Uudistetun vesihuoltolain vaateet eivät toteudu ilman lisärahaa asiakkailta ja rohkeita ratkaisuja kuntapäättäjiltä

Eduskunta hyväksyi marraskuussa vesihuoltolain uudistuksen, ja laki tulee voimaan 1.1.2026. Uudistuksen keskeisenä tavoitteena on turvata hyvä vesihuolto Suomessa myös tulevaisuudessa. 

Merkittävimpiä uudistuksia ovat: 

• kunnan vesihuoltolaitoksen ja -omaisuuden myyntikielto 

• vesihuoltolaitoksen määritelmän muutos 

• uudet ja laajennetut suunnitteluvelvoitteet kunnalle ja vesihuoltolaitokselle 

• vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen edellytysten ja toiminta-aluepäätöksen sisältövaatimusten täsmentäminen 

• kiinteistön verkostoon liittämisvelvollisuuden ja velvollisuudesta vapauttamisen muutokset 

• vesihuollon perusmaksun pakollisuus 

Uutta sääntelyä tulee reilulla kädellä. Hallinnollista taakkaa on tarjolla niin kunnille, kunnan valvontaviranomaisille, vesihuoltolaitoksille kuin elinvoimakeskuksellekin. Paljon säilyy myös vanhaa, toimivaksi todettua sääntelyä. 

Yleisen norminpurkukeskustelun keskellä Kuntaliittokin on katsonut tarpeelliseksi tukea merkittävää osaa uudesta sääntelystä. Uudistetussa laissa on toki myös säännöksiä, joita emme pidä kuntien kannalta tarkoituksenmukaisina. Niiden kanssa täytyy kuitenkin nyt elää. 

Uskon itse, että muutokset tukevat edellytyksiä varmistaa laadukkaat vesihuoltopalvelut tulevaisuudessa. Tärkeää on kuitenkin huomata, että uudistusten toteuttaminen edellyttää varsinkin monissa pienemmissä vesihuoltolaitoksissa uutta osaamista. 

Myös asiakasmaksujen korotukset ovat 5–10 vuoden kuluessa huomattavia erityisesti niillä alueilla, joilla verkostopituudet ovat asiakasmäärään nähden suuria ja vesihuoltolaitosten toiminta tappiollista. 

Lain kirjauksilla halutaan nyt viestiä entistä vahvemmin palvelun rahoittamista kokonaisuudessaan asiakasmaksuilla. Säännösten pilkuntarkka noudattaminen voi kuitenkin johtaa ongelmatilanteisiin maksutulon riittävyyden sekä maksujen kohtuullisuuden ja tasapuolisuuden tasapainottamisessa. Tällöin on mahdollista, että kunnalle voisi syntyä joissain tilanteissa merkittäviäkin kustannusvastuita laissa säädetyn uuden vesihuollon turvaamisvelvoitteen myötä. 

Kuntaliitto kiinnitti huomiota tähän mahdollisesti pienten kuntien ja vesihuoltolaitosten ongelmaan lain eduskuntakäsittelyn aikana antamalla oma-aloitteisen lausunnon perustuslakivaliokunnalle. Valitettavasti valiokunta ei ottanut asiaan kantaa lakiesityksestä antamassaan lausunnossa. Olen varsin vakuuttunut, että tämä asia nousee vielä päättäjien pöydille vähintään paikallistasolla, mutta todennäköisesti laajemminkin, kun väestömurros valtakunnassa etenee. 

Lain eduskuntakäsittelyssä jokseenkin kaikki muut lain sisältöön tehdyt olennaisetkin muutokset hautautuivat vesihuoltolaitosten yksityistämiskiellon säätämisen ja sen taustalla olleen kansalaisaloitteen sinänsä tunnustetun merkityksen alle. Siinä huumassa näytti unohtuneen myös se, että hyvän vesihuollon turvaamisesta useimmat palvelun käyttäjät joutuvat maksamaan aiempaa enemmän – ihan omista varoista. 

Vesihuolto-osuuskuntien tulevaisuus on oman epistolansa aihe. Uuden lain soveltamisalaan arvioidaan tulevan runsaat 200 uutta vesihuoltotoimijaa, jotka ovat lähes kaikki osuuskuntia. Lain monet aiempaa raskaammat velvoitteet kohdistuvat kaiken kokoisiin vesihuoltolaitoksiin. 

Toki osassa vaatimuksia on joiltain osin jouston varaa. Uusia osuuskuntia voi perustaa, jos aiempaa selkeämmin määritellyt edellytykset huolehtia vesihuollosta toiminta-alueella täyttyvät. Vesihuolto-osuuskuntien syvenevä yhteistyö ja toiminnan ammattimaistuminen olisi tärkeää. Muuten tulevaisuus ei näytä valoisalta. 

Mitä kuntien pitää nyt huomioida? 

Kunnan ensimmäiset tehtävät uuden lain voimaantulon myötä ovat kunnan vesihuoltosuunnitelman laatiminen ja sen pohjalta käynnistettävä kaikkien uuden lain soveltamisalaan kuuluvien vesihuoltolaitosten toiminta-aluepäätösten tarkistaminen. 

Myös ympäristönsuojeluviranomaisen taksa vesihuoltoverkostoon liittämistä koskevien vapautushakemusten käsittelyn osalta on syytä tarkistaa, samoin kuin vesihuoltolaitoksen hinnaston rakenne ja maksutaso. 

Samaan aikaan kunnan vesihuoltosuunnitelman kanssa on järkevää valmistella vesihuoltolaitoksen omaisuudenhallintasuunnitelmaa. Siinä on pureuduttava laitoksen investointeihin, käyttökustannuksiin ja vesihuoltomaksuihin. 

Toimeen kannattaa tarttua heti, sillä suunnitelmien laadinnassa voi tarvita ulkopuolista asiantuntemusta. Esimerkiksi konsulttimarkkinat tuppaavat kuumenemaan erilaisten siirtymäaikojen lähetessä loppuaan. 

Kuntaliitto laatii ja lähettää alkuvuodesta 2026 kuntiin yleiskirjeen, jossa selostetaan uudistettua vesihuoltolakia ja uutta vesihuoltoasetusta.