Osallistujien vai yksinäisten kunta?

Tiesitkö että yksinäisyys lisää ennenaikaisen kuoleman riskiä jopa 26 prosentilla?  Punaisen Ristin yksinäisyysbarometrin mukaan yksinäisyys on yleistymässä huolestuttavasti etenkin nuorten kohdalla. 

Yksinäisyys ei näy ulospäin, mutta sen vaikutukset ovat raskaita. Se lisää mielenterveysongelmia, masennusta, ahdistusta ja pahimmillaan itsetuhoisia ajatuksia. Yksinäisyys voi myös lisätä väkivaltaa ja radikalisoitumista – ihmiset etsivät kuulluksi tulemisen kokemusta keinolla millä hyvänsä. Yksinäisyys ei ole vain tunne, se on riski terveydelle ja koko yhteiskunnan eheydelle.

Kunta on avainasemassa

Vaikka yksinäisyys on henkilökohtainen kokemus, yhteiskunnalliset rakenteet voivat vahvistaa kokemusta tai ehkäistä sitä. Kunnat ovat lähimpänä ihmisten arkea, ja niillä on konkreettisia mahdollisuuksia ehkäistä yksinäisyyttä ja edistää yhteisöllisyyttä.

Kuntaliiton hyvinvointiseminaarissa toukokuussa keskusteltiin yksinäisyyden vähentämisestä kunnissa. Mukana oli kymmeniä kuntien edustajia eri puolilta maata. Yksi suurimmista huolista oli ikäihmisten yksinäisyys. Nykymaailmassa kokemus vanhuudesta ei ole yhtenäinen, vaan siihen vaikuttavat monet tekijät koulutuksesta terveydentilaan. 

Myös lapsiperheiden yksinäisyys nousi keskusteluissa esiin. Juurtuminen uuteen kuntaan voi olla vaikeaa, jos tukiverkostot ovat kaukana tai puuttuvat kokonaan. 

Myös vähemmistöihin kuuluvat ja neurokirjon kuntalaiset kokevat usein ulkopuolisuutta arjen yhteisöissä. . Ylipäätään ihmiset, jotka kokevat olevansa jollakin tavalla erilaisia voivat kokea etäisyyttä arjen yhteisöihin. Vaikka mm. huono-osaisuudella ja köyhyydellä on todettu yhteyksiä yksinäisyyden kokemuksiin, kuka tahansa voi kokea yksinäisyyttä. Yksinäisyys voi myös kuulua osaksi jotain elämänvaihetta, jäämättä silti pysyvämmäksi kokemukseksi. 

Tavoittaako toiminta oikeat ihmiset?

Osallisuus on yksi tehokkaimmista keinoista torjua yksinäisyyttä. Kunnissa pohdittiin, kuinka hyvin palvelut todella tavoittavat ne, jotka niitä eniten tarvitsevat. Entä mitkä ongelmat saattavat juontaa juurensa yksinäisyydestä? Lasten ja nuorten aggressiivinen käytös?  Miten usein sen taustalla on lopulta yksinäisyyden tunne: se ettei kukaan kuule tai välitä aidosti? 

Ihmiset luontaisesti pyrkivät luomaan positiivisia ihmissuhteita, mutta jos tämä epäonnistuu, väkivalta voi pahimmillaan olla keino saada huomiota joko yksin tai jengissä. Yksinäisyyden vaikutukset ulottuvat joka tapauksessa henkilön kokemusta pidemmälle.

Koronapandemian jäljet näkyvät edelleen. Ryhmätoimintaan osallistuminen on vähentynyt, eikä paluuta entiseen ole tapahtunut. Ongelmana ei ole pelkästään toiminnan puute, vaan myös se, että monet ovat tottuneet olemaan yksin. Kynnys osallistumiseen on noussut. 

Digitalisaation mahdollisuudet nähtiin kaksijakoisina: kanssakäyminen ei voi korvata kasvokkain olemista, mutta samalla tunnistettiin, että sosiaalinen media voi tuoda ihmisiä yhteen ja tehdä osallistumisen kynnystä matalammaksi. 

Mitä kunta voi tehdä?

Kunnat voivat pienilläkin teoilla vahvistaa arjen yhteisöllisyyttä. Esimerkiksi Kangasalla päiväkotien pihoja on avattu iltakäyttöön lapsiperheille, sillä näin arjen kohtaamisia syntyy luonnollisesti.  Keravalla kirjastossa tuetaan eri yhteisöjen toimintaa. Vapaaehtoistyön merkitys korostui myös keskusteluissa. Se ei ainoastaan auta muita, vaan lisää myös tekijän omaa hyvinvointia ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Kuntien keskusteluja leimasi innostus, mutta myös huoli. Yksinäisyyden torjunta vaatii suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Hyvinvointikertomukset, yhdyspintatyö ja arjen pienet ideat muodostavat kokonaisuuden, jolla yksinäisyyttä voidaan vähentää.

Nyt on oikea hetki toimia

Uusilla valtuustoilla on mahdollisuus kiinnittää huomiota myös arjen osallisuuteen ja yhteisöllisyyden tukemiseen - tämä työ maksaa itsensä takaisin eri tavoin, lyhyellä ja pidemmällä aikavälillä. 

Kuntaliitto on mukana valtakunnallisessa Osallistujien Suomi -toimenpideohjelmassa, jossa yksinäisyyttä torjutaan kunnissa, alueilla ja valtakunnallisella tasolla. Yksinäisyys ei katoa itsestään. Tarvitaan rohkeutta, luovuutta ja ennen kaikkea tahtoa rakentaa yhteisöllisempi Suomi.

Lopulta kaikki alkaa pienistä teoista. Voimme aloittaa kysymällä toisiltamme: ”Hei, mitä sinulle kuuluu?”