Luonnoksesta hallituksen esityksiksi laiksi jätelain muutttamisesta ja valtioneuvoston asetukseksi sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta

Ympäristöministeriö on pyytänyt lausuntoa luonnoksista hallituksen esitykseksi laiksi jätelain muuttamisesta ja valtioneuvoston asetukseksi sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun osalta on kyse EU:n sähkö- ja elektroniikkalaiteromudirektiivin (2012/19/EU) täytäntöönpanosta. Lisäksi jätelakiin esitetään muutamia muita muutoksia toi-meenpanosta saatujen kokemusten perusteella. 

​Suomen Kuntaliitto ry esittää lausuntonaan seuraavaa:

Sähkö- ja elektroniikkalaiteromua ja sen tuottajavastuuta koskevat jätelain muutokset ja asetusluonnos

Kuntaliitolla ei ole huomautettavaa jätelakiin ehdotettuihin sähkö- ja elektroniikkaromua koskeviin muutosehdotuksiin.

Asetusluonnoksen 6 §:n 4 momentissa ehdotetaan vapautettavan tuottajat ja jakelijat vastaanottovelvollisuudesta, mikäli sähkö- ja elektroniikkaromu on saastunut siten, että se voi aiheuttaa terveys- ja turvallisuusriskin romun vastaanotosta vastaavalle henkilökunnalle.

Asetusluonnoksesta ei selviä, kenen vastuulle saastuneet romut jäisivät. Kotitalouksien osalta arvattavasti vastuu saattaisi jäädä kunnalle. Jätelaki lähtee siitä, että kaiken sähkö- ja elektroniikkalaiteromun jätehuolto kuuluu tuottajien vastuulle. Laissa ei määritellä mitään ”saastuneiden” laitteiden erivapautta tuottajavastuusta. Asetuksessa ei ole myöskään määritelty tarkemmin, mitä tarkoittaa käsite saastunut. ”Voi aiheuttaa terveys- tai turvallisuusriskin henki-lökunnalle” ei ole riittävä määritelmä, etenkin kun osa SER:stä on jo luokiteltu vaaralliseksi jätteeksi jäteluettelossakin.

Kuntaliitto katsoo, että SER-laiteromun jätehuoltovastuu kuuluu tuottajille riippumatta romun kunnosta. Jakelijan (kaupan) vapautus vastaanotosta voi olla joissakin tapauksissa perusteltua, koska jokaisessa kaupassa ei ole välttämättä asianmukaista valmiutta vastaanottaa kaikkea romua. Tuottajien tulee tarjota riittävästi muita vastaanottopisteitä, joissa on valmius laadultaan vähän heikommankin laiteromun vastaanottoon. Tuottajien neuvonta- ja tiedotus-vastuuta tulisi korostaa.

Asetusluonnoksen 6 §:n 4 momentin tekstistä tulee vähintään poistaa sana ”tuotta-ja” virkkeen alusta ja tarvittaessa on selvennettävä, että tuottaja vastaa ylläpitämällä pykälän 6 mukaista riittävää vastaanottopaikkojen verkostoa myös niistä ”saastuneista” romulaitteista, joiden vastaanotosta jakelija kieltäytyy. 

Jätelain muut muutokset

Jätelain 41 §:n ehdotettu muutos (Jätteen luovuttaminen kiinteistöittäiseen jätteenkuljetukseen tai alueelliseen vastaanottopaikkaan)

Jätteen omatoimista käsittelyä ja poikkeusta siitä, että jäte on toimitettava kunnalliseen jätehuoltoon (41 § 2 mom) ehdotetaan muutettavaksi seuraavasti: ”Jätteen haltija voi myös itse käsitellä 1 momentissa tarkoitetun jätteen kiinteistöllään ja ottaa käsiteltäväkseen naapurikiinteistöllä tai muulla lähellä sijaitsevalla kiinteistöllä syntyvän vastaavan jätteen, jos käsittely on pienimuotoista ja käsittely on hyväksytty kunnan jätehuolto- tai ympäristön-suojelumääräyksissä.”

Perustelumuistioon on kirjattu, että ns. yhteiskäsittelyssä kysymyksen tulisi lähinnä biojätteen pienkompostointi ja haja-asutusalueella sijaitsevien kiinteistöjen jätevesijärjestelmissä syntyvän lietteen vaarattomaksi tekeminen ja hyödyntäminen maanviljelyssä. Säännösmuutos itsessään olisi kuitenkin yleinen eikä juridisesti rajoittuisi biojätteen ja lietteiden käsittelyyn. Perusteluissa ei ole määritelty, kuinka monta kiinteistöä yhteiskäsittelyssä voi olla mukana. Käsite ”muutama” on epämääräinen ja voidaan käsittää monin tavoin.

Omatoimisen kompostoinnin ja lietteiden käsittelyn osalta jätelain säännöksen joustavoittaminen lienee perusteltua. Monet jätehuoltoviranomaiset ovat jo tähän mennessä sallineet yhteisiä kompostoreja useimmiten kimppa-astian muodosta-misen periaattein. Lietteiden omatoi-mista pienimuotoisesta yhteiskäsittelyäkin lienee käytännössä olemassa. Lietteiden osalta yhteiskäsittelyn joustavoitta-misessa tulisi lainsäädännössä kuitenkin ottaa varovainen kanta, jotta toiminta on viranomaisten valvottavissa.

Kuntaliitto on tiedustellut jätehuoltoviranomaisten näkemyksiä säännös-muutoksista. Yleiseen omatoimisen käsittelyn laajentamiseen ja joustavoitta-miseen monet jätehuoltoviranomaiset ovat suhtautuneet kielteisesti ja nähneet ko. säännösmuutosehdotuksen tuovan ongelmia käytännössä toimimiseen. Vaikka jätehuoltomääräyksissä ei mahdollistettaisi yhteiskäsittelyä esimerkiksi betoni-murskeen ja sekajätteen osalta ja niiden omatoiminen käsittely olisi siten jätelain nojalla kielletty, on nähty uhkana jätehuoltomääräyksistä poikkeamishakemusten määrän kasvu. Nykyisin on jo epäselvää, mitä tarkoitetaan pienimuotoisella toiminnalla eikä yhteiskäsittelyn laajentaminen suinkaan vähennä tulkintaepä-selvyyksiä. Poikkeamishakemusten kielteiset päätökset lisännevät hallinto-oikeuksiin valittamista ja myös valvontaviran-omaisten työkuormaa.

Lakimuutosehdotus pohjautuu lietteiden käsittelyn osalta esiintyneeseen ristiriitaan, jossa lannoitevalmisteista annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (24/11 muut. 12/12) 11 a § antaa käsityksen, että useamman kiinteistön lietteen yhteiskäsittely on mahdollista, mutta jätelain 41 §:n 2 momentin sanamuodot (perustelumuistioineen) eivät sitä mahdollista. Asian selvittämisen yhteydessä esille ovat nousseet myös biojätteen yhteiset kompostorit. Järkevintä olisi pitäytyä 41 §:n muutoksessa vain kyseisissä jätelajeissa, joissa lain joustavoittamistarve on ilmennyt. 

Kuntaliitto katsoo, että eri kiinteistöjen välisen omatoimisen jätteenkäsittelyn yhteistyö tulee rajata jätelajeista vain biojätteisiin ja lietteisiin. Esitämmekin, että 41 §:n 2 momenttia muu-tettaisiin siten, että omalla kiinteistöllä tapahtuvan omassa toiminnassa syntyneen jätteen osalta omatoimisen käsittelyn pykälä jäisi ennalleen ja siihen lisättäisiin vain biojätteitä ja lietteitä koskeva omatoimisen pienimuotoisen yhteiskäsittelyn mahdollisuus, mikä voidaan sallia jätehuolto-määräyksissä. Ympäristönsuojelumääräyksiä ei liene tarpeen mainita tässä. Lain perusteluissa pienimuotoisuutta olisi hyvä määritellä sekä täsmentää muutaman kiinteistön yhteiskäsittelyn tarkoittavan yleensä 2-4 kiinteistöä.

Lisäksi tulisi harkita, olisiko tarpeen rajoittaa jätelain tasolla kaikkien jätevesien saostussäiliö- ja umpikaivolietteen omatoimista käsittelymahdollisuutta koskemaan vain ammattimaista maanviljelystoimintaa, missä on tosiasiallisia edellytyksiä lietteen asianmukaiselle käsittelylle (stabilointi ja hygienisointi) sekä sijoittamiselle.

Epäselvyyksien välttämiseksi Kuntaliitto esittää samassa yhteydessä harkittavaksi, voisiko jätelain 6 §:n 1 momentin 2 kohdan yhdyskuntajätteen määritelmää muuttaa siten, että vanhahtava ja rajaava käsite sako- ja umpikaivoliete korvattaisiin käsitteellä asumisessa syntyvät lietteet. Joissakin yhteyksissä on esitetty virheellisiä tulkintoja, että yhdyskuntajätteeseen ei luettaisi mukaan esimerkiksi pienpuhdistamoiden lietetiloissa syntyvää lietettä, koska jätelaissa on nimenomainen maininta vain sako- ja umpikaivolietteistä.

Jätelain 74 §:n ehdotettu muutos (Toissijainen siivoamisvelvollisuus)

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi jätteen vastaanottopaikan pitäjälle toissijainen siivoamisvelvollisuus, jos paikka ja sen ympäristö roskaantuisi eikä roskaajaa saataisi selville tai tavoitettaisi. Kuntaliitto kannattaa ehdotettua muutosta, koska se selventää osaltaan roskaantuneisiin vastaanottopaikkoihin liittyviä vastuita. Lakiesityksen perusteluissa tulisi pyrkiä selventämään, miten rajataan vastaanottopaikan välittömässä läheisyydessä oleva alue, joka on roskaantunut paikan käytöstä. 

Jätelain 100 §:n ehdotettu muutos (Ilmoitus keräystoiminnasta jätehuoltorekisteriin)

Pykälään ehdotetaan ilmoitusvelvollisuuden rajaamista sellaisiin toimintoihin, jotka eivät ole ympäristöluvanvaraisia. Lisäys on sinänsä selventävä ja tarpeellinen, mutta pykälän muotoilu ”tai toteutetaan osana ympäristöluvan varaista muuta toimintaa” kaipaa selvennystä. Kuntaliitto esittää, että vähintään perusteluissa on täsmennettävä, millaista luvanvaraista toimintaa ko. kohdassa tarkoitetaan ja koskeeko ilmoitusvelvollisuuden rajaus vain ympäristöluvanvaraisen laitoksen alueella tapahtuvaa keräystä vai myös etäpisteitä. Jos jätelaitoksella on ym-päristöluvanvarainen jätekeskus, kattaako sen lupa myös eri puolille toiminta-aluetta (eri kuntiin) sijoitetut hyötyjätepisteet ja vapauttaa ilmoitusvelvolli-suudesta? Toiminta voi olla saanut ympäristöluvan myös muista kuin jätehuoltoperusteisista syistä. Tuleeko luvassa olla otettuna huomioon myös mahdollinen jätteiden keräystoiminta?

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan muutettavaksi ilmoituksen sisältövaatimuksia, mikä käytännössä tarkoittaa toiminnanharjoittajien ja valvontaviranomaisten velvollisuuksien lisäämistä li-säämällä tietosisältöön myös toimet terveydelle ja ympäristölle aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi. Yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että tämän perusteella voitaisiin asetuksessa edellyttää esitettäväksi tarkempia selvityksiä sähkö- ja elektroniikkalaiteromun, romu-ajoneuvojen sekä paristojen ja akkujen keräyksen järjestämisestä mm. EU:n asianomaisten säädösten täytäntöönpanemiseksi. Jätelain muutosesityksessä velvoitetta ei ole kuitenkaan rajattu vain em. jätelajeihin, vaan se on kirjattu yleisessä muodossa. Kuntaliitto katsoo, että ilmoitusmenettelyn alkuperäisenä tarkoituksena on ollut keventää hallinnollisia menettelyjä ja siksi arvioitavien ja toimitettavien tietojen määrää tulee lisätä erittäin harkiten ja kohdistaa lisäykset vain tapauksiin, joissa se on erityisesti tarpeen.

Jätelain 121 §:n ehdotettu muutos (Siirtoasiakirja)

Siirtoasiakirjan laatimisvelvoitetta ehdotetaan rajoitettavan siten, että pilaantumattoman maa-ainesjätteen kuljetuksista ei tarvitsisi laatia siirtoasiakirjaa. Kuntaliitto pitää muutosta kannatettavana ja käytännön toimintaa helpottavana. Myös säännösmuutoksessa esitettyä joustavoittamista siirtoasiakirjamenettelyissä Kuntaliitto pitää järkevänä.

Jätelain 124 §:n ehdotettu muutos (Tarkastukset)

Jätelain 124 §:n tarkastusvelvollisuuksiin esitetään lisättäväksi kuljettamisen ja jätteen välit-tämisen lisäksi keräystoimintaa harjoittavan toiminnanharjoittajan tarkastusvelvollisuus. Sinänsä tarkastusvelvollisuuden laajentaminen myös jätteen keräystoimintaan on järkevää, mutta on omiaan lisäämään erityisesti kunnan valvontaviranomaisen työkuormaa. Valtion rakennepaketin yhteydessä kuntien tehtäviä ja velvoitteita pyritään vähentämään, joten uusien velvoitteiden lisäämistä ilman vastaavaa resurssien lisäämistä tulee erityisesti välttää. Valvontaviran-omaisen tarkastusvelvollisuuden tulee perustua kunnan oman valvontaohjelman mu-kaiseen riskiperusteiseen valvontaan ja viranomaisen on voitava itse määritellä tarvittavat tarkastusvälit. Tarkastuksista on voitava periä myös maksu. Ympäristönsuojelulain uudistuksessa maksuista suunnitellaan säädeltävän siten, että kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi periä maksun:… 2) laatimaansa valvontaohjelmaan perustuvista luvanvaraisen ja rekisteröitävän toiminnan määräaikaistarkastuksista ja muusta ohjelmaan perustuvasta säännöllisestä valvonnasta (Hallituksen esitys eduskunnalle ympäristönsuojelulaiksi ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta 205 § 2 mom).

Kuntaliitto ehdottaakin, että jätelain 123 §:n 4 momenttiin lisätään valvontaviranomaiselle mahdollisuus periä tarkastusmaksu ympäristönsuojelulain mukaiseen valvontaohjelmaan sisällytettyjen suunnitelmallisen valvonnan kohteilta.

Jätelain 131 §:n ehdotettu muutos (Laiminlyöntimaksu)

Siirtoasiakirjaa koskeva 2 momentin 5) kohdan muutos laiminlyöntimaksu-pykälässä on asianmukainen ja linjassa 121 §:n muutoksen kanssa.

SUOMEN KUNTALIITTO

Leena Karessuo
johtaja 

Tuulia Innala
kehittämisinsinööri