Työllisyyden ratkaisumalli

Kuntaliitto on yhdessä kuntien kanssa valmistellut kuntapohjaisen mallin julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden toteuttamiseen.

Kuntapohjaisessa ratkaisumallissa ehdotetaan, että työnantajien ja työnhakijoiden TE-palvelut ovat kuntien järjestämisvastuulla. Palvelut järjestetään asiakas- ja tarvelähtöisesti yhdenvertaisina ja työvoiman vapaata liikkuvuutta edistäen eri kokoisissa kunnissa koko Suomessa.

Kuntapohjaisen mallin hyötyjä ovat

  • asiakaslähtöinen palvelujen toteutus koko maassa,
  • mahdollisuus varioida toteuttamistapoja ja sopia erilaisia yhteistyömalleja erilaisiin tarpeisiin,
  • mahdollisuus sovittaa malli eri kunnan toimintoihin ja sen myötä luoda uusia työpaikkoja, edistää työn kysyntää ja tarjontaa sekä ehkäistä työttömyyttä entistä laajemmin, sekä
  • yhdistää työnantajien ja työnhakijoiden palveluita kuntien elinvoiman edistämiseen.

Järjestämisvastuun siirto kunnille tulee toteuttaa monivuotisena prosessina vaiheittain, jossa myös TE-palveluiden sisällöllisellä uudistamisella sekä käynnistyvillä kuntakokeiluilla on tärkeä, pilotoiva rooli.

Mallin perusteet ja hyödyt avataan tarkemmin tällä sivulla. Samoin alempana on tietoa siitä, millaisen prosessin myötä tähän malliin päädyttiin.

Ratkaisumalli: Työnantajien ja työnhakijoiden TE-palvelut kuntien järjestämisvastuulle

Kuntapohjainen työllisyyden ratkaisumalli päälinjaukset

Kuntapohjaisessa ratkaisumallissa ehdotetaan, että työnantajien ja työnhakijoiden TE-palvelut ovat kuntien järjestämisvastuulla. Palvelut järjestetään asiakas- ja tarvelähtöisesti yhdenvertaisina ja työvoiman vapaata liikkuvuutta edistäen eri kokoisissa kunnissa koko Suomessa.

Järjestämisratkaisu toteutettaisiin tarkoituksenmukaisen väestöpohjan kokonaisuuksina työssäkäyntialueet huomioiden hyödyntäen kuntalain yhteistoimintamalleja. Kunnat voisivat sopia eritasoisten tehtävien hoitamisesta keskenään.

Kuntaratkaisussa TE-palvelut saavat ja tuovat merkittävää lisäarvoa kuntaekosysteemistä. Kunnat voivat eri toiminnoissaan edistää uusien työpaikkojen luomista, työn kysyntää ja tarjontaa sekä ehkäistä työttömyyttä nykyistä laajemmin. Julkiset varat voidaan käyttää tuottavammin, kun kunnat voivat valtion resurssien ohella kohdentaa omat resurssinsa palveluiden järjestämiseen. 

Työvoiman ja osaamisen houkuttelu, sijoittautumispalvelut ja työmatkapendelöinnin edistäminen tukevat kuntien elinvoimaa ja kannustavat kuntia toimimaan työvoiman liikkuvuutta edistävällä tavalla. Työvoiman vapaata liikkuvuutta voidaan edistää myös työpaikka- ja työmarkkinatietojen kansallisilla ratkaisuilla.

Kunnat hyödyntävät palveluiden järjestämisessä kansalliselta tasolta saatavia palveluita, kuten sähköisiä ja digitaalisia palveluita, kansainvälisen työnhaun edistämisen palveluita, rakennemuutosohjelmia sekä hankerahoitusta. Myös osa työllisyysmäärärahojen ostopalveluista voidaan toteuttaa valtakunnallisesti. Työttömyysturvatehtävät on tarpeen siirtää joko maksajille tai keskittää valtakunnalliselle toimijalle.

Järjestämisvastuun siirto kunnille tulee toteuttaa monivuotisena prosessina vaiheittain, jossa myös TE-palveluiden sisällöllisellä uudistamisella sekä käynnistyvillä kuntakokeiluilla tärkeä pilotoiva rooli.

Yhteistyön mahdollisuudet

Valmisteluun on vaikuttanut eri tavoin lähes 200 kuntien asiantuntijaa

Valmistelun prosessi

Kuntapohjainen työllisyyden ratkaisumalli suunniteltiin marras-joulukuussa 2020. Suunnittelussa on hyödynnetty aiemmista työllisyyskokeiluista saatuja oppeja.

Suunnitteluprosessiin on vaikuttanut lähes kaksisataa kuntaedustajaa eri tavoin. 

Ratkaisumallikokonaisuutta työstettiin yhdessä kuntien asiantuntijoista koostuneen sparrausryhmän kanssa. Työskentelyssä tarkasteltiin eri sektorien tarpeita kattavan ratkaisumallin luomiseksi.

Mukana oli osallistujia eri puolilta Suomea, erilaisista kunnista. 

  • Ilkka Haahtela, maahanmuutto- ja työllisyysasioiden päällikkö, Helsinki
  • Harri Halttunen, palvelupäällikkö, Keski-Suomen eteläinen TYP-verkosto
  • Petri Jylhä, kehittämisjohtaja, Kaustisen seutukunta
  • Jukka Lindberg, sosiaali- ja terveysjohtaja, Hämeenlinna
  • Pirjo Oksanen, työllisyyspalvelujohtaja, Kuopion seudun TYP-johtaja
  • Kimmo Puolitaival, kunnanjohtaja, Merikarvia
  • Atte Rantanen, kaupunginjohtaja, Kemijärvi
  • Susanna Saastamoinen, elinvoimajohtaja, Lieksa
  • Regina Saari, työllisyysjohtaja, Tampere
  • Erkki Välimäki, elinvoimajohtaja, Seinäjoki
  • Riikka-Maria Yli-Suomu, liiketoimintajohtaja, Omnia

Lisäksi yhdessä kuuden suurimman kaupungin elinkeinojohdon kanssa suunniteltiin, miten ratkaisumalliin sisällytetään yritys- ja yrittäjyyspalvelut.

Ratkaisumallia käytiin läpi erilaisten kuntatyyppiverkostojen edustajien kanssa. Edustettuina olivat niin pienet kunnat, seutukunnat, kehyskunnat, kaupungit kuin kuusi suurinta kaupunkia. Tilaisuuksissa oli mukana myös ruotsinkielisiä kuntia. Tavoitteena oli varmistaa mallin toimivuus, sekä varmistaa, että kuntien osin erilaiset tarpeet osataan ottaa huomioon.

Ratkaisuvaihtoehtoja kartoittaneeseen työllisyysvastaavien kyselyyn 20.-30.11.2020 vastasi 33 % 298 henkilön otoksesta.

Kuntalisäarvo - eli miksi kuntien kannattaa vastata työllisyyspalveluista

Ekosysteemi

1. Työllisyyttä voidaan kasvattaa työn kysyntää ja tarjontaa lisäämällä.

Kunnilla TE-palveluiden järjestäjänä on mahdollisuus edistää näitä molempia tavoitteita laaja-alaisesti.

  • Työn kysyntä: Yrittäjyyden edistäminen, yritysten kasvun tukeminen,  kaavoitus/maakäyttö, aluekehitys, julkiset infra- ja muut investoinnit, yksityisten investointien houkuttelu alueelle,  teknologia- ja innovaatiotoiminta, toimitilat, yrityspuistot, kauppapaikat, julkiset hankinnat ja palvelusetelit…
  • Työn tarjonta: Työnvälitys ja työvoimapalvelut, osaaminen tarjonta, työttömyyden ja syrjäytymisen ennaltaehkäisy, liikkuvuuden edistäminen ja uuden työvoiman houkuttelu alueen vetovoimaa parantamalla

Kuntaratkaisu on kuntaekosysteemiratkaisu. Kunta voi kytkeä kokoa laajan alustansa työllisyyden edistämisen laajalle työmaalle, johon TE-palveluiden järjestäminen tuo merkittäviä uusia työvälineitä.

2. Kunnat luontevia yhteistyö- ja toimintaorganisaatioita:

  • Kunnat voivat sopia yhteistoiminnasta keskenään mielekkäiden palveluiden järjestämiskokonaisuuksien aikaansaamiseksi
  • Palvelurakenteesta saadaan dynaaminen ja vastaamaan kunkin alueen erityispiirteitä:  Löydettävissä kuntavetoiset lähipalvelut, kuntayhteistyössä toteutettavat palvelut ja keskitetyt palvelut.
  • Kunnilla luontainen rooli toimia työllisyys- ja elinvoimaverkostojen kokoajana ja johtajana: verkostojohtamisella on selkeät tavoitteet ja kannusteet: muiden panos hyödyttää kuntien elinvoimaa, ei tarvita keinotekoisia verkostoja

3. Kunnilla taloudelliset kannusteet työllisyyden, elinvoiman ja kilpailukyvyn edistämiseen, myös valtiotalous tehostetumpaa.

  • Kuntaratkaisu säästää julkisia kokonaiskustannuksia, valtion ja kuntien päällekkäiset toiminnot voidaan karsia.
  • Muut hallinnon muutokset edellyttävät työllisyys- ja elinvoimatehtävien keskittämistä kuntiin, muuten palvelut ja asiakkuusvastuut pirstaleiset.  Työjako soten ja kuntien asiakkaiden välille voidaan rakentaa selkeäksi, jos kunnilla kokonaisvastuu työllisyydestä.

4. Kunnilla on sekä yksin että yhdessä paras kokonaisnäkemys alueen kehittämiseksi

  • Nykytilasta, kehitysnäkymistä, haasteista ja mahdollisuuksista.
  • Eri hallinnonalojen elinvoimatehtävien yhteensovittamisesta ja tarpeista
  • Tahtotilasta ja strategisesta suunnasta

5. Asiakaslähtöisyys ja lähidemokratian toteutuminen

  • Kokonaisymmärrys elinkaaritarpeista ja asiakasprosessien hoidossa.
  • Lähikosketus asiakkaista, asiakastavoitettavuus (mm. palvelupisteet ja kanavat jo olemassa), yhden luukun palvelu toteutuu vain kunnissa.
  • Asiakaspalveluiden yhteensovittamistehtävät luontevia, tätä tehdään jo ja tähän laaja osaaminen (sekä työnhakija- että työnantajapuolella).
  • Päätöksenteon subsidiariteettiperiaatteen toteutuminen, asiakasosallisuus ja –osallistuminen toteutuu kuntatasolla laajempana.

Ratkaisumallin yhteiskunnalliset tavoitteet

  1. Korkea ja laadukas työllisyysaste.

    • Edistetään monipuolista kuntaekosysteemiä ja palveluita yhteen sovittamalla nuorten työmarkkinoille siirtymiä ja työikäisten työmarkkinoille paluuta, osatyökykyisten työllistymistä, työperäistä maahanmuuttoa, työssä olevien työssä jaksamisesta ja työurien pidentämisestä sekä työttömien työllistymistä.
    • Panostetaan työn kysynnän, työnvälityksen ja työn tarjonnan edistämisen palveluilla työsuhteiden laatuun sekä yrittäjyyden, kokoaikatyön että osa-aikatyön muodoissa. 
  2. Osaavan työvoiman saatavuus ja kilpailukyvyn vahvistaminen.
    • Parannetaan työn tarjontaa ja kohtaantoa hyödyntämällä erityisesti jatkuvan oppimisen ja koulutusjärjestelmien mahdollisuudet, joissa kunnat ovat keskeisiä toimijoita.  Vahvistetaan yritysten kilpailukykyä monipuolisilla elinvoimapalveluilla. 
  3. Kohtaanto-ongelmien ja rakennetyöttömyyden ratkaiseminen
    • Ehkäistään ongelmien syntyä ennalta varhaisella puuttumisella, elinkaaripalveluilla ja sekä parantamalla palveluiden sekä niiden nivelvaiheiden vaikuttavuutta.
  4. Tasapainoinen aluekehitys 
    • Hajautetun palvelujärjestelmän avulla tuetaan alueiden ja kuntien luontaista kehitystä ja elinvoimaa koko maassa ja vahvistetaan kuntien keskinäistä yhteistyötä elinvoiman saavuttamiseksi. 
  5. Julkistalouden säästöt
    • Karsitaan päällekkäistä työtä ja parannetaan erikokoisten kuntien erikoistumista eri tehtävissä.
    • Kehitetään palvelujärjestelmä, jonka rahoitus tulee osin elinvoimakannustimien kautta. 

TE-palveluiden kehittämistarpeet

Tulevaisuuden TE-palvelut kunnissa

TE-palveluiden järjestämisestä kunnissa saadaan entistä vaikuttavampaa, kun palveluiden sääntelyä, sisältöjä, ohjausjärjestelmää ja rahoitusta kehitetään osana palvelurakennetta. Lainsäädäntöä on kehitettävä mahdollistavampaan suuntaan, ohjausjärjestelmästä on luotava nykyistä strategisempi, rahoitusta on kehitettävä kuntia kannustavaan suuntaan ja digitaalisista ratkaisuista ja tiedolla johtamisesta tulisi kehittää palvelujärjestelmän voimavaraksi - ei vaihtoehdoksi.

TE-palveluiden kokonaisuudistus on tarpeellista toteuttaa pidemmällä aikavälillä ja vaiheittain. Työllisyyden edistämisen kuntakokeilut erityisesti uudistuksen pilotteina ja tulevan palvelurakenneuudistuksen toimeenpano lisäävät tietopohjaa ja ymmärrystä kokonaisuudistuksen tarpeista yksityiskohtaisemmin.

1. Sääntelyä mahdollistavammaksi ja asiakaslähtöisemmäksi

Nykyinen TE-palveluita ohjaava lainsäädäntö on liian yksityiskohtainen ja monimutkainen. Se tuottaa kaavamaisia ratkaisuja, on vaikeaselkoinen, tulkinnanvarainen ja asiakkaalle vaikeasti hahmottuva. Sääntely ei tue asiakkaan itse ohjautuvuutta ja työvoimapalveluiden resursseista edelleen liikaa menee hallinnollisiin tehtäviin. Sääntelyä tulisi kehittää mahdollistavaan suuntaan, jotta voimavarat saataisiin entistä paremmin asiakkaiden työllistymistavoitteen edistämiseen. Palveluja ja palveluprosesseja voidaan kehittää entistä asiakaslähtöisemmiksi ja alueelliset ja paikalliset erityispiirteet voidaan ottaa paremmin huomioon.

Mahdollistavan lainsäädännön avulla myös työllistämistä edistävien palveluiden kehittämisestä tulisi tehdä joustavampaa, jatkuvampaa ja nykyistä asiakaslähtöisempää. Palvelut tulisi jaotella työsuhteisiin ja ei-työsuhteisiin palveluihin sekä mahdollistaa täydentävien palveluiden ja yhteensovitettavien palveluiden toteutuminen näissä nykyistä paremmin. Osaamisen kehittämisen palvelut tulisi kytkeä nykyistä laajemmin osaksi kaikkia työllistymistä edistäviä palveluita. Yksityisten palveluntuottajien, kolmannen sektorin sekä oppilaitosten roolia palveluiden tuottajina tulee vahvistaa kehittämällä hankintoja, hankintaosaamista ja hyödyntämällä uusia rahoitusmalleja kuten SIB-vaikuttavuusinvestoiminen. Palvelutuotannon rahoittaminen tulisi mahdollistaa nykyistä dynaamisempana ja monikanavaisempana.

2. Ohjausjärjestelmästä strategisempi

Nykyinen TE-toimistojen monitahoinen ohjausjärjestelmä ei sovellu kuntien ohjaamiseen. Ohjausjärjestelmän tulisi kunnioittaa kuntien asemaa itsehallinnollisina julkisina toimijoina sekä vahvistaa kuntademokratiaa.

Ohjausjärjestelmän tulisi pohjautua yhteiseen strategisen suunnitteluun, jossa yhteensovitetaan valtion ja kuntien tavoitteita. Tulosohjausta pitäisi kehittää osana rahoitus- ja kannustinjärjestelmiä. Informaatio-ohjauksella olisi pyrittävä vahvistamaan osaamisen kehittymistä ja hyvien käytäntöjen leviämistä. Ohjauksen kansallisen tason koordinaatiota tulisi parantaa ja tehtäväkohtaisista ministeriöiden erillisistä sektoriohjauksista tulisi siirtyä monialaiseen ilmiöpohjaiseen ohjaustapaan.

3. Rahoitusta kehitettävä laajasti kannustavaan suuntaan

Kuntien uusia tehtäviä varten rahoitus turvataan valtionosuusrahoituksen kautta. Rahoituksella varmistetaan lakisääteisten tehtävien toteuttaminen ja palveluiden yhdenvertainen saatavuus kaikkialla Suomessa. Valtion rahoituksen pitäisi yltää pohjoismaiselle tasolle.

Tämän rinnalla kuntien kannusteita edistää työllisyyttä, palveluntarjontaa ja puuttua pitkittyvään työttömyyteen tulee kehittää. Työttömyysetuuksiin perustuvien rahoitusvastuiden tulisi tunnistaa paremmin asiakkaiden valmiudet vastaanottaa työtä tai työllistymistä edistäviä palveluita. 

Palveluiden ja toimintamallien kehittämisrahoituksen tulisi olla pitkäjänteisempää ja muuttua asteittain pysyvämmäksi.

Rahoituksen kannustavuutta myös yksilön näkökulmasta tulee kehittää. Töiden vastaanottaminen pitäisi olla aina kannustavampaa kuin työllistymistä edistävien palveluiden ja palveluiden puolestaan kannustavampia kuin passiivityöttömyyden.

Työttömyysturvan sanktioita olisi yhteensovitettava palvelujärjestelmän kanssa. Sanktiota tulisi kohtuullistaa eivätkä ne saisi heikentää motivaatiota vastaanottaa työtä tai palveluita.

4. Digitaaliset ratkaisut ja tiedolla johtaminen tukemaan työllistymistä, muuttuvan työelämän hallintaa ja palveluiden kehittämistä

TE-digiä olisi kehitettävä työnhaun, henkilöhaun ja palveluiden itseohjauksen omapalveluksi sekä palveluntuottajien tieto- ja markkinapaikaksi. Lisäksi järjestelmän olisi tuettava kuntien TE-prosessin ja yritys- ja työnhakija-asiakkaiden hallinnan toteuttamista rinnakkain asiakkaan itseohjauksen kanssa hyödyntäen etäneuvonnan ja ohjauksen mahdollisuudet ja vaatimukset.

Laaja ja laadukas avoin tieto työ- ja osaamistarpeista, työmarkkinoista ja palveluprosessista palvelevat tiedolla johtamista kunnissa.  Tiedolla johtamisen tavoitteena olisi vahvistaa ymmärrystä työn ja työmarkkinoiden muutoksista, asiakastarpeista ja tukea  johtamista, palveluiden kehittämistä sekä kuntien keskinäistä vertaisoppimista.

Systeemitason synergiaedut

TE-palveluiden vaikuttavuutta kuntien järjestäminen voidaan vahvistaa myös yhteensovittamalla lainsäädäntöä ja tehtäviä systeemitasolla.

  1. Kuntien roolia julkisissa yrittäjyys- ja yrityspalveluissa, jatkuvan oppimisen uudistuksessa ja aluekehittämisessä tulee vahvistaa. Kunnille ominaisia rooleja ovat erityisesti:

    • Asiakkuuksien johtaminen kattaen asiakassuhteiden luomisen, kehittämisen ja hallinnan sekä em. osa-alueiden ohjaus-, neuvonta- ja palvelunedistämistehtävät.
    • Ekosysteemien ja kumppanuusverkostojen ylläpitäjä ja kehittäjä
  2. Yhteistoiminta sote-maakuntien ja KELA:n kanssa keskittyy kuntien näkökulmasta työkykypalveluihin. Toimintamalli pohjautuu TYP- ja Ohjaamomallien kehittämiselle ja yhdenmukaistamiselle ja kattaa myös osatyökykyisten työllistymisen edistämisen. Asiakasvastuut tulee määritellä työllistymisen edellytysten perusteella: Työhön ja työllistymistä edistäviin palveluihin liittyvät asiakkaat ovat kuntien päävastuulla, muut Sote-maakuntien. Myös etuusjärjestelmän ja sen kustannusvastuiden tulee noudattaa asiakasvastuuta.
  3. Kuntalainsäädäntö luo mahdollistavat puitteet kuntalisäarvon toteutumiselle. TE-palveluiden kehittämisen tulee perustua erillislainsäädännön ohella myös kuntalainsäädännön mahdollisuuksien tunnistamiselle. Kuntien yleinen toimiala ja oma rahoitus mahdollistavat sellaiset palvelut, joita ei lakisääteisinä järjestetä.

Lähtökohdat kuntapohjaiselle ratkaisulle

Valtion ja kuntien työnjakoa työllisyyden hoidossa uudistetaan. Hallituksen budjettiriihen päätösten mukaisesti on käynnistetty valmistelu työllisyyspalveluvastuun siirtämisestä paikallistasolle. Sen mukaan palveluihin ja etuisuuksiin liittyvät rahoitusvastuut uudistetaan siten, että malli kannustaa työllisyyden edistämiseen pohjoismaisten mallien mukaisesti.

Hankkeesta käytetään mm. nimityksiä ”Työvoima- ja yrityspalveluiden palvelurakenneuudistus” sekä ”TE-palveluiden siirto paikallistasolle”.

Työllisyyden edistämisen kuntakokeilut ja -pilotit liittyvät palvelurakenneuudistukseen sekä tuottamalla kokemusperäistä tietoa vaikuttavista malleista että valmistelemalla kuntakenttään vastuunsiirtoon.

Kunnista on esitetty toiveita, että Kuntaliitto yhdessä kuntien kanssa rakentaisi kunnille sopivan mallin, jossa huomioidaan lähtökohdiltaan erilaiset kunnat. Mallin valmistelua kuvattiin uutisessa 10.11.2020.

Mitä ratkaisumallilla tavoitellaan?

Kuntapohjaisen ratkaisumallin avulla pyritään pääsemään parempiin yhteiskunnallisiin tavoitteisiin ja tuomaan esiin kuntien lisäarvon palveluiden järjestäjänä näihin tavoitteisiin pääsemiseksi.  

Uudessa julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden ratkaisumallissa huomioidaan

  • kaiken kokoiset kunnat ja
  • kuntien erilaiset tilanteet,
  • pitkän aikavälin muutostarpeet,
  • työelämän murros ja
  • väestörakenteen muutokset,
  • osaamis- ja koulutustarpeet,
  • moninaistuvat työnteon muodot sekä
  • mahdollinen sote-palveluiden maakuntauudistus. 

Malli ei ole suora vaihtoehto työ- ja elinkeinoministeriön tuottamille palvelurakennemalleille vaan jalostaa kuntapohjaista mallia pidemmälle ja tarkastelee palvelurakennetta systeemikokonaisuutena kuntien näkökulmasta eli bottom–up sekä huomioiden paradigmamuutos, jonka kuntaratkaisu nykymalliin verrattuna tuottaa.  

Ratkaisumallin valmistelussa huomioitiin sen vaikutukset sekä vaikuttavuus ja kustannustehokkuus käyttämällä hyödyksi olemassa olevaa tutkimustietoa sekä laajaa ja monialaista kuntakentän näkemystä.

Usein kysyttyä työllisyyden ratkaisumallista

Pirstaloituuko palvelujärjestelmä?

Päinvastoin, nykyjärjestelmä on pirstaleinen työvoimapalveluiden vastuiden ja yhteensovittamisen näkökulmasta. Kuntaratkaisu vähentäisi toimijoiden määrää noin 10 % ja selkeyttäisi palvelurakennetta huomattavasti mm. osaamisen kehittämisen, työnantaja ja yrityspalveluiden sekä koto-palveluiden osalta.

Onko kunnilla varaa palveluiden järjestämiseen?

Kyllä, valtionosuusrahoituksella varmistetaan, että tehtäviensiirto ei aiheuta kuntatalouteen lisämenoja. Kunnilla on olemassa elinvoimakannusteet, joiden puitteissa kunnilla on intressi myös satsata palveluihin omaa rahaa.

Jähmettyykö työvoima paikoilleen?

Kuntien järjestämissä TE-palveluissa työvoiman liikkuvuus toteutuu nykyisen kaltaisena. Lisäksi kunnat voivat edistää työvoiman liikkuvuutta monipuolisesti maankäytön, asumisen ja asumistuotannon, liikkumisen ja joukkoliikenneratkaisujen edistämisen keinoin, alueen työvoima-ja koulutustarjontaa kehittämällä, sekä vetovoimaisuutta sekä sijoittumis-, perhe-ja hyvinvointipalveluita parantamalla. Kohtaantoavoidaan parantaa myös työvoimaa liikuttamatta töiden liikkuessa työntekijöiden sijaan.

Tämä toteutuu erityisesti tukemalla uudenlaisia työn muotoja ja digitaalisia ratkaisuja mm. tietoliikenneinvestoinneilla, etätyötiloilla ja älykkäiden kaupunkien konsepteilla. Myös jatkuvan oppimisen myötä alueen työvoimareservit tulevat paremmin hyödynnettyä.

Heikkeneekö yhdenvertaisuus?

Ei, kuntaratkaisu lisäisi yhdenvertaisuutta palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden näkökulmasta. Erityisesti kaikkein vaikeammassa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden mahdollisuudet saada henkilökohtaista apua paranevat, kun lähipalvelut on saatavissa kotikunnasta. TE-palveluiden kattavuuden, tiettyjen erityispalveluiden sekä esimerkiksi kielellisten oikeuksien osalta kuntia voitaisiin ohjata myös lainsäädännöllä yhteistoimintaan.

Miten pienet kunnat selviävät vastuista?

Kunnat voivat sopia eritasoisten tehtävien hoitamisesta keskenään. Pienillä kunnilla on mahdollisuus tavoittaa asiakkaansa nykyisiä maakunnallisia palveluita paremmin sekä edistää asiakkaidensa lähitukena myös valtakunnallisten palveluiden käyttöä. Palveluiden riittävä ja monipuolinen saatavuus varmistetaan valtionosuusrahoituksen ja lainsäädännön kautta. Järjestämisratkaisu voidaan toteuttaa tarkoituksenmukaisen väestöpohjan kokonaisuuksina luontaiset työssäkäyntialueet huomioiden hyödyntäen kuntalain yhteistoimintamalleja.

Hakevatko kunnat mallilla vain taloudellista hyötyä?

Työmarkkinatuen kuntaosuusjärjestelmä luotiin, jotta kunnat aktivoituisivat erityisesti pidempään työttömänä olevien palveluidentarjonnassa. Valta ja vastuut eivät ole olleet tasapainossa ja kuntien keinovalikoima on rajoittunut vain aktivoiviin palveluihin. TE-palveluiden (toimivalta, asiakastieto, palvelut) myötä kuntien mahdollisuus puuttua työttömyyteen aiemmassa vaiheessa paranee. Vaikuttavuus lisääntyy, kun asiakkaille voidaan tarjota nykyistä laajempia palveluketjuja ja -kokonaisuuksia. Työvoimapalveluiden alueellinen siirto edellyttää palveluiden uudistamisen lisäksi myös työttömyysturvan-ja työvoimapalveluiden rahoituksen uudistamista. Työttömyysturvan rahoitukseen tehtävien muutosten tavoitteena tulee olla kuntia kannustava ja oikeudenmukainen rahoitusmalli pitkäkestoisen ja pysyväluonteisen työllisyyden edistämiseen. 

Onko mallissa ajateltu työnantajia?

Kuntaratkaisu parantaa osaavan työvoiman saatavuutta ja kohtaantoa. Tämä toteutuu mm. hyödyntämällä ja integroimalla kuntien osaamis-ja koulutustarjonta kokonaisvaltaiseksi osaksi kuntien työnhakija-ja työnantaja-sekä yrityspalveluja. Kunnat ovat kokonaisvaltaisempia ja strategisempia kumppaneita elinkeinoelämälle.

Voidaanko työllisyystoimet ja sote-uudistus yhteensovittaa?

Työllisyyspalveluissa tärkeintä on asiakaskeskeisyys ja palvelupolkujen suunnittelu niin, että yhdyspinnat toimijat ja asiakkaan ei tarvitse miettiä, kuka palvelun järjestää. Yhteensovittaminen toteutuu hallinnontasojen yhteistoimintana, kuten tähänkin asti. Kuntaratkaisussa koulutus-, työnhakija-, ja työnantajapalvelut ovat laajasti yksissä käsissä ja tämä parantaa työvoimapalveluiden vaikuttavuutta.

Miten yksityistä palvelutuotantoa hyödynnetään?

Kuntaratkaisu lisäisi yksityisen palveluntuotannon roolia, sillä kunta voi satsata myös omaa rahaansa palveluiden hankintaan. Erityisesti paikallinen palvelutuotanto ja paikallisten yritysten hyödyntäminen lisääntynee. Kunnilla on käytössä myös monipuoliset hankintamahdollisuudet ja epäsuorat keinot (mm. palvelusetelit, työllistämisehto hankintoihin).

Onko kuntaratkaisu TE-palveluiden loppu?

TE-palvelut (ml. palvelukonseptit ja brändi), henkilöstö ja osaaminen siirtyvät valtiolta kunnille. Toiminta ei lopu.

Timo Reina

Timo Reina

Varatoimitusjohtaja
Johtajisto
Vastuualueet
  • kuntatalousasiat
  • alue- ja elinkeinoasiat sekä EU:n rakennepolitiikka
  • työllisyys ja maahanmuuttoasiat
  • työmarkkina- ja henkilöstöasiat (ml. kehittäminen ja eläkepolitiikka)
  • yhdyskunta-, tekniikka- ja ympäristöasiat
  • kuntakehitys, tuottavuus ja tutkimustoiminta
  • toimitusjohtajan varamies