O 6/2026 vp Ammatillisen koulutuksen tila; Ammatilliseen koulutukseen hakeutumisen houkuttelevuuden ja työelämässä tarvittavan osaamisen turvaaminen.

Kuntaliitto kiittää sivistysvaliokuntaa kuulemispyynnöstä ja mahdollisuudesta lausua otsikossa mainittuun asiaan liittyen. 

Yleistä

Ammatillinen koulutus on osa kuntien sivistys- ja kasvatustehtävää sekä keskeinen kuntien elinkeino- ja työllisyyspolitiikan väline. Sen tehtävänä on varmistaa alueen työvoiman osaaminen, kehittää työ- ja elinkeinoelämää ja vastata sen osaamistarpeisiin, edistää työllisyyttä ja antaa jatko-opintokelpoisuus korkea-asteelle. Ammatillinen koulutus on osa kuntaperustaista järjestelmää, jota täydentävät yksityiset koulutuksen järjestäjät. Kunnat rahoittavat reilu puolet ammatillisesta koulutuksesta ja vastaavat noin 80 % opiskelijavolyymin järjestämisestä. 

Ammatillisen koulutuksen vetovoimaa haastavat edelleen vanhanaikainen mielikuva ja yksittäiset mediaan nousevat esimerkit. Ammatillinen koulutus kantaa merkittävää yhteiskuntavastuuta kouluttaen koko ikäluokan oppivelvollisten osalta sekä vahvistaen koko työikäisen väestön osaamista, kouluttaen vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevat sekä alaa vaihtavat. Koulutuksen avulla myös ehkäistään syrjäytymistä, vahvistetaan elämänhallinnallisia taitoja sekä luodaan mahdollisuuksia vaikuttaa omaan tulevaisuuteen sekä ympäröivään yhteiskuntaan.

Koulutuksen järjestäjillä on jatkossa vahvat kannustimet kouluttaa entistä enemmän vailla perusasteen jälkeistä koulutusta sekä työvoiman ulkopuolella olevia ja kannustaa enemmän opiskelijoita jatko-opintoihin. Onnistumisen edellytyksenä on, että koulutuksen järjestäjillä on riittävät toiminnalliset ja taloudelliset resurssit vastata yksilöiden ja työelämän osaamistarpeisiin.

Ammatillisen koulutuksen opetuksen määrä ja laatu, ml. yleissivistävät aineet 

Kuntaliitto näkee tutkimusten ja kyselyiden valossa, että tällä hetkellä opiskelijat saavat pääosin laadukasta opetusta riittävästi, mutta on tärkeää pystyä takamaan se tasaisesti kaikkialla Suomessa. Valtakunnallisen opiskelijapalautteen mukaan opiskelijat saavat myös riittävästi opetusta ja ohjausta. Valmistuneilta on pyydetty antamaan arvosana 1–5 väliltä väitteeseen ”Sain riittävästi opetusta ja ohjausta, jotta opintoni etenivät suunnitellusti.” ja keskiarvo viimeisimmässä palautteessa on 4,3. Myös väitteen ”Saamani opetus ja ohjaus oli laadukasta.” keskiarvo on opiskelijoilta sama 4,3.

Viime syksynä julkaistun Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kouluterveyskyselyn mukaan 80 prosenttia toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa opiskelevista kertoo pitävänsä koulunkäynnistä. Osuus on kyselyssä mukana olevista koulutusmuodoista selvästi korkein, ohi perusopetuksen ja lukion.

Tyytyväisyyttä ammatilliseen koulutukseen ja sen saavutettavuuteen selvitettiin aiemmin myös vuoden 2024 Kuntalaistutkimuksessa, jossa ammatillisen koulutuksen palveluja käyttäneet vastaajat olivat hyvin tyytyväisiä (arvosanat 3,8–3,9/5). Myös kouluterveyskyselyssä suuri enemmistö ammatillisessa opiskelevista koki, että oppilaitoksissa vallitsee riittävä työrauha ja kannustava ilmapiiri.

Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 61 § mukaan ”Opiskelijalla on oikeus saada eri oppimisympäristöissä sellaista opetusta ja ohjausta, joka mahdollistaa tutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaisten ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden saavuttamisen sekä tukee opiskelijoiden kehitystä hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi.” Ammatillisessa koulutuksessa oppimisympäristöt ja tavat ovat monipuolisia sekä yksilölähtöisiä. Kuntaliitto katsoo, että erityisesti oppivelvollisten osalta koulupäivien ja -viikkojen tulee olla täysiä ja opiskelijoiden tulee saada säädösten mukaisesti riittävästi laadukasta opetusta ja ohjausta.

Opiskelijoiden moninaisuus korostuu entistä vahvemmin ammatillisessa koulutuksessa. Hyvät opiskeluvalmiudet omaavien opiskelijoiden rinnalla tuen tarpeet ovat lisääntyneet, ja tarvitaan yhä enemmän yksilöllisiä tukitoimia osaamistavoitteiden saavuttamiseksi. Opiskelijoiden elämänhallinnan haasteet ja tuen tarpeet ovat kasvussa ja perustaidot heikentyneet. Rahoituksen leikkaukset samaan aikaan tuen tarpeiden kasvaessa ovat haastaneet koulutuksen järjestämistä reformin jälkeen.

Ammatillisiin perustutkintoihin sisältyvät yhteiset tutkinnon osat ovat merkittävässä roolissa varmistaen ammattisivistyksen sekä valmiudet korkeakouluun. Kahden tutkinnon tekeminen eli ammatillisen perustutkinnon ja ylioppilastutkinnon samanaikainen suorittaminen antaa erityisen vahvat valmiudet jatko-opintoihin, mutta on kokonaisuutena usein raskas ja mahdollisuudet sen suorittamisen vaihtelevat. Sen takia toisen asteen osalta onkin tarpeen tehdä ammatillisen ja lukiokoulutuksen välillä tiiviimpää yhteistyötä tilojen ja henkilöstön osalta, mahdollistaen myös joustavasti ristiin koulutusmuotojen opintojen suorittamisen kunkin koulutusmuodon toimintalainsäädännön sisällä.

Syntyvyyden laskun, nuorten ikäluokkien pienenemisen ja väestön keskittymisen haastaessa myös ammatillisen koulutuksen järjestämisen keskeistä on, että ammatillisen koulutuksen toimintalainsäädäntö ja rahoitusjärjestelmä muodostavat jatkossakin kokonaisuuden, joka mahdollistaa tila-, laite- ja henkilöstöresurssien käytön joustavasti ja kustannustehokkaasti niin oppivelvollisten kuin aikuisten koulutukseen. Vain näin voidaan osaltaan turvata koulutuksen ja osaavan työvoiman saatavuus eri puolilla maata sekä laadukas opetus.   

Ammatillisen koulutuksen suorittaneiden jatko-opintojen mahdollisuudet ja niihin hakeutuminen

Ammatillinen koulutus on yhä keskeisempi väylä korkeakouluopintoihin: lähes puolella ammattikorkeakoulussa aloittavilla on taustallaan ammatillinen tutkinto, ja he valmistuvat usein jopa lukiotaustaisia nopeammin. Myös todistusvalinnalla voi tulla valituksi, mutta kiintiöistä ylioppilaiden ja ammatillisen tutkinnon suorittaneiden välillä päättää ammattikorkeakoulu itse. Monissa ammatillisissa oppilaitoksissa voi suorittaa ammattikorkeakouluopintoja ns. väyläopintoina siirtyäkseen korkeakouluopintoihin. Väyläopintoihin tulisi kuitenkin luoda yhdenmukaiset ja selkeät rakenteet.

Siirtymät ammatillisesta koulutuksesta yliopistoon ovat edelleen harvinaisempia, ja pääsykoe on käytännössä ainoa väylä. Koulutustason nostamiseksi ja siirtymien helpottamiseksi tulisi selvittää myös mahdollisuutta monipuolisempiin väyliin yliopistoon. Esimerkiksi Tampereella on alkamassa pilotti, jossa kaupunki kouluttaa lastenhoitajia varhaiskasvatuksen opettajiksi. Samankaltaisia esimerkkejä tulisi olla myös muilla aloilla ja siten, että väylä olisi auki muutenkin kuin työnantajan kautta.

Yhteiskunnan tulee vahvistaa viestiä siitä, että ammatillinen tutkinto tarjoaa realistisen ja kannattavan reitin korkeakoulutukseen. Ammatillisen koulutuksen opiskelijoista noin 15 % on monikielisiä. Erityisesti tulee selvittää sitä, miten heidän polkujaan ammatillisesta koulutuksesta korkea-asteelle saadaan vahvistettua. Vaarana on, että Suomessa asuvia monikielisiä jää korkeakoulujen ulkopuolelle ja vain ns. sisääntuloammatteihin, mikäli koulutusjärjestelmä ei tunnista heidän potentiaaliaan.

Ammatillisen koulutuksen järjestäjillä on uudistuneen rahoitusmallin myötä (18 % painoarvo) vahvat taloudelliset kannustimet ohjata työelämän lisäksi opiskelijoita jatko-opintoihin. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tuleekin vahvistaa ja kehittää yhdessä ammatillisen koulutuksen järjestäjien kanssa ammatillisen koulutuksen väyliä korkeakouluopintoihin ja opiskelijavalintoihin. 

Alan ammatilliseen koulutukseen hakeutumisen houkuttelevuuden ja työelämässä tarvittavan osaamisen turvaaminen.

Peruskoulun päättävistä reilu puolet jatkaa lukioon ja vajaa puolet ammatilliseen koulutukseen. Alueellisesti ja paikallisesti on suuria vaihteluita siinä, kuinka ikäluokka jakautuu koulutusmuotoihin. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla Espoossa vajaa 80 % ohjautuu lukioon, kun taas Pohjois-Karjalan pienemmissä kunnissa luku on reilu 20 %. Huoltajien koulutustaustalla on edelleen vahva vaikutus siihen, mihin nuori hakeutuu toiselle asteelle. Suomessa alat ovat myös hyvin sukupuolittuneita, jonka vuoksi ohjauksessa tulee kiinnittää vahvemmin huomioita osaamiseen ja motivaatioon eikä ulkoisiin tekijöihin. 

Kuntaliitto näkee keskeisenä varmistaa, että jokainen nuori voi hakeutua aidosti itseään kiinnostavaan ja osaamistaan vastaavaan koulutukseen toiselle asteelle ja saa sen suoritettua. Harvalle peruskoulun päättävälle on selvää mihin ammattiin haluaa valmistua, ja on tärkeää mahdollistaa joustava alan vaihtaminen tai suorittamalla toisen ammatillisen tutkinnon myöhemmin. Erityisesti opinto-ohjaajien on tärkeää korostaa, ettei koulutusjärjestelmässämme ole umpiperiä ja myös ammatillisesta voi jatkaa korkeakouluun tai lukiosta ammatilliseen. 

On myös tunnistettava, että noin kaksi kolmesta ammatillisen koulutuksen opiskelijasta on aikuisopiskelijoita, eli alanvaihtajia, osaamistasoaan nostavia ammatti- tai erikoisammattitutkinnoilla tai osaamistaan päivittäviä. Erityisen tärkeää on saada mahdollisimman monelle peruskoulun varassa olevalle toisen asteen tutkinto, joka parantaa merkittävästi työmarkkina-asemaa sekä vähentää syrjäytymisriskiä. Tällä hetkellä haasteena on, että kunnille tulee etuuskulut maksettavaksi, vaikka työtön henkilö täydentäisi osaamistaan opiskelemalla tutkintoa tai tutkinnon osaa. Kunnille tarvitaan enemmän työkaluja työllisyyden hoitoon sääntelyä keventämällä.

Ammatillisella koulutuksella on merkittävä rooli osaavan työvoiman saatavuudessa ja työelämän kehittämisessä. Erityisesti tämä korostuu alueilla ja aloilla, joille on haastavaa saada uutta työvoimaa muuten kuin paikallisesti kouluttamalla. Noin 80 % ammatillisen tutkinnon suorittaneista jää koulutusalueelle, mikä vahvistaa alueiden osaajapoolia ja vetovoimaa. Ammatillisen koulutuksen tutkintorakenne on laaja kattaen 160 erilaista tutkintoa ja yli 3 000 tutkinnon osaa. Lisäksi se mahdollistaa paikalliset työnantajien tarpeisiin räätälöitävät tutkinnon osat. 

Tutkintojen perusteita uudistetaan tasaisin väliajoin, mutta työelämän tarpeet muuttuvat aiempaa nopeammin ja koulutuksen järjestäjien on haastavaa pystyä vastaamaan tarpeisiin riittävän nopeasti. Tutkintojärjestelmää tulisi joustavoittaa merkittävästi siten, että esimerkiksi eri tutkintoja voitaisiin joustavammin yhdistää ja suuntautua yhteisen alkuosan jälkeen tarkemmin. Tämä parantaisi koulutuksen saatavuutta ja saavutettavuutta sekä mahdollistaisi osaajapulasta kärsiville aloille laajemmin hakijoita. Hyvänä esimerkkinä on parhaillaan lausunnolla oleva opetushallituksen ehdotus kokeilusta teollisuuden perustutkintokokeilusta. 

Jotta opiskelijat voivat saavuttaa riittävät ammatilliset valmiudet työelämään, on tärkeää päästä koulutus- tai oppisopimusten kautta harjoittamaan ammattia käytännössä ja vahvistamaan yleisiä työelämävalmiuksia. Heikossa talous- ja työllisyystilanteessa paikkoja on vaikeampi saada, joka hidastaa opiskelijoiden valmistumista tai työelämään siirtymistä. Sujuvien siirtymien varmistamiseksi ja riittävän ammatillisen osaamisen takaamiseksi tarvitaan entistä vahvempaa yhteistyötä koulutuksen järjestäjien, yritysten, työnantajien, työllisyysalueiden ja korkeakoulujen kesken. 

SUOMEN KUNTALIITTO

Susanna Huovinen                           Ilkka Eronen
varatoimitusjohtaja                          erityisasiantuntija

Emma Holsti
projektipäällikkö