Yli kolmannes EU-varoista ilmasto- ja ympäristömenoihin – miltä komission rahoitussuunnitelma vuosille 2028–2034 näyttää?

Brysselin EU-kortteleissa on vilinää, kun instituutiot käsittelevät komission esitystä tulevaksi monivuotiseksi rahoituskehykseksi. Kyseessä on mittava pino lakiehdotuksia, joista muodostuu EU:n rahoitussuunnitelma vuosille 2028–2034. Paketista ovat kiinnostuneet lähes kaikki – onhan kyseessä raha, jonka jakautumisesta eri sektoreille ja toimijoille käydään kiivasta vääntöä. 

Ei ole yllätys, että EU:ssa puhutaan nyt kilpailukyvystä, omavaraisuudesta ja yksinkertaistamisesta. Tämä heijastuu myös rahoituskehyksen reippaasti uudistuvaan rakenteeseen. Siinä esitellään muun muassa ensimmäistä kertaa kilpailukyvylle omistettu, EU-instituutioiden hallinnoima rahasto sekä kansalliset ja alueelliset kumppanuussuunnitelmat, joihin on kansallisesti priorisoitaviksi yhdistetty niin maatalouspolitiikka kuin aluekehityskin. 

Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että komission talousarvioesityksessä ilmasto- ja ympäristömenojen osuudeksi tavoitellaan 35 prosenttia. Tavoite on jyvitetty eri ohjelmien välille. Esimerkiksi kansallisten ja alueellisen kumppanuussuunnitelmien rahoituksesta 43 prosenttia pitäisi suunnata ilmasto- ja ympäristötoimiin. Juuri nyt on kuitenkin vaikea nähdä, millaisiksi ilmasto- ja ympäristötoimiksi tämä konkretisoituu eri sektoreilla. 

Työtä riittää 

Kuulostaako komission tavoite hyvältä? Ainakaan kaupungeissa ja kunnissa ei liene vaikeuksia nimetä, mihin ilmasto- ja ympäristötoimiin rahoitusta kaivattaisiin. Suomessakin toimeenpannaan useita, vielä melko tuoreita EU-lakeja, joissa tavoitellaan esimerkiksi energiatehokkuutta, puhtaan energiantuotannon lisäämistä, jätevesien perusteellisempaa puhdistusta ja maaperän hyvää tilaa.  

Lisäksi EU-instituutiot ovat juuri viimeistelemässä eurooppalaisen ilmastolain päivitystä, jossa asetetaan 90 prosentin välitavoite päästövähennyksille vuoteen 2040 mennessä. Tämän seurauksena saamme aivan lähivuosina uuden lakipaketin, jolla säädellään riittävä päästövähennys vuosiksi 2030–2040. Työ luontokadon pysäyttämiseksi ei myöskään ole valmis, ja uutisista olemmekin lukeneet ennallistamistyön tulevista kustannuksista. Työt eivät ainakaan lopu. 

Ei ole ilmeistä, millaisia ja kenen menoja rahoitetaan 

Monivuotista rahoituskehystä lukiessa ei kuitenkaan ole aivan ilmeistä, millaisia, ja kenen ilmasto- ja ympäristömenoja rahoitetaan. Kansallisten ja alueellisten kumppanuussuunnitelmien osalta ennakoimme tiukkaa, jäsenvaltioiden sisällä käytävää keskustelua priorisoinnista. Komission mukaan rahanjaossa on huomioitava ainakin kansalliset ennallistamissuunnitelmat ja energia- ja ilmastosuunnitelmat. Kuntien ja alueiden kannattaakin huolehtia, että omat tarpeet näkyvät niissä.  

Uusi ehdotus kilpailukykyrahastosta pyrkii synnyttämään innovaatioita, vähentämään hiilidioksidipäästöjä sekä lisäämään omavaraisuutta ja turvallisuutta. Yksi ehdotetun rahaston neljästä politiikkaikkunasta edistää puhtaaseen siirtymään ja teollisuuden hiilestä irtaantumiseen liittyviä tavoitteita. Tässä vaiheessa on vielä avoinna, missä määrin kaupunkien ja kuntien on rahastosta mahdollista hyötyä.  

Alue- ja paikallistason edustajat ovat ansiokkaasti liikkeellä kertoakseen, että kilpailukyky ei koske ainoastaan yrityksiä, vaan se rakennetaan pitkäjänteisesti ja yhteistyössä paikallisesti ja alueellisesti. Investoinnit eivät synny tyhjiössä ilman lupia, kaavoja, käyttäjiä ja palveluja.  

LIFE-ohjelman puuttuminen on harmillista 

Monille toimijoille tuttu Horisontti Eurooppa on mukana ehdotetussa rahoituskehyksessä, mitä voidaan pitää hyvänä uutisena. Sen sijaan ympäristö- ja ilmastohankkeita rahoittanut LIFE-ohjelma puuttuu kehyksestä. Tämä on suuri harmi paitsi sen vuoksi, että luontotoimet istuvat väkinäisesti kilpailukyvylle omistettuun ohjelmaan, myös siksi, että Suomi on ollut tähän saakka varsin menestyksekäs LIFE-ohjelman rahoituksen kotiuttaja. Suomen kokonaissaannon kannalta erillinen ohjelma olisi myös strategisesti järkevä. 

Nähtäväksi jää, millaiseksi rahoituskehysesitys muovautuu lainsäätäjien käsissä. Alkuperäisestä esityksestä on ajoittain vaikeaa nähdä, miten horisontaalisesti asetettu ilmasto- ja ympäristömenojen tavoite kohtaa EU:n poliittisten kärkien ympärille rakennetut sisällölliset tavoitteet.  

Puhtaan siirtymän osalta tilanne on parempi, kunhan kaupunkien ja kuntien rooli siirtymässä muistetaan. Sen sijaan ympäristötavoitteen osalta näen, että uhkana on, että toiminta typistyy ympäristölle koituvien haittojen välttämiseen aktiivisten parannustoimien sijaan.

Euroopan unionin monivuotinen rahoituskehys

• EU:n monivuotinen rahoituskehys ohjaa seitsemän vuoden ajan EU:n työtä ja varoja. Tunnetaan myös nimellä MFF, multiannual financial framework.
• Uudessa ehdotuksessa halutaan muuttaa budjetin rakennetta ja vähentää EU-rahoitusohjelmien määrää.
• Esitys on tehty tiukasti EU-politiikkaan sidotuksi ja enemmän tuloksiin keskittyväksi.
• Lainsäätäjät Euroopan parlamentissa ja jäsenmaiden ministereistä koostuvassa neuvostossa työstävät parhaillaan muutosesityksiä komission ehdotukseen.
• Täältä löydät Kuntaliiton yleiskannan rahoituskehykseen.