1.12.2025

Komission budjettiesitys muuttaa EU:n tulevaisuutta – paikallistason ääni on heikentymässä

Komission ehdotus uudeksi budjettirakenteeksi liittäisi yhteen kaksi keskeistä rahastoa ja leikkaisi rahoituksen määrää – mitä tämä tarkoittaa Suomen kunnille?

EU-politiikan toteutusta ohjaava monivuotinen budjetti on muotoutumassa. Euroopan komissio julkaisi heinäkuussa ehdotuksensa monivuotiseksi rahoituskehykseksi vuosille 2028–2034, ja ehdotus herätti heti paljon huomiota.

Erityisesti paikallistasoa ehdotus huolestuttaa. Noin kaksi kolmasosaa EU-säädöksistä toimeenpannaan kunnissa ja alueilla, ja lähes puolella Suomen kuntien tehtävistä ja päätöksistä on EU-kytkös. Siksi komission poliittiset suuntaviivat ja se, miten EU-varat päätetään käyttää, ovat tärkeitä myös kunnille.

Uudessa ehdotuksessa komissio on luonnostellut aivan uuden budjettirakenteen, jossa paikallistason rooli on muuttunut.

– Myös seuraavaa ohjelmakautta koskevien uudistusten on mahdollistettava vaikuttava paikallinen ja alueellinen kehittämistyö, sanoo kehittämispäällikkö Annukka Mäkinen.

Neuvottelujen odotetaan kestävän kaksi vuotta, mutta sisältöön on tärkeää vaikuttaa jo tässä vaiheessa niin Brysselissä kuin Helsingissäkin.

EU:n monivuotinen rahoituskehys
EU:n monivuotinen rahoituskehys ohjaa seitsemän vuoden ajan EU:n työtä ja varoja.
Uudessa ehdotuksessa halutaan muuttaa budjetin rakennetta ja vähentää EU-rahoitusohjelmien määrää.
Esitys on tehty tiukasti EU-politiikkaan sidotuksi ja enemmän tuloksiin keskittyväksi.
Uuden ehdotuksen suuruus on yhteensä 1 736 miljardia euroa, mikä vastaa 1,26 prosenttia EU:n bruttokansantulosta. Edellinen esitys oli 1,15 prosenttia EU:n bruttokansantulosta.
Korotus johtuu muun muassa 150 miljardin euron varauksesta korona-aikana otetun yhteisen velan takaisinmaksuun. Velka tulee maksuun vuodesta 2028 alkaen, noin 25 miljardia euroa vuodessa.

Alue- ja rakennepolitiikasta leikataan ja päätösvaltaa siirretään

Komission esityksessä vähennetään alueiden ja maakuntien päätösvallassa olevan rahoituksen määrää – erityisesti alue- ja rakennepolitiikan ja yhteisen maatalouspolitiikan varoja – sekä yhdistetään nämä kaksi samaksi kokonaisuudeksi. EU-kielellä tätä kutsutaan NRPP-suunnitelmaksi (National and Regional Partnerships Plan).

Samalla paikallistasoa koskevan rahoituksen päätösvalta vaikuttaa siirtyvän enemmän kansalliselle tasolle, maakuntien ja alueiden sijaan. Tässä koko eurooppalainen paikallistaso näkee huolen aiheita.

Suomessa kunnat ovat hyödyntäneet monipuolisesti EU:n rahoitusohjelmien mahdollisuuksia niin kilpailukyvyn, vihreän siirtymän, osaamisen kuin osallisuudenkin vahvistamiseksi. Kuntaliitto haluaa, että tämä on mahdollista myös tulevaisuudessa.

– Varojen vähenemisellä on suora vaikutus kilpailukyvyn, innovaatioiden ja yritystoiminnan tukemisessa Suomessa, sanoo Mäkinen.

Uusi kansallinen ja alueellinen kumppanuussuunnitelma (NRPP)
Yhdistää alue- ja rakennerahastot, sekä yhteisen maatalouspolitiikan varat. Kaikkiaan viisi nykyisen erillisen rahaston varat ja lainsäädäntö yhdistyvät tähän uuteen suunnitelmaan.
Määrältään merkittävimmät ovat alue- ja rakennepolitiikan sekä yhteisen maatalouspolitiikan varat.
Jokaisessa jäsenmaassa tehdään yksi suunnitelma, jonka tulee sisältää kansallisia ja sektorikohtaisia sekä tarvittaessa alueellisia osioita.
Jäsenvaltiot määrittelevät yhdessä alue- ja paikallistason sekä muiden kumppanuustahojen kanssa keskeiset uudistukset, investoinnit ja muut toimet maakohtaisten suositusten pohjalta.

Paras tieto ja osaaminen on usein lähellä haasteita, joita EU-rahoilla pyritään ratkaisemaan – eli paikallisella tasolla. Siksi hallinnon eri tasojen yhteistyötä pitäisi korostaa tulevaisuudessa.

– Monitasoinen hallinto sitouttaa eri tahot työskentelemään yhteisen tavoitteen eteen, jolloin varoilla syntyy parempia tuloksia, sanoo Mäkinen.

EU:n rahoitus on tarkoitettu täydentäväksi lisärahoituskanavaksi kansallisten tukien lisäksi. Juuri nyt Suomi on liian riippuvainen alue- ja elinkeinokehityksessä EU:n vähenevistä varoista. Tulevaisuudessa tarvitsemme myös erillisiä kansallisia aluekehitysvaroja.

Ikävä yllätys: missä on Suomen liittymissopimuksessa sovittu kohta?

Se, että pohjoisilla, syrjäisillä ja harvaan asutuilla alueilla on erityisasema EU-rahoituksessa, on ollut itsestäänselvyys siitä lähtien, kun Suomi liittyi EU:hun. Nyt komission ehdotuksesta puuttuvat viittaukset niin sanottuun NSPA-tukeen kokonaan.

– Tämä on Suomelle ikävä yllätys mutta myös mahdollisuus lisätä varojamme esitykseen nähden, sanoo Brysselin toimiston johtaja Ilari Havukainen.

Sekä Suomi että Ruotsi nostavat neuvotteluissa esiin erityisrahoituksen edellyttämisen.

Pohjois-Suomi on saanut lisäallokaatiota koheesiovaroista, koska sen väestötiheys on alle kahdeksan asukasta neliökilometrin kohden. Olosuhteet pohjoisessa ovat pysyvästi haastavat, mikä sekin on erityiskohtelun peruste.

Kannatamme parempia yhteyksiä koko Euroopassa – mutta missä kaupunkisolmukohdat?

Verkkojen Eurooppa -rahasto (CEF – Connecting Europe Facility) säilyy komission ehdotuksessa omana rahoitusvälineenään. Tämä on ilahduttavaa Euroopan laajuisen infrastruktuurin tulevaisuutta ajatellen.

– Verkkojen Euroopan jatkuvuus on ratkaisevan tärkeää alueiden infrastruktuurin, saavutettavuuden ja elinvoiman kannalta, sanoo kehittämispäälikkö Johanna Vilkuna.

Komission ehdotus painottaa rajat ylittäviä hankkeita ja sotilaallista liikkuvuutta. Resurssien lisääminen näihin painopisteisiin on tärkeää.

Toivottavaa ei kuitenkaan ole muun TEN-T-verkon ja kaupunkisolmukohtien tippuminen kansallisten ohjelmien rahoituksen piiriin. On hyvin epävarmaa, mikä osuus rahoituksesta kohdistuisi lopulta liikenteeseen näissä ohjelmissa.

– Vähintään TEN-T-ydinverkko ja kaupunkisolmukohdat tulisi palauttaa CEF-rahoituksen piiriin. Ne ovat elintärkeitä saavutettavuuden, huoltovarmuuden ja alueellisen elinvoiman kannalta, sanoo Vilkuna.

Sotilaalliseen liikkuvuuteen panostettu enemmän

Sotilaalliseen liikkuvuuteen liitettävät varat ovat kymmenkertaistuneet budjettiesityksessä. Tämä on hyvä kehitys, sillä se tukee koko EU:n huoltovarmuutta ja varautumista.

Tavoitteena on lisätä sotilaallisten voimien joustavuutta ja reaktiokykyä. Osana CEF-ohjelmaa tämä tarkoittaa esimerkiksi liikenneinfrastruktuurin parantamista tai laajentamista.

– On kuitenkin varmistettava, että sotilaallisen liikkuvuuden määritelmä on riittävän kattava, jotta siihen sisältyy myös kaksikäyttöinen infrastruktuuri ja siviilikäyttö, sanoo erityisasiantuntija Ari Korhonen.

Kaksikäyttöisyys tarkoittaa, että investointeja voidaan hyödyntää sekä normaali- että poikkeusoloissa.

– Esimerkiksi jotkin sillat kannattaa rakentaa siten, että ne kestävät myös sotilasajoneuvojen käyttöä, Korhonen jatkaa.

Komissio avaa myös uusia mahdollisuuksia kunnille

Komission tärkein prioriteetti puolustuksen ohella on vahvistettu eurooppalainen kilpailukyky. Tämä tavoite näkyy ehdotuksessa uudesta kilpailukykyrahastosta, joka sisältyy monivuotiseen rahoituskehykseen.

Rahasto avaa uusia mahdollisuuksia ja voi tukea kuntien etuja monin tavoin.

On yhä tärkeämpää, että suomalaiset julkiset ja yksityiset toimijat pystyvät kilpailemaan EU:n suorien tukiohjelmien rahoituksesta. Kaupunkien ja kuntien tulisi myös olla suoraan tukikelpoisia toimijoita hankkeissa, jotka edistävät kasvua ja kilpailukykyä – myös kilpailukykyrahastossa ja Horisontti Eurooppa -ohjelmassa.

Esimerkiksi kestävä kaupunkikehitys voi toimia hyvänä perustana rahoitushakemuksille rahaston puitteissa. Kaupungit voivat myös osallistua toimiin, jotka edistävät kilpailukykyä teknologisen suvereniteetin alueella – eli EU:n tavoitteessa tulla riippumattomammaksi Euroopan ulkopuolelta tulevasta teknologiasta.

Oikeusvaltioperiaate ja tulokset parrasvaloissa

Komissio ehdottaa, että EU-varojen saamiseksi oikeusvaltioperiaatteista on pidettävä kiinni. Lisäksi rahoitetuissa hankkeissa edellytetään tuloksia.

Tämä on positiivinen kehityssuunta: painopisteen siirtyessä enemmän asetettuihin tavoitteisiin voidaan ehkä joustavammin valita sopivimmat keinot niiden saavuttamiseen.

Tämänhetkiset asetusesitykset eivät vielä vakuuta EU:n sääntelyn vähentymisen puolesta. Tämä haastaa periaatteen viemistä käytäntöön kaikissa jäsenmaissa.

Komissio korostaa oikeusvaltioperiaatteen kokonaisvaltaisen soveltamisen merkitystä.

– Nyt jäsenvaltio voi menettää EU-rahoitusta jo hankkeen suunnitteluvaiheessa tapahtuvasta rikkomuksesta. Oikeusperiaatteen osalta joissain EU-maissa on valitettavan paljon haasteita, sanoo Ilari Havukainen.