelman vaikuttavuutta ja mahdollisten toimenpiteiden käytännön toteuttamiskelpoisuutta paikallistasolla.
Erilaisten viilennysratkaisujen, kuten kaupunkivihreän ja muiden luontopohjaisten ratkaisujen tuomia mahdollisuuksia tulisi hyödyntää tehokkaasti. Passiivisia viilennyskeinoja tulisi edistää jo maankäytön suunnittelussa. Rakennukset tulisi sijoittaa tontille, niin että luontaiset viilennysvaikutukset (esim. maaston olosuhteet) hyödynnetään tehokkaasti. Yli 45 000 asukkaan kunnat joutuvat nykyisin tekemään erillisen lämmitys- ja jäähdytyssuunnitelman (osana energiatehokkuusdirektiivin toimeenpanoa), jossa käsitellään erilaisia jäähdytysratkaisuja. Esim. hukkakylmän hyödyntäminen olisi yksi näistä keinoista.
Koneellisen jäähdytyksen tulisi olla passiivisten ja luontopohjaisten ratkaisujen täydentäjä ja keskittyä erityisesti niihin kohteisiin, joissa ei ole mahdollista (jälkikäteen) lisätä viilennystä muilla keinoin. Joissain tapauksissa koneellisen jäähdytyksen asentaminen, erityisesti riskiryhmien suojaamiseksi, on kuitenkin tehokkain toimenpide helteen terveyshaittojen ehkäisemiseksi. Tähän tulisi olla mahdollista saada yhteiskunnalta taloudellista tukea.
Kansallisen seurantaryhmän perustaminen on kannatettava ehdotus. Seurantaryhmä voisi arvioida ja jatkokehittää eri toimijoille ns. toimintakortteja, joita eri tahot voisivat käyttää omien varautumissuunnitelmiensa pohjana.
Kunnat omistavat merkittävän osan julkisista kiinteistöistä sekä vuokra-asunnoista Suomessa. Helteen terveyshaittojen ehkäisyssä tullaan tarvitsemaan erityisesti riskiryhmien suojaamiseksi tehokas koneellinen jäähdytysjärjestelmä. Laadukkaasti toteutetut järjestelmät tarkoittavat merkittäviä investointeja sekä uusiin asuntorakentamisen hankkeisiin ryhtyvillä, yksityisten kiinteistöjen omistajille, että kunnille kiinteistöjen omistajina.
Kuntakiinteistöjen jäähdytysjärjestelmien - kuten muidenkin kiinteistöjen- vaatimat investoinnit toteutuvat todennäköisemmin, mikäli niihin on saatavilla tukea ja avustuksia. Peruskorjausten verovähennykset tulisi ulottaa myös yleishyödyllisille kuntien konsernien vuokrataloyhtiöille ja tehokkaan viilennyksen investointitukea tulisi olla tarjolla myös kuntien konsernien taloinvestointeja toteuttaville vuokrataloyhtiöille.
SUOMEN KUNTALIITTO
Pirjo Sirèn Kaisa Mäntynen
johtaja, yhdyskunta- ja ympäristö kehittämispäällikkö
Miten kunnat voivat menestyä murroksen keskellä? Järjestämme keväällä 2026 sarjan webinaareja väestönmurroksesta.
Teknisen alan työvoimapula on pahenemassa. Kunnista puuttuu lukuisia ammattilaisia.