Kuntien digisuvereniteetti: realismia, riippuvuuksia ja yhteisiä askelia eteenpäin

Eurooppalaisesta digitaalisesta suvereniteetista on tullut nopeasti keskeinen teema myös kuntien tietohallinnossa. Kyse ei ole abstraktista EU‑keskustelusta, vaan hyvin konkreettisista kysymyksistä: mistä olemme riippuvaisia, kuinka hyvin pystymme itse ohjaamaan digitaalisia ratkaisuja – ja mitä tapahtuu, jos toimintaympäristö muuttuu nopeasti.

Kuntaliitto kartoitti alkuvuonna 2026 kuntatoimijoiden näkemyksiä digisuvereniteetista. Kyselyyn vastasi 26 asiantuntijaa 24 kunnasta, joista 11 kuului Suomen 20 suurimman kunnan joukkoon. 

– Vastaukset piirtävät selkeän ja varsin realistisen kuvan kuntakentän tilanteesta, toteaa Kuntaliiton erityisasiantuntija Martti Setälä.

Sitaatit ovat kyselyyn vastanneilta.

Teema tunnetaan – ja teemaa pidetään tärkeänä

Digitaalinen suvereniteetti ei ole kunnille vieras käsite. Valtaosa vastaajista kertoi seuraavansa digisuvereniteettikeskustelua ja tuntevansa sen perusteet. Vielä selvempi viesti liittyy merkityksellisyyteen: kunnilta löytyy laaja yksimielisyys siitä, että eurooppalaisen digisuvereniteetin edistäminen on tärkeää kuntien ICT‑palveluiden tulevaisuuden kannalta.

Vastausten sävy on kaukana mustavalkoisesta “irti kaikesta” ‑ajattelusta. Digisuvereniteetti nähdään ennen kaikkea riippuvuuksien hallintana, ei täydellisenä omavaraisuutena.

“Keskeisin vaikeus on saada päättäjät ymmärtämään, että todellisia vaihtoehtoja vähentää riippuvuutta nopeasti ja pysyvästi on hyvin vähän.” 

Lyhyellä aikavälillä haasteet ovat rakenteellisia

Kun vastaajia pyydettiin nimeämään suurimmat haasteet seuraavan 1–5 vuoden aikana, vastaukset toistivat samoja teemoja:

• Riippuvuus amerikkalaisista pilvi‑ ja alustapalveluista on syvällä arkkitehtuurissa. Käyttöjärjestelmät, identiteetinhallinta ja työvälineet muodostavat laajoja kokonaisuuksia, joista yksittäisiä osia on vaikea irrottaa.
• Kilpailukykyisiä eurooppalaisia vaihtoehtoja ei ole riittävästi tarjolla, ainakaan sellaisina kokonaisratkaisuina, jotka vastaisivat nykyisten ratkaisujen toiminnallisuutta, kustannustehokkuutta ja ekosysteemiä.
• Raha, osaaminen ja resurssit rajoittavat muutosta. Useampi vastaaja kiteytti tilanteen lyhyesti: “Tarvittaisiin rahaa, resursseja ja osaamista – joita ei juuri nyt ole.”
• Myös epäselvä tai ristiriitainen ohjaus huolettaa. Lainsäädäntö ja poliittiset viestit voivat pahimmillaan vetää eri suuntiin.

Samalla vastaajat tunnistivat riskin, joka liittyy liian nopeaan ohjaukseen:

“Riskinä on byrokratian lisääntyminen ja valinnanvapauden väheneminen.”

Mahdollisuuksia on – jos edetään askel kerrallaan

Haasteista huolimatta vastauksissa näkyy myös selkeä etenemispolku. Lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä mahdollisuudet liittyvät erityisesti vaiheittaiseen kehittämiseen:

• Työskentely nykyisten toimittajien kanssa, mutta samalla riippuvuuksia tietoisesti purkaen.
• Eurooppalaisten ja kansallisten konesalien parempi hyödyntäminen sekä siirtyminen ratkaisuihin, jotka eivät kuulu esimerkiksi Yhdysvaltojen Cloud Act ‑lainsäädännön piiriin.
• Avoimen lähdekoodin ratkaisut, ei pakotettuina, vaan järkevänä osana kokonaisuutta.
• Standardit ja modulaarisuus, joilla vähennetään toimittajaloukkuja ja parannetaan siirrettävyyttä.
• Hankintaehtojen kehittäminen, jotta eurooppalaisia ratkaisuja voidaan priorisoida.

“Tarvitaan selkeä visio ja tahtotila – mutta toimenpiteet on tehtävä askel kerrallaan.”

Mitä ei missään tapauksessa pidä tehdä

Yllättävän yksimielinen viesti koski sitä, mitä digisuvereniteetin nimissä ei tulisi tehdä:

• Ei pakottavia tai epärealistisia ratkaisuja ilman vaihtoehtoja ja riittäviä siirtymäaikoja.
• Ei toimia, jotka heikentävät tietoturvaa tai johtavat heikkolaatuisiin ratkaisuihin.
• Ei kohtuuttomia kustannuksia kunnille.
• Ei aseteta kuntia “eurooppalaisten ratkaisujen testilaboratorioiksi”.

“Käyttöön tulevien ratkaisujen tulee pohjautua oikeasti kilpailukykyisiin markkinoilla oleviin sovelluksiin.”

Katse kunnista valtion ja EU‑tasolle

Kun tarkasteluhorisontti venyy 5–15 vuoden päähän, viesti kirkastuu entisestään: ratkaisua ei rakenneta kunnissa yksin. Eurooppalaisten perusteknologioiden, markkinoiden ja ekosysteemien kehittäminen ei kuulu kuntien tehtäväkenttään.

Vastaajat painottivat tarvetta:

• EU‑tason ja kansalliseen strategiseen ohjaukseen ja rahoitusmalleihin
• eurooppalaisten ratkaisujen markkinaehtoiseen kehittämiseen
• vahvempaan kunta–valtio‑yhteistyöhön ja yhteishankintoihin

“Digisuvereniteetin edistäminen on tärkeää, mutta kunnat eivät voi kulkea etujoukossa.”

– Kuntien näkökulmasta digisuvereniteetti tarkoittaa ennen kaikkea valinnanvapautta, toimintavarmuutta ja kykyä hallita riskejä. Tavoite on kirkas, mutta tie on pitkä ja vaatii realismia, yhteistyötä ja maltillista etenemistä, toteaa Kuntaliiton tietojohtaja Tom Holmroos.